Täällä on paljon puitu kaveripoikailmiötä... No, jakakaa kokemuksianne asiasta. Minä voin jakaa omani.
Paras ystäväni on nainen. Sanon heti alkuun etten kärsi tilanteesta millään tavalla. En ole ihastunut tai rakastunut häneen enkä koe että maailmassa on virhe koska emme ole koskaan harrastaneet seksiä. En koe häntä sillä tavalla haluttavana vaikka tiedostan kyllä että hän on viehättävä nainen.
Olemme yhteydessä tavalla tai toisella päivittäin. Yleensä puhelimitse tai netissä, mutta näemme myös vähintään kerran tai pari viikossa. Viimeksi tänään. Puhun hänen kanssaan melkein mistä vaan, jopa asioista joista en uskoisi voivani puhua kenenkään kanssa. Sydänsuruista esimerkiksi.
Käymme joogassa. Teemme kasvisruokaa. Käymme baarissa. Parannamme maailmaa runsaan punaviinitarjonnan kanssa. Ihan... pidämme toisillemme seuraa. Halailemme ja suukottelemme jonkun verran. Joskus nukumme samassa sängyssä, etenkin jos ilta menee vähän pitkäksi. Olemme asuneet yhdessä, ihan kämppiksinä. Aika pitkäänkin.
Niin... Joskus seurustelukumppaneista tämä ystävyys on ollut outoa lähinnä kai siksi että se on niin tiivistä. Aika usein jotkut vieraat luulevat että meillä on suhde - mitä meillä siis ei ole eikä tule.
Koen ystävyytemme ihan antoisana. On se erilaista kun miehen kanssa kaveeraaminen mutta silti puhdasta, platonista ystävyyttä ja kaveruutta. Ei mitään epätoivoista roikkumista missä toinen olisi rakastunut toiseen ilman vastakaikua.
Paras ystäväni on nainen. Sanon heti alkuun etten kärsi tilanteesta millään tavalla. En ole ihastunut tai rakastunut häneen enkä koe että maailmassa on virhe koska emme ole koskaan harrastaneet seksiä. En koe häntä sillä tavalla haluttavana vaikka tiedostan kyllä että hän on viehättävä nainen.
Olemme yhteydessä tavalla tai toisella päivittäin. Yleensä puhelimitse tai netissä, mutta näemme myös vähintään kerran tai pari viikossa. Viimeksi tänään. Puhun hänen kanssaan melkein mistä vaan, jopa asioista joista en uskoisi voivani puhua kenenkään kanssa. Sydänsuruista esimerkiksi.
Käymme joogassa. Teemme kasvisruokaa. Käymme baarissa. Parannamme maailmaa runsaan punaviinitarjonnan kanssa. Ihan... pidämme toisillemme seuraa. Halailemme ja suukottelemme jonkun verran. Joskus nukumme samassa sängyssä, etenkin jos ilta menee vähän pitkäksi. Olemme asuneet yhdessä, ihan kämppiksinä. Aika pitkäänkin.
Niin... Joskus seurustelukumppaneista tämä ystävyys on ollut outoa lähinnä kai siksi että se on niin tiivistä. Aika usein jotkut vieraat luulevat että meillä on suhde - mitä meillä siis ei ole eikä tule.
Koen ystävyytemme ihan antoisana. On se erilaista kun miehen kanssa kaveeraaminen mutta silti puhdasta, platonista ystävyyttä ja kaveruutta. Ei mitään epätoivoista roikkumista missä toinen olisi rakastunut toiseen ilman vastakaikua.
Vastaukset 101
Vanhimmat
Olishan se kiva kun olis tollasia naiskavereita.
Voi voi sua nusumestari. Mullakin on hyviä naispuolisia kavereita, joiden kanssa ollaan kavereita eikä mitään "anna mä panen" sua kavereita. Nuorempana tuli myös tutuksi tuo ei-toivottu kaveri-ilmiö kun ei osannut olla tarpeeksi ronski otteissaan niin puuttu sit se kemia ja tuli se "ollaan vaan kavereita" kommentti sieltä sitten. Ja huomauttaisin että nämä kaksi juttua on ihan eri tason "kaveripoika"-ilmiöitä, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
Minun mielestäni toi "kaveripoika" ilmaus on harhaanjohtava koska kyllä mies ja nainen voivat olla ihan kavereita ilman että kumpikaan haluaa enempää.
Ja on mulla muitakin naispuolisia ihan vaan kavereita, tämä yksi nyt vain on läheisin. Ehkä siskoni ohella läheisin ihminen minulle koskaan.
Naispuoliset kaverit on kavereita, miespuoliset kaverit on kavereita. Miehet jotka haluaa naiselta enemmän mutta nainen ei halua muuta kuin kaverin, ovat "kaveripoikia". Ihan selvä käsite. Vai kutsutko sä niitä sun naispuolisia kavereita "kaveritytöiksi"? Ei siitä nyt niin vaikeaa tarvitse tehdä.
En sanoisi kaveripoika. Minä tunnen tuossa tilanteessa itseni emaskuloiduksi luuseriksi. Enkä pidä itseäni sen naisen kaverina vaan pakit saaneena hylkiönä.
Eli olet aivan oikein ymmärtänyt mistä tuossa on kyse. Kun nainen sanoo miehelle "ollaan vain kavereita", niin kyse on juurikin tuollaisesta kastraatiosta. Se on ihan yhtä lempeä lause kuin "syö pääs, homo".
Ei, siinä kyseessä on pakit jos nyt ymmärrän tilanteen oikein. Ei siinä mistään kaveruudesta ole kyse. Jos mä saan joltain naiselta pakit niin ei se minun kaveri ole vaan nainen josta olen yksipuolisesti kiinnostunut.
Ja usko pois, en jää roikkumaan. Ihan oman pään takia.
Monesti ne naiset haluaa myös olla sitten kavereita. Itse olen sen kokenut. Eihän sitä pää kestä ei jos jää roikkumaan.
No halutkoon. Kai sullakin on oma tahto?
En ole paljon tuota kaverikorttia saanut, johtuu kai siitä että olen aika impulsiivinen ja teen kiinnostuksen selväksi aika pian. Mutta tuossa tilanteessa laittaisin kyllä välit ainakin hetkeksi poikki ja antaisin sen ihastuksen mennä ohi. Sitten kun se menisi ohi voisi olla kaveri, mutta ei aiemmin.
Minä kyllä koen kamunaiseni juurikin sillä tavalla haluttavaksi ja olen ollut myös palavasti rakastunut häneen. Hän myös saa veitikkani kovaksi pelkällä kosketuksellaan ja joskus myös saanut pelkillä panopuheillaan aikaiseksi minulle armottoman panetuksen ja välittömän erektion siitäkin huolimatta,että olin vähän aikaa sitten masturboinut, mikä muuten sekin tuntuu paremmalla kamunaista ajatellessa.
Hän toki on jutellut minulle kaikenlaisia rakkaushuoliaan ja muita juttujaan ja olen toiminut hänelle kuskina ja kerran myös vein hänelle hampurilaisia töihin.
Hänellä on todella seksikäs kroppa ja hän vielä osaa liikuttaa sitä todella panettavasti. Pienessä sievässä hän myös käyttäytyy seksuaalisesti provosoivasti minua kohtaan.
Miksiköhän tuo unelmiesi kamunainen on yhä kamunaisesi, eikä naisesi? Tee jotain hyvä mies ja vaihda sen jälkeen nickiä! Minä olen niin tavis, että ei kamunaiset tolla tavalla käyttäydy ... ainakaan kovin pitkään ;)
Jos tapaisin naisen ja sillä olisi "kaveripoika" jonka kanssa nukkuisi yhdessä ja suukottelisi niin vitutus olisi sitä luokkaa että aivoverisuoni puhkeaa.
No selvennän vähän, eli en minä mitään kieltä sen kurkkuun tunge mutta kun vaikka erotaan niin yleensä halataan ja vaihdetaan pieni pusu poskelle tai huulille. Samoin halaillaan jos toisella on paha mieli jostain.
Eikä toi nukkuminen mitään jokaviikonloppuista ole, esimerkiksi viimeksi kun oltiin viihteillä ja päädyttiin sen kämpille yöksi juomaan viiniä niin ei me vaan jaksettu kaivaa mitään patjaa esiin vaan nukuttiin samassa sängyssä. Ihan vaatteet päällä, ihan kiltisti. Paino sanalla nukkua.
No noin minäkin sen käsitin, mutta sellaiset, joilla ei ole naiskamuja kuvittelee tietysti että suukot on kielareita ja nukutaan lusikka-asennossa ilman alusvaatteita :) Halaaminen on nyt ihan luonnollista jopa mieskamujenkin kanssa, jos ei olla nähty pitkään aikaan. Saunassakin voi käydä naiskamun kanssa yhdessä, mutta suihkuun mennään kuitenkin erikseen.
No huh huh. Todellakaan en suutele suulle naispuolisia kavereitani. Tuossa menee kyllä mun mielestä jo se raja, että mun tyttöystävää ei mitkään vitun einot pussaile suulle "muka viattomasti". Ja voi ne poskipusutkin jättää. Joku halaus vielä menee ja itsekin halaan naispuolisia kavereitani mutten pussaile todellakaan. Eikä myöskään mitään "me ollaan vaan kavereita" -lusikka-asentoja, kiitos. Kyllä tuossa on aina joku seksuaalinen jännite olemassa jos noin lähekkäin ollaan (siis vittu suulle pusutellaan, c'mon!). Vitun tekopyhät nussijamestarit tykkää flirttailla kaverinaistenkin kanssa. Jes jes, hyvä meininkin, mutta sanonpa vaan että jos mun tyttöystävää joku eino pussailee suulle "kaverina vaan" niin sais eino etsiä niitä huulian omasta perseestään seuraavan kerran.
Juuri näin.
Huokaus. Et vaan sitten tajua. Kyllä mä nyt kuitenkin tiedän olenko jostain naisesta seksuaalisesti kiinnostunut paremmin kun nettigurut.
Vedä jätkä oikeesti käteen. "Et vaan sitten tajua." Mulla on naispuolisia kavereita joita ei edes tee mieli pussata SUULLE. Ja tajusin tai en, niin vittu jos mun tyttöystävää pussailisit "vain kaverina" suulle, niin satavarmasti löisit suulta naaman ruttuun, vitun mulkku.
En mä tänään jaksanut runkata. Sinä et taida ymmärtää pusun / suukon ja suudelman eroa? Saatanhan mä siskoakin suukottaa poskelle, no en ehkä suulle.
"löisin sulta"
No sun logiikalla suhteessa ollessaan saa varmaan myös "panna" muita naisia muttei "rakastella", koska siinähän on selvä semanttinen ero!
Mikset suukottele siskoa suulle, jos kerran kavereitakin? Pussaatko myös miespuolisia kavereitakin suulle?
Sun pitäis nyt ymmärtää että tässä on sellainen raja, että jos se on sun mielestä ihan vitun jees pusutella suulle niin monen mielestä ei ole, ja nyrkkiä tulee, ja toivottavasti sulle tuleekin.
Kyllä ne suukottelut on parempi jättää, jos jompikumpi on suhteessa. Ne on niin helppo ymmärtää väärin. Ystävän halaus kuuluu mielestäni ihan normaaliin ystävyyteen ja sen sallin myös kumppanilleni.
"No sun logiikalla suhteessa ollessaan saa varmaan myös "panna" muita naisia muttei "rakastella", koska siinähän on selvä semanttinen ero!"
Ei suukottelu vs suudelma ole mikään semanttinen ero. Se on ihan eri asia. Ihmiset esimerkiksi suukottelevat lapsiaan.
"Mikset suukottele siskoa suulle, jos kerran kavereitakin?"
En tiedä.
"Pussaatko myös miespuolisia kavereitakin suulle?"
Itse asiassa kyllä, parhaan miesystäväni kanssa olen vaihtanut useammat kielarit. Yleensä tietenkin kolmen promillen humalassa.
"Sun pitäis nyt ymmärtää että tässä on sellainen raja, että jos se on sun mielestä ihan vitun jees pusutella suulle niin monen mielestä ei ole, ja nyrkkiä tulee, ja toivottavasti sulle tuleekin."
No ei ole toistaiseksi tullut. Ja voit miettiä asiaa niinkin päin että jos joku parhaan ystäväni mies alkaisi ärhentelemään mulle niin kumpi painaisi enemmän? Kymmenen vuoden ystävyys vai muutaman viikon tai kuukauden suhteenalku?
Aivan. Mä voitan sen kisan. Kirkkaasti.
Eli sä et pelkästään pusuttele sun naispuolisia kavereita suulle ja nuku niitten kanssa lusikassa, vaan myös olet mustasukkainen niistä ja olisit valmis kisailemaan kaveris poikaystävän kanssa sen huomiosta niin että olisit tyytyväinen jos kaverin suhde katkeaa. Vitun sairas jätkä. Eikö sulla oikeasti ole kunnioitusta kaverias kohtaan sillä tavalla että jos sillä on joku suhteen alku josta se haluaa pitää kiinni, niin sinä päätät mennä siihen väliin vähän kisailemaan ja "voittamaan kirkkaasti". Onko sun huomiohuoraukses tosiaan noin voimakasta?
Ja oli sun ja sun pusukaveries suhde mikä hyvänsä, niin minä en hyväksyisi sitä että mun tyttöystävä pussailee suulle jotain miespuolisia kavereitaan ja nukkuu niitten kanssa lusikassa jne. Jos et voi tällaista periaatetta kunnioittaa niin pidä edes turpasi kiinni äläkä jaksa vängätä, provota ja kerjätä huomiota.
Anteeksi että tungen tästä sivusta huutelemaan, mutta pakko todeta, että tuollainen "terve" mustasukkaisuus omasta tyttöystävästä on tosi hienoa näin naisnäkökulmasta :) En todellakaan pidä mistään nyrkkitappeluista naisten tähden, mutta juuri tuo asenne, että joku raja sentään, on minusta tosi miehekäs.
Sairaalloinen mustasukkaisuus onkin sitten aivan eri asia ja se on kammottavaa :/
"Eli sä et pelkästään pusuttele sun naispuolisia kavereita suulle ja nuku niitten kanssa lusikassa, vaan myös olet mustasukkainen niistä ja olisit valmis kisailemaan kaveris poikaystävän kanssa sen huomiosta niin että olisit tyytyväinen jos kaverin suhde katkeaa."
Mustasukkainen? Oletko ihan mielenterveysongelmainen? Tässähän puhuttiin siitä että ystäväni mies haluaisi hakata minut. Ihmettelisin jos paras ystäväni haluaisi seurustella miehen kanssa joka haluaisi lyödä minua tai jotain muuta hänen ystäväänsä turpiin. Enkä tosiaan edes halua että ystäväni on väkivaltaisen tai ylimustasukkaisen miehen kansssa - oli se sitten väkivaltainen ystävääni tai ketä tahansa muuta kohtaan. Kunnioitan häntä niin paljon että haluan että hän on miehen kanssa joka kohtelee häntä hyvin. Väkivaltainen tai mustasukkainen mies ei ole hänen arvoisensa.
Ja tottakai ystävyytemme on meille tärkeä ja jos joku mies haluaisi tahallaan sitä hankaloittaa en välttämättä tosiaan siitä miehestä pitäisi. Enkä usko että hänkään haluaa miestä joka eristää hänet läheisimmästä ystävästään. Miksi haluaisi? Ei se ole tervettä.
Olen itse asiassa tullut hänen poikaystäviensä kanssa toimeen enimmäkseen ihan hyvin, nykyinen oli alussa mustasukkainen mutta nyt kun olen löytänyt vakituisempaa naisseuraa hän suhtautuukin minuun hyvin kivasti ja on ihan mukava. Enkä ole missään vaiheessa ajatellut sitäkään suhdetta hankaloittaa, olen ollut aika varma että se menee ajallaan ohi.
"Ja oli sun ja sun pusukaveries suhde mikä hyvänsä, niin minä en hyväksyisi sitä että mun tyttöystävä pussailee suulle jotain miespuolisia kavereitaan ja nukkuu niitten kanssa lusikassa jne."
En minä nuku sen kanssa lusikassa. Missä helvetissä minä olen tuollaista väittänyt? Joskus kännipäissä tulee sammuttua sen kämpille ja nukutaan samassa sängyssä vaatteet päällä. Emme tosiaan nuku sylikkäin tai kielipusuttele tai kähmi toisiamme.
Mihin sen rajan sitten vetää? Saadaanko nukkua festareilla samassa teltassa vai onko sekin kiellettyä? Ja sinäkö sen rajan vedät vaikket tunne meitä kumpaakaan?
Voi jumalauta mitä paskaa ei nyt saa-ta-na!!! Toivo sir eino kovasti että ei ikinä satuta samaan paikkaan ryyppäämään. En takaa että pystyn hillitsemään sisälläni pyöriviä väkivaltaisia tunteita.
Hoh hoijaa. Onko pakko vängätä?
"Ja tottakai ystävyytemme on meille tärkeä ja jos joku mies haluaisi tahallaan sitä hankaloittaa en välttämättä tosiaan siitä miehestä pitäisi. Enkä usko että hänkään haluaa miestä joka eristää hänet läheisimmästä ystävästään. Miksi haluaisi? Ei se ole tervettä. "
Kukaan ei ole puhunut että tahallaan hankaloitetaan tai eristetään ystävistä, vaan siitä periaatteesta että jos poikaystävä ei tykkää siitä että miespuolisten kaverien kanssa pussaillaan suulle. Ymmärrätkö?
"Mihin sen rajan sitten vetää? Saadaanko nukkua festareilla samassa teltassa vai onko sekin kiellettyä? Ja sinäkö sen rajan vedät vaikket tunne meitä kumpaakaan?"
Sun argumentointitapa on näköjään se että otetaan vastapuolelta joku kommentti ja liioitellaan se moninkertaiseksi ja yritetään näin osoittaa kommenttien epäpätevyys.
Missään vaiheessa en ole sanonut ettei saisi olla miespuolisia kavereita, koska mullakin on naispuolisia kavereita joiden kanssa mm. halailen, mutten pussaa suulle eikä nukuta lusikassa (no okei, et ehkä sanonut tätä, mutta sun juttujen perusteella en ihmettelis vaikka nukkuisitkin). Ja kuten tuossa lainaamassasi kappaleessa sanon, niin puhun nyt omasta periaatteestani enkä sinusta, mutta sähän tykkäät kaikista keskusteluista tehdä aina keskusteluja sinusta.
Miten niin paskaa? Toivotko itse ystävillesi väkivaltaisia kumppaneita? Minä en toivo.
Kuten jo taisin yllä ilmoittaakin en ala puuttumaan hänen suhteisiinsa jos ne ovat ns. sopivia vaikka mies suhtautuisi minuun alussa vähän varauksella. Mutta oletan että aikuiset ihmiset osaavat ainakin pidemmän päälle hyväksyä kumppanin ystävyyssuhteet ilman mitään yläasteikäiselle sopivaa itkuparkuraivaria.
"Mihin sen rajan sitten vetää?"
Hei uuno, lue edes nää tekstit ennen kuin kommentoit. Enkö monta kertaa ole toistanut että missä se raja mun mielestä menee.
"Kukaan ei ole puhunut että tahallaan hankaloitetaan tai eristetään ystävistä, vaan siitä periaatteesta että jos poikaystävä ei tykkää siitä että miespuolisten kaverien kanssa pussaillaan suulle. Ymmärrätkö?"
Ymmärrän. Sitten se mies varmaan sanoo sen ystävälleni joka sanoo sen minulle ja asia on aivan ok. Ei minun ole mikään pakko häntä suukotella jos se ei hänen poikaystävälleen sovi. Usko tai älä mutta minä ymmärrän puhetta. Kuten ystävänikin. Sen sijaan en ymmärtäisi sitä jos näkisin ystäväni ja hänen uuden miehensä vaikka ravintolassa, halaisin ystävääni ja siitä seuraisi nyrkkitappelu. Se olisi asia jonka ottaisin puheeksi ystäväni kanssa ja kysyisin ihan suoraan haluaako hän tuollaisen miehen kanssa seurustella. Hänet tuntien vastaus olisi ei.
"Sun argumentointitapa on näköjään se että otetaan vastapuolelta joku kommentti ja liioitellaan se moninkertaiseksi ja yritetään näin osoittaa kommenttien epäpätevyys."
Ai. Vastakirjoittajako ei syyllistynyt siihen kun väitti että yritän tuhota ystäväni miessuhteet mikä ei ole totta tai että nukun hänen kanssaan lusikassa mikä ei sekään ole totta?
Sinusta nukkuminen kännissä samassa sängyssä ei ole ok mutta kännissä nukkuminen festareilla samassa teltassa on? Vai ei ole? Entä jos teltta on täynnä väkeä?
Älä yritä tästä nyt tehdä mitään "väkivaltainen poikaystävä" vs "sankarillinen eino" vääntöä. Kyse on vain siitä periaatteesta jos poikaystävä ei tykkää tuosta suupusuttelusta ja muusta tuollaisesta intiimistä toisten kanssa. Mutta sua ei tietenkään kiinnosta kunnioittaa toisten periaatteita ja maailmankuvaa vaan sä menet siihen väliin jotain vänkäämään ja tunkemaan pusujas, pusi pusi.
Lusikassa nukkumisesta puhuin, ja tiedän kyllä omasta kokemuspiiristä näitä "ollaan vaan kavereita" -lusikointeja. En sitten tiedä harrastatko sinä sellaista.
Edelleenkään en ole puhunut halailusta, sillä sanoin että itsekin halailen naispuolisia kavereitani eikä siinä ole mitään ongelmaa. Suulle pussailu mun mielestä on aina kuitenkin paljon intiimimpää, mutta plaa plaa plaa. Ei mene näköjään sulle jakeluun, niin en jaksa vääntää.
Kts. vastaus alempaa. Ymmärrän kyllä puhetta. Sinun sen sijaan voi olla vaikea tajuta että esimerkiksi parhaan ystäväni ex ei pahastunut siitä että saatoin antaa hänelle joskus suukon myös suulle. Toisaalta ex tunsi minut aika helvetin hyvin ja ymmärsi mistä on kysymys mutta silti.
En, enkä ole tuollaista väittänytkään. Miksi ihmeessä nukkuisin ystäväni kanssa lusikassa? Keksit tuon kyllä ihan itse.
Voi eino eino. Ei koko maailma pyöri sun napas (lue: mulkkus) ympärillä. Tuossa ylempänä jo pariin kertaan olen sanonut että puhun omasta periaatteestani enkä pelkästään sinusta ja sun kaverista joita en edes tunne, mutta sä viet jutun koko ajan itseesi ja alat vängätä.
Äh, siis kuten sanottu. Jos ystäväni poikaystävä kokee esimerkiksi sen että saatan antaa poskipusun ikäväksi niin hän on hyvä ja ottaa asian esiin ystäväni kanssa. He sitten keskustelevat siitä ja jos lopputulos on että poskipusut ovat tästä lähtien kiellettyjä, ne ovat. Ei tässä mistään sen kummemmasta ole kysymys. Sama asia jos suulle suukottelu on jotenkin kiellettyä. Ei se kaikista sitä ole. Eikä me tosiaan jatkuvasti pussailla suulle, joskus harvoin saatamme vaihtaa sellaisen kevyen pusun, siis nimenomaan pusun, ei suudelman.
Lainataan sinua tuosta ylempää:
"Eli sä et pelkästään pusuttele sun naispuolisia kavereita suulle ja nuku niitten kanssa lusikassa,"
Ellet käytä sinä-passiivia niin kyllähän sinä tuossa ihan suoraan puhut siitä mitä minä teen tai mitä siis oletat että teen ystäväni kanssa, mikä on siis väärä ja virheellinen oletus jonka saan halutessani korjata.
Saman kommentin viimeinen kappale, jos jaksoit lukea sinne asti.
"Ja oli sun ja sun pusukaveries suhde mikä hyvänsä, niin minä en hyväksyisi sitä että mun tyttöystävä pussailee suulle jotain miespuolisia kavereitaan ja nukkuu niitten kanssa lusikassa jne. Jos et voi tällaista periaatetta kunnioittaa niin pidä edes turpasi kiinni äläkä jaksa vängätä, provota ja kerjätä huomiota."
Juu, mutta kun tuokin on sitä tulkintaasi minusta. Kuten jo tuossa sanoin, voin aivan hyvin kunnioittaa sitä että ystäväni mies ei halua että esim. nukun samassa sängyssä kännin pois tai suukotan suulle syystä tai toisesta. Asian voi ottaa esiin ihan niinkin tylsällä ja perinteisellä keinolla kun puheella.
Sen sijaan mitään aggressiivista riehumsta en ymmärrä. Olen itse ollut nuorempana äärettömän mustasukkainen muista miehistä silloiselle tyttöystävälleni. Ei se nainen olisi sellaista ansainnut.
Osaan edelleen olla mustis, kyllä minä sen tunteen ymmärrän. Mutta osaan myös ilmaista sen vähän toisella tavalla kun ennen ja ymmärrän ihan hyvin että se että tuli joskus huitaistua nyrkillä jotain vierasta kundia turpiin kun se jututti silloista tyttöystävääni ei ollut hienoa vaan noloa. Todella typerää.
Herää vitun pahvi. Mä en puhu tossa kappaleessa sinusta vaan itsestäni ja omista periaatteistani.
"Juu, mutta kun tuokin on sitä tulkintaasi minusta. "
Eikö sun pieneen omahyväiseen päähäs mahdu muuta kuin minä minä minä.
Tää oli kans toinen suosikkeheitto sulta:
"Aivan. Mä voitan sen kisan. Kirkkaasti."
Minä minä minä. Huomatkaa mut!
Jännää, mihin kukin kiinnittää huomiota ja mille antaa painoa... mulle olennaista oli se kysymys, jonka Eino esitti ennen vastaustaan eli
"kumpi painaisi enemmän? Kymmenen vuoden ystävyys vai muutaman viikon tai kuukauden suhteenalku?"
Tuo vastaus voisi olla aivan sama myös jos kyse olisi naisten välisestä ystävyydestä. Kyllä minulle ainakin vanhat ystävät merkitsevät enemmän kuin orastava suhde, josta ei vielä tiedä, kehittyykö siitä jotain pysyvämpää vai ei.
Minä en puhunut mistään orastavista suhteista. Tuo "parin viikon suhteen alku" vs. "kymmenen vuoden ystävyys" oli einon keksimä kärjistys. Enkä myöskään vaatinut missään vaiheessa ettei saisi naisella olla miespuolisia kavereita/ystäviä. Koko ajan olen puhunut siitä mihin raja vedetään. Suulle pussailuun vai panemiseen vai miten pitkälle ei saa "vain kaverin" kanssa mennä. Toisten rajoja on syytä kunnioittaa. Ja puhun nyt yleisellä tasolla enkä vain einosta ja einon elämästä, niin vitun kiinnostavaa ja hienoa kuin einon elämä varmaan onkin (ainakin omasta mielestään).
Ja toisaalta mä en harrasta suhteita heppoisin perustein - toisin kuin esim. eino ja jotkut muut jotkaa vaan haluaa kokeilla. Eli jos olisin suhteessa niin ottaisin sen tosissani alusta lähtien eikä silloin ole mitään väliä onko suhde kestänyt kuukauden vai kymmenen vuotta.
Ei kai tässä asiassa mitään yleisiä ehdottomia sääntöjä ole? Vaikka itse lähtisin kyllä siitä, että suukot huulille todennäköisesti ylittävät kaverin uuden poikakaverin sietokynnyksen. Suomalaisessa kulttuurissa.
En kyllä muutenkaan tunne ketään joka pussailee kavereitaan suulle. Ihan vierasta maailmaa. Tai sitten ne pussailut tapahtuu aina jossain piilossa, yksityisissä tiloissa, mikä ei kyllä kuulosta kauhean vakuuttavalta sekään.
Onhan sillä nyt väliä oletko tuntenut jonkun kymmenen vuotta ja nähnyt miten hän toimii hyvissä hetkissä ja vaikeissa tilanteissa, vai oletko ottanut jonkun kanssa kuukauden tosissasi. Et tiedä ihmisestä kuukauden jälkeen kovin paljoa, ihastus voi olla kyllä kova.
Totta kai siinä on eroa, mutta tarkoitan että olen suhteessa vain jos olen tosissani, enkä ymmärrä ihmisiä jotka on suhteessa vain kokeilumielessä ja tällöin sitten kaverit ja muut on tärkeämpiä. En tarkoita ettei saisi olla kavereita, enkä ala määräilemään toista tms., mutta jos joku kaveri tulee pusuinensa mun ja tyttöystävän väliin, niin koen sen loukkaavana ja epäkunnioittavana itseäni kohtaan. Ja jos tämä kaveri on sitä mieltä että "yks paskan hailee mitä toi uus tyyppi nyt ajattelee tai tuntee" niin ei kyllä hirveästi heru respectiä hänelle.
Ylipäätään kunnioitan parisuhteita enkä ymmärrä esim. sellaista että vaihdetaan jotenkin lennossa paria tai muuta vastaava että ollaan suhteessa jonkun varasijalla olleen tyypin kanssa sen takia kun ei ole kiva olla yksin.
Olen periaatteen mies, perkele. Nykyäänhän pitäisi vain toteuttaa itseään ja hankkia kokemuksia ja maksimoida oma nautinto, muista arvoista viis.
Minusta molemmat on tärkeitä. Sekä uusi suhde että vanhat ystävät. Arvostan ystävyyttä yleensäkin aika korkealle.
Ei jos käytät sanaa "sinä". Silloin viesti on varmaan suunnattu minulle jos minulle vastaat. Jos kirjoittaisit toisella tavalla, asia olisi eri.
""Aivan. Mä voitan sen kisan. Kirkkaasti."
Minä minä minä. Huomatkaa mut!"
Miksi tällä palstalla on nytkin yksi ketju jonka pääkirjoitusaihe olen minä vaikken ole siihen tainnut edes vastata kun ohimennen ja yksi ketju jossa on otsikossa Eino? En ihan kaipaa näin paljon huomiota, miksi sinunkaltaisesi sitä sitten haluavat antaa on oma asiansa. Olen jo monta kertaa sanonut että mua koskevat viestit inboxiin, kiitos.
Sama. Olen itse asiassa jättänyt naisen jolle mun ystävyyssuhteet olivat ongelma. Olisin ollut vakavissani mutta ymmärsin etten halua olla suhteessa naisen kanssa jonka mielestä minun pitää hylätä ne ihmiset jotka ovat olleet tukenani kun on ollut vaikeaa ja joiden kanssa viihdyn ja jaan asioita. Ei sitä uusi tuttavuus voi korvata vuosien yhteistä historiaa vaikka tunteita olisikin.
Hah. Sano mitä vaan mutta älä jaksa jauhaa tuota.
"Eli jos olisin suhteessa niin ottaisin sen tosissani alusta lähtien eikä silloin ole mitään väliä onko suhde kestänyt kuukauden vai kymmenen vuotta."
Jos olet suhteessa tosissasi, hyväksyt kumppanisi ystävät. Piste. Näin minä ajattelen että naisen pitää hyväksyä mun ystävät, minä hyväksyn myös hänen ystävät.
Tuo "suomalaisessa kulttuurissa" oli hyvä täsmennys. Multa ainakin suomalaiset hyvät ystävät saa sen halaukset, venäläiset pelkät tuttavatkin sitten taas sen poskisuukon.
Itsekin vierastan ajatusta ystävän suutelemisesta suulle... mutta sitten taas, tavat vaihtelee Suomessakin alueittan, kaveripiireittäin, suvuittain... ehkä se päätös, sulattaako mitä, syntyisi sitä kautta, että mitä se suukko sille toiselle ja hänen sosiaalisessa todellisuudessaan merkitsee?
Mun eräällä ystävälläni ja hänen venäläisellä poikaystävällään oli suhteen alussa sellainen ongelma, että ystäväni oli mustasukkainen kun hänen poikaystävänsä huomioi muita naisia ja kehui näiden ulkoista olemusta kun he olivat tuttavaporukassa iltaa viettämässä. Mutta kyllä mun ystäväni sitten tajusi, kun poikaystävä selitti, että kyse oli hänen puoleltaan kohteliaisuudesta, jota häneltä odotettiin, ei mistään suunnattomasta henkilökohtaisesta kiinnostuksesta tuttavanaisia kohtaan...
eli ei pitäisi liian tiukasti olettaa, että samat teot tarkoittaisivat kaikkialla ja kaikille samaa...
Joo, juuri tuon takia täsmensin että Suomessa. Ulkomailla ollessani ainakin jotkut Keski-Eurooppalaiset tytöt suukottivat miespuolisia ystäviään joskus suulle. Ihan ystäviään siis.
Kaveerasin joidenkin latinomiesten kanssa myös, ja kun ei oltu nähty muutamaan viikkoon yllätyin vähän kun he rupesivat kovalla tohinalla antamaan poskipusuja, mikä on ilmeisesti siellä ihan normimeininkiä.
Voi vitun idiootti sä käyt mun hermoille. Olen jo monta kertaa sanonut että tyttöystävällä saa olla miespuolisia ystäviä, enkä muutenkaan haluaisi komennella ja määräillä hänen elämäänsä, mutta vedän rajan siihen että niitten miespuolisten kavereitten kanssa pussaillaan. Vittu. Nyt oikeesti haista jo vittu. Lue mitä mä kirjoitan ja kommentoi sen perusteella äläkä vääristele koko ajan.
Sanon vielä kerran. Kavereita ja ystäviä ei tarvitse hylätä, mutta niitten kanssa ei tarvitse pussailla jos ne on vastakkaista sukupuolta. Onko se kavereitten suulle pussailu sulle niin tärkeää.... Ei vittu hajoo pää saatana.
Se ei eino hei riitä että sä osaat lukea, sun pitäis myös osata ymmärtää lukemasi. Kommentoin sulle koska sä tähän vastailet, mutta jos sanon vielä erikseen että "sinusta huolimatta plaa plaa plaa minun mielestä plaa plaa plaa" niin silloin puhun itsestäni sinusta piittaamatta. Ymmärrätkö suomenkieltä? Kristus perkele. Ja vitustako minä tiedän muista sinä sinä sinä ketjuista, koska minä en niitä ainakaan en ole kirjoittanut eikä kiinnostakaan sun elämäs niin paljon. Joten vielä kerran haista vittu. (Yritätkö sä tahalleen ärsyttää, nautitko sä siitä?)
Mitä jos itse tekisit samoin? Olen sanonut noin sata kertaa että jos ystäväni tai minun kumppania häiritsee esimerkiksi suukottelu tai halailu niin siitä voi puhua. Näin varmaan useimmat aikuiset toimivat.
Ei se ole minulle maailman tärkein asia enkä ymmärrä miksi se on tässä niin tärkeäksi noussut. Suukottelen tosiaan joskus parasta naisystävääni suulle ja parasta miesystävääni joka on muuten täysi hetero saatan suukotella kännipäissäni ihan kunnolla, kieltä vaan kurkkuun.
Eli sä yrität vaan periaatteesta vängätä. Koska johan mä sanoin että mä puhun itsestäni ja omista periaatteistani eikä mua kiinnosta sun kaveris ja sun elämäs. Sä et näköjään mitenkään pysty ymmärtämään mitään muuten kuin että "minä minä minä". Sä väität koko ajan että mun mielestä pitäisi jotenkin hylätä ystävät tai jotain muuta paskaa mitä en ole missään vaiheessa sanonut. Ota vittu vastuuta heitoistas äläkä nyt taas yritä kääntää asiaa ihan sivuun (eli sinuun ja sun kaveriis, joita en edes tunne eikä kiinnostakaan tuntea).
En, mutta olet noin 100% viesteistäsi tehnyt joitain ihan helvetin omituisia oletuksia ystävyyssuhteestani kuten että nukumme lusikassa ja että meillä täytyy olla jotain eroottista vipinää joten korjataan ne.
No vittu. Se on noussut tärkeäksi tässä koska mä olen sen nimenomaan tärkeäksi nostanut. Mä olen sata vitun kertaa sanonut että MINÄ vedän rajan tuohon. Ja sinä et näköjään pysty hyväksymään ihmistä jolla on tällainen raja olemassa. Sä koko ajan luulet että me puhutaan vain sinusta ja sun vitun hienosta elämästäs. Vitun narsisti, haista vittu, nyt oikeesti katkee pinna.
Ota sinä vastuuta siitä mistä sanot. Jos sinä kirjoitat minusta, ihan siis sitä "sinä" pronominia käyttäen niin silloin et kirjoita yleisellä tasolla eikä se tällä vänkäämisellä miksikään muutu.
Pystyn hyväksymään sen enkä ole muuta väittänytkään. Vai missä muka olen?
No hoh hoh vai että 100% viesteistä. Tuo lusikka jutun korjasin jo aiemmin ja tuosta eroottisesta vipinästä heitin yhdessä viestissä ja senkin yleisellä tasolla, koska mun mielestä suulle pussailu on aina niin intiimiä. Lue vielä tarkemmin. Yritä edes. Äläkä ota jotain juttua jostain kymmenen kommenttia sitten heitettyä ja palauta niitä takaisin myöhemmin sanottuun mikä ei enää edes liity siihen.
Taas kerran me näköjään vain puhutaan sinusta ja sun hienosta elämästä, koska sä olet kykenemätön puhumaan millään yleisemmällä tasolla.
Koko ajan vänkäät vastaan ja alat vääristelemään mun juttuja että muka pitäisi hylätä ystävät ja muuta paskaa.
Nyt riitti mulle tämä. Toivon hartaasti ettei koskaan tavata livenä. Vaikutat sen verran ärsyttävältä jätkältä.
En ole. Olen kuitenkin kykenemätön ymmärtämään viestiä yleisellä tasolla olevaksi jos se sisältää paljon sinuttelua. Siitä on jälkikäteen vähän turha vängätä että ei se niin olekaan.
Vittu kun jaksat vängätä ja nussia pilkkua. Otetaanpa nyt vähän rautalankaa ja siteeraan nyt (jo toisen kerran) kappaletta johon viittaan.
"Ja oli sun ja sun pusukaveries suhde mikä hyvänsä, niin minä en hyväksyisi sitä että mun tyttöystävä pussailee suulle jotain miespuolisia kavereitaan ja nukkuu niitten kanssa lusikassa jne. Jos et voi tällaista periaatetta kunnioittaa niin pidä edes turpasi kiinni äläkä jaksa vängätä, provota ja kerjätä huomiota."
Jos luet tuon nyt ajatuksen kanssa, niin huomaat ehkä mitä yritän sanoa siinä. Ensin sanon että piittaamatta sun yksittäistapauksestasi mun mielipiteeni mun elämässäni (joka ei liity millään tapaa suhun) on tämä, ja lopuksi vaadin sua kunnioittamaan tätä mun periaatettani. Mutta ei, sähän et ymmärrä. Sä luulet että me puhutaan vain sinusta ja sun kaverista joita en edes tunne. Ilmeisesti mä en saisi millään tapaa siis viitata siihen ihmiseen jonka kanssa puhun jos mä haluan puhua vaikka jostain toisesta henkilöstä tai jostain muusta kuin sinusta. Vaikuttaa siis siltä että sä et edes kykene ymmärtämään mitään mikä ei liity suhun. En tiedä onko kyseessä persoonallisuushäiriö vai mikä mutta nyt riittä sinusta ja sun vitun hienosta elämästä puhuminen.
Vielä lopuksi. Ymmärrätkö sä sitä että kun keskustelupalstalla puhutaan vaikka tuollaisesta moraalisesta kysymyksestä että saako kaveria pussata tai pitäisikö petetylle kertoa tms. (näin aiheen ulkopuolelta esimerkkinä), niin että kun siihen ihmiset vastailee, niin ne puhuu omasta puolestaan eikä pelkästään sinusta ja sun elämästä. Pystytkö sä ymmärtämään sitä että keskustelussa voidaan puhua tuolla tavalla yleisellä tasolla ja samalla kunnioittaa toisten mielipiteitä ilman että kuvitellaan että puhutaan koko ajan vain sinusta? Koska nyt ei vaikuta siltä että sä pystyisit siihen.
Kommenteissa käytetään myös kappalejakoa siinä tarkoitetuksessa että erotellaan aiheita. Eli jos yhdessä kappaleessa puhutaan sinusta (koska sähän haluat sitä) ja sitten tulee kappalejako ja siinä sanotaan että "sinusta huolimatta mun mielestä plaa plaa plaa" niin silloin tässä toisessa kappaleessa ei enää puhuta sinusta vaikka siinä "sinä"-pronomini onkin siinä. Sä rakasta näköjään tuota "sinä" sanaa että sä et näe enää mitään muuta kuin suhun liittyvää jos jossain kommentissa on edes ohi mennen "sinä"-pronomini.
Eli jos käytetään sanaa sinä yhdessä kappaleessa niin toisessa kappaleessa se ei sitten enää tarkoitakaan samaa asiaa koska pronominin merkitys vaihtuu?
Jännää.
Takaisin koulun penkille siitä. Sanojen merkitys vaihtuu toki asiayhteydessä. Sua voidaan sinutella tyyliin "tiesitkö sinä että Kuuselan Pekka on ampunut itsensä?" tai voidaan puhua suoraan sinusta ja sun elämästä tyyliin "sinä ja sun kaveris voisitte suksia vittuun" tai voidaan viitata suhun kappaleen alussa näin "sinusta ja sun vitun mageesta elämästä huolimatta mä aion huomenna mennä ostamaan pullon rotanmyrkkyä ja ... plaa plaa plaa". Kas näin. Ymmärrät varmaan että Kuuselan Pekan itsemurha ei liity suhun vaikka mä sulle siitä kertoisin, mutta jos käsken suksia kavereines vittuun niin se liittyy taas suhun, ja tuon kolmannen kappaleen kytkökset suhun voit ihan itse päätellä (ei, en aio leikkiä tulitikkutehtaantyttöä vaikka mieli tekisi).
Mitä lääkkeitä käytät? Vai etkö käytä?
Kyllä mä voin kuvitella, että minulla olisi miespuolinen kaveri. Olen sitä mieltä, että olipa kyse kaveruudesta tai parisuhteista, niin ensin on ihminen ja ihminen, vasta sen jälkeen miehiä tai naisia.
¨Trollin pieru haisee...
Oikealle ES:lle miehet on vain lihakimpaleita. Tarkoitettu välittömimpien mielihalujen tyydytystä varten, eikä muuhun.
Vai että sellainen pelko. Vai toive? Osaatko pierutrolli sanoa, kumpi.
Ripaus molempia. Minusta löytyy sekä pelkoa että toivoa. Sitä kuvastaa kalsarieni keskiharmaa väri.
En ole pierutrolli.
Minulla on joitakin miespuolisia kavereita. - Pääasiassa pidämme yhteyttä mesessä, sähköpostilla tai kännykällä, mutta joskus harvoin myös tapaamme esim. kahvittelun merkeissä. - Halattu ollaan, mutta ei kuitenkaan suukotettu, edes kaverillisesti, toisiamme. - Yhden miespuolisen kaverin luona olen ollut yötä. - Olimme kaksin asunnossa, mutta nukuimme eri huoneissa, eikä tilanteessa ollut mitään seksuaalista, vaikka viinipullon ääressä paransimme maailmaa aamuyöhön asti ja sitten toivotimme hyvät yöt :)
Minusta on rikkaus se, että minulla on miespuolisia kavereita. - Jos oman kumppanin kanssa tuleekin vaikka vaikeita tilanteita, on ihan eri asia peilata tuntemuksiaan toisen miehen kuin naispuolisten ystävien kanssa. - Mies osaa helpommin asettua toisen miehen asemaan ja antaa erilaisia vaihtoehtoja tietynlaiselle käyttäytymiselle kun naisen silmään asia olisi monimutkaisempi tai toisaalta jopa yksioikoisempi.
En usko, että ystävyys pysyisi yhtä antoisana mikäli seksi olisi tai olisi ollut mukana kuviossa.
"En usko, että ystävyys pysyisi yhtä antoisana mikäli seksi olisi tai olisi ollut mukana kuviossa."
Se voi pysyä, mutta kumppanille sellaisen "ex hoidon" ystävyyden sietäminen voi olla aika haastavaa. Mutta xena-183, olet oikeassa siinä, että juuri mies-nais näkökulma on rikkaus näissä ystävyyssuhteissa. Toki ystävyyttä pitää muistaa vaalia silloinkin kun kumppanin kanssa menee hyvin. Ilojakin voi jakaa, jopa mieskamun kanssa!
Ehdottomasti ! - Ihan jo siitäkin lähtökohdasta, että jos vasta parisuhteen vaikeana aikana yllättäen lähtee tapaamaan mieskamua, niin siitä vasta kumppani saisikin vettä myllyynsä... - Ja näistä vanhoista kavereista täytyy tosiaan muistaa kertoa kumppanilleen jo varsin aikaisessa vaiheessa sellaisella tavalla, että kumppani myös ymmärtää millaisesta kaveruudesta on kysymys. - Jos miehellä ei ole vastaavia naiskamuja (tai toisinpäin), niin hänen ei välttämättä ole ihan helppo suhtautua asiaan varauksetta. Parisuhteen kulmakiviä on luottamus, mutta sen saavuttamiseksi minun mielestäni ei saa vaatia toista luopumaan ystävistään. - Avoimen keskustelun pitää riittää.
Joo, kumppanin takia ei pitäisi joutua luopumaan ystävistään, mutta voi olla kohtuullista päivittää sitä, missä ja miten tapaa vastakkaisen sukupuolen kaveriaan. Aika monella kumppanilla varmaan otsasuoni tykyttää räjähdyspisteessä, jos nukahtaa kaverin sohvalle niinkuin joskus ennen vanhaan. Jos nyt oikein kärjistetty esimerkkiä haetaan.
Joo.. - Sen verran täytynee osata asettua myös kumppanin asemaan. -> Itse tiedän kuinka viaton homma on ollut kyseessä, mut olisinko harmissani, jos niin kävisi toisinpäin :)
Ei, ystäviä saa ja pitää olla. Myös vastakkaisesta sukupuolesta.
Tähän ei tietenkään liity mitenkään se että oikeastaan ainoa heteromies jota pidän ystävänäni asuu kaukana. Muut ovat naisia ja sitten on yksi homo. No okei, sitten on vielä yksi mies mutta hänellä on lapsia ja sellaista.
No nyt Einomies pisti pahan :D :D :D
Ei niinkään haittaa jos mieskaveri on homo tai asuu huitsin kuusessa, mutta jos sillä on lapsia niin ... YÖK!
Mitähän rasismia tuo nyt ois?
Totta - kun olet suhteessa, niin tällaisissa asioissa on hyvä pysähtyä miettimään, miltä tämän näkeminen tuntuisi kumppanista ja halusisitko nähdä samanlaisen ystävyydenosoituksen hänen ja ystävänsä välillä.
Ei ne lapset haittaa vaan se että sillä kaverilla ei tunnu oikein olevan enää aikaa kun työ-perhe -akselille. Näemme ehkä kerran kuussa tai harvemmin. Enkä ole ainoa joka on laittanut tuon merkille, ei se muitakaan ehdi tavata.
Tylsä provo.
Mulla on kans vastaavanlaisia naiskavereita, mutta yhteydenpito on vähemmän tiivistä kun ollaan yhtä naista lukuunottamatta kaikki lapsellisia. Mutta jostakin syytä naiskamujen kanssa on helpompi puhua tunteista, ahdistuksista, seksistä, sydänsuruista ja -iloista. Minusta miehen ja naisen ystävyys on todella antoisaa, mutta mahdolliselta tulevalta puolisolta vaaditaan hyvä itsetunto hyväksymään läheinen kaveruus. Eipähän tule sitten luuserin kelkkaan lähdettyä, ellei halua luopua ystävistään, enkä sitä halua.
Toki mulla on mieskamujakin, mutta heidän kanssaan harrastetaan ja tehdään kaikenlaista, mutta ei niinkään puhuta kipeistä asioista. Veljeni on ainut poikkeus tässä, mutta hän onkin veli.
Tuosta ihan samaa mieltä, että naiskaverien kanssa on helpompi puhua tietyistä suhteisiin ja tunteisiin liittyvistä asioista. Ja naisilta kuulee sellaisia näkökulmia, joita miehiltä ei välttämättä työkalupakista edes löydy.
Kaveruus naisten ja miesten kanssa on tosiaan vähän erilaista. Miespuolisten kaverien kanssa tulee puhuttua ikävämmistä suhdeasioista vasta sitten kun niissä menee tosi huonosti.
Muutamat pidempiaikaiset naiskaverit asuvat toisilla paikkakunnilla nykyään, niin yhteyttä tulee pidettyä aika harvoin.
Koen vähän samoin. Naisten kanssa on helpompi puhua asioista, ihan typeristäkin. Miesten kanssa sitten tehdään asioita. Ehkä siksi koen naiset jotenkin läheisemmiksi. En mä mun mieskavereiden kanssa mistään kovin kummallisista asioista puhu. Aika moni mieskaveri ei edes tunne minua kovin hyvin.
En yhtään ihmettele, jos seurustelukumppanit on vähän tai ei niin vähääkään kärmeissään noin tiiviistä kaverisuhteesta. Tossa sitä ollaan helposti alttiita kaiken maailman lipsahduksille, vaikkei ajatus ehkä oliskaan ollut mennä niin pitkälle.
On mulla joitain naispuoleisia kavereita ja exiä joihin pidän edelleen yhteyttä, mutta en läheskään noin tiiviisti. Hyvin satunnaisesti ja harvakseltaan voidaan tehdä jotain kepeämpää yhdessä. Kuten vaikka käydä ulkona syömässä, kahvilla, ostamassa vaatteita jolloin nainen on oiva makutuomari tai vaikka katsomassa jotain leffaa. Halailuakin saattaa joskus olla, mutta ei mitään suutelua tai yhdessä nukkumista. No nukkumista ehkä silloin kun molemmat on sinkkuja ja sekin niin, että toinen nukkuu esim. sohvalla. Yleensäkin noi aktiviteetit muuttuu kimuranteimmiksi, ellei jopa mahdottomaksi silloin kun edes toinen on varattu.
Mut on se ehdottomasti rikkaus, jos vaan onnistuu ylläpitämään kaveruussuhteita sekä miesten, että naisten kanssa.
Hmm... Ei minun seurustelukumppaneillani ole ollut asian kanssa ongelmaa eikä oikein tuon naisenkaan, ainakaan yleensä. Ensin se tietenkin aiheuttaa ihmetystä monissa mutta aika nopeasti siinä sitten toinen huomaa että tämä on ihan aitoa ja platonista ystävyyttä joka ei ole mikään uhka parisuhteelle.
Lipsahduksille tuskin tulee tilaa. Meidän suhteemme on liian vakiintunut jotta kumpaakaan kiinnostaisi.
Siis ongelmalla nyt viittaan siihen että jos olen pyörinyt pitkään naisen kanssa niin on se äkkiä tajunnut että ystävyyttä tuo on vaikka ensin on voinut vähän ihmetellä. Ne naiset joille toi ystävyyssuhde on ollut ongelma ovat sitten olleet sellaisia joille moni muukin asia on ollut ongelma. Eli sellaisia supermustasukkaisia tapauksia...
Minulla ei ole koskaan ollut yhtäkään naispuoleista ystävää tai kaveria, muutamaan naiseen olen kyllä koulun merkeissä tutustunut, mutta he ovat kaikki jääneet enemmänkin sellaisiksi hyvänpäiväntutuiksi joita on tullut koulun käytävillä moikattua ja luennoilla ehkä muutama sana vaihdettua.
Naispuoleisen ystävän hankkiminen olisi minulle varmasti erittäin hyödyllistä, sillä minulla ei oikeastaan ole paljon mitään kokemusta naisista. Naispuoleisen ystävän/kaverin kanssa voisin oppia juttelemaan naisten kanssa paremmin, tutustua heidän ajatusmaailmaansa ja vähentää nykyistä "pelkoani" naisia kohtaan.
Mutta mistäpä tuota oikein saisi naispuoleisen kaverin hankittua? Yleensä kaikki kaverisuhteeni ovat alkaneet jostain yhteisestä asiasta, yleensä koulumaailmasta. Minulla ei ole hajuakaan miten voisi saada uusia ystäviä, varsinkaan naispuoleisia, kun olen muutenkin vähän huono tutustumaan uusiin ihmisiin ilman mitään yhdistävää tekijää. Toiseksi olen myös sellainen hitaasti tutustuvaa ihmistyyppiä, uusien kaverisuhteiden rakentaminen on minulle hidasta puuhaa, en minä nyt yhden tai kahden tapaamisen aikana vielä kenestäkään kaveria osaa saada, vaan minun pitää ensin viettää paljonkin aikaa yhdessä ja sitten jos löytyy jotain yhteistä, niin kaverisuhde voi ehkä syntyä.
Me tutustuimme kun muutin Helsinkiin. Olimme samalla työpaikalla, molemmat ihan uusia paikkakunnalla. Aloimme sitten liikkua työporukalla ja myös kaksin kun ei muutakaan seuraa ollut. Pikkuhiljaa huomasimme että olemme hyvin samanlaisia ihmisiä ja että viihdymme yhdessä. Mitään "sellaista" välillämme ei koskaan ollut, ei mitään kipinöitä vaikka myönnän kyllä että parikymppisenä kokemattomana poikana pari kertaa mietin että jos sittenkin... Mutta vain pari kertaa. Enkä erityisen tosissani.
No, se ystävyys kehittyi edelleen kun pääsimme opiskelemaan samaan korkeakouluun (emme samaa linjaa tietenkään) ja muutimme yhteen (koska hän tarvitsi kämppistä). Jossain vaiheessa vain tajusin että se tyttö on mulle tosi läheinen, samalla tavalla kun isosisko. Mikä kuulostaa kyllä aivan järkyttävältä ja jos ja kun se lukee näitä mun juttuja niin hei, ei millään pahalla.
Ja läheinen ystävyyssuhde naisen kanssa tosiaan avartaa maailmaa monella tapaa. Oppii ymmärtämään asioita laajemmalta näkökulmalta. Siskot tietty auttaneet tuossa myös mutta eivät ihan samalla tavalla vaikka etenkin isosiskolle saatan joskus naisasioistani avautua.
Yksi syy miksi olen itse aivan pihalla naisten kanssa lieneekin se, että ei ollut yhtään siskoa (no ei ollut kyllä veljiäkään) eikä ole myöskään ollut yhtään naista kaverina ikinä.
Kaikki kaverit pienenä olivat tyttöjä ja sitten on siskoja. Isosiskoon etenkin on erittäin läheiset välit, puhumme todella paljon asioista ja olemme paljon yhteydessä toisiimme. Ja nykyään on sitten naiskavereita muutenkin, tietty.
Minulla ei ole lainkaan kavereita vastakkaisesta sukupuolesta. Haluaisin saada, mutta en koe itseäni kovinkaan arvostetuksi naisseurassa. Yhtään ainutta hyvää kokemusta minulla ei tuosta sukupuolesta ole, joko minuun on suhtauduttu kylmän neutraalisti tai halveksuttu avoimesti.
Tosin tuo neutraali käytöskin on ihan kivaa nykyään. Joskus tulee ihan hyvä mieli, kun vastaan kävelevä naisporukka ei naurakaan päin naamaa eikä näytä kiinnittävän mitään negatiivista huomiota minuun.
Pelkään suunnattomasti olla missään tekemisissä kenenkään naisen kanssa. Todennäköisyys tehdä itseni naurunalaiseksi on valtavan suuri.