Moi,
Olen nyt kuukauden päivät tapaillut ihanaa miestä, ja meillä synkkaa tosi hyvin. Juttumme on koko aika syventynyt, ja itse jaksan uskoa, että tämä suhde tulee kantamaan vielä pitkälle.
Ongelmaa minulle itselleni aiheuttaa se, että en ole vielä uskaltautunut kertomaan hänelle erästä henkilökohtaista asiaa. Olen siis käynyt 1,5 vuotta psykoterapiassa ja syönyt vajaan vuoden verran masennuslääkkeitä (lääkitystä tarkoitus lopetella piakkoin, samoin terapiaa puolen vuoden sisällä, sillä olen jo selkeästi parantumassa/parantunut masennuksestani).
En vaan jostain syystä oikein tiedä miten ottaisin tämän asian esille.. Tuntuu hirvittävän vaikealta avautua näinkin vaikeasta asiasta. Pelkään, että miehen suhtautuminen minuun muuttuu jollain tavalla kun ollaan kuitenkin tunnettu vasta näinkin lyhyt aika kuin 1kk.
Tiedän, että rehellisyys ja avoimuus on kaiken A ja O, mutta asia tuntuu vaikealta ottaa esiin.. Olenko epärehellinen, jos en vielä halua ottaa tätä masennus-asiaa esiin? Horjuttaako se hänen luottamustansa minuun, jos en vielä ole valmis kertomaan siitä vaan odottelen "parempaa ajankohtaa"? Vai pitäisikö minun saada se väkisin puserrettua ulos itsestäni?
Neuvoja?
Olen nyt kuukauden päivät tapaillut ihanaa miestä, ja meillä synkkaa tosi hyvin. Juttumme on koko aika syventynyt, ja itse jaksan uskoa, että tämä suhde tulee kantamaan vielä pitkälle.
Ongelmaa minulle itselleni aiheuttaa se, että en ole vielä uskaltautunut kertomaan hänelle erästä henkilökohtaista asiaa. Olen siis käynyt 1,5 vuotta psykoterapiassa ja syönyt vajaan vuoden verran masennuslääkkeitä (lääkitystä tarkoitus lopetella piakkoin, samoin terapiaa puolen vuoden sisällä, sillä olen jo selkeästi parantumassa/parantunut masennuksestani).
En vaan jostain syystä oikein tiedä miten ottaisin tämän asian esille.. Tuntuu hirvittävän vaikealta avautua näinkin vaikeasta asiasta. Pelkään, että miehen suhtautuminen minuun muuttuu jollain tavalla kun ollaan kuitenkin tunnettu vasta näinkin lyhyt aika kuin 1kk.
Tiedän, että rehellisyys ja avoimuus on kaiken A ja O, mutta asia tuntuu vaikealta ottaa esiin.. Olenko epärehellinen, jos en vielä halua ottaa tätä masennus-asiaa esiin? Horjuttaako se hänen luottamustansa minuun, jos en vielä ole valmis kertomaan siitä vaan odottelen "parempaa ajankohtaa"? Vai pitäisikö minun saada se väkisin puserrettua ulos itsestäni?
Neuvoja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Purista vaan ulos, kun asia vaivaa sinua noin paljon. Älä nyt kuitenkaan aloita kertomalla prykoterapiasta ja lääkkeistä ensin, vaan kerro meiluummin elämästäsi, masennukseen johtaneista tekijöistä ja toimumisestasi, jossa terapia ja lääkkeet auttoivat osaltaan.
No ei nyt vielä kannata kertoo. Kerro vasta joskun kolmen kuukauden päästä silleen nätisti. Äijähän voi pelästyy ku ootte tuntenut vast kuukauden. Ette varmaan niin läheisii viel oo, joten äijä voi pelästryy ja lähtee menemään.
varaudu siihen, että jos kerrot, niin heti ensimmäisessä riitatilanteessa saat kuulla kuinka hullu olet (syöthän lääkkeitä) ja epäonnistunut ihmisenä.
Olet todella vaikean tilanteen edessä, kokemuksesta tiedän. Oletteko kenties joskus puhuneet yleisellä tasolla nykyajan psyykeongelmista ja - lääkityksistä yms? Osaatko sanoa miten mies suhtautuu yleisesti masennukseen? Tarkoitan, että hyväksyykö hän tämän "vaivan" vai onko hänen asenteensa enemmän ymmärtämätön/suvaitsematon? Jos hän suhtautuu jo valmiiksi vähätellen, paheksuen, torjuen, niin ehkä sinuna odottaisin vielä. Jos taas häneltä löytyy jo valmiiksi ymmärrystä ihmisten erilaisiin kohtaloihin, niin olen sillä kannalla, että kerrot asian suoraan.