Itken entistä suhdetta

Hei vaan, älä petä itseäsi. Sinun olisi varmaan parempi olla yksin ja miettiä, mitä elämältäsi haluat ja ketä todella rakastat. Tuhlaat sekä omaa että kumppanisi aikaa, jos et ole täysillä mukana. Ymmärrän kyllä, että taloudellisista syistä nykyisen suhteen jatkaminen houkuttelee, mutta elämällä voi olla sinulle vielä parempaa tarjottavana. Toinen vaihtoehto on olla rehellinen nykyiselle kumppanille ja kertoa, että olet vielä vähän rikki entisen suhteen takia. Hän päättäköön sitten, haluaako jatkaa suhdetta kanssasi eläen epävarmuudessa, mitä tulevaisuudessa teet.

Ja siitä rakkaussuhteesta: tulee, jos niin on tarkoitettu, todennäköisesti ei kuitenkaan sen entisen kanssa.

Mun täytyy nyt sanoa, että koska sä olet 55-vuotias, niin älä ota niin kamalan vakavasti: tuhlaa vaan teidän molempien aikaa, ei kannata olla niin ehdoton ja joustamaton enää. Miksi? Siksi, että ette te ole lapsia hankkimassa ja minun mielestäni on turhaa kiirehtiä naimisiinkin. Voit sen aivan hyvin sanoa, ja mielestäni sinun pitäisikin, koska et tiedä mitä haluat.

Ei pitäisi olla enää kiire, eikä pakkoa mennä naimisiin, te olette molemmat jo sen verran aikuisia, eikö totta? Eikö sun pitäisi jo tuossa iässä osata sanoa, että rakkaani, en mene ihan heti uudelleen naimisiin, koska en halua. Eikö ole oikein jo, että osaa sanoa edes sen mitä ei halua?

Mutta miksi et seurustelisi, matkustelisi, nauttisi suhteesta? Miksi et? Te ette perusta perhettä, ette murehdi lapsien saantia, teillä ei ole myöskään ikuisesti aikaa: anteeksi, mutta tämä on totta. Kaiken ikäiset rakastuvat, mutta katsos, täällä vain vanhetaan, ei nuorruta. 20-vuotias luulee elävänsä ikuisesti ja olevansa voittamaton, mutta 55-vuotiaan pitäisi jo tietää rajallisuus ja väliaikaisuus. Myös se, että kyllä, rakkaussuhteita tulee ja menee, mutta mitä tarkoittaa "oikea"... Niin, kyllähän se tuohon ikään on jo selvinnyt että se12 vuotta oli se oikea ja siitten se oli se väärä, etkä sä neitsyenä senkään kanssa ollut. Enkä tarkoita olla kyyninen, vaan sitä, että romantiikka on kiva juttu, mutta ei mitään ehdottoman todellista.

Et mene tietenkään naimisiin vain rahasta, et sä nyt tuon ikäisenä huoraksi rupea! Odota että todelliset tunteesi selviävät.
Tottakai suret entistä suhdettasi, siis noin pitkään suhteeseenhan voi mennä muutama vuosikin aikaa, mutta se ei estä sinua silti elämästä muuta elämääsi!
Tottakai olet rehelllinen: sanot suoraan, että haluat toipua, katsella, et mennä naimisiin, vaan tapailla, olla yhdessä, mutta et ole valmis liittoon.
Mutta miksi et nauttisi matkoista, hyvästä seurasta ja keskusteluista, ihanasta ja rakastavasta miehestä? Miksi sen entisen pitäisi viedä kaikki aikasi, kun kuitenkin osaat arvostaa ja rakastaa muitakin ihmisiä maailmassa? Miksi pitäisi menä naimisiin? Miksi pitäisi olla ehdoton? Miksi aikuiset eivät voisi jakaa elämäänsä hieman jo vapaammin, kun tosiaan, et sä enää raskaaksikaan tule?

Mitä tulee rahapulaan, niin kyllä tuon ikäinen voisi myös vielä kurssittaa itseään, nimittäin: kyllä, rahapulassa ei paljon tehdä, tiedetään ja eristäytyminen on paha ongelma. Ymmärrän, koska itsekin olen joutunut ongelman kanssa kamppailemaan; köyhyys luo ahdistusta, yksinäisyyttä ja pahimmillaan tosiaan eristää. Mutta! Ammatilliset koulutukset ja kurssit ovat liiton ja työkkärin kautta mahdollisia, riippuen, ja ainakin ehkä? Mitä jos itse hakeutuisit vielä koulutuksiin ja ehkä jopa ammatilliseen koulutukseen? Voisit saada elämääsi uutta väriä, sillä tuo EI ole se ikä, missä luovutetaan ja jäädään 4n seinän sisälle: sinulla saattaa olla vielä 30 vuotta jäljellä!!!
Mene kuoroon, tanssimaan ja kansanopiston harrasteisiin, ala opiskelemaan jotain ammattia, aikuiskoulutustakin on, sekä iltaopiskelua yms., haasta itsesi!! Anna itsellesi jotain uutta ja kehittävää. Yleiset jumpat ovat edullisia, ja siis, osa-aikatyötä voisi tehdä opiskelujen ohella: ota asioista selvää. Luulen, että sekin auttaisi, kun olisit itsenäisempi myös elämäsi aktiivisuuden suhteen. Älä hautaudu ja luule, että vain mies voi pelastaa sinut, kun kuitenkin, lopultakin, se on sinun omissa käsissäsi. On, edelleen, sinä et ole niin vanha!

Toivotan sinulle onnea, jaksamista ja rajojesi rikkomista, rohkeutta elää! Mutta älä heti ainakaan hylkää hyvää suhdetta vain menneessä roikkumisen takia, joskus aika kultaa muistot, ja vanha on helpompaa vain koska sitä ei enää ole.
Haaveile, mutta aseta myös tavoitteita, niitä voi olla joka iässä ja toki, ne vaativat aikaa, vaivaa ja sitoumusta, mutta siis haloo, 55-vuotias on kehittyvä ihminen, ja saa aikaan jos haluaa. Haaveile, haaveet ja unelmat ovat elämän suola ja nyt voit tehdä sitä vapaammin, kun ei ole pakoa suorittaa enää, nuoruuden yli-innokkuutta tai sen semmoista. Haaveile, mutta ala myös elää.

Ihan samaa mieltä edellisen kanssa. Olisiko parempi sinun vain kotona itkeä nuoruutesi ja suuren rakkautesi perään, joka on melko törkeästi mennyt iskemään serkkusi välittämättä sinun rakkaudestasi ja uskollisuudestasi. Olisiko parempi vain lukkiutua neljän seinän sisään ja sureksia, murehtia asiaa, joka on tapahtunut ja jolle et voi mitään? Onko hyvä jäädä addiktion tapaiseen tunnekoukkuun entisen puolisosi takia?

Ei minustakaan. Iässäsi nyt vain kaikki ruukaa näyttää harmaammalta, johtuen mm. vaihdevuosien hormoni-ilmiöistä. Mitäpä jos kävisit gynekologilla juttelemassa, ehkä hormonikorvaushoito auttaisi. Alakuloisuuteen, lievään masennukseen, siihen että nykyinen kumppani tuntuu valjulta ja samantekevältä entiseen ihanaan onneen verrattuna.

Ex-rakkaus ei varmaan luoksesi enää palaa,
joten älä edes haaveile semmoisesta enään.
Tuskin sua nyt täysillä edes rakasti, kun kerran pettikin sua ja olisi tullut jatkossakin pettämään..
Naimisiin meno tietenkin turvaisi sinun loppuelämäsi, mutta jos tällä varakkaalla herralla on lapsia, joudut varmaan heidän hampaisiin, jos ette tee sitten avioehtoa..
Nauti nyt vain kumppanisi kanssa, pidä ex-rakkaustunne mukavana muistona, jonka sait kokea ja jota voit muistella vaikeina päivinä.
Monet ei koe koko elämänsä aikana sitä tunnetta, joten voit olla kiitollinen siitä, että sinulla se on joskus ollut.
Anna kuitenkin arvo tälle herralle, joka sinua palvoo.
Hän on enemmän arvoinen.
Olet jo aika iäkäs, vastaan ei ehkä tulee enää moista..

Kyllä se ex olisi näyttänyt sen välittämisen jos olisi halunnut, mutta kun ei niin kannattaa unohtaa.
Iällä ei tässä ole mitään merkitystä, luonteesta enemmänkin, kyllä sen rakkauden löytää voi oli ikä mikä tahansa, etkä varmaan ole mikään "mummo", mutta kirjoituksestasi päätellen ajatteleva ihminen joka ei tee hätäisi päätöksiä.
Muuten yksinkin voi hetken aikaa elää ja miettiä elämää ja suhteita, valottaa asiaa muuten paljon, voin sanoa kokemuksesta..
Mut nykyinen miehesi jos on huomaavainen ja mukava niin mikäs siinä, älä kiirehdi sen naimisiin menon kanssa,

Kyllä ne tuon ikäiset köpöttelee tuolla kaupungillakin jo yksin, jos ei oo sitä avista mukana.
Tarjontaa ei todellakaan ole enää pilvin pimein..
Eikä monellla enää haluakaan pariutua.