Kuka tuntee Tapio Videmanin? Itselleni Videman tuli tutuksi Helsingin Sanomien julkaisemasta jutusta, jossa Videman sanoo, että dopingtestaus tulisi lopettaa. Kuka hullu tällaista väittää? Asiaa tutkittuani, nyt jo lähes vuoden, mielipiteeni on yllättäen muuttunut. Tämän artikkelin luettuasi sinunkin näkökulmasi saattaa muuttua tai ainakin järkkyä.
Ensiksi hieman pohjatietoja:
Kaikkihan muistaa vuoden 2001 Lahden MM-kisat. Suomessa ei muusta puhuttukaan kuin dopingkäryistä kisojen jälkeen. Tapahtumissa olisi kuitenkin pitänyt mennä vielä pintaa syvemmälle kuin pelkästään kärähtäneisiin urheilijoihin. Kisoissa nimittäin tehtiin massiivisia dopingtestejä urheilijoille nimettöminä mutta niiden tuloksista vaiettiin FIS:in toimesta. FIS päätti vaieta tuloksista todennäköisesti Salt Lake Cityn olympialaisten esikisojen testien tulosten takia, jotka valmistuivat kolme viikkoa ennen Lahden kisoja. Puhtaan urheilun uskottavuus oli ilmeisesti uhattuna esikisojen testien tuloksissa, joten myös esikisan testien tulokset pimitettiin.
Tapio Videmanin tutkimus, jonka hän teetti yhdessä Jim Stray-Gundersenin, Ilkka Penttilän ja Inggard Lereimin kanssa Lahden MM-kisojen urheilijoiden veriarvoista julkaistiin kuitenkin vuonna 2003. Tuloksista selviää muun muassa, että “kaikista testatuista erittäin epänormaalit veriarvot olivat 17 prosentilla ja epänormaalit 19 prosentilla”. Testatuista hiihtäjistä normaalit arvot olivat vain noin kahdella kolmasosalla. Lisäksi ne urheilijat, joiden arvot olivat normaalit eivät pärjänneet erityisen hyvin Lahden kisoissa.
- “Sijoille 40-50 jääneistä urheilijoista erittäin epänormaalit veriarvot oli vain 3 prosentilla hiihtäjistä, kertoo Videman.”
Tuloksista ei voida suoraan todistaa, että epänormaalit veriarvot omaavilla urheilijoilla olisi ollut tekemistä dopingin kanssa mutta arvot viittaavat dopingin käyttöön hyvin vahvasti. Tutkijaryhmä totesikin raportin yhteenvedossaan, etteivät vuonna 2001 käytössä olleet testausmenetelmät olleet vielä riittävän hyviä, koska yksikään poikkeavan veriarvon hiihtäjä ei jäänyt kiinni veritestissä.
Nämä tulokset järisyttivät Videmanin uskoa dopingtestaukseen. Viimeisen kolauksen dopingtestaus sai Videmanin mielestä vuonna 2007, kun Mario Jones myönsi käyttäneensä jopa kolmea eri dopingainetta: steroideja, epoa ja kasvuhormonia. Miten on mahdollista, että yksi maailman testatuimmista urheilijoista selvisi testeistä vain yhdellä positiivisella A-näytteellä? Tapio Videmanin sanoin:
- ”En jaksa enää uskoa testeihin. Marion Jones testattiin lähes 200 kertaa, eikä ainuttakaan positiivista tulosta.”
Tällainen lausunto on erikoista tutkijalta, joka alunperin tuki vahvasti dopingtestien aloittamista. (”Veridopingia tutkinut Tapio Videman valittiin FIS:n lääketieteelliseen komiteaan jo 1980-luvun alkupuoliskolla, jolloin hän teki useana vuonna aloitteita veridopingtestauksen aloittamiseksi.”).
Monet uskovat, että DDR:n urheilijat menestyivät vain ansiokkaan dopingjärjestelmän turvin. Kyllä DDR:ssä osattiin myös harjoitella oikein, mistä kertoo se, että heidän harjoituskuvioita käytetään edelleen. DDR:ssä oltiin vain aikaansa edellä suorituskyvyn parantamisessa. Osa DDR:n dopingjärjestelmässä toimineet eivät vieläkään ymmärrä, mikä suorituskyvyn parantamisessa on ongelmana dopingaineilla. Onhan se muutenkin jo niin keinotekoista. On korkeanpaikanleirejä, happitelttoja jne.
Huippu-urheilu on tullut eräänlaiseen päätepisteeseen. Kokoajan vaaditaan yhä uusia ennätyksiä, vaikka suorituskyky on jo venytetty äärimmilleen tai oli jopa vuosia sitten. Nykyään ennätyksiä rikkovat vain huippuunsa treenatut, väkevästi aineisiin pumpatut ja huippugeeneillä varustetut urheilijat. Huomaa, että nämä kaikki kolme kohtaa pitää olla kohdillaan. Ei kukaan juokse Usain Boltia nopeammin vain douppaamalla. Ehei, hänen tulee myös treeneta hullunlailla eikä sekään välttämättä riitä. Toista oli vielä ennen muinoin, kun urheilijat pyrkivät huippu suorituksiin mahdollisimman amatöörimäisella harjoittelulla. Olympialaisiin ei ollut asiaa ammattiurheilijalla. Tähän ei enään ole paluuta, joten miksi testata urheilijoita, joista suurin osa käyttää aineita?
Uskotko SINÄ puhtaaseen huippu-urheiluun?
Ensiksi hieman pohjatietoja:
Kaikkihan muistaa vuoden 2001 Lahden MM-kisat. Suomessa ei muusta puhuttukaan kuin dopingkäryistä kisojen jälkeen. Tapahtumissa olisi kuitenkin pitänyt mennä vielä pintaa syvemmälle kuin pelkästään kärähtäneisiin urheilijoihin. Kisoissa nimittäin tehtiin massiivisia dopingtestejä urheilijoille nimettöminä mutta niiden tuloksista vaiettiin FIS:in toimesta. FIS päätti vaieta tuloksista todennäköisesti Salt Lake Cityn olympialaisten esikisojen testien tulosten takia, jotka valmistuivat kolme viikkoa ennen Lahden kisoja. Puhtaan urheilun uskottavuus oli ilmeisesti uhattuna esikisojen testien tuloksissa, joten myös esikisan testien tulokset pimitettiin.
Tapio Videmanin tutkimus, jonka hän teetti yhdessä Jim Stray-Gundersenin, Ilkka Penttilän ja Inggard Lereimin kanssa Lahden MM-kisojen urheilijoiden veriarvoista julkaistiin kuitenkin vuonna 2003. Tuloksista selviää muun muassa, että “kaikista testatuista erittäin epänormaalit veriarvot olivat 17 prosentilla ja epänormaalit 19 prosentilla”. Testatuista hiihtäjistä normaalit arvot olivat vain noin kahdella kolmasosalla. Lisäksi ne urheilijat, joiden arvot olivat normaalit eivät pärjänneet erityisen hyvin Lahden kisoissa.
- “Sijoille 40-50 jääneistä urheilijoista erittäin epänormaalit veriarvot oli vain 3 prosentilla hiihtäjistä, kertoo Videman.”
Tuloksista ei voida suoraan todistaa, että epänormaalit veriarvot omaavilla urheilijoilla olisi ollut tekemistä dopingin kanssa mutta arvot viittaavat dopingin käyttöön hyvin vahvasti. Tutkijaryhmä totesikin raportin yhteenvedossaan, etteivät vuonna 2001 käytössä olleet testausmenetelmät olleet vielä riittävän hyviä, koska yksikään poikkeavan veriarvon hiihtäjä ei jäänyt kiinni veritestissä.
Nämä tulokset järisyttivät Videmanin uskoa dopingtestaukseen. Viimeisen kolauksen dopingtestaus sai Videmanin mielestä vuonna 2007, kun Mario Jones myönsi käyttäneensä jopa kolmea eri dopingainetta: steroideja, epoa ja kasvuhormonia. Miten on mahdollista, että yksi maailman testatuimmista urheilijoista selvisi testeistä vain yhdellä positiivisella A-näytteellä? Tapio Videmanin sanoin:
- ”En jaksa enää uskoa testeihin. Marion Jones testattiin lähes 200 kertaa, eikä ainuttakaan positiivista tulosta.”
Tällainen lausunto on erikoista tutkijalta, joka alunperin tuki vahvasti dopingtestien aloittamista. (”Veridopingia tutkinut Tapio Videman valittiin FIS:n lääketieteelliseen komiteaan jo 1980-luvun alkupuoliskolla, jolloin hän teki useana vuonna aloitteita veridopingtestauksen aloittamiseksi.”).
Monet uskovat, että DDR:n urheilijat menestyivät vain ansiokkaan dopingjärjestelmän turvin. Kyllä DDR:ssä osattiin myös harjoitella oikein, mistä kertoo se, että heidän harjoituskuvioita käytetään edelleen. DDR:ssä oltiin vain aikaansa edellä suorituskyvyn parantamisessa. Osa DDR:n dopingjärjestelmässä toimineet eivät vieläkään ymmärrä, mikä suorituskyvyn parantamisessa on ongelmana dopingaineilla. Onhan se muutenkin jo niin keinotekoista. On korkeanpaikanleirejä, happitelttoja jne.
Huippu-urheilu on tullut eräänlaiseen päätepisteeseen. Kokoajan vaaditaan yhä uusia ennätyksiä, vaikka suorituskyky on jo venytetty äärimmilleen tai oli jopa vuosia sitten. Nykyään ennätyksiä rikkovat vain huippuunsa treenatut, väkevästi aineisiin pumpatut ja huippugeeneillä varustetut urheilijat. Huomaa, että nämä kaikki kolme kohtaa pitää olla kohdillaan. Ei kukaan juokse Usain Boltia nopeammin vain douppaamalla. Ehei, hänen tulee myös treeneta hullunlailla eikä sekään välttämättä riitä. Toista oli vielä ennen muinoin, kun urheilijat pyrkivät huippu suorituksiin mahdollisimman amatöörimäisella harjoittelulla. Olympialaisiin ei ollut asiaa ammattiurheilijalla. Tähän ei enään ole paluuta, joten miksi testata urheilijoita, joista suurin osa käyttää aineita?
Uskotko SINÄ puhtaaseen huippu-urheiluun?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puhdasta huippu-urheilua ei ole enää ollut ainakaan 35-40:een vuoteen.
Jo 80-luvun taitteessa urheilussa menestyneet käyttivät yleisesti erilaisia doping aineita. Ja nämä urheilupomot ja lääkärit eivät tiedä asiasta muka mitään.
Silloin esim. saatiin lakritsalla mömmöt näkymättömiin virtsasta. Silloin mm. Sarajevossa menestynyt urheilija oli lehtihaastattelussa ja kuvassa hänellä oli Faz..in lakupatukka suupielessä. Toimittajalla oli kai tieto, sillä loppukaneetissakin asiasta muisti mainita. Ja yhdisti oikean kuvan.
Kun usko on saanut yliotteen sielusta, niin sen jälkeen on tunnustuksia tullut.
Kylläpä on huonomuistista väkeä koko urheilulääkäri, -valmentaja ja muu porukka. Eivät muista, tai tiedä mitään, vaikka itse ovat olleet mukana näitä pillereitä ja ampulleja määräämässä.
Sama koskee urheilijoita itseään. Muisti mennyt heiltäkin.
Tai sitten tietoisesti oikeudessa valehdellaan.
Kahdeksankymmentä luvun alkupuolella tästä asiasta keskusteltiin Otaniemen Urheiluhallissa, ja kaikki tuli selväksi, paitsi Pertti Karppinen, soutaja. Mutta hänhän pärjäsi kyllä kauan voittajana, mutta nämä muut tekivät vain sen yhden tähdenlennon, jolla tienattiin tontit, omakotitalot, autot ja vaikka mitä. Pertistä kukaan ei mitään tiennyt, mutta kaikki muut, niin kesä-, kuin talvilajeihin osallistuneet huiput tulivat aivan selvästi ilmi.
Ja näitä juttuja kertoi aivan maailman tasolla pärjänneet urheilijat.
Ovatko he syyllistyneet valheeseen oikeudessa, vai mihin?
Kun nyt muisti pätkii. Niin valmentajat, lääkärit, kuin urheilijat.
J-P Kyrö on ainoa näistä, johon voi luottaa. Hänkin on joutunut kertomaan "satuja" toisten painostuksesta.
Että tällaista tämä urheilu sitten on.