Minä en vaan jaksa, en kertakaikkiaan enää. Olen sinkku haluamattani, eli mies otti ja jätti viime vuonna. Etsiskelin nettideiteissä jonkin aikaa kumppania ikäisistäni, ei löytynyt. Sitten etsin seksiseuraa netistä ja melko vaikealta sekin aina vaikutti. Jotkut lupasivat tulla ja loppumetreillä sitten peruivat. Eräskin oli jo mukamas autoon istunut ja laitteli tekstareita että tulee vähän aiemmin, mutta niin vain teki oharit. Joku hävisi jo netissä siinä vaiheessa kun olisi lyöty aikataulu lukkoon. Joitakin sentään onnistuin tapaamaan, mutta eipä mitään kovin kummoista kiinnostusta muodostunut puolin eikä toisin. Miehille näemmä tavanomaista on jättää nainen siihen luuloon että tavataan vielä toistekin, vaikkei tämmöistä edes edellyttäisi... Eli suht' tyydyttäväkin kohtaaminen pitää pilata lässyttämällä paskaa siihen lopuksi.
Välillä olin jonkin aikaa suhteessa polyamoristin kanssa, mutta hänen luonteensa alkoi nopeasti ärsyttämään joten ei päästy siihen asti että olisin ärtynyt siitä että pitää jakaa muiden naisen kanssa se mies. Tässä vaiheessa olin jo niin tiltti että olin pitkään ihan mielelläni selibaatissa koska mitään haluja ei enää ollut jäljellä... Otti vaan niin päähän kaikki.
Alkuvuodesta olin pitkästä aikaa normaaleilla treffeillä miehen kanssa jonka kanssa olimme kirjoitelleet todella tiiviisti s-postissa parisen viikkoa. Kiinnostusta oli kunnes tavattiin. Ulkonäkö todella mukava ja puhuimme 10 t putkeen(!!!) mutta mitään kipinää ei syttynyt. Piti tavata toistekin, mutta mies ilmoitti ettei jaksa tulla kun on niin masentunut - pikkuhiljaa s-postiyhteyskin katosi.
Viime kuukausi meni siinä että olin satunnaisesti yhteyksissä yhden miehen kanssa joka perui kaksi kertaa sovitun tapaamisen. Silti hän saattoi yhtäkkiä laittaa viestin että "tavataanko tänään" - ihan kuin nainen voisi tuosta noin vain rynnätä jonnekin ilman että on valmistautunut mitenkään. Alkoi tuntua ettei meillä voisi olla mitään yhteistä ja sekin sitten hiipui se homma.
Ärsyynnyin sen verran turhauttavaan kumppanihakuun että laitoin seksiseurahaun taas päälle. Kiinnostuin heti yhdestä tyypistä, mutta vaikka hänkin on osoittanut kiinnostusta, niin kovasti tuntuu kiireitä riittävän ja mies ei ole missään välissä maininnut tapaamisesta yhtään mitään vaikka tässä on jo toista viikkoa postiteltu. En tiedä pitäisikö sanoa suoraan että antaa sitten olla, vai odottaako että hän toteaa ettei tästä mitään tule. Ihmetyttää että miksi hän edes otti yhteyttä jos nainen ei mahdu hänen kuvioihinsa mihinkään väliin. Nyt sitten ikäänkuin roikottaa minua, kun olen siitä rehti etten tohtisi muihin vilkaistakaan jos on joku yksi mies "työn alla".
En haluaisi koko tätä vuotta elää tylsää elämää missä ei ole minkäänlaisia nautintoja, iloja eikä vaihtelua. Mutta aina kun viime kesänä ryntäsin hakemaan seuraa mahd. nop. niin en ollut tulokseen tyytyväinen. Kaikki kiinnostavammat sensijaan aina jättävät naisen roikkumaan. Mikähän tässä nyt mättää ettei sovi muka tavata kuuna kullan valkeana?
Välillä olin jonkin aikaa suhteessa polyamoristin kanssa, mutta hänen luonteensa alkoi nopeasti ärsyttämään joten ei päästy siihen asti että olisin ärtynyt siitä että pitää jakaa muiden naisen kanssa se mies. Tässä vaiheessa olin jo niin tiltti että olin pitkään ihan mielelläni selibaatissa koska mitään haluja ei enää ollut jäljellä... Otti vaan niin päähän kaikki.
Alkuvuodesta olin pitkästä aikaa normaaleilla treffeillä miehen kanssa jonka kanssa olimme kirjoitelleet todella tiiviisti s-postissa parisen viikkoa. Kiinnostusta oli kunnes tavattiin. Ulkonäkö todella mukava ja puhuimme 10 t putkeen(!!!) mutta mitään kipinää ei syttynyt. Piti tavata toistekin, mutta mies ilmoitti ettei jaksa tulla kun on niin masentunut - pikkuhiljaa s-postiyhteyskin katosi.
Viime kuukausi meni siinä että olin satunnaisesti yhteyksissä yhden miehen kanssa joka perui kaksi kertaa sovitun tapaamisen. Silti hän saattoi yhtäkkiä laittaa viestin että "tavataanko tänään" - ihan kuin nainen voisi tuosta noin vain rynnätä jonnekin ilman että on valmistautunut mitenkään. Alkoi tuntua ettei meillä voisi olla mitään yhteistä ja sekin sitten hiipui se homma.
Ärsyynnyin sen verran turhauttavaan kumppanihakuun että laitoin seksiseurahaun taas päälle. Kiinnostuin heti yhdestä tyypistä, mutta vaikka hänkin on osoittanut kiinnostusta, niin kovasti tuntuu kiireitä riittävän ja mies ei ole missään välissä maininnut tapaamisesta yhtään mitään vaikka tässä on jo toista viikkoa postiteltu. En tiedä pitäisikö sanoa suoraan että antaa sitten olla, vai odottaako että hän toteaa ettei tästä mitään tule. Ihmetyttää että miksi hän edes otti yhteyttä jos nainen ei mahdu hänen kuvioihinsa mihinkään väliin. Nyt sitten ikäänkuin roikottaa minua, kun olen siitä rehti etten tohtisi muihin vilkaistakaan jos on joku yksi mies "työn alla".
En haluaisi koko tätä vuotta elää tylsää elämää missä ei ole minkäänlaisia nautintoja, iloja eikä vaihtelua. Mutta aina kun viime kesänä ryntäsin hakemaan seuraa mahd. nop. niin en ollut tulokseen tyytyväinen. Kaikki kiinnostavammat sensijaan aina jättävät naisen roikkumaan. Mikähän tässä nyt mättää ettei sovi muka tavata kuuna kullan valkeana?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mistähän tässäkin todellisuudessa on kysymys? Siitäkö että sinä olet nykysin liian arka tekemään mitään seksuaalista (fyysistä) aloitetta. Ja miehet toisaalta niin epävarmoja että hekään eivät uskalla. Niinpä ollaan tilanteessa että kumpikaan ei tee aloitetta OIKEASTI vaan molemmat ajattelee "ei uskalla vielä etten mokaa tätä" Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että ei norminainen edes seksiseuraksi kelpaa. Ellet nyt ole jotenkin monstroysly ugly tai morbidly obese.
Pakko kyllä mainita että tunnen yhden 20 vee naisen joka on edellämainittujen kuvausten mukainen. Ei pystyis edes kännissä. Tätä on kaverien kanssa ihmetelty kun hänestä on ollut puhe.
Olen aika arka, eli en halua olla sellaisten miesten kanssa tekemisissä joiden pelkään kohtelevan huonosti. Nämä miehet yritän raakata pois ottamalla yhteyttä vain sellaisiin miehiin jotka osaavat kirjoittaa ymmärrettävää suomenkieltä ja jotka eivät kuvassaan näytä miltään kirvesmurhaajalta. Toisaalta olen kautta elämäni helposti tykästynyt miehiin jotka ihan selvästi itsekin sanovat että ovat ujoja tai on sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksia. Ei siis mikään ihme jos joidenkin kanssa jää pelkäksi verbaaliseksi pyörittelyksi koko juttu, mutta kun tässä nykyisen sinkkuputken varrella tuntuu ettei nekään saa mitään aikaiseksi jotka EIVÄT sano olevansa ujoja. Onko ne sitten kumminkin???
Pitääkö tosiaan lähteä jonkun ronskin bodarin riepotettavaksi että saisi nauttia miehestä ilman jotain helvetin viikkokausien kissa ja hiiri -leikkiä? Baareista en kylläkään kykene ketään iskemään tai menemään sinne iskettäväksi, koska inhoan ja pelkään humalaisia miehiä. Pari kertaa käyneet käsiksi ihan jossain muualla kuin baarissa...
Muutaman ujon olen kumminkin aikoinaan saanut sänkyynkin asti ja ollut suhteissakin useita vuosia, joten liekö nyt sitten miehet käyneet entistä aremmiksi vai mikä on. Vai olisiko se siinä että kun olin 20 niin samanikäiset ujot miehet olivat vielä niin himoissaan että voittivat ujoutensa halukkuuden voimalla, mutta nyt kun olen 40 niin sen ikäiset ujot miehet eivät pysty mihinkään koska ei ole tarpeeksi suurta painetta joka moiseen ajaisi. Välillä etsin seuraa nuoremmista, mutta heillähän on sitten sitä tarjontaa leveämmällä marginaalilla joten ei kannata kilpailla nuorten naisten kanssa.
Vaikkakin kroppaani on kehuttu puolta nuoremman kehoksi, eli en ole kaulasta alaspäin ruma enkä läski. Naama on kuin ikäiselläni, muttei kai sekään mikään niin ruma että laatta lentää, en tiedä.
Oma himoni ei ole niin suuri että alan panna ketä tahansa, vaan haluan tosiaan voida saada tuntea olevani turvassa ventovieraankin miehen seurassa. Jostain räkälästä jos lähtee jonkun yli-itsevarman karpaasin mukaan niin mistä sen tietää miten julmasti se riepottaa?
Missäs päin tää nääkähtänyt asustelee?
Mitä miehiä nämä muka ovat siis?? Supliikkia on netissä/mesessä mutta ei selkärankaa nousta siitä toimistotuolista/divaanista himassa?
Kyllä minulta aikaa yhden muijan nussimiseen lyötyy vaikka saman päivän puitteissa.
"Mikähän tässä nyt mättää ettei sovi muka tavata kuuna kullan valkeana?"
En jaksa jaaritella, joten tiivistän pariin lauseeseen:
Et vain ole riittävän kiinnostava miesten mielestä. Kiinnostavalle naiselle löytyy aina aikaa.
Näin se taitaa olla. Kun miehiltä vastauksia tulee, niin tarjotaan ratkaisuja, ei olkapäätä.
Eli aloittaja: tee itsestäsi kiinnostavampi paketti, ja seksuaalisesti vetävämpi. Tai sitten tapaa vähemmän kiinnostavia miehiä, joilla ei ole niin paljon seksuaalisia vaihtoehtoja.
Mitäköhän tässä nyt sitten vielä tekisi kun painoindeksi on noin 21, olen ottanut itsestäni poseerauskuvia erilaisissa vaatteissa ja näitä kuvia on eräällä palstalla kovin kiitelty. Sieltä taholta hain irtoseuraa viime kesänä ja muutamakin lupaili tavata, mutta jätti leikin aina kesken. Yhden tai kahden kohdalla epäilen tosin että olivatkin ukkomiehiä (joihin en halua sekaantua).
Alkaa tuntua siltä että ne jotka kaikkein kovimpaan ääneen huutelevat kohteliaisuuksia tai vänkäävät "kahvinkeittoon" ovat kaikki vellihousuja joista ei sitten olekaan mihinkään jos satun kiinnostumaan ko. miehestä (jostain kumman syystä).
Yksi puute on tietysti se että en oikein osaa flirttailla eli puhua paskaa, en varsinkaan että viikkokaupalla pitäisi liehakoida ja leperrellä tyhjänpäiväisyyksiä.
No eiköhän sulla ulkoiset puitteet ole aika ok tolalla. Flirttailutaidoista voi kyllä olla kovastikin hyötyä miehen pyydystämisessä. Mun mielestä flirttailu on enemmänkin leikkimielisyyttä kuin paskanjauhantaa.