Olen hyvin ahdistunut anoppisuhteestani. Aluksi pidin hänestä kovasti mutta aika pian hän alkoi ottaa kantaa elämämme asioihin minkä vuoksi kihisen kroonista kiukkua häntä kohtaan.Asioiden pitäisi nimittäin mennä aina niin että miehelläni olisi kaikki helppoa ja sutjakkaa..
Esimerkiksi mieheni sai työpaikan kaukana omastani ja anoppi rupesi jauhamaan miten meidän pitäisi muuttaa lähemmäs hänen työpaikkaansa,niin että minulla olisi paljon pidempi työmatka kulkea kuin miehelläni. Hän aina palaa inttämään näistä asioista. lisäksi ihan pienissä arkisissa asioissa hän ajaa aina poikansa asiaa, hänen pitää saada nukkua viikonloppuna,hänen sukuunsa pitää mennä kyläilemään jne.Esim. miehelläni on yksi kaveri jonka vaimosta en kauheasti piittaa joten sanoin että eivätkö miehet voisi tavata jossain meidän kodin ulkopuolella kun meillä on pieni vauva. anoppi rupesi vaikeroimaan että se on kyllä niin tärkeä kaveri että kyllä sun täytyy ne kutsua.
Arki on täynnä tälläisiä kompromissiasioita ja mielestäni meillä on aika hyvä tasapaino niissä(enkä tosiaan ole pirttihirmu toisin kuin hän näytttää kuvittelevan) mutta anoppi huomaa aina puuttua asioihin. viimeisin esimerkki oli tyttäremme lääkärikäynti johon pyysin mieheni mukaan kuulemaan tilanteen (hänellä pitkäaikaissairaus). anoppi äkkäsi että mies oli joutunut olemaan pois töistä käynnin takia ja rupesi minulle paasaamaan että viet yksin lapsen sinne (olen äitiyslomalla koska meillä myös vauva).
Hän inttää ja inttää asioista jotka eivät kuulu hänelle. varmaan hän on huomannut ärtymykseni mutta ei paljon siitä piittaa.
Esimerkiksi mieheni sai työpaikan kaukana omastani ja anoppi rupesi jauhamaan miten meidän pitäisi muuttaa lähemmäs hänen työpaikkaansa,niin että minulla olisi paljon pidempi työmatka kulkea kuin miehelläni. Hän aina palaa inttämään näistä asioista. lisäksi ihan pienissä arkisissa asioissa hän ajaa aina poikansa asiaa, hänen pitää saada nukkua viikonloppuna,hänen sukuunsa pitää mennä kyläilemään jne.Esim. miehelläni on yksi kaveri jonka vaimosta en kauheasti piittaa joten sanoin että eivätkö miehet voisi tavata jossain meidän kodin ulkopuolella kun meillä on pieni vauva. anoppi rupesi vaikeroimaan että se on kyllä niin tärkeä kaveri että kyllä sun täytyy ne kutsua.
Arki on täynnä tälläisiä kompromissiasioita ja mielestäni meillä on aika hyvä tasapaino niissä(enkä tosiaan ole pirttihirmu toisin kuin hän näytttää kuvittelevan) mutta anoppi huomaa aina puuttua asioihin. viimeisin esimerkki oli tyttäremme lääkärikäynti johon pyysin mieheni mukaan kuulemaan tilanteen (hänellä pitkäaikaissairaus). anoppi äkkäsi että mies oli joutunut olemaan pois töistä käynnin takia ja rupesi minulle paasaamaan että viet yksin lapsen sinne (olen äitiyslomalla koska meillä myös vauva).
Hän inttää ja inttää asioista jotka eivät kuulu hänelle. varmaan hän on huomannut ärtymykseni mutta ei paljon siitä piittaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Asutteko anopin kanssa saman katon alla? Sen käsityksen viestistäsi saa.
Olet alkanut hissuksiin vajota anopin tossun alle, kun otat hänen nalkuttamisensa noin vakavasti.
Mitä mieltä miehesi on asiasta? Oletko keskustellut hänen kanssaan?
Jos hän on puolellasi, hän voi kommentoida äidilleen tuota toisten asioihin änkeämistä!
Muussa tapauksessa sinulla on kaksi vaihtoehtoa; kestää inttäminen tai sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi anopille oma mielipiteesi kustakin asiasta...esim. "Meidän perheessä lääkärikäynneillä on mukana molemmat vanhemmat. piste. Tee siis selväksi ketä teidän perheeseenne kuuluu, sinä ja miehesi ja lapset. Anoppi on sukulainen ja saa luvan pitää nokkansa irti toisten asioista.
Allekirjoitan saman mielipiteen, koska jos anopin käytöksen päästää oman nahkansa alle seuraa siitä loputonta märehtimistä. JOskus on pakko uskaltaa olla se, joka on ja eri mieltä olipa vastapuolen reaktio mikä tahansa.
Anoppiparka on vain niitä tyyppejä, jotka eivät kykene kokonaisvaltaiseen ajatteluun ja näkevät elämän yksityiskohtien kautta niin kuin tässä tapauksessa oman poikansa kautta. Hän ei tule siitä laajakatseisemmaksi ikinä muuttumaan ja sen vuoksi höpötykset kannattaa asettaa omaan arvoonsa.
Sano kerran kunnolla takaisin ja että anoppi huolehtii vain omista asioistaa ja sinä ja miehesi päätätte omistanne ja kun kerran sanoo kunnolla takaisin niin riittää ja jos ei usko niin käske anopin pitää turpansa kiinni ja niin edelleen. Yksi keta riittää jos anoppi on täysijärkinen mutta jos ei usko niin rupea aina anopin aloittaessa paasaamisen että ei voisi vähempää kiinnostaa niin hyvä tulee.
Ei kai anoppi asu huushollissanne? Mistä hän tietää teidän asioistanne noin paljon?