Jumaluus on kaikkialla

" Kun erillisyyden hara ei enään hallitse meitä niin tuo kaiken lähde ilmaisee olemuksensa läsnäolona, ja silloin ajatuksemme alkavat kumpuamaan ajattomasta hiljaisuudesta, kun menneisyytenä ilmenevä ajatus on päättynyt "

Tämä on olemista ja tietoisuutta, ja tietenkin myös rakkautta, muttei missään sentimentaalisessa sävyssä. Tässä vaiheessa koetaan monenlaisia ajatuksia ja niiden annetaan lipua sellaisenaan niistä poistumatta ja niihin kiinnittymättä. Niiden unenomainen luonne nähdään, jolloin hiljaisuudella on mahdollisuus olla.

Tietyssä vaiheessa varsinainen ajattelu havaitaan suuren voimainponnistuksen vaativaksi extreme-suoritukseksi, jolloin siihen ei puututa. Ajatuksien annetaan sitävastoin syntyä itsekseen niiden luontonsa mukaan hiljaisuudesta, joka täyttää koko olemuksen, jolloin ajatukset alkavat edustamaan yhä suuremmassa ja suuremmassa määrin "hiljaisuuden jyrinää", joka läsnäolona "jyrisee" olemuksessa. Tämä täyttävä substanss mahdollistaa tietoisuuden ylläpidon myös hiljaisuudessa.

Ilman täyttävää "liikettä ja lepoa", "hiljaisuuden ääntä", ei voisi tiedostaa hiljaisuudessa ajatuksettomuudessa.

Kokemus läsnäolevasta elämästä on kuin käärmeenlumoojalla, joka näkee ajatuksen (käärmeen) ja sen luonteen, jolloin ajatukset (käärmeet) valuvat kuin vesi hanhen selästä käärmeenlumoajaan tarttumatta. Mielen on oltava nopea jotta se tiedostaa ajatuksen eikä tartu siihen, ajatus ehtii "lumoutua". Se ei ole ajatukseen tarttumista eikä sen torjumista, vaikka nähdäänkin ajatuksen ikäänkuin liikkuvan.

Tämä primordiaali on samalla koko maailmankaikkeuden täyttävä. Kaikki eivät sitä näin sanoiksi pue, mutta tiedostavat läsnäolon, joka hiljaisuutena tunkee kaikkialla. Itse asiassa hiljaisuus on alkuperäinen, sen pinnalla hyrisevä "jatkuvan ukkosen ääni" on ihmistietoisuudessa ilmenevä vertauskuva, joka symboloi ihmistä ja samalla maailmankaikkeutta. Käytännössä kvanttikohinaa.

Hiljainen tarkkaavaisuus kvanttikohinassa, siinä se sanallisesti ja nykykielelle puettuna. Ajatuksia ja käsitteitä voimme käyttää kun tiedostamme ajatusten cobramaisen luonteen, kuten edellä selostettu. Cobra on hiljaa vain tarkkaavaisuuden kentässä, jolloin lumooja on suojattu.

kokija kirjoitti:

" Kun erillisyyden hara ei enään hallitse meitä niin tuo kaiken lähde ilmaisee olemuksensa läsnäolona, ja silloin ajatuksemme alkavat kumpuamaan ajattomasta hiljaisuudesta, kun menneisyytenä ilmenevä ajatus on päättynyt "

Tämä on olemista ja tietoisuutta, ja tietenkin myös rakkautta, muttei missään sentimentaalisessa sävyssä. Tässä vaiheessa koetaan monenlaisia ajatuksia ja niiden annetaan lipua sellaisenaan niistä poistumatta ja niihin kiinnittymättä. Niiden unenomainen luonne nähdään, jolloin hiljaisuudella on mahdollisuus olla.

Tietyssä vaiheessa varsinainen ajattelu havaitaan suuren voimainponnistuksen vaativaksi extreme-suoritukseksi, jolloin siihen ei puututa. Ajatuksien annetaan sitävastoin syntyä itsekseen niiden luontonsa mukaan hiljaisuudesta, joka täyttää koko olemuksen, jolloin ajatukset alkavat edustamaan yhä suuremmassa ja suuremmassa määrin "hiljaisuuden jyrinää", joka läsnäolona "jyrisee" olemuksessa. Tämä täyttävä substanss mahdollistaa tietoisuuden ylläpidon myös hiljaisuudessa.

Ilman täyttävää "liikettä ja lepoa", "hiljaisuuden ääntä", ei voisi tiedostaa hiljaisuudessa ajatuksettomuudessa.

Kokemus läsnäolevasta elämästä on kuin käärmeenlumoojalla, joka näkee ajatuksen (käärmeen) ja sen luonteen, jolloin ajatukset (käärmeet) valuvat kuin vesi hanhen selästä käärmeenlumoajaan tarttumatta. Mielen on oltava nopea jotta se tiedostaa ajatuksen eikä tartu siihen, ajatus ehtii "lumoutua". Se ei ole ajatukseen tarttumista eikä sen torjumista, vaikka nähdäänkin ajatuksen ikäänkuin liikkuvan.

Tämä primordiaali on samalla koko maailmankaikkeuden täyttävä. Kaikki eivät sitä näin sanoiksi pue, mutta tiedostavat läsnäolon, joka hiljaisuutena tunkee kaikkialla. Itse asiassa hiljaisuus on alkuperäinen, sen pinnalla hyrisevä "jatkuvan ukkosen ääni" on ihmistietoisuudessa ilmenevä vertauskuva, joka symboloi ihmistä ja samalla maailmankaikkeutta. Käytännössä kvanttikohinaa.

Hiljainen tarkkaavaisuus kvanttikohinassa, siinä se sanallisesti ja nykykielelle puettuna. Ajatuksia ja käsitteitä voimme käyttää kun tiedostamme ajatusten cobramaisen luonteen, kuten edellä selostettu. Cobra on hiljaa vain tarkkaavaisuuden kentässä, jolloin lumooja on suojattu.

Lue lisää

"Kokia" kirjoittaa hyvin ajatuksesta, ja ajattelusta. Eiköhän juuri tälläinen tiedostamaton ajattelu ole ollut ja on välttämätön edellytys jo laji kehityksemmekin kannalta. Tämä ajattelu on unen omaista koska se ei ole syntynyt mistään aiemmin opitusta tiedosta. saattaa olla näin, että tälläinen ajattelu on itsensä kaikeuden ajattelun energiaa joka vain tulee jonkun laji yksilön yhteyteen ja jonka kautta esm muutamat meidän mielestämme kehittyneet laji yksilöt kuten Delfiinit ovat kehittyneet moni puolisiksi joukko saalistajiksi. Heittäisin tässä muille palstamme ajattelioille ajatuksen, siitä olisiko oman laji kehityksemme yhteydessä tapahtunut jossakin vaiheessa jokin epä suhta. ajattelen nimittäin näi:- Meidän tekninen älykkyytemme on huikeasti edellä meidän ns moraalimme kehityksestä sekä muittenkin henkisten ominaisuuksiemme kehityksestä? Myönnän ja olen samaa mieltä, että itse elämä on ikuinen ja sen olemassa olo perustuu itsensä elämän jakuvaan kehitys kulkuu joka ei pääty koskaan. Käsityksenäni sanoisin myös tämän, että itse elämä myöskin ajattelee, mutta se ajattelu on kuitenkin korkea tasoisempaa kuin me ajattelulla ymmärrämme. Tästä itsensä elämän ajattelusta on peräisin esm lajimme ns kehitys.

Jokaisella olisi siis jumaluus itsessään joka on tuon jumalan?

Löydän omasta minuudestani lähinnä tunteita, vaistoja, muistoja ja sen sellaista, mutta en sitä jumaluutta.
Olen siis tavallaan melko vajakki, kuten useimmat meistä.
Täytyy siis olla jotenkin syvällisempiä ajatuksia jotta se Jumaluus ilmenisi,, eli tuntisi itsensä.
Ominaisuuteni ovat hyvin vajaat, tekoni hauraat ja yleensä itsekkäät, kai siksi myös paljolti lopulta tietoisuuttani tuhoavat. Kun tuon faktallisuuden lisäksi koko olemassaolon gendre perustuu katoamiselle ja kesken-jäämiselle yksilö-tasolla, niin se jumaluus jää useimmilla vain häivähdykseksi.

Karikatyyrejä voidaan rakentaa ja rakennetaan, jolloin Jumaluus katoaa varmasti.
Ihmisen sisältäkään ei voida jumaluutta jonain erillisenä löytää, koska
jumaluus asuu ihmisen joka solussa ja alkeishiukkasessa,,jos asuu. Jumaluutta edustaa silloin myös ihmisen tajunta ja ylipäätään tajunnan ihmeellinen mysteerio maailmankakkeudessa.
Karrikoinnit siis eksyttävät koska ne antavat vaikutelmia sisäisestä kuin se olisi sama kuin ulkoinen.
Tällöin päädytään epä-loogiseen ja valheelliseen persoonallistamiseen maailmankaikkeudesta ja sitä hallinnoivista olennoista.

kaikki tuo on mahdollista, mutta silloin kaikkea tuota voi olla vaikka missää ja kuinka monessa muodossa.
'Yhdestä'(sanan varsinaisessa merkityksessä) puhuttaessa täytyy siis hylätä kaikki "monet" ja myös itsensä.

mrnoubody kirjoitti:

Jokaisella olisi siis jumaluus itsessään joka on tuon jumalan?

Löydän omasta minuudestani lähinnä tunteita, vaistoja, muistoja ja sen sellaista, mutta en sitä jumaluutta.
Olen siis tavallaan melko vajakki, kuten useimmat meistä.
Täytyy siis olla jotenkin syvällisempiä ajatuksia jotta se Jumaluus ilmenisi,, eli tuntisi itsensä.
Ominaisuuteni ovat hyvin vajaat, tekoni hauraat ja yleensä itsekkäät, kai siksi myös paljolti lopulta tietoisuuttani tuhoavat. Kun tuon faktallisuuden lisäksi koko olemassaolon gendre perustuu katoamiselle ja kesken-jäämiselle yksilö-tasolla, niin se jumaluus jää useimmilla vain häivähdykseksi.

Karikatyyrejä voidaan rakentaa ja rakennetaan, jolloin Jumaluus katoaa varmasti.
Ihmisen sisältäkään ei voida jumaluutta jonain erillisenä löytää, koska
jumaluus asuu ihmisen joka solussa ja alkeishiukkasessa,,jos asuu. Jumaluutta edustaa silloin myös ihmisen tajunta ja ylipäätään tajunnan ihmeellinen mysteerio maailmankakkeudessa.
Karrikoinnit siis eksyttävät koska ne antavat vaikutelmia sisäisestä kuin se olisi sama kuin ulkoinen.
Tällöin päädytään epä-loogiseen ja valheelliseen persoonallistamiseen maailmankaikkeudesta ja sitä hallinnoivista olennoista.

kaikki tuo on mahdollista, mutta silloin kaikkea tuota voi olla vaikka missää ja kuinka monessa muodossa.
'Yhdestä'(sanan varsinaisessa merkityksessä) puhuttaessa täytyy siis hylätä kaikki "monet" ja myös itsensä.

Lue lisää

´Karrikoinnit siis eksyttävät koska ne antavat vaikutelmia sisäisestä kuin se olisi sama kuin ulkoinen.´

Sanoisin etteivät karrikoinnit eksytä vaan epäluulo. Olen itse kova karrikoimaan, mutta tässä lauseyhteydessä käytän itse sanaa epäluulo. Karrikoinnit vain hämäävät.

mrnoubody kirjoitti:

Jokaisella olisi siis jumaluus itsessään joka on tuon jumalan?

Löydän omasta minuudestani lähinnä tunteita, vaistoja, muistoja ja sen sellaista, mutta en sitä jumaluutta.
Olen siis tavallaan melko vajakki, kuten useimmat meistä.
Täytyy siis olla jotenkin syvällisempiä ajatuksia jotta se Jumaluus ilmenisi,, eli tuntisi itsensä.
Ominaisuuteni ovat hyvin vajaat, tekoni hauraat ja yleensä itsekkäät, kai siksi myös paljolti lopulta tietoisuuttani tuhoavat. Kun tuon faktallisuuden lisäksi koko olemassaolon gendre perustuu katoamiselle ja kesken-jäämiselle yksilö-tasolla, niin se jumaluus jää useimmilla vain häivähdykseksi.

Karikatyyrejä voidaan rakentaa ja rakennetaan, jolloin Jumaluus katoaa varmasti.
Ihmisen sisältäkään ei voida jumaluutta jonain erillisenä löytää, koska
jumaluus asuu ihmisen joka solussa ja alkeishiukkasessa,,jos asuu. Jumaluutta edustaa silloin myös ihmisen tajunta ja ylipäätään tajunnan ihmeellinen mysteerio maailmankakkeudessa.
Karrikoinnit siis eksyttävät koska ne antavat vaikutelmia sisäisestä kuin se olisi sama kuin ulkoinen.
Tällöin päädytään epä-loogiseen ja valheelliseen persoonallistamiseen maailmankaikkeudesta ja sitä hallinnoivista olennoista.

kaikki tuo on mahdollista, mutta silloin kaikkea tuota voi olla vaikka missää ja kuinka monessa muodossa.
'Yhdestä'(sanan varsinaisessa merkityksessä) puhuttaessa täytyy siis hylätä kaikki "monet" ja myös itsensä.

Lue lisää

Maailmakaikkeutta hallitsevat ne voimat, jotka ovat luomassa uutta 'tietoisuutta'.

Puhutte suuria ajatuksi kaikki tälle sivulle tulleet ja omasta puolestani kiitän noista useimmsta ajatuksesta. Kaikki olette mielestäni antanut ymmärtää että JUmala on kaikkeus, näin olen itsekkin päätellyt, ja näin uskon tulevaisuudessa käsityksen JUmalasta olevan lähi tulevaisuudessa olevan. Ajatus on helppo myöntää todeksi. niitten jotka, eivät hyväksy valmiita ajatuksia ja joitten järki ei ole jonkin valmiin tiedon tai uskon pysäyttämässä tilassa. Eikö todellakin ole näin, että me elämme koko kaikkeus eräänlasessa symbioosissa toinen toisiimme. ajatellaan nyt vaikka luonnossa johon itsekkin kuulumme vaikkapa ravinto ketjuamme jo siinä ilmenee riippuvaisuus toinen toisistamme.Kasvit elävät jotain muuta kasvinsyöjä lajia varten jne.. Taivaan kappaleet liikkuvat ja pysyvät radoillaan toistensa vetovoiman ja muitten kosmisten voimien ansiosta. Nämä voimat me voimme todeta esm vuorovesi ilmiöstä jonka tiedämme kuun vetovoiman aiheuttamaksi. Me homosabiesit olemme yhtäkaikki samaa jumalaa kuin muutkin lajit ja olevaiset oliot. Ihmisen tietoisuus olemassa olostaan on lisääntynyt ja tämän tiedon jatkumona me joudumme myöskin muuttamaan jumal käsitystämme. Minun uskoani ei tämä ihmisen uusi tietämys itsestään ole muutanut, kuin siten, että jumala on jos mahdollista suurempi kuin se alkuperäinen tieto hänestä joka minulle on opetettu raamatusta. Tämä Jumala josta kirjoitin, on jo kyllin suuri ja ei tarvitse rinnalleen muita ideoita tai ratkaisuja olemassa olostaan. emme tule koskaan ratkaisemaan kaikkeuden arvoitusta. Jumala on tänä päivänä hän jonka kukin ihminen tai kasakunta jumalaksi itselleen hyväksyy tai uskoo.

Ydinitse. Tyhjyydellä viitataan täyteyteen, joka syntyy karkeamman olemisen muodon ymmärtämisestä, joka synnyttää keveyden. Raskaus ja kärsimys syntyy siitä pääasiassa, ettei vielä ymmäretä kuka ollaan.

Ydinitsestä tulee mielleyhtymä "kultaiseen munaan":
http://en.wikipedia.org/wiki/Hiranyagarbha

Tuo Kultainen muna on globaali ykseys. Ihmisen ykseysaisti buddhi muunnettuna vieläkin tehokkaampaan ja laajempaan laatuun. Ihmisen buddhin korkeampi vastine. Ihmisistä kehittyy varsinaisia tiedetyyppejä, joita vanhakansa sanoi jumaliksi ja vaikkapa Fatiman ilmestykseksi.

Saagapolku on entinen intiaani lsilmällä katsottuna. Näen yhden sulan, edeltäjäsi oli oli ennen intiaanimies Amerikassa. Sioux tai vastaava. Tämä on syy siihen, miksi arvostat Äiti Maata.

LIIKE JA LEPO - sanotaan Tuomaan evankeliumissa. Ishvaraa sanotaan klassisesti liikkeeksi ja levoksi (linkki). Tuomaan evankeliumin yhtymäkohta intialaisperäiseen käsitykseen on tunnistettava.

"Suuri suunnitelma on henkistä evoluutiota tältä tasolta katsottuna"-Voi hyvinkin pitää paikkansa. Minä olen esm pitänyt Homo sabinesia henkisen kehityksen keskosena, ja maalmassa voi ollakkin vielä muitakin ns keskosia lajiemme keskuudessa ja olettaisin näin että kosminen ajattelu perustuukin jatkuvaan kesken eräisyyteen. raamatun esillä pitämä luominen on vieläkin voimassa ja luomista tapahtuu tänäkin päivänä yhtä hyvin kuin miljardeja vuosia sitten on tapahtunut. Mitä tapahtuisi sitten kun ihminen ja kaikkeus on valmis sitä tuskin kukaan ymmärtää. Tuleeko esm jonkinlainen pysähtyneisyyden tila kosmisessa luomisessa ja aloittaisimme joltakin uudelta tasolta kaikkeuden jatkumon olettaisin kuitenkin, että elämä perustuu aina kaiken jatkumiseen. Tämän päivän ihminen on kuitenkin eläin ihminen niin kuin joku tällä pastalla kirjoitti.

Onhan jokainen eliö tavallaan osa ominaisuuksiensa, eli mahdollisuuksiensa puolesta jumaluutta, jos siis oletus on se että jumaluus on kaiken takana syynä.
Mutta osat eivät ole tosiaaan se kokonaisuus, eli kun ajatellaan elämän voiman olevan se ylläpitovoima, niin siinä voimassa jumlauus viivähtää jokaisessa eliössä.

Kun kokee maailman jumalallisena, niin kirjoitus on sen mukaista. Käytännössä syy ja seuraus ovat samaa olemusta. Ajattomuudessa syy ja seuraus yhtyvät, ne ovat osa samaa kokonaisuutta.

Siksi ei erotella ilmenemismuotoa sen syystä. Ne ovat samaa jumaluutta. Näin se myös tiedostetaan aivan konkreettisesti. Kyse on unen haihtumisesta, sen sijaan ihmiset yleensä ottaen uneksivat syvästi koko ajan.

kokija kirjoitti:

Kun kokee maailman jumalallisena, niin kirjoitus on sen mukaista. Käytännössä syy ja seuraus ovat samaa olemusta. Ajattomuudessa syy ja seuraus yhtyvät, ne ovat osa samaa kokonaisuutta.

Siksi ei erotella ilmenemismuotoa sen syystä. Ne ovat samaa jumaluutta. Näin se myös tiedostetaan aivan konkreettisesti. Kyse on unen haihtumisesta, sen sijaan ihmiset yleensä ottaen uneksivat syvästi koko ajan.

Lue lisää

Että tulisi mahdollisimman selväksi, niin tämä jumaluus on määriteltävä. Jumaluus tässä tarkoittaa sellaista elämänmuotoa, joka kehittää itseään. Universumi siis kehittää itseään, se on epätäydellinen. Jumaluus on siis epätäydellinen siinä mielessä, että sen on kehityttävä ihmisten, kasvien, eläinten ja kivien kautta. Kaikissa näissä asuu sama jumaluus.

Enkelit kehittyvät, koska ihminen on laskeutunut materiaan. Enkelit elävät ihmisten kautta, he elävät heidän kokemuksissaan uja täydentyvät siten, samalla kun ihminen täydentyy. Tietämättään ihminen palvelee siis enkeleitä.

Koko tämä planeettakunta kehittyy alempien elämänmuotojen kautta, samalla kun ns. alemmat elämänmuodot kehittyvät. Kivistä kasveihin, kasveista eläimiin, eläimistä eläinihmisiin (nykyinen vaihe), eläinihmisistä ihmisiin ja ihmisistä enkelihin tai mestareihin. Ja niin edelleen loputtomasti.

Kaikki kehitys ei tapahdu ajassa tosin, vaan on ajatontakin kehitttymistä. Tämä menee yli nykyisen ajan määritelmän ja käsitteistön.

Tässä en puutu siihen, mitä vain arvaillaan, siis ei ole vallitsevana kokemuksena. On vieläkin täydempää jumaluutta olemassa, mutta siitä on mahdotonta sanoa mitään. Se on kaiken käsitteistön yläpuolella. Tämätäydempi jumaluus ei poissulje edellä määtiteltyä, mutta sisältää jotain uutta näkökulmaa lisää.

Evoluutio on siis loputon.

kokija kirjoitti:

Että tulisi mahdollisimman selväksi, niin tämä jumaluus on määriteltävä. Jumaluus tässä tarkoittaa sellaista elämänmuotoa, joka kehittää itseään. Universumi siis kehittää itseään, se on epätäydellinen. Jumaluus on siis epätäydellinen siinä mielessä, että sen on kehityttävä ihmisten, kasvien, eläinten ja kivien kautta. Kaikissa näissä asuu sama jumaluus.

Enkelit kehittyvät, koska ihminen on laskeutunut materiaan. Enkelit elävät ihmisten kautta, he elävät heidän kokemuksissaan uja täydentyvät siten, samalla kun ihminen täydentyy. Tietämättään ihminen palvelee siis enkeleitä.

Koko tämä planeettakunta kehittyy alempien elämänmuotojen kautta, samalla kun ns. alemmat elämänmuodot kehittyvät. Kivistä kasveihin, kasveista eläimiin, eläimistä eläinihmisiin (nykyinen vaihe), eläinihmisistä ihmisiin ja ihmisistä enkelihin tai mestareihin. Ja niin edelleen loputtomasti.

Kaikki kehitys ei tapahdu ajassa tosin, vaan on ajatontakin kehitttymistä. Tämä menee yli nykyisen ajan määritelmän ja käsitteistön.

Tässä en puutu siihen, mitä vain arvaillaan, siis ei ole vallitsevana kokemuksena. On vieläkin täydempää jumaluutta olemassa, mutta siitä on mahdotonta sanoa mitään. Se on kaiken käsitteistön yläpuolella. Tämätäydempi jumaluus ei poissulje edellä määtiteltyä, mutta sisältää jotain uutta näkökulmaa lisää.

Evoluutio on siis loputon.

Lue lisää

"Koko tämä planeettakunta kehittyy alempien elämänmuotojen kautta, samalla kun ns. alemmat elämänmuodot kehittyvät. Kivistä kasveihin, kasveista eläimiin, eläimistä eläinihmisiin (nykyinen vaihe), eläinihmisistä ihmisiin ja ihmisistä enkelihin tai mestareihin. Ja niin edelleen loputtomasti. [jne.] … On vieläkin täydempää jumaluutta olemassa, mutta siitä on mahdotonta sanoa mitään. [jne.] … Evoluutio on siis loputon."

Valitettavasti tämä on antropomorfismia ja antroposentrismiä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antropomorfismi
http://en.wikipedia.org/wiki/Anthropocentrism

Lyhyesti: Ihmisen kuviteltuun asemaan vs. muu Luonto liittyvää hybristä, Luonnon ja sen ilmiöiden redusoimista sellaiseksi kuin ihminen, "minä", olen.

Itse väittäisin ettei ihminen ole kuvaamallasi tavalla muun Luonnon välivaihe ”J/jumaluuteen” tm. ”korkeampaan olemisen, tiedostamisen” tms. tasoon / tilaan; viestisi lopussa tarkoituksessa tai toisessa viittaamasi evoluutioteoriankin mukaan ihminen on vain yksi eläin toisten eläinten joukossa, apinoille sukua oleva kädellinen nisäkäs (eikä eläinten yläpuolella oleva ”eläinihminen” tai ”ihminen” kuten viittaat viestisi ”jumaluudeksi-tai-sen-osaksi-tms.-kehittymisen-vaiheet -listauksessasi). Ne vanhat uskonnot, jotka vielä (kiitos ns. ”primitiivisyytensä” vuoksi) ymmärsivät jotain kokemuksellisesti suurta ihmisen luontosuhteesta, -riippuvuudesta ja -osallisuudesta (ts. pienen ihmiskunnan osuudesta suureen ja monimuotoiseen Elämän kokonaisuuteen), eivät ”sortuneet” tällaiseen ihmisen tavalla tai toisella ylivertaiseen asemaan asettamiseen suhteessa J/jumaluuteen / jumaliin muiden Elollisten kustannuksella. Vaan tunnustivat näillä muillakin Elollisilla sellaisinaan olevan aseman J/jumaluuden tai jumalien edustajina tai jopa J/jumaluuksina / J/jumalina. Esim. pohjoisella pallonpuoliskolla Ukkoslintu (kotka) edelsi antropomorfista ukkosenjumalaa (suomalaisilla Ukko / Ilmarinen). Suomalaisten muinainen oma uskonto ennen kristinuskon valitettavaa tuloa maahamme taas tunsi ja tunnusti eläinten emuut. Jne.

Ihmisillä itse asiassa taitaa olla vielä suurempi askel otettavanaan J/jumaluutta / jumalia tunteakseen ja ”ilmentääkseen” kuin kivillä tai vaikka raatokärpäsen toukilla ja bakteereilla joille – kahdelle viimeksi mainituille – saamme Luonnon viisauden ansiosta olla kiitollisia siitä että tämä kehomme, sitten kun emme sitä itse tietoisesti enää kykene käyttämään, joskus palaa Luonnon suureen ja ihmeelliseen kiertokulkuun josta se on alunperinkin lähtöisin ja josta se on aikansa eläessään elänytkin.

Muutoin – kiitos aloituksestasi ym. Kuten aloituksessasi mainitsemasi Tuomaan evankeliumi sitaatteineen, joka on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Mutta ”tähän hätään” kiireiltäni vain suosittelen siitä kenelle tahansa artikkelia
http://users.misericordia.edu//davies/thomas/jblprot.htm
The Christology And Protology of the Gospel of Thomas

"noslam" Kissa kuolee, lakkaa elämästä ja niin tekee myös ihminen, sillä niin eläin kuin ihminenkin on elävä yksilö, elävä olento, ei muuta

Tuo on hyvin tyypillinen ajatus elämästä ja iankaikisen vanha, mutta se ei anna tilaa millekkään muulle ajatukselle elämästä ja olemassa olosta. Jos kaikkeus ja olemassa olo perustuisi jo kauan sitten keksittyihin ja opittuihin oppeihin ja olettamuksiin. Niin seurais jonkinlainen pysähtyneisyyden tila, ja kehitys pysähtyis kokonaan. siis käsitysten, ja ennemmin opittujen asioitten kyseen alaistaminen on ollut tähänkin asti kehityksen edellytys.

Älä halveksu paskaa. Se mitä tulee alapäästä on mm. yksi parhaista lannoitteista sille mitä sinäkin syöt. Teeppä joskus kiertokäynti vaikka maalle.

Näin. Käytännössä kaikki mikä näyttää tapahtuvan, perustuu seurausvaikutukseen. Kulloisenkin seurausvaikutuksen aiheuttaa syy. Syy ja seuraus ei ole viimeinen sana, sillä kausaliteetti on vain näennäistä. Kausaliteetti kuvaa kuitenkin systeemiä kohtuullisesti. Systeemiä, joka on itsessään matrix. Matrix reloaded.

Kausaliteetti kuvaa ilmennyttä fenomenologista elämää. Tyhjyyttä se ei kuvaa enää kovin hyvin. Vain tyhjyys on elämä.

Oppikaamme sisäiseltä mestariltamme. Huomaa että inspiroituneessa hetkessä kaikki on ehdottomasti Jumalaa ja muuta on mahdotonta olla. Jumala puhuu teidän suullanne. Tämä antaa suunnan. Koska kuitenkin on sellaisiakin hetkiä, että näyttää olevan ikäänkuin muutakin kun Jumala, niin matkaa on edessä. Evoluutio jauhaa pikkuhiljaa meistä luulot ja lopputulos "kaikki on Brahmaa", "kaikki on Suurta Henkeä" jää. Me elämme antropomorfismin kautta eli itsemme kautta. Meillä on vain kokemus. Teoretisointi ei voi koskaan yltää kokemukseen, mutta me voimme opetella kommunikoimaan käsitteen kautta yhä tehokkaammin. Sodat johtuvat siitä paljolti, ettemme ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Kun ymmärrämme paremmin, rauhan todennäköisyys kasvaa. Tässä ymmärryksessä oman persoonan merkitys asettuu oikeaan valoon suhteessa luontoon - sitä ei oikein olekaan. Hiljaisuuden vallitessa omat rajat näyttävät liudentuvan ympäristöön.

Hiljaisuuden me voimme aistia joka läpitunkee kaiken. Tämä on ihan konkreettista ja itsstäänselvää. Sama hiljaisuus tietty sen kuuluisan halkaistun kiven sisällä.

kokija kirjoitti:

Oppikaamme sisäiseltä mestariltamme. Huomaa että inspiroituneessa hetkessä kaikki on ehdottomasti Jumalaa ja muuta on mahdotonta olla. Jumala puhuu teidän suullanne. Tämä antaa suunnan. Koska kuitenkin on sellaisiakin hetkiä, että näyttää olevan ikäänkuin muutakin kun Jumala, niin matkaa on edessä. Evoluutio jauhaa pikkuhiljaa meistä luulot ja lopputulos "kaikki on Brahmaa", "kaikki on Suurta Henkeä" jää. Me elämme antropomorfismin kautta eli itsemme kautta. Meillä on vain kokemus. Teoretisointi ei voi koskaan yltää kokemukseen, mutta me voimme opetella kommunikoimaan käsitteen kautta yhä tehokkaammin. Sodat johtuvat siitä paljolti, ettemme ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Kun ymmärrämme paremmin, rauhan todennäköisyys kasvaa. Tässä ymmärryksessä oman persoonan merkitys asettuu oikeaan valoon suhteessa luontoon - sitä ei oikein olekaan. Hiljaisuuden vallitessa omat rajat näyttävät liudentuvan ympäristöön.

Hiljaisuuden me voimme aistia joka läpitunkee kaiken. Tämä on ihan konkreettista ja itsstäänselvää. Sama hiljaisuus tietty sen kuuluisan halkaistun kiven sisällä.

Lue lisää

'Sodat johtuvat siitä paljolti,ettemme ymmärrä mitä toinen tarkoittaa.'

Ei näin, ei ainakaan suurimmissa sodissa, jossain paikallisissa selkkauksilssa kyllä.

Jos tarkastelemme syväluotauksella esim 'arabikevättä' ja kaikkea siihen liittyvää....on ollut havaittavissa ulkopuolisien intressejä hajoittaa maitten vallitsevat mekanismit.

Tämä toiminta on ollut räikeää ja häikäilömyttesyydessään ainutlaatuisen röyhkeää ja alkupiste tapahtumille oli kaiketi Irakiin täysin valheellisin perustein aloitettu massiivinen operaatio.
Tämä ei nyt liity Jumaluusaiheeseen, että siitä pahoittelut....maalliset tapahtumat ovat valitettavan vaikeita soveltaa sielun sivistämiseen.

Myötäeläjä kirjoitti:

'Sodat johtuvat siitä paljolti,ettemme ymmärrä mitä toinen tarkoittaa.'

Ei näin, ei ainakaan suurimmissa sodissa, jossain paikallisissa selkkauksilssa kyllä.

Jos tarkastelemme syväluotauksella esim 'arabikevättä' ja kaikkea siihen liittyvää....on ollut havaittavissa ulkopuolisien intressejä hajoittaa maitten vallitsevat mekanismit.

Tämä toiminta on ollut räikeää ja häikäilömyttesyydessään ainutlaatuisen röyhkeää ja alkupiste tapahtumille oli kaiketi Irakiin täysin valheellisin perustein aloitettu massiivinen operaatio.
Tämä ei nyt liity Jumaluusaiheeseen, että siitä pahoittelut....maalliset tapahtumat ovat valitettavan vaikeita soveltaa sielun sivistämiseen.

Lue lisää

Katsotaan pintaa syvemmältä.

Tämä liittyy sillä tavalla jumaluusaiheeseen että tapahtumat ovat seurausta sisäisen maailman mullistuksista. Pahoitteluja ei tarvita. Henkimaailmakin tai se mitä porukka sanoo henkimaailmaksi on muuttunut. Sodat syntyvät ensin sisäisemmässä maailmassa, myöhemmin ulkoistuvat. Sotaa en näe välttämättä pahan enkä hyvänä, vaan seurauksena syistä. Nämä syyt ovat juuri sanottuja, eli meidän tulisi enempi ymmärtää henkimaailmassakin toisiamme. On myös kosmista pahaa oikeassa henkimaailmassa, ja tämä tuho palvelee kosmista hyvää.

Muutos syntyy hyvän ja pahan (rakentamisen ja tuhon) vuorottelusta pitkälti.

On aikaa rakentaa, on aika tuhota. Rakentaminen - tuhoaminen on pohdittava hyödyllinen parivaljakko. Elämässä ilmeneviä voimia.

Myötäeläjä kirjoitti:

'Sodat johtuvat siitä paljolti,ettemme ymmärrä mitä toinen tarkoittaa.'

Ei näin, ei ainakaan suurimmissa sodissa, jossain paikallisissa selkkauksilssa kyllä.

Jos tarkastelemme syväluotauksella esim 'arabikevättä' ja kaikkea siihen liittyvää....on ollut havaittavissa ulkopuolisien intressejä hajoittaa maitten vallitsevat mekanismit.

Tämä toiminta on ollut räikeää ja häikäilömyttesyydessään ainutlaatuisen röyhkeää ja alkupiste tapahtumille oli kaiketi Irakiin täysin valheellisin perustein aloitettu massiivinen operaatio.
Tämä ei nyt liity Jumaluusaiheeseen, että siitä pahoittelut....maalliset tapahtumat ovat valitettavan vaikeita soveltaa sielun sivistämiseen.

Lue lisää

Selkeytän haparoivaa käsitteellistämistä. Toisen asemaan asettautumisesta on kyse. Ajatustasolla syntyy erillisyys. Jos siinä ei ole tuota salaperäistä buddhia mukana, ei rauhaa tuovaa ymmärrystä synny. Kun toisen asemaan samaistuminen on mukana, kykenemme havainnoimaan tilannetta toisen perspektiivistä. Kyse on aistista, joka kehittyy. Ei filosofiasta tai tavallisesta ajattelusta.

Tämä aistin fyysinen heijaste ovat peilisolut aivoissa.

Tämä kehittyvä henkinen ykseysaisti on ihan konkreettinen ja tuo konkreettista tietoa toisen asemasta ja millä tavalla toinen hahmottaa ympäristöä ja itseään. Tässä me harjaannumme. Musiikki ja kauneus on tie tuota aistia kohti, koska näihin liittyy helposti agape-rakkaus.

Edes egyptiläisessä pappiskultturissa papeilla ei ollut riittävästi tätä aistia, sillä jos heillä olisi riittävästi sellaista ollut, he olisivat olleet pasifisteja. Tulemme nyt ihan uusien haateiden kynnykselle, jollaista ei ole toteutettu vielä tällä pallolla. Tulemme kaaoksen kautta rauhaan. Se edellyttää psykologisen ihmiskäsityksenkin muuttamista.

kokija kirjoitti:

Selkeytän haparoivaa käsitteellistämistä. Toisen asemaan asettautumisesta on kyse. Ajatustasolla syntyy erillisyys. Jos siinä ei ole tuota salaperäistä buddhia mukana, ei rauhaa tuovaa ymmärrystä synny. Kun toisen asemaan samaistuminen on mukana, kykenemme havainnoimaan tilannetta toisen perspektiivistä. Kyse on aistista, joka kehittyy. Ei filosofiasta tai tavallisesta ajattelusta.

Tämä aistin fyysinen heijaste ovat peilisolut aivoissa.

Tämä kehittyvä henkinen ykseysaisti on ihan konkreettinen ja tuo konkreettista tietoa toisen asemasta ja millä tavalla toinen hahmottaa ympäristöä ja itseään. Tässä me harjaannumme. Musiikki ja kauneus on tie tuota aistia kohti, koska näihin liittyy helposti agape-rakkaus.

Edes egyptiläisessä pappiskultturissa papeilla ei ollut riittävästi tätä aistia, sillä jos heillä olisi riittävästi sellaista ollut, he olisivat olleet pasifisteja. Tulemme nyt ihan uusien haateiden kynnykselle, jollaista ei ole toteutettu vielä tällä pallolla. Tulemme kaaoksen kautta rauhaan. Se edellyttää psykologisen ihmiskäsityksenkin muuttamista.

Lue lisää

Kokonaisuuden hahmoitus on myönteistä, tajuaminen mikä on nyt olevaisen tarkoitus ja mikä on se tila mihin olemme matkalla?
Tällainen ajatelulogiikka tuntuu puuttuvan ja onhan se ymmärrettävää.....aineellinen maailma on 'niin' todellinen?

Jos jumaluuskin on 'todellinen' ainoastaan 'olemisen' tilassa.......?

Tämän elämän ja 'syyn ja seurauksen' lakeja tulisi korostaa jotta ihmis'sielut vähitellen tajuaisivat 'Kokonaisuuden...Ykseyden.'

Myötäeläjä kirjoitti:

Kokonaisuuden hahmoitus on myönteistä, tajuaminen mikä on nyt olevaisen tarkoitus ja mikä on se tila mihin olemme matkalla?
Tällainen ajatelulogiikka tuntuu puuttuvan ja onhan se ymmärrettävää.....aineellinen maailma on 'niin' todellinen?

Jos jumaluuskin on 'todellinen' ainoastaan 'olemisen' tilassa.......?

Tämän elämän ja 'syyn ja seurauksen' lakeja tulisi korostaa jotta ihmis'sielut vähitellen tajuaisivat 'Kokonaisuuden...Ykseyden.'

Lue lisää

Ja kun se kokeminen on monesti niin yksipuolista, vain sitä köyhyyttä, kurjuutta tai rikkautta, keskituloisuutta, tyhmyyttä, viisautta, Tamperalaisuutta,, ei siis kokonaisuutta ja kaikkea kerralla.
Jos kuolema ratkaisee ja katkaisee ongelman nimeltä elämämme, niin kaikki on aloitettava taas alusta? Yleensäkään, miksi aloittaa ja opiskella j kokea enää mitään, jos kaikessa (henkisessä mielessä ja tilassa" kaikki on jo koettu,emmekö voi lainata muiden kokemista?

kokija kirjoitti:

Selkeytän haparoivaa käsitteellistämistä. Toisen asemaan asettautumisesta on kyse. Ajatustasolla syntyy erillisyys. Jos siinä ei ole tuota salaperäistä buddhia mukana, ei rauhaa tuovaa ymmärrystä synny. Kun toisen asemaan samaistuminen on mukana, kykenemme havainnoimaan tilannetta toisen perspektiivistä. Kyse on aistista, joka kehittyy. Ei filosofiasta tai tavallisesta ajattelusta.

Tämä aistin fyysinen heijaste ovat peilisolut aivoissa.

Tämä kehittyvä henkinen ykseysaisti on ihan konkreettinen ja tuo konkreettista tietoa toisen asemasta ja millä tavalla toinen hahmottaa ympäristöä ja itseään. Tässä me harjaannumme. Musiikki ja kauneus on tie tuota aistia kohti, koska näihin liittyy helposti agape-rakkaus.

Edes egyptiläisessä pappiskultturissa papeilla ei ollut riittävästi tätä aistia, sillä jos heillä olisi riittävästi sellaista ollut, he olisivat olleet pasifisteja. Tulemme nyt ihan uusien haateiden kynnykselle, jollaista ei ole toteutettu vielä tällä pallolla. Tulemme kaaoksen kautta rauhaan. Se edellyttää psykologisen ihmiskäsityksenkin muuttamista.

Lue lisää

Puhut asiaa mielestäni .

änimöl kirjoitti:

Puhut asiaa mielestäni .

siis kokija..

ebebveebve kirjoitti:

Ja kun se kokeminen on monesti niin yksipuolista, vain sitä köyhyyttä, kurjuutta tai rikkautta, keskituloisuutta, tyhmyyttä, viisautta, Tamperalaisuutta,, ei siis kokonaisuutta ja kaikkea kerralla.
Jos kuolema ratkaisee ja katkaisee ongelman nimeltä elämämme, niin kaikki on aloitettava taas alusta? Yleensäkään, miksi aloittaa ja opiskella j kokea enää mitään, jos kaikessa (henkisessä mielessä ja tilassa" kaikki on jo koettu,emmekö voi lainata muiden kokemista?

Lue lisää

'emmekö voi lainata muiden kokemista'

Jokaisen yksilösielun pitää yksilökokemuksena kokea, koska kysymyksenä on henkisen tietoisuuden kohottaminen.
Yksilön tulisi kehittyä, jotta tämä pystyy kohtaamaan korkempaa tietoisuutta.

Myötäeläjä kirjoitti:

Kokonaisuuden hahmoitus on myönteistä, tajuaminen mikä on nyt olevaisen tarkoitus ja mikä on se tila mihin olemme matkalla?
Tällainen ajatelulogiikka tuntuu puuttuvan ja onhan se ymmärrettävää.....aineellinen maailma on 'niin' todellinen?

Jos jumaluuskin on 'todellinen' ainoastaan 'olemisen' tilassa.......?

Tämän elämän ja 'syyn ja seurauksen' lakeja tulisi korostaa jotta ihmis'sielut vähitellen tajuaisivat 'Kokonaisuuden...Ykseyden.'

Lue lisää

'Tämän elämän ja syyn ja seurauksen lakeja tulisi korostaa....'

Koska 'elämä' jatkuu ja kaikki kokemukset 'kirjataan'.

Niinpä taas kerran...'Ihmisen kohdalla, joka ehdollistui aikaan, ja siten myös henkisesti joutui syyn ja seurauksen lain piiriin.'

Kuinka tällainen prosessi on päässyt tapahtumaan?

Myötäeläjä kirjoitti:

Niinpä taas kerran...'Ihmisen kohdalla, joka ehdollistui aikaan, ja siten myös henkisesti joutui syyn ja seurauksen lain piiriin.'

Kuinka tällainen prosessi on päässyt tapahtumaan?

Lue lisää

Tähän olen jo useasti 'jumittunut' ja kysymyksiini ei ole vastausta tullut.

Minun Jumalani on alkulähde ja täysin erehtymätön, mikään tapahtuma ei voi olla..ellei sitä ole tarkoitettu olevaksi.

Muussa tapauksessa Jumala ja Jumaluus on käsiteltävä kokonaan uudelleen?

Vielä tuosta Myötäeläjän
'emmekö voi lainata muiden kokemista'
Jokaisen yksilösielun pitää yksilökokemuksena kokea, koska kysymyksenä on henkisen tietoisuuden kohottaminen.
Yksilön tulisi kehittyä, jotta tämä pystyy kohtaamaan korkempaa tietoisuutta.

Kyllä jokaisen yksilön on jossain määrin lähdettävä etsimisen polulle mutta on tosiasiassa myös tuollainen ykseystietoisuus, ennen sanottiin eetteri. Kun yksi löytää silloin on toisenkin helpompi tavoittaa tuo sama.
Käytännössä on paljon riitoja kuka on tehnyt tietyn keksinnön kun sama idea on keksitty hyvinkin eri puolilla maailmaa miltei yhtaikaa.

Olkaamme siis mielummin optimisteja

ja vielä:
"sielut ovat alkulähteestä ja jokaisella sielulla on kaikki mahdollinen tieto."
Sanoisin näin. Jokaisella on mahdollisuus tavoittaa alkulähde. Kun luottamus ja rauha saa riittävästi? tilaa toteutuu täydellisyyden kokemus.

Muissakin maailman selityksissä se varmaan on mutta itselleni tutumpana ajattelen Raamatun kautta. Tuhlaajapoika kääntyy ja löytää kotiin ja Jumala lähettää palvelijansa vastaan.
Siis tuo viimenen selitys jää palvelijan huoleksi, siitä minun ei tarvitse huolehtia.

hellin 63.

En tiedä kuuluuko seuraava juttuni edes tälle palstalle. Mutta ajattelen nyt näitä ns rikkaita länsimaita, yleensä ihmisen kehitystä näissä valtioissa.
Kun nyt köyhissä kehitys maissa ei ole varsinaista terveyden huoltoa ja siellä on nälkä, ja puutteelline hygieenia ja olot muutenkin surkeat, nälkään kuoleminen on joka päiväistä. Näissä maapallon osa alueilla lunto kuitenkin suorittaa luonnollista valintaa, siitä kuka jää henkiin ja kenen osa on kuolla jo lapsena. Siis vahvimmat ja perimiltään terveimmät elävät aikuisiksi ja siittävät lapsia. Nämä lapset kuitenkin saavat nimen omaan perinnöksi vanhemmiltaan puutetta ja tauteja vastaan parhaat perimät niihin oloihin joihin lapset syntyvät, näi itse luonto näissä maissa suorittaa rodun taikka ihmisen jalostusta.
Näissä rikkaissa länsimaissa ei tälläistä luonnon valintaa enää ole ja myöskin perimiltään heikot yksilöt perustavat perheitä ja saavat lapsia, näille lapsille on tässäkin tapauksessa kuitenkin vanhemmilta perimänään jäänyt heikot perimät, näistä osoituksena on esm jo lapsuus iässä peritty Diapeetes. Johtaako tämä korkea elintaso myöskin länsimaissa Homosabines lajin heikentymiseen. Tämä sen tähden jos me saamme vanhemmiltamme heikot perimät jo syntyessämme.
Tiedän, että nämä on niitä Adolf Hitlerin ajatuksia, mutta tuntuisi hyvin toden mukaisilta, nykyistä tausaa vasten ajateltuna.

Termistä Itse. Mihin se viittaa aloituksessa. Itse viittaa tarkkailijaan, jonka taakse ei ole vielä nähty. Sitä pidetään niin kauan perimmäisenä, kunnes sen taakse nähdään. Itse ei lepata, se on äärimmäisen staattinen. Minä lepattaa, ja minä muuttuu.

Itseä ei voi nähdä on itsen ehdoton vaatimus. Jos sen taakse joskus nähdään tai Itse nähdään, se ei ole Itse. Sitä ei voi tietää kuka se on, voi tietää vain minän jota Itse käyttää ja joka nokan edessä.

Hauska homma siis, että Itse ei tiedä kuka se on. Vain harhaminä voi itsen määritellä harhaisesti. Jokainen minän määritelmä osuu harhaan.

Korkeampi Minä on Itse. Kulloinenkin tarkkailija, jonka taakse ei olla vielä nähty.
Minä tai ego on se lepattava puhuja, jonka lävitse Itse puhuu ja joka virtaa. On ihan totta, että ego pehmenee ja virtaa, jolloin se ikäänkuin vain lepattaa. Se on joustavan öljyn tai energiankaltainen pehmennyttyään.

On sitten kaikkiallinen Itse, joka on kokonaisuuden Itse. Korkeamman Minän korkeampi minä. Tällainen järjestys. Kaikkiallinen Itse on "Jumala"

Ja sitten vielä lopuksi: mitään absoluuttista Itseä ei ilmeisesti ole. Tällä perusteella "Taivaallisinkin Isä" täydentyisi ainakin jossain mielessä. Kaikki on hiljaista ideoiden virtaa. Hiljaisuudessakin tapahtuu jotain äärimmäisen hienovaraista.

Jakoa jumaluuteen ja ei-jumaluuteen ei voi tehdä Itsessä, sillä kaikki on Itseä.

Absoluuttisuudesta kirjoitti:

Ja sitten vielä lopuksi: mitään absoluuttista Itseä ei ilmeisesti ole. Tällä perusteella "Taivaallisinkin Isä" täydentyisi ainakin jossain mielessä. Kaikki on hiljaista ideoiden virtaa. Hiljaisuudessakin tapahtuu jotain äärimmäisen hienovaraista.

Jakoa jumaluuteen ja ei-jumaluuteen ei voi tehdä Itsessä, sillä kaikki on Itseä.

Lue lisää

Jokaisen absoluuttinen Itse on se monadi joka on ysilön ydin, Ydin ihminen. Tämä on oma melipiteeni. Se on kuin siru kaikkeuden kalliosta.

izumi1 kirjoitti:

Jokaisen absoluuttinen Itse on se monadi joka on ysilön ydin, Ydin ihminen. Tämä on oma melipiteeni. Se on kuin siru kaikkeuden kalliosta.

Se joka ei ole Jumalasta on olemattomuutta.

izumi1 kirjoitti:

Se joka ei ole Jumalasta on olemattomuutta.

Jumala 'olemattomuus' / luojat 'olen'.

Todellisessa Rakkaudessa ei ole sijaa pelolle. Pelko on pahuuden luoma harha. Jos on Rakkaus, silloin ei ole pelkoa.
Ei ole ihme jos pelon valtakunnassa pelätään.

izumi1 kirjoitti:

Todellisessa Rakkaudessa ei ole sijaa pelolle. Pelko on pahuuden luoma harha. Jos on Rakkaus, silloin ei ole pelkoa.
Ei ole ihme jos pelon valtakunnassa pelätään.

Pelko on Rakkauden vastakohta, joten kaikki viisaat opettavat elämään pelkäämättä mitään.