Otsikko kertookin jo olennaisen kysymyksen. Aiheesta ollaan varmasti käyty täälläkin kymmeniä tai satoja keskusteluja. Onko oikein lopettaa pitkä suhde täysin puun takaa ja yhtäkkisesti? Jos vastaat kielteisesti, miten muuten ero on suvaittavaa hoitaa?
Olemme tyttöystäväni kanssa vajaa kolmikymppisiä ja olleet yhdessä reilusti yli viisi vuotta. Meillä ei ole lapsia. Tyttöystäväni puhuu yhteisestä tulevaisuudesta jatkuvasti - tehden suunnitelmia milloin millekin vuodenajalle ja on ylipäänsä silminnähden onnellinen. Olen jo jonkin aikaa itse tiedostanut, että tulen haluamaan elämältä muutakin kuin meidän tällä hetkellä ennalta määrätyn tulevaisuuden. En siis ole enää itse onnellinen. Emme ole ikinä aikaisemmin puhuneet vakavasti erosta tai edes riidellessä maininneet asiaa.
En kaipaa mitään "Muista että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella" -puheita. Se voi pitää paikkansa. Päätös on osaltani tehty ja jos en tee sitä pian, voin hyvin roikkua tässä touhussa mukana niin kauan että meillä on kolme yhteistä lasta ja muutama asuntolaina ja tajuan miettineeni eroa viimeiset viisitoista vuotta.
Ja tuon välipuheen jälkeen takaisin itse aiheeseen. Jotkut sanovat, että eroajatus pitäisi esittää vähitellen. Se olisikin helppoa jos riitelisimme tai meillä olisi muita ongelmia jatkuvasti. Nyt en näe mitään muuta keinoa kuin asian täysin spontaani esittäminen ja se tulee olemaan hirveä hetki - en halua edes kuvitella tuon ihanan ihmisolennon reaktiota. Toivon vain koko sydämestäni, että hän sanoo heti miettineensä myös asiaa ja toivotellaan kaikkea parasta toisillemme ja muut kliseet. Näinhän ei tietenkään tule tapahtumaan.
Olemme tyttöystäväni kanssa vajaa kolmikymppisiä ja olleet yhdessä reilusti yli viisi vuotta. Meillä ei ole lapsia. Tyttöystäväni puhuu yhteisestä tulevaisuudesta jatkuvasti - tehden suunnitelmia milloin millekin vuodenajalle ja on ylipäänsä silminnähden onnellinen. Olen jo jonkin aikaa itse tiedostanut, että tulen haluamaan elämältä muutakin kuin meidän tällä hetkellä ennalta määrätyn tulevaisuuden. En siis ole enää itse onnellinen. Emme ole ikinä aikaisemmin puhuneet vakavasti erosta tai edes riidellessä maininneet asiaa.
En kaipaa mitään "Muista että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella" -puheita. Se voi pitää paikkansa. Päätös on osaltani tehty ja jos en tee sitä pian, voin hyvin roikkua tässä touhussa mukana niin kauan että meillä on kolme yhteistä lasta ja muutama asuntolaina ja tajuan miettineeni eroa viimeiset viisitoista vuotta.
Ja tuon välipuheen jälkeen takaisin itse aiheeseen. Jotkut sanovat, että eroajatus pitäisi esittää vähitellen. Se olisikin helppoa jos riitelisimme tai meillä olisi muita ongelmia jatkuvasti. Nyt en näe mitään muuta keinoa kuin asian täysin spontaani esittäminen ja se tulee olemaan hirveä hetki - en halua edes kuvitella tuon ihanan ihmisolennon reaktiota. Toivon vain koko sydämestäni, että hän sanoo heti miettineensä myös asiaa ja toivotellaan kaikkea parasta toisillemme ja muut kliseet. Näinhän ei tietenkään tule tapahtumaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
on parasta, että sanot asian täysin yllättäen ja vielä vitsaillen. Vähättely on erittäin hyvä keino ja kun sanot asian, niin kannattaa sanoa se n. 30 min. ennen lähtöä. Hanki siis etukäteen kämppä ja vie sinne elintärkeät tavarat pikkuhiljaa = ruokaa yms.. Sano tyttöystävälesi, että olet aivan kyllästynyt häneen etkä halua olla ikinä missään tekemisissä hänen kanssaan. Sano, että sinua oksettaa nähdä hänen naamansa- Ole niin kylmä kuin voit olla. Sano pettäneesi häntä, jos hän itkee ja takertuu sinuun. Naura tuollaisen roikkujan päälle. Alista häntä ja lyö karvaisella kaulimellasi ahteriin tyttöraukkaa. Ruoski totuus ulos rintaliiveillä ja kaada voisulaa haarojesi väliin.
Moi lisäähyviäneuvoja! Saat hiekan pois vaaginastasi esim. vähentämällä yösyömistä, harjoittelemalla ajattelua tai jäämällä tosi pitkälle saikulle.
Olet älykäs ja hieno ihminen, keep it up!
okei... No itse oon kyl eri mieltä. Jos et kerran halua loukata häntä ja sinulla ei ole mikään hengenhätä niin minä tekisin niin, että kertoisin nyt ettei sinusta tunnu hyvältä ja olet miettinyt eroa. Luultavasti jo se tulee shokkina hänelle. Sen jälkeen kertoisin, että katsellaan nyt vielä hetki (vaikka viikko) ja sen jälkeen päätän että lähdenkö. Ja mikäli olet päätöksesi tehnyt niin tee niin. Kaikkeista paras olisi tietenkin ollut kertoa heti silloin, kun sinusta alkoi tuntua siltä. Se nyt on kuitenkin myöhäistä. Pehmitellen ja pikku hiljaa. Jos et siis oikeasti halua loukata häntä. JA ilmeisesti, miksi haluaisitkaan jos hän on panostanut ja suunnitellut teidän yhteistä tulevaisuutta, eikä ole tehnyt mitään suurta virhettä.
Ainakin oman kokemukseni perusteella on todella hankalaa ottaa tuollainen asia puheeksi siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran rupeaa miettimään että minkähänlaista olisi elää yksin... Täydellisessä maailmassahan asia puitaisiin heti selväksi ja elettäisiin onnellisena eteenpäin. Itse olen ainakin aina todennut siinä vaiheessa suhteen olevan päättymässä, kun vastapuoli ottaa puheeksi että miettii näitä asioita. Sen jälkeen enää viivytellään lopetusta, ja lukemattomissa tapauksissa aivan liian pitkään...
Lisätäkseni kuitenkin... Joka tapauksessa tulet loukkamaan toista mutta on oma valintasi että kuinka paljon ja kuinka verisesti..
No itse otin puheeksi jonkin ajan kuluttua sen jälkeen kun itse tajusin näin ajattelevani. Vaikeaahan se oli. Toki, edelleen täällä vitkutellaan ja toivon oman mitä mieleni muuttuvan.. näin ei vaan ole tapahtunut. Joten sen puolesta mitä nopeampi sen parempi. Mutta ei nyt kuitenkaan puun takaa. Toinen ei ehdi edes tajuta asiaa kun toinen on jo lähtenyt. Itse ajattelen kuitenkin että toisella on oikeus siihen.
minä omassa pidemmässä suhteessa olin eroa jo mietiskellyt vuoden verran ja mietin vaan että miten sen voisi sanoa loukkaamatta.. no eihän sellaista hetkeä koskaan tullut vaan jonkun riidan päälle sanoin että mielestäni pitäisi erota ja siitä pidin kiinni, vaikka välillä tekikin pahaa mutta nyt olen omillani reilun vuoden asustellut ja en ole katunut päätöstäni....
Et kissa pöydälle vaan ei se vetkuttelemalla helpota ja aina toiseen tulee sattumaan
Moni tuntuu sanovan että jättäjä loukkaa toista. Millä perusteella? Tuo kuulostaa siltä että minun pitäisi tiedostaa tekeväni jotain väärää kertoessani eroaikeista. Ero voi sattua, mutta eihän siinä ole kyse siitä että toinen loukkaisi toista.
Kyllähän se loukkaa toista osapuolta, mutta se ei tarkoita sitä, että tekisit väärää kertoessasi eroaikeista, päinvastoin. Ehkä loukata sana on tähän tarkoitukseen huono, koska sillä on niin monia merkityksiä suomenkielessä, varmaan tämän sanan käyttäjät tarkoittavat sanalla "satuttaa".
Omasta kokemuksestani toiseen sattuu se, että kokee ettei ole riittävän hyvä kumppani ja itsessä on jotain vikaa. Itse olen saanut kuulla mm. että kyllähän kumppanikin suvaitsee minussa huonoja puolia, miksen minä suvaitse hänessä. Ja uskoo että tuskin ikinä löydän ns. täydellistä ihmistä rinnalleni, mitä hänen näkökulmastaan etsin.
Itse ainakin kaipaisin hyviä vinkkejä siihen, miten saada toinen ymmärtämään että on ollut elämäni tärkein ihminen ja rakastan häntä hyvänä ystävänä, mutta jokin mättää, mikä saa minut voimaan pahoin suhteessa.
Tämä on sitten minun mielipiteeni ! ;D mielestäni sen takia voi loukata toista (lähinnä tarpeettomasti) jos asiaa tulee kuin pommi. Milelestäni parisuhteessa tulisi kertoa heti kumppanille jos ei tunnu hyvältä. ja tämän kertomatta jättäminen on loukkaamista. Missä ajassa ero tapahtuu on aivan sama.
Vituix mänöö.
Yleensä kun on kipeistä asioista puhe niin parempi hoitaa homma alta ennemmin kuin myöhemmin.
Mikä sitten olisi oikea hetki. Ikävä mennä toisen onnea potkimaan. Toisaalta ikävä mennä silloinkana potkimaan kun toisella menee jo muutenkin kurjasti. Parhaiten homma varmaan hoituisi tilanteessa kun toinen on prkleen vihainen. Siinähän se sitten menisi saman adrenaliinipurkauksen kera... Että jos vaikka järkkäät ittes semmoseen tilanteeseen että toisen on pakko hiiltyä (meette oopperaan ja sä otat pohjiksi pullon kossua ja mesoat niin että teidät heitetään ulos), semmoisessa tilanteessa voi toiselle olla silkkaa hunajaa korville kun toinen sanoo et ei vaiskaan, tää oli ny täs...
Toinen keino, joka voi jopa saada sympatiaa osakseen, on tunnustautua vaikka homoksi, tai jehovantodistajaksi, tai ekoterroristiksi...
Kolmas vaihtoehto on että teet klassiset; lähdet viemään roskapussia etkä koskaan palaa. Muista kumminkin sen verta antaa elonmerkkejä ettei sua kirjata kuolleisiin. Paitti jos sulla on jo valmis suunnitelma siirtymisestä toiseen maahan ja uusi henkilöllisyys valmiina passeja myöten...
:DDD tää oli aika hyvä ! :D
Ongelmista kannattaa puhua Heti kaikilla niiden nimillä. Ja ei tulevaisuus ole ennalta määrätty, sinulla on sanavaltaa. Hän voi saada paniikin koska saisithan sinäkin, jos itselle maailma paras ihminen aikoo mennä pois. Nainen voi muuttua, joidenkin osalta se on mahdollista. Sen olen huomannut että miehet eivät muutu (näyttäkää yksi?).
Hän voi olla kokematon ja miettii vain paikkoja missä viettäisi mukavia hetkiä kanssasi (rakastunut), ja ehkä kova menemään. Monesti menot suunnitellaan ajoissa yksin tai kaksin, mikä ei sovi kaikille todellakaan. Kolme lasta on täysin liioiteltu mielikuva sinulla, jospa unohdat sellaiset tyystin. Lainaa joutuu yksinäisetkin ottamaan, malttia siinä. Keskustellen kaikki selviää. Jos tilanne on hankala, niin keskustelua voi jatkaa myöhemmin rahallisemmin eikä kadota.