Kerron parisuhde asiani tänne...
Olemme mieheni kanssa seurustelleet muutaman vuoden,tunnettu olemme 10 vuotta. Olemme molemmat parikymppisiä, ja meillä on lapsi.
Emme kuitenkaan asu yhdessä..
Seurustelusuhteemme alussa petin miestäni exäni kanssa, mitä kadun joka sekuntti tänäkin päivänä. Kunnes mieheni sanoi että käännetään selät vastakkain ja minun pitäisi soitella kun olen muuttunut. Muutama kk sen jälkeen kun erottiin niin huomasin olevani raskaana.
Lapsi kun syntyi, pari viikon jälkeen soitin miehelleni että oon muuttunut tavataanko?
Hän antoi minulle anteeksi ja aloitimme kaikki puhtaalta pöydältä.
Sitten tutustutin parhaan ystäväni,lapseni kummini mieheeni ja heistäkin tuli todella läheisiä, he soittelivat ja olivat naapureitakin !!! Mulla alko tulemaan hieman mustasukkaisuutta, ja totta joka ikinen asia oli mitä päässä mietin.
Mieheni jätti minut parhaani ystäväni takia, kunnes tuli soitto viikon päästä että hän kaipaa minua ja pyysi yhelle rannalle puhumaan,hän otti kiinni ja sanoi ettei voi jatkaa näin ja silloin sain kuulla että he harrastivat seksiä yms selkäni takia ja siksi mieheni jätti minut..
Tämä "ex" paras ystävä ei myönnä minulle tänäkään päivänä tätä.
No annoin miehelleni anteeksi koska olinhan minäkin tehnyt virheitä ja muuttunut uskottomasta uskolliseksi naiseksi !!
Kunnes tuli syksy, kaikki muuttu ja ihmettelin monesti hänen käytöstään, hän hallitsee minua, en saa nähdä ystäviäni enkä käydä missään eikä he minun luonani. Minulla ei saa olla edes facebook tunnusta? Ja hän aina alkaa mulle V-ilemaan jostakin ohjelma sarjastakin? että haluaisin harrastaa ton ja ton kanssa seksiä ja kuinka huora mä oon yms. Just semmosta haukkumista ihan turhaan ! sekä en saa käyttää tietokonettakaan. HUH HUH!!
Kunnes uvn jälkeen me erottiin kun kuulin että HÄN OLI TAAS SÄÄTÄNYT EX PARHAAN YSTÄVÄNI KANSSA SYKSYSTÄ TAMMIKUUHUN ASTI JA VALEHDELLUT MINULLE. Tämä ex paras ystävä keksi kaikkea myös että olisin menny kirveen kanssa ovelle huutamaan yms. Silti sinisin silmin tämä paras ystävä valehteli mulle että hän ei ole miehestäni kuullut pitkiin aikoihin mitään ja pyysi käymään.
Jätin tammikuussa mieheni, kunnes pari kolmen viikon päästä kun pääsin surusta yli hän soitti minulle ja pyysi hakemaan vaatteeni, sanoinettä polta ne, niitä saa uusia. Mutta minä heikkosydäminen olin ystäväni luona ja hän tuli autolla hakemaan ja me puhuttiin.. kunnes mieheni rupesi itkemään ja kaikkea kun minä huusin hänelle. yhdesti taisin myös läpsästä ja kovaa.. itkut olin itse jo itkenyt mutta kyyneleet itselläkin valui.
Eromme aikana menin taas ex mieheni syliin koska tarvitsin tukea yms, YHDESTI SUUTELIMME.
No mutta nyt olemme mieheni kanssa taas yhdessä, ja sama p*ska jatkuu, en saa nähdä ystäviäni ja hän haukkuu minua ja muistuttaa mitä tein eromme aikana YHDESTI, ja olimme vielä EROSSA, ei YHDESSÄ.
Hän väittää että olen kahlinnut hänet vaikka näin ei ole. En itse saa katsoa hänen puhelintaan , en kommentoida hänen menemisiään, nähdä ystäviäni,juoda ystävien kanssa muutaman tai lähtä baariin ENKÄ myös saakkaan puhua mitä hän teki minulle.
Hän tekee mitä haluaa, minä en..
Ja vielä sekin että tässä viikon sisällä tuli soitto yön aikoihin ja hän löi kiinni ja sanoi minulle että ystävä soitti, LUOTIN häneen. sitten se oli yksi toinen hänen ex nainen kun katsoin hänen puhelintaan salaa, hän valehteli senkin..
Ja vielä myös tämä, hän joskus suutuissaan lyö minua, koska kyylään ihmisiä? ja minä kitisen yms valitan asioista ja tekemisistä..
Kaikista paras on se että en voi ex parhaan ystäväni kummiutta peruuttaa lapseni kohtaan!
Mitä teen mieheni kanssa? Jatkanko näin vai mitä teen? Oon ihan väsynyt ja masentunut... Auttakaa
Olemme mieheni kanssa seurustelleet muutaman vuoden,tunnettu olemme 10 vuotta. Olemme molemmat parikymppisiä, ja meillä on lapsi.
Emme kuitenkaan asu yhdessä..
Seurustelusuhteemme alussa petin miestäni exäni kanssa, mitä kadun joka sekuntti tänäkin päivänä. Kunnes mieheni sanoi että käännetään selät vastakkain ja minun pitäisi soitella kun olen muuttunut. Muutama kk sen jälkeen kun erottiin niin huomasin olevani raskaana.
Lapsi kun syntyi, pari viikon jälkeen soitin miehelleni että oon muuttunut tavataanko?
Hän antoi minulle anteeksi ja aloitimme kaikki puhtaalta pöydältä.
Sitten tutustutin parhaan ystäväni,lapseni kummini mieheeni ja heistäkin tuli todella läheisiä, he soittelivat ja olivat naapureitakin !!! Mulla alko tulemaan hieman mustasukkaisuutta, ja totta joka ikinen asia oli mitä päässä mietin.
Mieheni jätti minut parhaani ystäväni takia, kunnes tuli soitto viikon päästä että hän kaipaa minua ja pyysi yhelle rannalle puhumaan,hän otti kiinni ja sanoi ettei voi jatkaa näin ja silloin sain kuulla että he harrastivat seksiä yms selkäni takia ja siksi mieheni jätti minut..
Tämä "ex" paras ystävä ei myönnä minulle tänäkään päivänä tätä.
No annoin miehelleni anteeksi koska olinhan minäkin tehnyt virheitä ja muuttunut uskottomasta uskolliseksi naiseksi !!
Kunnes tuli syksy, kaikki muuttu ja ihmettelin monesti hänen käytöstään, hän hallitsee minua, en saa nähdä ystäviäni enkä käydä missään eikä he minun luonani. Minulla ei saa olla edes facebook tunnusta? Ja hän aina alkaa mulle V-ilemaan jostakin ohjelma sarjastakin? että haluaisin harrastaa ton ja ton kanssa seksiä ja kuinka huora mä oon yms. Just semmosta haukkumista ihan turhaan ! sekä en saa käyttää tietokonettakaan. HUH HUH!!
Kunnes uvn jälkeen me erottiin kun kuulin että HÄN OLI TAAS SÄÄTÄNYT EX PARHAAN YSTÄVÄNI KANSSA SYKSYSTÄ TAMMIKUUHUN ASTI JA VALEHDELLUT MINULLE. Tämä ex paras ystävä keksi kaikkea myös että olisin menny kirveen kanssa ovelle huutamaan yms. Silti sinisin silmin tämä paras ystävä valehteli mulle että hän ei ole miehestäni kuullut pitkiin aikoihin mitään ja pyysi käymään.
Jätin tammikuussa mieheni, kunnes pari kolmen viikon päästä kun pääsin surusta yli hän soitti minulle ja pyysi hakemaan vaatteeni, sanoinettä polta ne, niitä saa uusia. Mutta minä heikkosydäminen olin ystäväni luona ja hän tuli autolla hakemaan ja me puhuttiin.. kunnes mieheni rupesi itkemään ja kaikkea kun minä huusin hänelle. yhdesti taisin myös läpsästä ja kovaa.. itkut olin itse jo itkenyt mutta kyyneleet itselläkin valui.
Eromme aikana menin taas ex mieheni syliin koska tarvitsin tukea yms, YHDESTI SUUTELIMME.
No mutta nyt olemme mieheni kanssa taas yhdessä, ja sama p*ska jatkuu, en saa nähdä ystäviäni ja hän haukkuu minua ja muistuttaa mitä tein eromme aikana YHDESTI, ja olimme vielä EROSSA, ei YHDESSÄ.
Hän väittää että olen kahlinnut hänet vaikka näin ei ole. En itse saa katsoa hänen puhelintaan , en kommentoida hänen menemisiään, nähdä ystäviäni,juoda ystävien kanssa muutaman tai lähtä baariin ENKÄ myös saakkaan puhua mitä hän teki minulle.
Hän tekee mitä haluaa, minä en..
Ja vielä sekin että tässä viikon sisällä tuli soitto yön aikoihin ja hän löi kiinni ja sanoi minulle että ystävä soitti, LUOTIN häneen. sitten se oli yksi toinen hänen ex nainen kun katsoin hänen puhelintaan salaa, hän valehteli senkin..
Ja vielä myös tämä, hän joskus suutuissaan lyö minua, koska kyylään ihmisiä? ja minä kitisen yms valitan asioista ja tekemisistä..
Kaikista paras on se että en voi ex parhaan ystäväni kummiutta peruuttaa lapseni kohtaan!
Mitä teen mieheni kanssa? Jatkanko näin vai mitä teen? Oon ihan väsynyt ja masentunut... Auttakaa
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos eroot nii eroo kunnolla, mitä järkeä palata yhteen ei ne asiat oo yhtään sen erilaisemmi ku edelliselläkään kerralla. kumpikaan teistä ei selkeesti luota toiseen.
muuta toisee paikkaan, hanki uudet ystävät (kukaan tollasii pettureita tarvii), ota lapsi mukaa ja alota alusta. ja se kummiuskin on vaan nimellistä, voit vaikka samantien pyytää jotain muuta ystävääs lapses kummiks, vrt. adoptioo, toine synnyttää lapse mut toine kasvattaa ja sitä se lapsi pitää kumminaan, siis adoptio-kummi etsintään :)
sitku oot elämäs huipulla, uus mies ja ystävät, huippu työ, lapses on lahjakas kaikessa mitä tekee, nii ota yhteyttä miehees et mitä sille maan matoselle kuuluu? älä anna lapseskaa kärsii tollasest tilanteest, miehes ei oo varmaa kovin hyvä isänäkään.. voimii
Kiitos paljon tästä, auttoi paljonkin ! :)
Ei voi kuin ihmetellä missä sun vanhempasi ovat olleet kun eivät ole pitäneet susta yhtään huolta. Olet ilmiselvästi liian nuorena käynyt leikkimään kotia, lapsenkin vielä teit tuollaisen miehen kanssa. Selkääsi saisit, jos olisit mun tytär.
Sitten asiaan. Sä pärjäät lapsen kanssa kaksinkin. Muuta jonnekin kauemmas miehestä. Ei se susta eikä lapsesta välitä, valitettavaa mutta totta. Olet vielä niin nuori (vaikka et tätä haluaisi kuullakkaan) että löydät vielä miehen, joka pitää huolta sinusta ja lapsesta, rakastaa aidosti teitä molempia.
Tuossa teidän suhteessa ei ole mitään järkeä, lähtemistä ja tulemista, roikkumista puolin ja toisin. Et ole sinäkään virheetön, parisuhteen riitoihin ja ongelmiin tarvitaan aina kaksi.
Niin ,kyllähän tuota tuli huutoa ja semmosta mutta empä mä mikään velvollinen ole sanomaan jos oon jo 22 vuotias ja muuttanut pesästä yms.
Ja vanhempani ovat kyllä pitäneet minusta huolta kiitoksia vain.
Ja en väittänytkään että virheetön olisin.
Mutta empä ole enään tehnyt mitään ja riitoja ja salailua en harrasta.
Mutta kiitos mielipiteestäsi, mutta elä puhu vanhemmastani jos et edes tiedä miten he ovat minua kasvattaneet joskus ja toiseksi, aina ei ole se vanhempien vika jos jotain tapahtuu nuorelle ja he eivät olleet enään minusta vastuussa.
Mutta nuorena tein lapsen, se on totta.
Oletko hiukan tyhmä tai jotain kun et juokse karkuun ja lujaa? En ymmärrä teitä akkoja, jotka siedätte miesten huorittelua. Pamauttakaa taksin, huoritelkaa miehiä. Ostakaa aivot. Naisten kuuluu vetää yhtä köyttä, miehet on aina eri planeetalta kuin naiset. Itsekunnioitus lähtee itsestä ja muiden kunnioittamisesta!
Sinä aikuisena voisit tuhota oman elämäsi niin täysin kuin suikin pystyt. Esimerkikisi laahata tuollaista kuvaamaasi retkua jatkuvasti luoksesi. Suomi on vapaa maa ja jokaisella YKSIN elävällä aikuisella on se oikeus.
MUTTA, ja tämä on iso mutta, sinun velvollisuutesi on lastasi kohtaan. Tiesit aivan tarkkaan kuinka lapset saavat alkunsa joten sinä huolellisesti harkiten sait avuttoman pienokaisen alkuun. Nyt sinun velvollisuutesi on heittää tuo miehen retku kokonaan pois elämästäsi. Sinun lapsesi EI saa kuulla eikä nähdä elämää jollaista sinä nyt elät! Teet hirveän vääryyden evätessäsi lapseltasi rakastavan, rauhallisen ja opettavaisen kodin ja ilmapiirin.
Halutessasi jatkaa elämääsi retkujen kanssa ja laahatessasi tuon tyyppisiä miehiä asuntoosi, on todellakin parempi että annat lapsen adoptioon vanhemmille jotka todella ymmärtävät ihmiselämän kalleuden. Ja steriloi itsesi.
Sinulla on nyt kaikki valtit käsissäsi, tiedät (toivottaasti) millainen on oikea tapa elää.
PS. Pysy kaukana kuvaamanlaisista "kummi'-huorista. Seura tekee kaltaisekseen.
Koita päästä yksinkertaisuudestasi eroon lukemalla kirjoja! Hanki myös hoitoa väkivaltaisuuteen ja addiktiiviseen käytökseen. Sitten voit alkaa taas ajattelemaan miehiä hiljalleen.
miksi minun pitäisi hankkia hoitoa jos minua lyödään ?!?!?!?!
Teillä molemmilla on todella epäterveellinen malli olla parisuhteessa, hakeutua parisuhteeseen ja olette molemmat avun tarpeessa. MIehesi avusta et voi huolehtia, se ei ole sinun vastuullasi, mutta omastasi voit. Sinä roikut sairaassa suhteessa etkä ilmeisesti edes tiedä, mitä tarkoittaa terve suhde. Lisäksi, vaikka ex paras ystäväsi olisi mikä kummi, pitäisi sinun osata sen verran ajatella, että tajuat sen olevan symbolista ja että voit todellakin sanoa, että hän voi painella sinne missä pippuri kasvaa, ja sanoa suoraan että ette ole enää ystäviä ja hänen kummiutensa tuhoutui silloin kun hän nussi miehesi kanssa.
Ensinnäkin. Te lähdette nyt erilleen. Suosittelet myös miehellesi psykologisen avun hakemista ja mikäli hän ei hae, et koskaan enää edes harkitse hänen kanssaan yhteen paluuta. Sinä menet, etsit sopivan psykologin neuvolan kautta, yksityisen kautta tms. ja alat myös lukemaan: täytä itseopiskelulla tyhjyyttä elämässäsi, että opit ajattelemaan vaihtoehtoja, sen sijaan että roikut miehessä kiinni.
Lopetat tuon teidän naurettavan "suhteen" ja teet itsellesi selväksi sen, että eroon kuuluu epämäääräinen aika, jopa vuosi tai pari, tunteita, mitä täytyy vaan kestää ja opetella käsittelemään: pettymys, suru, yksinäisyys, ikävä ja masennus. Niistä jokainen on luonnollisia eroon liittyen, eivätkä todellakaan tarkoita että sinä rakastat, olet vain tottunut, tai että pitäisi palata yhteen: ei pidä, sinä vain ikävöit mielikuvaa, tuskin edes todellisuutta. Suhde voi myös olla täysin väärä ja epäterve vaikka "rakastaisikin".
Rakkauteen kuuluu vapaus, keskustelu, yhteistyö, toisen huomioiminen, yhteinen tulevaisuuden rakentaminen, tasa-arvo, luottamus ja hyvät teot.
Lapsellesi näytät täysin sairasta perhettä. Sinulla on äitinä ensimmäinen velvollisuus lastasi kohtaan. NIin olisi miehelläsikin, mutta pystyykö hän siihen... Tuskin. Velvollisuus antaa turvallinen ja rauhallinen koti, onnellinen ja tasapainoinen äiti. Tällä hetkellä et sitä todellakaan ole, eikä teillä ole sitä. Toimit vastoin lapsesi parasta, samalla kun itsesi.
Et ole väsynyt ja masentunut turhaan, tottakai olet. Mitä muuta oletat että ihminen tuollaisessa melskeessä olisi? Mustasukkaisuutta, usokttomuutta, riitoja... Luuletko että joku olisi jaksava ja onnellinen? Sanooko siis tunteesi sinulle mitään? Ymmärrätkö että ehkäpä ne olisi merkki jostain?
Sinä voit valita, saada apua, hankkia töitä, opetella elämään. Sinä et ole ajelehtiva ajopuu, etkä avuton. Sinä valitset itse. Sinä et ole mikään tahdoton uhri ja kun olet ihan itse sen lapsenkin siihen valinnut, niin sinä olet aikuinen nyt, iso tyttö, käyttäydy sen mukaan.
Etkä hanki miestä enää, ennenkuin pari vuotta olet opetellut elämään ihan itsenäisesti, miettinyt asioita ja käynyt niitä läpi ja oppinut ensin itse rakastamaan itseäsi, lastasi ja teidän perhettä. Lähdet vaan ensimmäisen paskan kelkkaan mikä vastaan tulee. Sinun pitäisi itse kasvaa ensin. Älä ainakaan muuta kenenkään kanssa yhteen.
Tuo on koko asiassa kauheinta, että lapsi raukka joutuu tuollaisten vanhempien elämää katseleen!
Jääkö sulla aikaa olla yhtään lapsen kanssa, kun riitelette koko ajan.
Joutuuko lapsiparka sietään teidän tappeluitanne?
Oletko ajatellut, että jos vähempi eläisit tuota teatraali-elämää ja enemmän oikeata, kaikkien elämänlaatu paranisi?
Eli ukko mäkeen, sinä itse töihin, lapsi hoitoon ja illalla harrastuksia, jos saat lapsenvahtia?
Jospa unohtaisit ne miehet jo vähäksi aikaa, kun kylläpä noita kyrpiäisiä on siinä jo ollutkin, nuoren ikäsi huomioon ottaen..
Se on katsos niin, että järki tulee päähän vähän kerrallaan ja muutakin voi tehdä, kuin pyhittää elämänsä tuollaiseen "suhteilla"-kikkailuun.
Otappa itseäsi niskasta kiinni ja tuo ei ollut yhtään huono neuvo, että sivistä itseäsi ja lue kirjoja!
Sulla on varmasti kaikki kunnossa mutta miehelläsi ei vaikuta olevan.
Muista se että sinulla on oikeus nähdä ystäviäsi.Hän ei voi sitä estää
koska hän itsekin tekee asioita joita haluaa tehdä niin miksi sinun pitäisi alistua
hänen tahtoon.Sellaiseen ei ole todellakaan aihetta.
Mielestäni sinun kanttaisi puhua ystävillesi asioista ihan rehellisesti.
Jos yksinkertaisesti lähtisit vaan suhteesta.Niin auttaisit itseäsi parhaiten.
Oletko miehellesi puhunut tilanteestanne ja kertonut miltä sinusta tuntuu ja että harkitsisit hänen jättämistään?