kummi hylkäsi

Tuntuu kurjalta poikasi puolesta. tsemiä!

Tuntuu kyllä tosi pahalle lapsesi puolesta. :(

Olen itse raskaana, ja olen miettinyt paljon, kuinka oma lapsi vaikuttaa siihen, miten paljon ehtii nähdä kummilasta. Tietysti lapsen hoito vie aikaa ja kyläily ei ehkä ole niin helppoa kuin aiemmin, mutta kyllä minä yritän silti käydä katsomassa kummilastani mahdollisimman paljon. Meillä on alusta asti ollut tosi hyvät välit sekä kummilapseeni että hänen vanhempiin, joten en todellakaan halua sen suhteen katkeavan vain siksi, että meillä on oma lapsi. Ja vaikka kummilapseni on jo yläasteikäinen, kyllä minä haluan olla mukana hänen elämässään. Ehkä vielä enemmän kuin ennen, koska haluan, että hänellä on elämässään aikuisia, joille voi puhua ja jotka välittää, koska etenkin teini-iässä tarvitsee sitä ymmärrystä ja juttukavereita..

Voithan sanoa ihan suoraan kummille, että poikasi pahoittaa mielensä aina, kun hän lupaa tulla käymään eikä tulekaan? Eikä kannata sanoa lapselle, että kummitäti on tulossa käymään, jos on vaarana, ettei sitten tulekaan. Tai voisiko poikasi itse kertoa kummille, että olisi kiva, jos hän tulisi käymään? Minä en ainakaan voisi olla menemättä, jos pikkunen pyytäisi... :)

En moittisi kummia nyt ihan heti. Kyllä elämässä voi tulla tilanteita, että ei vain rahkeet riitä tiettyihin asioihin. Jos hän on muistanut kummilastaan aikaisemmin paljonkin, kyllä hän vielä jatkossakin sen tekee. Ainakin jos olette te vanhemmat jokseenkin läheisiä. Tietysti, jos olette lähinnä hyvän päivän tuttuja, voi sellainen ystävyys helposti kaatua johonkin. Mutta ei kai sitä lapsensa kummiksi ota kuin itselleen hyvin läheisen ihmisen.

vai n iin

Oletkos muistanut olla kiinnostunut ja iloinen hänen lapsensa puolesta. Oman kummipoikani äiti ei halunnut kuullakaan minun lapsestani tämän synnyttyä vaan puhe käännettiiin aina hänen poikaansa. Myös kylästelyt olisi pitänyt hoitaa ilman minun tytärtäni. Kyllä siinä tapaamiset jäi vähiin.

eikös tuo koko kummius ole jo aikansa elänyt instituutio? Vai oletko kovin uskonnollinen, silloin se varmaan onkin tärkeää, mutta muutoin se on useimmiten pelkkä pakollinen muodollisuus.
Ei lapsesi sitä kummia osaa kaivata, ellet itse tuo sitä kamalasti esiin, kyllä se oma perhe on tärkeempi kuin joku jonninjoutava kummitäti.

Näin tapahtuu kaikilla äideillä, anteeksi vain yleistys.

Oma napa menee edelle kun lapsi syntyy. Yhtäkkiä ei osata ajatella muuta kyuin itseään ja omaa etuaan. Näitä mammoja oli liuta lähipiirissä.

Olen itse kummi, ja olen käynyt katsomassa kummipoikaani kerta kolmeen-neljään kuukauteen, mutta tämä ei vanhempineen ole vieraillut luonani viimeiseen 4 vuoteen.
Oletetaan että minun on muka helpompi lähteä kuin heidän. Näihin vierailuihin on huvenut sijoitusmielessä noin 800 Eur. Joten kalliiksi tulee yksipuolinen yhteydenpito.

Minua ei niinkään harmita se, että minun odotetaan kummina olevan se joka liikkuu. Näin lapsettomana se ei ole iso vaiva, perheellisillä tietysti kyläily voisi olla tasapuolisempaa. Sen sijaan jatkuva kylässä ramppaaminen alkaa käydä raskaaksi, samoin yksipuolinen yhteydenpito, vaatimukset lahjoista, se että kummia ei muisteta mitenkään esim. valokuvilla, korteilla, piirroksilla vaikka samalla vaatimukset kummia kohtaan ovat kovat. Mikään näistä ärsyyntymisistä ei kohdistu lapseen vaan heidän vanhempiinsa. Silti nämä ovat asioita joita pystyn vielä sietämään, vaikka ne ärsyttävätkin. Yksi asia kuitenkin on, mitä en voi hyväksyä; ystäväsuhteen lopahtaminen. Kummiuden myötä ystäväsuhde lapsen vanhempiin lopahtaa, koska heitä ei kertakaikkisesti kiinnosta kuin omat asiat, sukulaisten asiat, ja muutaman tutun lapsiperheen asiat. Kummi, entinen hyvä ystävä, ei kiinnosta enää ihmisenä ja ystävänä, vaan kiinnostus rajoittuu ainoastaan siihen miten hyvin tai huonosti kummi hoitaa kummin tehtäviä. Tällaisesta ihmissuhteesta tulee riesa ja rasite elämässä ajan kuluessa, ikävä kyllä. Itse olen sitä mieltä, että tällaisissa tilanteissa on aivan hyväksyttävää irtisanoutua kummiudesta. Vanhemmat voivat sitten valita uuden kummin lapselleen niistä ihmisistä joiden kanssa keskinäinen jakaminen menee vähän tasaisemmin. Uskon sen olevan palvelus kaikille osapuolille. Eiväthän vanhemmatkaan voi olla huomaamatta kummin muuttumista haluttomaksi.

Anna uuden äidin nauttia omasta vauvastaan, kirjoitit että muutama kuukauden ollut oma. Etkö kestä sitä tosiasiaa että hänen vauvansa menee omasi ohi? Vauvalle hän on äiti ja sinun lapselle kummi.

Kaiken kaikkiaan todistaa taas miten omituisia äidit ovat.. ja tässä sitä minusta on aloittaja itse.

Olen lapseton ja minulla on kaksi kummilasta, saman ikäisiä tyttöjä 10 v. Toista tapaan noin 3 kertaa vuoteen, olemme kirjeenvaihdossa ja soitamme joskus, jaamme yhteisiä salaisuuksia ja tavatessamme teemme yhdessä luonto tai kaupunkiretkiä. Toista en tapaa koskaan, hän ei soita eikä kirjoita, vaikka asuu aika lähellä.

MIkäkö syynä, ekan kanssa kanssakäyminen on ollut aina molemmin suuntaista. NIin minuakin neuvottiin kotonani ja niin teen kummilleni edelleen.

Toinen oli vain sitä että minä ostin lahjoja.. koskaan en saanu mitään ystävyyttä hänen tai perheensä suunnalta. Totesin että olkoon, ei kiinnosta, eikä haittaa todellakaan minua.

Eniten oikeastaan harmittaa koko kummius, liityin kirkkoon sen takia.. Tähän mukavaan kummilapseen olisin tutustunut ihan samalla lailla ilman kummiutta ja kummius on todellakin vain pelkkä painolasti.

Oletteko te muistaneet nyt tätä kummitätiä kun hän sai vauvan? Hyvä jos olette. Usein käy niin etteivät kummilapset muista kummejaan ja se tuo todella pahan mielen, sillä ei saa olla vain toisinpäin tuo muistaminen.

Minun kummia on kehuttu loistoihmiseksi. se riittää, olen ylpeä hänestä.
koskaan en saanut mitään, tai edes muista häntä.

Taitaa olla välittäminen aiemmin ollut vain esittämistä, jos noin loppui oman lapsen tuloon. Ei poikasi menetä mitään, jos ei tapaa noin kylmänluonteista ihmistä . Taitaa olla parasta,että ei olekkaan kumminsa kanssa missään tekemisissä, jos kummi ei ymmärrä, että lapselle pitää aina lupaukset pitää eikä aiheuttaa pettymystä turhilla lupauksilla.

Jokaisella meillä on OMA ELÄMÄ. Kun on omia lapsia ei pahemmin jaksa muitten lapset ja ongelmat enää kiinnostaa ja silloin kun sattuu saamaan vapaata niin mieluiten lähtee kauppoihin ym shoppailemaan.Miksi teet niin suuren numeron eihän lapsesi pety kun et sitä etukäteen hänelle kerro lapsillekkin on hyvä yllätys jos joku sattuu tulemaan.Ei se että on kummi meinaa sitä et koko ajan hyppää kylässä. Riittää et jouluna ja synttäripäivänä lähettää pienen paketin eikä sekään oo pakollista. Kannattaa ottaa kummiksi omat vanhemmat tai sisko/veli nehän yleensä käy tai niitähän ainakin suvun kokoontuessa näkee.Moni pyytää kummiksi ja heti ilmoitetaan että siitä ei saa kieltäytyä eli pakotetaan tekemään sellaista mitä ei halua sitten vielä maristaan kun ei käy. EI KUMMIUS VELVOITA KÄYMÄÄN ei näköjään oo muuta elämää kun pitää vaatia et toiset vaan haluaisi teillä kyläillä HEILLÄ ON OMAKIN ELÄMÄ

Eikös se kummin tehtävä ole antaa kummilapselleen kristillistä kasvatusta? Eikä suinkaan olla lahjojen ostaja. Näin olen ymmärtänyt.

No meillä ei taida tuo nuorin 7 vuotias edes tietää mitä tarkoittaa kummi vaikka hänellä on niitä 3 virallista. Minä en edes odota kummeilta mitään. Ne nyt vaan on pakko olla jotta lapsen saa kastettua.

Kohta puoleen meille syntyy vauva ja kummeiksi otan kaksi vanhinta poikaamme. Heidän ei tarvitse mitenkään kummeina toimia, mutta haluan kasteen myös nuorimmalle ja ilman kummeja se ei onnistu. Enkä ala taas sukulaisia vaivata kys. asialla.

Holy shit :( kyllä kummin "velvollisuuksiin" on olla lapsen koko nuoruuden ajan mukana. Kummi saa tuoda aina kaikkii herkkui ja kiellettyjä pelejä, kummilla ol eri oikeudet kuin millään muulla tutulla/sukulaisella. Kummi ol kummi aina, niin kauan kun hengissä pysyy. Miun oma kummisetä hävis kun olin n.10v. mut kummitäti ol viel tallella ja siltä tulloo edelleen aina joskus lahjoja vaikka oon jo 40v. Siksi oon itekki valmistautunu siihen että oon loppu elämäni kummipojan kummi. Vaikka sitte eläisin 100vuotiaaksi, niin silti tulen aina olemaan Akin kummisetä :)

Olen myös kummi, mutta kun lapsella on viisi muutakin kummia, en tiedä olenko pelkkä lahjan antaja vai kriittinen kasvattaja...

Mitä jos et etukäteen kerro lapsellesi, että on tulossa kun tiedät ettei ehkä tulekaan? Mitäpä jos kummi ei nyt vaan jaksa toisten lapsia, omassakin sattuu olemaan tekemistä ? Itseäni ei toisten lapset kiinnostaneet yhtään, kun omani ovat olleet vauvoja, vaikka joo kävin shoppaileen jne. mutta en toisten lapsia todellakaan jaksanut.

Etusivulla märistään "kummin velvollisuuksista" vaikkei kenelläkään ihmisellä ole mitään velvollisutta toisen lasta kohtaan. Pelkkä muodollisuus koko kummeus. Ja muutenkin kaikilla ei riitä aikaa moiseen. Pitää käydä töissä ja levätä. Välimatkakin voi olla suuri.

Juu,pitäs käyttää sitä kummia jo vahä aikasemmin....

Eihän tuo kummius ole nykyään enää kuin tapa!

YKSI: Kummin tehtävä on huolehtia kummilapsen uskonnollisesta kasvatuksesta, no harva nyt uskoo jumalaan tai että uskonto merkitsisi mitään.

KAKSI: Aikoinaan kummi oli se joka huolehtisi lapsesta vaikkapa vanhempien kuollessa yms. tilanteessa. No, nykyään on sosiaaliturva ja muut toimintatavat.

Kummin ainoa tehtävä nykyään on ostaa, ostaa ja ostaa... antaa lahjaa lahjan perään kaikissa tilanteissa kummilapselle. Sekö sinua harmittaa jos lahja/raha-automaatti tyrehtyy?

On huonoa käytöstä pettää lupaukset. Siinä meni kummitädin empatian rajat. Kummius on varsin vapaaehtoista, joten sopeutukaa. Ratkaisusi on oikea. Ota huomioon, että on paljon huonompiakin kummeja, kuten minä...

Voiko noin tyhmä ihminen oikeasti asua esim. itsenäisesti vai onko hänellä huoltaja? Luulisi, että jos on tuota tasoa, ei voi asua omillaan, koska ei ymmärrä oikein edes lukemaansa, ei aloitusta eikä vastausta siihen?

Minusta myös näitä "velvollisuuksia" on toisinkin päin kun kummilta lapselle.Myös kummin voisi näyttää olevan tärkeä jos kummiksi on pyydetty..Itsellä mahd nähdä kummilasta n 3-4 x vuoteen ja viimeksi kun piti nähdä ja monesti puhuttu asiasta niin tapaaminen peruttiin mitättömästä syystä ja pyydettiin tiputtamaan tuliaiset postilaatikkoon.Toivottavasti muistat iloita kummin lapsesta ja toivotaan kumminkin muistavan kummilapsensa,vaikka oman on saanutkin.Varmaan välit palautuukin kun vauva vähän kasvaa ja ympärillä muistaa taas muitakin olevan.

Itselläni on kolme lasta.Vain vahimman kanssa onnistuimme "valitsemaan" kummit niin,että kaikki pitivät/pitävät vieläkin yhteyttä (lapsi nykyään 24v.) Keskimmäisellä vain siskoni,joka on kummi,on pitänyt yhteyttä koko ajan tyttäreni kanssa.Nuorin (18v.) ei saanut yhtään kummia,joka olisi muistanut lastamme.Ystäväni johon tutustuin vasta kun nuorimmainen oli jo 8v. oli kokenut saman kohtalon.Sovimmekin keskenämme olevamme toistemme lasten kummeja,vaikka meitä ei kirkonkirjoihin oltu kummeina merkattukaan.Tämä järjestely on toiminut helvatin hyvin!Ei ole velvollisuutta,mutta muistamme aina synttärit ja muut tärkeät päivät.Ipanat tietävät että hädän hetkellä apua ja ymmärrystä löytyy!Jos haluat toimia radikaalisti,kummeudesta erottaminen virallisestikin onnistuu,mutta näin sat lapsellesi kummin,joka hoitaa kummeutensa vapaa-ehtoisesti ja pyyteettömästi.kummit pihalle tarpeen vaatiessa,siinä tilanteessa kun heitä valitaan,ei välttämättä ole tietoa/tuntemusta ihmisestä jonka hommaan valitsee.Ei kannata ruoskia itseään/tai ihmetellä toisen elämäntilannetta,ota lapsesi hyvinvointi tärkeimmäksi,ja tee sen eteen jotain.Ja voithan tietysti kysyä lapsesi kummilta SUORAAN miksi hän ei enää halua tulla teille? :D

Kyllä alunperin, kun kummityö aloitettiin, kummin tehtävä oli huolehtia lapsen kristillisestä opetuksesta.
Mutta, niinkuin monen muun kristillisen asian suhteen,niin kummistakin tuli lahjapaketin kantaja.
Ja nykyisin on vain"hienoa", kun on kummi. Kun kaikilla muillakin on kummi.
Jos et halua tai saa lapsellesi kummisi kristillistä opetusta, niinkuin kummin "virka" edellyttäisi, miksi haikailet KUMMIA. Jos KUMMI ei tee sitä tehtävää, mitkä KUMMILLE kuuluu, ei hän silloin ole KUMMI.
Eikö olisi parempi puhua vain YSTÄVÄSTÄ.
Eihän junankuljettajakaan aja bussia.

Kannatta tehdä niin ettet lupaa lapselle enää mitään kummin taholta. Vaikka sinusta tuntuu pahalle, niin lapsesi ei kuitenkaan osaa ihan sillä tasolla murehtia asiaa kuin sinä. Itselläni oli kummi joka muisti jouluna kun olin pienempi ja kävi rippijuhlassa, siihen yhteydenpito jäi. Mutta en ole katkera. Äiti ei kummin unohtamisista numeroa tehnyt joten en minäkään. Minusta koko kummihomma on aika tyhmä. Se toimii jos kummi ja lapsen vanhemmat todella ovat läheisiä loppuelämänsä. Mutta tosiasia on että ihmiset muuttuu, ihmisten elämä muuttuu ja monelle kummius on vain hoidettava velvollisuus tai muuttu sellaiseksi kun osapuolet kasvavat erilleen tms. Sinuna häivyttäisin lapsen mielestä ko. kummin takavasemmalle. Aikuiset on tämän kummisysteemin keksineet mutta lapsen ei tarvi kärsiä jos se ei toimi. Lähtökohtahan oli alussa että kummi on se joka ohjaa lasta kristilliseen uskoon ja pitää huolta lapsesta yhdessä vanhempien kanssa tai jopa vanhempien kuoltua lapsesta. Nykymaailmassa kummiutta ei tältä pohjalta oteta enää niin vakavasti, mikä on tosi ikävää tietysti. Lapselle voi sanoa että kummilla on paljon kiireitä. Lapsi oppii sitten että kummi on kiireinen eikä ota syyllisyyttä itseensä (jos alat päivitellä kummia hänelle) ja se on tärkeää. Voit löytää lapsellesi muita aikuisia ja muuta ajateltavaa. Toivon myös ettet katkeroidu kummia kohtaan vaan ymmärrät että ihmisiä me olemme, lupailemme liikoja ja tuotamme toisillemme pettymyksiä.

Ehkä hän pelkää ettei voikaan väistelyn jälkeen tulla kylään ilman että kaadetaan kummiuksen velvollisuudet niskaan. Jospa hän vain haluaa jutella arjen asioista varsinkin kun on uudet tunteet ja tavat elämässään, tai jos tietää että kaataa vierailullaan aiheet omasta lapsestaan päälle ja välttelee sen takia.

Tai jos ei, entäpä jos sinä ehdottaisit että voidaan jutella molemmista lapsista. Kerro tuntemuksistasi vaikka puhelimessa ja voit vielä kysyä että ei ole hätää katkaista puhelua. Kompromissi, kompromissi.

Kummille ei saisi laittaa liikaa paineita ja ns. pakollisia velvollisuuksia. Itse pelkään nykyään, että joku ystävistäni taas pyytää itseäni kummiksi, koska niistä asioista on ennenkin tullut ongelmia. Vaikka pidin yhteyttä ja vein lahjoja ja kerran aika kalliinkin, niin seuraavana kerralla huomasin heidän unohtaneen sen ulkovajaan. Ei paljoa arvosteta. Kummeus on sellainen perinne juttu, mutta nykyään ihmisillä on niin paljon omia kiireitä ja vaikeuksia, ettei heiltä voida vaatia kovinkaan isoa panostusta toisen lapsen asioihin.

Kummeus voi olla riesa. Kun siitä ei oikein kehtaa kieltäytyä saattaa niitä kummilapsia olla kymmeniä niin ei kaikille riitä aikaa.

Huora sekin oli.

Sano sille horatsulle kunnian sanat ja käske häpeämään!!

Nyt olet vähän kohtuuton. Etkö muista, millaista vauva-aika oli? Et voi tosissasi verrata lapsesi - kummilapsen suhdetta omaan lapseen. Niin ikävältä, kuin se kuulostaakin, totuus on se, että kummi haluaa nauttia vauva-ajasta, ja sinun tulisi se hänelle suoda. Et sinäkään varmaan lapsesi vauva-aikana hoitanut kummilapsiasi? Saisit olla onnellinen, että sinulla on noinkin hyvä kummi, joka pitää yhteyttä ja haluaa olla tekemisissä kanssanne. Joillakin lapsilla ei edes ole isää, tai joidenkin isä häipyy yhtäkkiä elämästä ilman mitään syytä. Tai jopa äiti.

Eiköhän se kummitätikin tule takaisin, kun vauva-aika on menossa ohi =)

Ei kummius tuo mukanaan mitään velvollisuuksia, vanha jäämä historiasta.

Paska ämmä. Olisit laittanut helvetin enkelit jahtaamaan sitä paskiaista piripäissään. Tulisi polvet ruvella pyytämään armoa ellei polvia ammuttu paskaksi ja rinnat viilletty puhki sunnuntaiaamun ratoksi.

Jösses ja huh huh... Hei haloo lapsesi kummi on saanut vauvan juuri ja hänellä on nyt muutakin ajateltavaa ja kädet täynnä työtä vauvan kanssa. Ei millään pahalla, mutta hänellä tuskin on kummilapsi tällähetkellä päällimmäisenä mielessä. Itsekästä puoleltasi edes huudella asiasta täällä!!! Mene lapsesi kanssa tervehtimään kummia kotiin ja anna kummille aikaa sopeutua nyt edes omaan uuteen elämäntilanteeseensa. Tuntuu että aika turhasta nuriset täällä... Elämässä varmaan isompiakin murheiden aiheita.

moi
Mulla sama juttu, vaikka olenkin jo aikuinen. Oma kummitätini luopasi lähettää mulle syntymäpäiväkortin täytettyäni 30-v. Nyt, 6 vuotta myöhemmin, ei mitään !
Yksi pieni virhe itseltä ja se on siinä. Tämänhetkistä osoitettakaan en tiedä, en-
kä kysy äidiltä sitä, se on sen seuraava pikkusisko, äidillä on 3 muuta pikkusis-
kosta, joista keskimmäinen on sen veli. (Poliisi Pentti Saira, jos jotakin sattuu kii-
nnostamaan.........) Äidillä on siis 4 pikkusiskosta...........
Omat kummit on eronneet taas........tulee mieleen ihan Matin ja Mervin liitto, ilma
n pahoinpitelyjä, mut se oli yhdessä, ero, yhdessä, ero.........nyt ero on lopullinen,
kummisedällä on toinen nainen.......ja kummitätini sekos vissiin niin siitä erosta,
et meni ryyppäämään, vaikka se on sairas muutenkin......kas kun se on vielä elo
ssa..........se asuu Turussa, tän hetken tietojen mukaan, ja me asutaan Oulun lä-
hellä. Viimeksi, kun kävin siellä, siitä on jotakin ainakin 4 vuotta, jolloin ne oli y-
essä...... heillä on 2 aikuista lasta, joista nuorempi on naimisissa ja yhden tytön
äiti.....vanhemmasta ei oo tietoa.....niitä ketään ei ollut kutsuttu edes mun serkun
häihin vähän yli vuosi sitten.....ei ne äidit taida olla kovin puheväleissäkään e-
nää........ties mitä vanhoja riitoja niillä on ollut, eikä niitä voi kumpikaan antaa an-
teeksi.....vaikka asuvat melko lähellä toisiaan.......se mun kummitäti lähetti tosin
tekstiviestin muutama vuosi sitten Naistenpäivänä, vastasin takas, mut mitään va
stausta ei oo takas kuulunut........en uskalla soittaa sille, kun mä tiedän, et se voi olla yhtenä päivänä iloinen ja kunnollinen ihminen, mut seuraavana päivänä ta-
as joku sekopää........
Itse olen yhden isonsiskoni pojista kummi, ja olen hänestä kovin ylpeä. Hän on
kohta 9-v Lauri ja hänellä on 2 muuta nuorempaa veljeä. Se on ainoa, joka on
nyt koulussa, seuraava pikkuveli menee ehkä kouluun ens syksynä, kun se täyt-
tää 7-v vasta n. kk ennen joulua......jos se nyt pärjää siellä, kun se ei oo normaali
lapsi......
Miten se nyt sinne on voinut laittaa tietojaan....? et kaikki voi lukee ne sieltä...mä
en oo Facebookissa, mut ajattelin joskus sinnekin tunkee itteni....kun kaikki maa-
ilman ohjelmat on siellä nykyään......
mutta olisitte sitten sopineet tapaavanne siellä, jos se onnistuisi joskus, edes het
ken......tai laita sitten joku salapoliisi töihin, seuraan sitä ja muuta.....
Sun pitää vain kertoa lapsellesi totuus. Vai voiko sen kummiuden vaihtaa joten-
kin.....?
Mä en vain ymmärrä omaa kummitätiäni. Sellainen "sekopää" kaipaa kipeesti hoitoa !
Jaksamista kummallekin sinne, missä olettekin.
Mut toi kuulostaa tutulta toi lupaaminen.........ja muu.....

Oman esikoiseni kummitäti ei ole lapsesta välittänyt ensimmäisen vuoden jälkeen ollenkaan. Ei muista syntymäpäiviä yms.
Itselläni on yksi kummitäti, jonka olen nähnyt viimeisen kerran vauvana.. Kaikille se kummius on vaan kiva titteli, mutta kummin "hommia" ei sitten viitsitäkään hoitaa.

Alunperin kummin tärkein tehtävä luterilaisessa dogmissa on ollut lähetyskäskyn kokonaisuuden täyttämisen takaaminen kaikissa tilanteissa koskien lasta.

Nimittäin Jeesus sanoi: "Menkää.. ...tehkää kaikki opetuslapsekseni kastamalla ja opettamalla..." . Alkuperäisen kirkon opin mukaan lasta ei saanut kastaa ellei hänelle pystytty antamaan SITOVASTI myös kristillistä kasvatusta. Kummin tehtävä oli ikäänkuin pitää huolta siitä, että lapsen kotona tämä kristillinen opetus ja kasvatus toteutuisi. Kummilla oli myös velvollisuus ottaa lapsen huoltajuus itselleen, jos lapsen vanhemmiolle tapahtuisai jotakin.

Sittemmin kummin tehtävänkuva on muuttunut ja himmentynyt "varajoulupukiksi" ensin vanhempien itsensä lepsuilusta, ja jatkumon onkin sitten trditio hoitanut kätevästi. Vaikuttavin syy on ollut se, että kirkko alkoi järjestää lapsille pyhäkoulua ja rippikouluja yms. Niin, ja liberalismillahan ei ole mitään sitä vastaan, vaikka muutettaisiin kaikki ihmiseloa koskevat määreet ja suureet euroiksi ja centeiksi. Ehdotan, että kaikki kummikanditaatit tutkisivat paremmin kumkmin tehtäviä ennekuin ryhtyvät "hommaan". Niin, tietysti myös vanhempien. Kannattaisi ainakin ottaa kummiksi kristitty ihminen EIKÄ aina parasta kaveria kiitokseksi JOSTAIN [?].

Ei lapsille sellaisenaan:
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/0/t3GXri7izYI

Haasta oikeuteen, Varma tuomio heitteille jätöstä. Ainakin vaatisin elatusavut tuollaiselta kummilupauksen pettäjältä.

vanhemmalle konstaapelille: toi oli aika järkyttävää tekstiä. Kuulostaa ihan mustalaisen puheelta!

Ymmärrän kyllä siinä mielessä aloittajaa, että minusta tuo on huonoa käytöstä kummin puolelta luvata ja sopia tapaaminen, ja sitten aina perua. Aina ei voi tulla jotain estettä, eli vaikuttaa siltä että kummi ei ole sitten kuitenkaan kovin halukas kyläilemään. Ehkäpä on helpompi luvata ja sitten perua kun tapaaminen lähestyy, jos ei oikeasti halua tavata ja tuntuu siltä että kuitenkin pitäisi/olisi velvollisuus tavata.

Se mikä aloittajan tekstissä pisti silmään oli tuo kummiuden korostaminen (kenties siinä syy kyläilyhaluttomuuteen). Ihan ymmärrettävää minusta, että kummi keskittyy nyt täysillä omaan vauvaan, ja valitettavasti siinä tilanteessa kummilapsi jää sivuun. Ehkäpä kummikaan ei halua aina tavata ensisijaisesti sitä kummilasta, vaan perheen aikuiset ovat myös tärkeitä. Aina ei jaksa olla kiinnostunut vaan kummilapsesta, vaan kuulumisia haluaa vaihtaa myös toisen aikuisen kanssa niin että juttukumppanina on ystävä/nainen/äiti. Eli nyt mielestäni kannattaisi jättää tuota kummiutta vähän taka-alalle ja suhtautua siihen kummiin ystävänä. Mitä ystävälle kuuluu, miten on mennyt vauvan kanssa, entä parisuhteessa. Tuoreella äidillä on varmasti paljon asioita mielessään, ja kummilapsi ei välttämättä ole niistä nyt se päällimmäinen.

No, älä kerro lapsellesi ollenkaan että kumitäti on tulossa, jos ei kerran tulekaan. Minulla on useampi kummilapsi ja varmaan luulevat minun unohtaneen heidät, kun joihinkin en ole ollut vuosiin minkäänlaisessa tekemisissä. Mutta - olen joka ikinen ilta muistanut jokaista kummilastani erikseen. Iltarukouksessani pyydän heille siunausta ja varjelusta. Ihan olen tosissani tämän asian kanssa, vaikka en uskovainen olekaan. Iltarukous on taas kuulunut elämääni ihan pienstä asti kun se pyhäkoulussa opetettiin. En edes osaa nukahtaa ilman sitä. Ehkä se on rituaali, jota tarvin.

Miksipä et sinä mene käymään poikasi kanssa välillä kummin luona? Onko hänen tultava aina sinun ja poikasi luo? Aika yksipuoliselta kuulostaa tuo teidän kummeus. Jos ystäväsi on tuore äiti, on siinä jo useille tarpeeksi huolehtimista. Tee sinä vuorostasi vastavierailu kummin luona, se voi piristää häntä kummasti.

Jos äiti saa vauvan, on ihan tavallista että kuukauteen pariin hän ei käy vauvan kanssa missään muualla kuin neuvolassa. Eikä nyt ole muutenkaan mitenkään poikkevaa, jos kummi käy vain muutaman kerran vuodessa. Ostoksille hänen on varmaan ollut pakko jo välillä päästä keinolla millä hyvänsä.

Kaikkea sitä saa internetistä lukea. Vain joku internet tai facebook hörhö voi kirjoittaa jotain näin typerää aloitusta.

Minusta kummitätiys on ihan hyvä systeempi. Lapsestakin on hauskaa, kun on omia kummitätejä ja setiä. Kummit tulevat ja viettävät lapsen kanssa aikaa, silloin kun kerkiävät. Itsestä on myös mukavaa tulla valituksi tällaiseen "erikoistehtävään". Pidän sitä kunniana.

Varsinkaan, kun minulla ei omia lapsia ole, on mukavaa kun saan olla osallisena oman pienen kummilapseni elämään ja ilahduttaa aina kylässä käymisellä.

Läsnäolo on lahjoja tärkeämpää.

Minulla kaksi kummipoikaa joka nyt kai 12v ja pian 4v..Toki molemmat tapasin pikkulapsia silloin melko paljon ja nyt vähemmän koska asun aika kaukana toisesta kummipojasta enkä tarkoittanut hylkää sitä.Tietysti kaksi kummipojalla todella minusta suosikkia ja minulla ei ole lapsia vielä.Vanhin kummipoikani onkin lähelläni kuin toinen on kaukana mutta kyllä tavataan jonakin päivänä taas jos kerkeä.Vaikka hän luvannut tavata kummipoikaa,mutta entä jos hänellä kiire?Vai Ei uskaltanut tulla poikkeullisella moikkamaan.Nuorin kummipoikani todellakin kaipaa minua ja haluaa nähdä,mutta selitin hänelle ettei onnistunut kaukaisen takia ja lupaan kyllä joskus tavataan esimerkiksi lomalla tai kesällä tai joku muu päivä.Voin hyvin kuvitella jos poikasi usein pettynyt ja harmistunut,mutta toivottavasti kummi pääsisi edes tapaamaan.Olin tullut 18-vuotiaana kummiksi ja ehtinyt 2 vuotta tavattu kaksi lasta eli siskon lapsia josta kummipoikani,mutta sen jälkeen ei ollut tavannut kai 4 vuoteen..Kaksi lasta ei heti tunnistanut minua kuka olen..Olin aika kärsivällinen ja selitin kahdelle lapselle kuka olen..Vähän myöhemmin he vasta tajunnut kuka oikeastaan olen että täti:).En ole sellainen,että TODELLA luvannut ja luvannut mutta sanoin jonakin päivänä tai joku päivä tavataan kyllä luvata.Jos kummitäti sanoisi tulossa ja älä vielä kummipojallesi ennen kuin on varma tullut tai ei.Jos hän ollut useimmiten luvassa sanonut eli aika tuota arvaamaton siksi ei parempi pojalle vielä sanoa.Saattaa pojallesi tuntua hieman katkeralta jos ei taas kummia tullut usein..Tosi ikävä juttu poikasi tilanteessa kummin takia.Koitaa jaksaa ja ehkä jotain selvittämässä pian.

Itse olen ollut kummi pari vuotta ja olen todennut ikäväkseni kummiuden merkitsevän tapauksessamme ainoastaan sitä, että rahtaan lahjoja merkkipäivinä ja olen parhaani mukaan (välimatka sekä pitkät ja raskaat opiskelu työpäiväni hankaloittavat) yhteyttä pitävä osapuoli -toisesta suunnasta ei ole minkäänlaista aloittellisuutta suuntaani, eikä myöskään kiinnostusta edes kysyä kuulumisia.

Toivottavasti teillä muilla on erilaisia kokemuksia, ettei tämä sitten ole trendi johon kummius on ylipäätään mennyt nykypäivänä..Surullista! Omassa lapsuudessani vanhempani pitivät huolen, että myös me muistimme kummeja vaikka meitä oli monta lasta eli liuta kummejakin.

"Minusta kummitätiys on ihan hyvä systeempi. Lapsestakin on hauskaa, kun on omia kummitätejä ja setiä. Kummit tulevat ja viettävät lapsen kanssa aikaa, silloin kun kerkiävät. Itsestä on myös mukavaa tulla valituksi tällaiseen "erikoistehtävään". Pidän sitä kunniana."

Varmasti lapsesta on hauskaa kun on leikkikavereita ja vielä useammin lahjojen ostajia. Mutta jos kummi viettää aikaa vaan lapsen kanssa, niin miten käy kummin ja vanhempien välisen suhteen? Yleensä kummi on jomman kumman vanhemman ystävä, sisko tai veli tai muu sukulainen. Kummille se kummilapsi ei ole aina se ykköskohde, vaan aikuisten välistä ystävyyttäkin pitäisi vaalia. Jos aikuisten välinen ystäväsuhde lopahtaa, kummisuhdekin muuttuu vuosien varrella helposti velvollisuudeksi. Suurin osa haluaakin lapsista huolimatta edelleen myös aikuista juttuseuraa, mutta joillekin tämä kummiasia on poikkeus. Ikäänkuin unohtuu se, mitä kummilla ja vanhemmilla on ennen lasta ollut, lapsen syntymän jälkeen kummi on enää lasta varten ja perheen tukihenkilö, muuten kummi ei ole enää ihmisenä tärkeä. Kuten tästä ketjun aloituksesta ja niin monesta muustakin ketjusta on huomannut, ei näitä vanhempia kiinnosta miten kummi jaksaa omassa elämässään, mitä hänelle kuuluu, minkälaisia iloja ja huolia hänellä on. Ainoa mikä kiinnostaa on se, että kuinka hyvin tai huonosti kummi hoitaa kummivelvollisuuttaan. Jos kummilla on syystä tai toisesta omassa elämässä jotain sellaista, että kummius jää sivuun vähäksi aikaa, vanhemmat ovat heti uhkailemassa ja kiristämässä kummia, tai sitten vaan laittavat välit poikki "huonoon kummiin".

No olisit onnellinen edes niistä 4 vuodesta, minun molemmat kummini katosivat kuin pieru saharaan kasteen jälkeen, ei korttia ei mitään,,,KOSKAAN ....

Minun kummini lähettivät minulle rahaa muutaman kerrran vuodessa, mutta nyt ne ovatkin kuolleet rintasyöpään vuosi sitten.

Kummius on turha juttu nykyään.

Kummitädeillä/Sedillä ei ole mitään merkitystä nykyaikana!! Itse olen yhden lapsen kummitäti perheen kanssa olen tekemisissä todellapaljon joten on helppo olla läsnä kummilapsen elämässä....Mutta olen kuitenkin sitä mieltä että aivan turha virka...Muutamasta kutsusta olen kieltäytynyt olla kummitäti kun kyseisten perheidenkanssa en ole tekemisissä muutenkaan niin parempi näin..No siitähän rouvashenkilöt ottivat nokkiinsa kun en suostunut! Omalla lapsellani on 6kpl kummia ja kaksi heistä pitää yhteyttä!

Omien kummipoikien kohdalla yritän ainakin pitää linjaa, että kasvaisivat täysipainoisiksi.En ole itse rikas, viisas tai muutenkaan sen kummempi kuin kukaan muukaan, mutta elämää hyvin paljon nähnyt, jonka perusteella yritän opettaa oikean ja väärän eron sillä periaatteella etten tuputa omaa katsantokantaani vaan tehköön sen kummilapsi ihan itse omassa mielessään.

Esimerkki..omassa lapsuudessani meni ulosottoon kaikki vanhemmilta kotia myöden..en koe katkeruutta siitä, mutta silti joskus muistan sen kaiken jokaikinen päivä..

Ja silti kykenin luomaan omalla kohdallani ihan hyvän, melko askeettisen elämän jota olen yrittänyt opettaa periaatteella..pienillä asioilla on tapana kumuloitua joksikin suuremmaksi.

En ole jakamassa rahaa ensimmäisenä vaan oppeja elämään.Se on mielestäni kummin velvollisuus.

Omista kummeistani joka välitti toinen kuoli jo kauan sitten ja toinen ei ole ottanut yhteyttä yli 20 vuoteen..

Kummius on kirkon keksimä tapa,kummien vastuulla oli pitää huolta että lapsi kasvoi herran nuhteessa kunnon kansalaiseksi!!Täysin jonninjoutavaa tänä päivänä,ja kehdataan vielä vaati ,että kummin pitäisi sitä ja tätä!!Herätkää jo höpöt!!
Koittakaa päästä huonosta omatunnosta,ja ajatelkaa vaikka ihan omilla aivoilla,ja elätkää tätä päivää!!

Mä sain kanssa muutamia kuukausia sitten vauvan ja vaikka kuinka oon ajatellu meneväni sinne tai tänne niin en oo vaan yleensä joko ehtiny, pystyny, jaksanu tai muuten vaan saanu aikaseksi vaikka olis ollukkin mukavaa mennä johonkin!! mulla on huono omatunto kun en oo oikeen nähny kavereita tai sukulaisiakaan hirveesti...kunpa ne edes ymmärtäis et pienen vauvan kaa ei mee aina niinku ollaan suunniteltu...shoppailureissun jälkeen haluaisin itekkin vaan omaan rauhaan hoitamaan vauvaa enkä kyläilemään....

No joo. Aloituksessa selviää tasan se, että aloittajan lapsi pitäisi olla tärkeämpi kuin kummin oma lapsi. Oletko itse kummi ? Jos olet, niin onko sinun lapsesi tärkeämpi kuin kummilapsesi ?

kummi=lypsylehmä.

Ei voi mitään. Olet valinnut jostain kaveristasi kummin ja läpi elämän aika harvat kaverisuhteet kestävät.

Viestissä oli jo itsessään vastaus; jos on juuri synnyttänyt eiköhän ne päivät mene pienen vauvan kanssa kuin itsestään. Ei se kummius ole lapsesta päivittäin huolehtimista ja vaikkei näkisikään voi mielessä olla. Jos on onnistunut ostoksille pääsemään tuskin jaksaa sen jälkeen hirveesti kylätellä.
Kannatas vaikka keskittyä siihen omaan lapseen, ennemmin kuin kummin asioista huolehtimiseen. Lapsella on yleensä useampi kummi, yleensä 4 ja ainakin 2. Tuskin ne kaikki ovat juuri synnyttäneet, välillä voisi vaikka kutsua heitäkin kylään.

On näitä "uskovia kummitätejä" ihan kokemuksesta, jotka riitojen tähden rikkovat kummin lupauksensa. Paljon saavat pienelle lapsille aiheutettua tuskaa.

Itse olen yhdelle lapselle kummi.Ja elän ite tiukilla niin hän ei ainakaan odota edes saavansa rahaa lahjaksi.Jounua annan kyllä lahjan rahana tai jos on jotain mitä hän tarvii eikä ole kallis niin ostan toki.Hän tosiaankin tietä että mulla ei raha kasva puussa niin ei myöskään odota että ostaisin jotain kallista eli hän on tyytyväinen jos saa edes 5€ lahjaksi.Kummipoikani on jo 15v.Ja nähdään melkein joka kuukausi tai jos ei nähdä niin jutellaan puhelimessa tai netissä.Eli itse en ainakaan koe sitä että kummius olisi vaan pelkkää rahastusta.Kyllä se kummilapsi tarvii sitä aikaa kummeiltaan enemmän kuin niitä lahjoja.

Kyllä tämänajan vanhemmat vaativat lastensa kummeilta ihan liikaa. Eihän se kummius saa olla taakka, että pitää muistaa kaikki merkkipäivät. kyllä se kummin tarkoitus on enempi olla läsnä lapsen ja isän ja äidin rinnalla. ei se materiaalin ja rahan odottaminen saa olla päätarkoitus.Kummilla on myös oma elemä,joten ei aina kerkiä, eikä jaksa ehkä vierailla kummilapsen luona.Itse olen viiden jo aikuisen kummi. pienempinä muistin heitä, mutta nyt on jäänyt vähiin. kolmea kummilasta en ole tavannut moniin vuosiin mutta näitä kahta tapaan joskus.Olen sitä mieltä,että myös kummilapsi voi ottaa yhteyttä kummiinsa, ei se tarvitse olla yksipuolista. Voisi kysäistä että mitä kuuluu?,mutta ei näin tapahdu koskaan.Liika hössötys pois kummiudesta.

Mun mielestä "kummihumpsutus" on vähän mennyt överiksi. Kun itse olin pieni, ei mun kummit tehneet muuta kuin muistaneet synttäreinä ja jouluna lahjalla. Mielestäni se on ollut ihan riittävää, en ole potenut katkeruutta että olisin jäänyt jostain paitsi tms. Jotkut ihmiset nyt vaan ajattlelevat asioista eri tavalla ja mun mielestä ei kummeilta voi vaatia "kohtuuttomia". On siinä elämässä muutaki kuin se kummilapsi, olipa omia lapsia tai ei. Itsellä on oma 2v lapsi ja kolme kummilasta. Äiti ja isä, mummit ja ukit on sitä varten että lapsella on rakastavia vanhempia ja tukiverkko elämässä. Omalla kohdalla yksi lapseni kummeista (ystäväni)olisi koko ajan haluamassa ottamaan lastani yökylään, mutta itse en voisi sitä edes ajatella. Veisin jonnekin "vieraaseen" paikkaan "tuntemattomien" ihmisten luo, ihan kamala ajatus. Olen yrittänyt selittää ystävälleni että ehkä sitten kun lapsi on isompi, mutta ei nyt. Jotenkin hieman ahdistaa tuollainen tuputus, mutta hänen mielestään kummin tehtäviin kuuluu lapsen hoitoon ottaminen. Minusta kummille on riittävää, että käy joskus kylässä tai kysyy lapsen kuulumisia esim. puhelimessa. Jotain pientä voi joskus lapselle ostaa jos haluaa, mutta se ajatus tärkein ja muistaa syntymäpäivinä.

Olen minäkin kummitäti, pettynyt sellainen.
Kummipoikani on 20v. viime Jouluna sain hartaasti odottami ensimmäisen Joulukortin.
Aina olen muistanut kummipoikaani, syntymäpäivinä, nimipäivinä ja Jouluna. Koskaan ei minua kummitätiä ole muistettu, aina on vain haettu rahaa. Minun mielestäni kummitätiäkään ei saa unohtaa.
Olen erittäin pettynyt kummina oloon, on vain lypsetty rahaa 20v.
Viime Joulun jätin väliin, päätin että nyt saa riittää, ei ikinä ole muistettu Jouluna eikä koskaan. En ole vielä kiittänyt Joulukortista on vieläkin niin paha olo....
Ter. pettynyt kummitäti.

Okei, tehdäänpä yksi asia selväksi minun kohdaltani. Minä EN ole kummi, mutta neljän kummin kummilapsi. Ja näihin neljään kummiin mahtuu jo aika moni luonteenpiirre.

1. kummi: sylikummini, ihana nainen, jonka kanssa olen viettänyt paljon aikaa, vaikka emme ole usein nähneetkään. toisinaan vain kerran vuodessa. Mutta silloin hän on tullut useamman päivän vierailulle, tai minä olen matkustanut junalla hänen luokseen. Ja hänen häissään olin morsiusneitona kolmen muun kummitytön kanssa.

2. kummi: etäisempi, mutta nähty kuitenkin muutaman kerran vuodessa. Tosin viime vuosina vain juhlissa (rippi-, ylppärijuhlat ja omat hääni vuosi sitten). Mutta aina ollut kirjeen vaihtoa, kuten myös sylikummini kanssa.

3. & 4. Kummi: aviopari, äitini sukulaisia. Ensimmäinen muistamani tapaaminen vuotta ennen rippikoulua. He eivät käyneet meillä, emmekä me heillä, koska äiti kyllästyi siihen, että aina me kävimme heillä. Koskaan ei ollut heidän vuoronsa tulla. Lopulta yhteydenpito jäi joka vuotiseen joulukirjeeseen, sekä minun ja heidän tyttärensä väliseen kirjeenvaihtoon. Kummisetä kuoli tuossa vuosi sitten ja hautajaisissa totesin etten tuntenut häntä lainkaan, vaikka kummini olikin, ja asui puolen tunnin ajomatkan päässä.

Kummeilta sain jouluna, synntäreillä ja ehkä nimipäivinä lahjan. Koskaan en odottanut tuliaisia, pääasia oli että kaukana asuvat kummi tuli kylään (1 ja 2). Aika on se joka merkitsee. Jos joskus saan oman kummilapsen, haluan olla samanlainen kuin sylikummini. Turvallinen aikuinen jolle voi kertoa omia asioitaan, ja ehkä jopa ongelmiaan jos tuntuu ettei omat vanhemmat ymmärrä. Tietysti hänen luona ollessani tein hänen kanssaan kaikkea kivaa niinä parina päivänä, mutta nykyisin on mukavaa ihan vain istua ja jutella hänen kanssaan. Mielestäni kummin tärkein tehtävä on vain OLLA LÄSNÄ.

Olisikohan nyt hyvä istahtaa ja miettiä, vasta synnyttänyt nainen ei välttämättä jaksa keskittyä muiden lapsiin, hänellä on varmasti kädet täynnä työtä ja ehkä ei ole vielä selvinnyt uuden tulokkaan tuomista asioista. Anna aikaasi ja muista miten itse koit lapsen saamisen, olisitko halunnut juosta paikasta toiseen ja pystyitkö ajattelemaan imetysten välillä pitämässä seuraa...?
Minulla ainakin oli kädet täynnä työtä,. imetystä, imetystä, valvomista, omien voimien keräämistä jne. kaikki ihmiset eivät palaudu heti synnytyksen jälkeen normaalin rytmiin. Joskus se shoppaileminen tekee hyvää äidille joka haluaa välillä päästä pikkuvauvoista "eroon" ehkei nyt vain jaksanut tulla siihem samaan tilanteeseen eli lasten pariin. Kummin velvollisuus nyt ei aina pidä olla sitä että lapsesi kanssa hänen pitää seurustella, pitää myös ymmärtää toiseltakin kantilta että hänkin tarvitsee nyt aikaa. Jospa sinä menisit joskus antamaan aikaasi siten että tulet hänelle lapsenlikaksi?

Minullakin oli joskus lapsena kummi. Kummitäti katosi kuin maan nielemänä, näin hänet viimeksi vauvana, ja sitä aikaa en muista. Olisi mukavaa, jos olisi kummitäti, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Nyt tuntuu, ettei ole kummia lainkaan, ja omat vanhemmat eivät ole sellaisia luottohenkilöitä, joille haluaisin avautua, ja koulupsykologit ja vastaavat ovat liian etäisiä ja tuntemattomia. Kummin kanssa suhde olisi voinut olla erityinen, mutta hän ei halunnut pitää yhteyttä kanssani. Omien vanhempieni mukaan yhteydenpito vain lopahti hiljakseltaan, ja kummastuttaakin, että miksi kukaan ei pitänyt sitä yhteyttä yllä.

Kaipa sillä kummitädillä on oikeus ja lupa nauttia ihan omasta äitiydestään :)

Itselläni on suloinen ja ihana kummityttö, jota tapaan monta kertaa viikossa. Jos/kun oma joskus syntyy, niin uskallan veikata että tapaamiset ainakin jossain määrin harvenevat... Koskaan en tosin voisi kummitätin omaa mussua hylätä, mutta kyllä se oma lapsi ,on sitten kuitenkin oma!!! Tai näin voisin kuvitella.

Kuinkas usein te muuten käytte tervehtimässä kummitätiä? :)

Kyllä se on aika kurjaa, kun kummit asuvat tuossa lähellä eivätkä pidä mitään yhteyttä. Muutimme pari vuotta sitten vielä heitä lähemmäksi asumaan (opiskelujen ja työn takia). Nyt he eivät ainakaan voi käyttää matkaa tekosyynä. Mutta heillä on nyt omat lastenlapset. On se silti todella kurjaa, kun joka synttärikortissa lukee: Valitettavasti emme ehdi synttäreillesi. Sen voin kyllä sanoa, että parempaa kummilasta he eivät olisi voineet saada. Olen jokaisen kummin unelma, hyväkäytöksinen, kiltti ja monissa eri harrastuksissa lahjakas nuori. Enkä sano tätä mitenkään muita väheksyen, mutta halusin korostaa sitä, ettei kummien ainakaan tarvitsisi hävetä minua.

Tätä samaa on jatkunut kokoajan. Olen kerran ollut kummeilla yökylässä ja he ovat viimeksi käyneet meillä tuolla vanhalla asuinpaikkakunnalla joskus 2003 ja sen jälkeen vaan käväisseet erään sukulaisemme luona, jossa sitten olen vilaukselta heidät nähnyt ja muutaman sanan olemme vaihtaneet. Mutta minua he eivät ole tulleet katsomaan, enkä halua mitään lahjoja vaan haluaisin tuntea itseni edes olemassa olevaksi. He elävät kuin minua ei olisikaan ja sitä en voi antaa anteeksi. Nyt on ovi jo sulkeutunut, heidän mahdollisuutensa meni jo. Minulla ei ole enää kummeja, eikä ole koskaan ollutkaan. On ollut pakko pärjätä ilman.

Nyt en enää ajattelekkaan heitä sillä minulla on elämässäni tarpeeksi mietittävää muutenkin ja en halua, että taas tulee paha mieli. Ja niistä lahjoista sen verran vielä, vaikka ne eivät mitään maailman tärkeimpiä olekkaan niin on aika kurjaa jos 12-vuotiaalle normaalikokoiselle lähetetään ekaluokkalaisen vaatteita, taisi mennä tuolloin kummeilta vähän ikänikin sekaisin. Kyllä silloin tunsin itseni lihavaksi, kun yritin sitä pienen pientä hametta päälleni tunkea. Nykyisin en sitten enää saakkaan mitään, vaikka se on nyt pieni juttu siihen verrattuna, että olen menettänyt kummini täysin. Ja jos he joskus tulevat järkiinsä niin pystynkö antamaan anteeksi?