Jos ottaisi eron elintaso dramaattisesti laskisi, tästä on ihan tutkimustuloksia. Ne naiset jotka eivät ole miehen tuloista riippuvaisia lähtevät. Ei tässä mitään sen kummoisempaa ole joten eiköhän voida lopettaa höpinät "rakkaudesta".
Miksi muuten naisten on niin helppo rakastua vanhaan mutta rikkaaseen mieheen mutta en ole ikinä kuullut tapauksesta jossa nuori kaunis nainen olisi rakastunut vanhaan köyhään mieheen.
Miksi muuten naisten on niin helppo rakastua vanhaan mutta rikkaaseen mieheen mutta en ole ikinä kuullut tapauksesta jossa nuori kaunis nainen olisi rakastunut vanhaan köyhään mieheen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Joo, mietitäänpäs tätä oikein porukalla..............
Olisko kuitenkin niin, että jotkut ihmiset vaan ovat rahan perään enemmän kuin toiset ja tekevät aivan mitä vain sen eteen.
Aivan yhtälailla näissä tällaisissa ihmisissä on miehiäkin.
Laittappa ihan sitten lähdeviitteet, haluaisn lukea nämä "tutkimustulokset".
Tosiasia on, että eletään vuotta 2011. Herätys! Ruususen unet ovat ohi. Nykyään on naisia, jotka ansaitsesvat jopa enemmän kuin miehensä. Eivät silti eroa.
Edelleen sinun totuutesi ei ole absoluuttinen totuus;) Joten eiköhän puhuta rakkaudesta!
Tuo ei pidä paikkaansa, kaksi palkkaa on enemmän, aina, kuin yksi.Jos naisella hyvät tulot, niin varmasti itsearvot myös kohdallaan, ja varmasti eroaa petturista.
Olen siis tilastollinen poikkeama näissä "tutkimustuloksissa". Ansaitsen mieheni kanssa suunnilleen saman verran, meillä on sama koulutus ja minun asemani on astetta parempi. Olisi kiva tietää minkä banaanivaltion virallisista tutkimustuloksista puhut.
Minä kieltäydyn kertakaikkisesti puhumasta siitä rakkaudesta, vaikka sinä niin toivotkin. Minulle rakkaus merkitsee materiaa ja jopa pettämistä enemmän. Niin kauan kuin minä rakastan miestäni ja mieheni tahtoo ja haluaa olla osa elämääni ja rakastaa minua, on vaikea kuvitella, mikä voisi saada meidät eron partaalle. Sinä päivänä jos jomman kumman rakkaus kuolee ja suhde muuttuu muuksi, on eron paikka. Sitä ennen eletään, kestetään, taistellaan, riidellään, sovitaan ja rakastetaan.
Tähän viestiin saa aivan vapaasti vastata, että roikut, riiput, et ymmärrä arvoasi, miehesi pettää taas jos ei jo petä, olet halveksittava, itsetunnoton luuseri jonka avioliitto on kulissia ja yksi suuri vitsi ja farssi. Nämä vinkiksi, jos et itse meinaa keksiä.
Hyvää päivänjatkoa kaikille ihmiseltä, joka ei menettänyt uskoaan, huumorintajuaan, elämäniloaan pettämisen seurauksena! Päivä paistaa vielä jonain päivänä sinunkin risukasaasi. Se sama aurinko paistaa minullekin.
Oho, siis EN siis kieltäydy puhumasta siitä rakkaudesta. Vaikka toisin taisi lipsahtaa. En osaa edes nähtävästi kirjoittaa. Voitte lisätä sen puutelistaani!
MIes joka pettää ja on silti avioliitossa, tai on salasuhteessa mutta avioliitossa:tällainen liitto on kulissia.
Ei ole. Kulissi on jotain aivan muuta. Tällä palstalla on ollut linkkejä ihan oikeisiin tutkimuksiin, joissa on todettu, että pettää voi myös ihan hyvässä suhteessa. Silloin pettäjällä on joku oma kriisi, esim ikä-sellainen, tai tyytymättömyys oman henkilökohtaisen elämänsä valintoihin (esim työpaikka, ammattivalinta, omien harrastusten, elämän tai ajan puuttuminen). Ei se tarkoita automaattisesti, että suhde puolisoon olisi silloin mutkalla. Toki kulissiavioliittoja varmaan myös on, kuten huonoja ja rakkaudettomia pasisuhteita, mutta tuollainen yleistäminen kertoo kyllä yleistäjän kapeasta ja näköalattomasta tavasta katsella maailmaa enemmän kuin oikean elämän monimuotoisuudesta ja -mutkaisuudesta. Musta-valkoista ei ole kuin väreissä.
Tuo ei pidä paikkaansa.Avioliittossa jossa petetään: se on kulissia. Avioliiton peruskäsky on ja tärkein:ÄLÄ PETÄ.
Se on armotonta, mutta totta. Oli mikä kriisi tahansa pitää voida sanoa EI.
Ja näitä miehiä ja naisia rakas kirjoittaja:NIITÄ ON TODELLA:
Kyllä avioliitossa pääasia on myös rakastaa toista ja selvitä ongelmista. Pettää ei pidä, mutta vihkivalassa kysytään "tahdotko rakastaa ja olla uskollinen". Kyllä sille rakkaudellekin on sijansa.
Lyhyesti ja ytimekkäästi, asia on juuri näin. Sellaiset, jotka muuta väittävät eivät tiedä todellisesta rakkaudesta mitään. Tällä foorumilla on suurin osa putkinäköisiä. Kakkosena oloa tyypillisesti ymmärretään, mutta pettäjää ei eikä petettyä. Petetyksi tulemisesta voi päästä yli ilman katkeruutta ja avioliitto voi jatkua jopa onnellisena!! Puolisossa ja suhteessakin on toki kasvamisen varaa, mutta jokainen on ensijaisesti vastuussa omasta onnelisuudestaan.Pettäjä ei saa kaataa syyllisyyttään peteyn niskaan eikä vastuttaa häntä teoistaan. Entiseen suhteeseen ei ole paluuta, mutta tavoitteena onkin luoda uudenlainen parisuhde, joka perustuu kahden kypsemmän liittoon.
Avioliiton voi uskottomuuden jälkeen pelastaa ja siihen on hyvät mahdollisuudet, mikäli molemmat ovat valmiita panostamaan yritykseen tosissaan. Anteeksiantaminen on välttämätöntä ja toipumisen kannalta keskeistä. Kriisi on mahdollisuus. Meillä tapahtuneesta on nyt kolme vuotta ja tällä hetkellä haavan päällä on arpi, joka kestää kosketuksen. Olemme molemmat kasvaneet ja parisuhteemme on entistä parempi, vahvempi. Kaukana kulissista. Olkoot, muut mitä mieltä tahansa, niin tämän minä tiedän, olen oman elämäni paras asiantuntija.
Vielä, tuohon lisäisin ansaitsevani myös vähintään yhtä paljon kuin mieheni, mutta sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Lisäksi oma itsetuntoni on hyvä, tiedän voivani olla yksin tai kelpaan "kelle" vaan;) En todellakaan roiku, en ole läheisriippuvainen, en kynnysmatto, mutta olemme yhdessä halunneet jatkaa, mieheni ei ole täydellinen, enkä ole minäkään, mutta rikkonaisuudestaan huolimatta rakastan häntä.
Lukekaa ja keskustelkaa asioista asiantuntijoiden kanssa, voisitte saada asiaan uusia näkökulmia.
"Tahdotko rakastaa ja olla uskollinen..." Ne liittyvät yhteen -jos ei ole uskollinen, ei todella rakasta.
Näin on että on paljon naisia, jotka katsovat enemmän sen julkisivun perään tässäkin asiassa. Kun mies pettää, halutaan säilyttää se ”oma-arvontunto” ainakin muiden naisten silmissä ja erotaan. Joskus varsin näyttävästi.
Ne naiset, jotka todella rakastavat miestään ja ovat ymmärtäneet, että tällä miehellä on nyt tällainen ominaisuus, hyväksyvät sen. Miehet oikeassa elämässä kun pettävät niin eri perustein. Kyse onkin siitä, miten se siellä kotona näkyy ja tuntuu. Jos nuo suhteet eivät näy eivätkä sekoita arkea, niin miksi erota? Eivät kaikki pettäjät ole pelimiehiä – he näet kohtelevat sitä omaa vaimoaankin huonosti!
En myöskään unohda sitä tosi asiaa, että on naisia, joilla ei ole mahdollista elää samaa elintasoa eronneena. Omia tuloja ei ole ja esim. omistusasunnon toisen puolikaan lunastaminen on mahdotonta tulottomuuden takia. Tässä asemassa ovat liian usein ne naiset, jotka ovat jääneet kotiin lasten synnyttyä.
Kulissiliitto on lyhyesti sanottuna suhde, jota ei oikeasti ole olemassa. Se voi liittyä esim. maahanmuuttajiin tai sosiaalisen aseman ylläpitämiseen. Sitä tarvitsevat suomeen muuttavat puolisot saadakseen maahanmuutto luvan sekä he, joille ero merkitsee sosiaalisen statuksen alenemista – he taas useimmiten ovat miehiä!
Se on vain niin että petetyksi tulleet kakkoset ruokkivat sitä ettei avioliittoa voida pelastaa uskottomuuden tai jopa eron partaalta.
Ei kakkonen ole mikään liiton pelastaja vaikka moni niistä niin luuleekin, kyllä se on pettäjän omasta aivokopasta lähtöisin miten liiton kanssa toimii.
Minä pakenin kaikkea, työttömyyttä, lasten kasvamista kotoa, vaimon kiirettä töissä jne, valheelliseen kakkossuhteeseen jossa kaikki arki oli kaukana.
Kunnes huomasin että samat ne sielläkin olisi seuranneet arjen mukana; toisen henkilön lapsien ongelmat tulivat silmieni eteen kun toinen laiminlöi omia lapsiaan minun vuoksi.
Joten nyt olen KOTONA, ollut pari vuotta ja hyvin menee, enää en kakkossuhteeseen astu, sen opetuksen ole läpi käynyt.
Ja vaimoni on se suurempituloinen joten on kuitenkin turha puhua rahan vuoksi hänen jäämiseen.
Äläpä ole yksisilmäinen. Uskottomuuden jälkeen avioliittoa jatkavat voivat elää rakkaus avioliitossa. Ihmettelen ylejään näitä kulisseista huutajia. Miksei varakkaassa perheessä voida elää lämpimästi rakastaen. Aineellisesti hyvän kodin säilymisen eteen toki mielellään tekee enemmän töitä kuin puutteellisiin olosuhteisiin.
Itse nuoruuden hulluina vuosina sorruin pettäjän tielle. Anteeksi sain. Minä ainakin rakastan huolimatta, että koti on kaunis, taloudessa rahaa, varaa kaikkeen mitä haluaa. Mikä tekee köyhäilystä tavoiteltavaa ja että se olisi kunniakkaampaa kuin anteeksi antaminen ja yhteisen hyvän hoitaminen niin tunteissa kuin omaisuudessa.
Pieni korjaus, kaikilla miehillä kysymys ei ole ominaisuudesta. Pettäminen voi olla vain elämässä yksi tapahtuma. Oletko sitä mieltä, että omassa miehessäsi on pettäjän ominaisuus, koska oma suhteenne alkoi pettämisellä? Eikö hän ole osoittanut "olevansa " muuta kuin pettäjä. Vaarallinen ajatus. Mielestäni sinä puhut nyt jatkuvasta pettämisestä. Minä puhuin yhdestä tapahtumasta kolmenkymmen vuoden aikana. Minun mielestäni kyseessä on aivan eri asia.
Rakastan miestäni ja yhden tapahtuman pystyn anteeksi antamaan, mutta en määrittele silti, miehessäni olevan sellainen ominaisuus. Miehessäni on paljon hyvää, mutta ei pettäjä-ominaisuutta, vaan hän toimi väärin. Pettäminen näkyi ja varsinkin kuului kun käry kävi. Kuitenkin jatkamme, toki rajat olen asettanut, ei silti ole tarvinnut kytätä eikä epäillä.
Joo, kyllä jos kerran käry käy, mutta minun ukko jo toisen kerran suhteessa, ja vielä rakastuikin tuohon naiseen, myönsi sen. Ja välissä ollut yhden yön panoja.'Yksi kerta ehkä menee, mutta piru vie ei toinen kerta. Joten pitkän prosessin kautta älysin erota. Ja miehellä jatkuu meno kuulemma samaan malliin.
No, sanoit aivan asiaa. Todellakin voi olla kyse satunnaisesta tilanteesta, eli miehen epäonnistuneesta tavasta ratkaista oma kriisinsä. Kyse voi olla myös tilanteesta, jossa mies on vain tietyllä tavalla heikko.
Pettäminen ei ole mikään ominaisuus. Jos persoonallisuuden piirteisiin kuuluu MUUTAKIN epäluotettavaa, silloin pettäminen on yksi osa niitä. Usein miten pettäminen on tavallisen ja normaalin ihmisen epätoivoinen yritys ratkaista jotain ongelmaa.
Mutta kyllä on ihmisiä, jotka elävät tällaisen ”pettäjän” kanssa koko elämänsä. Eikä silloinkaan ole kyse mistään alistumisesta tai riippuvuudesta. Tunnen kaksi pariskuntaa joilla on näin. Avioliitojen iät ovat yli 30 vuotta. Kumpikaan naisista ei ole kokenut olevansa jotenkin hyväksikäytettyjä. Pelisäännöt ovat olleet selkeitä. Nyt kun ikää alkaa olla, miehet eivät enää ”jaksa” pitää muita suhteita yllä. Kotona heidän juttunsa eivät ole olleet olennaisia.
Tilanteita on vain niin monenlaisia. Hienoa että teillä suhde toimii nyt hyvin!
Kulisseista huutelevat ne kateelliset ja katkerat kakkoset, jotka eivät vaan voi myöntää, etteivät ne miehet sittenkään rakastuneet heihin tarpeeksi jättääkseen vaimonsa eikä se vaimokaan jättänyt miestään vaikka kakkonen kaikkensa teki, että mies jäisi suhteestaan kiinni.
Kaivapas nyt sitten esille tuollainen linkki, niin saadaan porukalla asiaa ihmetellä...
Jos parisuhteessa on kaikki kunnossa, se kestää toisen osapuolen ikäkriisin tai muun notkahduksen. Hyvään parisuhteeseen ei mahdu ylimääräisiä seksikumppaneita tai "ymmärtäjiä" edes kriisiaikoina, koska sellaisessa parisuhteessa tuetaan ja huomioidaan toinen toistaan. Ei tarvitse lukea mitään "ihan oikeita tutkimuksia" tätä huomatakseen - riittää, kun tarkkailee omaa kaveripiiriään.
Hyvässä parisuhteessa ei petetä. Piste. Kriisejä tulee ja menee ihmisen elämän aikana, vahva ihminen selviytyy niistä ja saa tukea hyvästä parisuhteesta niistä selviytyäkseen. Jos taas petetään kriisin tullen, se todistaa vain sen, että parisuhdekkin on jo tuhoon tuomittu, ennemmin tai myöhemmin päättyy eroon. Aukaiskaa ihmiset silmät, varsinkin te petetyt - ei ole mitään mikä puolustaisi pettämisen parisuhteessa.
Pettäminen ei ole ominaisuus, mutta ei myöskän puolusteltavissa. Mitenkään eikä milloinkaan, ei missään tilanteessa. Kriiseistä pitää aikuisen pystyä selviytymään muutoin kuin pettämällä sitä läheisintä ihmistään, jolle on luvannut olla uskollinen. Eri asia jos on keskenään sovittu ettei sivusuhteet haittaa, ja sehän ei ole pettämistä.
No jos kuitenkin vahinko tapahtuu. Siitäkö sitä pistää kaikki poikki ja pinoon, vaikka keskinäistä rakkautta on. Ei elämässä voi olla noin jyrkkä. Täytyy tehdä kompromisseja muillakin elämän alueilla.
Vahinko? Ihan vahingossa meni pissavehkeet sekaisin muun kuin oman puolison kanssa? Eihän tässä uskalla ulos kotoa jos noin voi päästä vahinko tapahtumaan...
Älähän romantisoi turhaan. Rakkauden ja uskollisuuden pitäisi kulkea käsikädessä. Mutta aina ei niin mene. Kyllä voi rakastaa ja siltikin pettää. Useampi pettäjä rakastaa ihan oikeasti puolisoaan, pettämään saa jokin muu kuin rakkauden puute. Jos sillä vihkimisen hetkellä sanoo että tahdon rakastaa ja olla uskollinen, niin luuletko, ettei se tahto saata vuosien varrella muuttua?
Minusta on hienoa, jos joku pettämisen tultua ilmi pystyy sanomaan, että rakastaa puolisoaan ja tahtoo jatkaa eteenpäin avioparina. Siinä se vasta puolisoiden välinen rakkaus punnitaan. Rakkaushan myös sitä, että pystyy antanamaan anteeksi toiselle. Kulissiavioliitto on mielestäni liitto, jossa kumpikaan puolisoista ei rakasta toisiaan, molemmilla on oma elämänsä. Koti halutaan pitää pystyssä esim. lasten ja yhteisen omaisuuden takia.
Kerro tilanteestasi 7-10 vuoden päästä. Olen valmis lyömään vetoa, että pettäminen on uusiutunut. Ja usein. Sinun on vielä vaikeampi jättää pettävää puolisoa kuin ensimmäisen pettämisen tultua ilmi. Uuden pettämisen/pettämisten tultua ilmi syyttää jo niin paljon itseään tyhmyydestään ja sinisilmäisyydestään kun uskoi ja luotti kun mies sanoi pettämisen olleen "vahinko, lipsahdus, kriisin purkautuminen" tms. että on todella vaikea tunnustaa ystävilleen, ketkä asiasta tiesivät, että he olivat oikeassa. Pettäjä olisi pitänyt jättää heti. Suret menetettyjä vuosia puolinaisessa - joskin ajoin oikeasti onnellisessa- liitossa, koskaanhan et voi täysin luottaa mieheen, joka on sinua pettänyt. Mietit mitä olisit saanut niiltä vuosilta oikeasti uskollisessa parisuhteessa, jossa mies rakastaa ja kunnioittaa sinua niin paljon, ettei voisi koskaan pettää sinua koska pettämisen myötä voisi menettää sinut, elämänsä rakkauden. Kukaan joka rakastaa ja kunnioittaa oikeasti puolisoaan, ei voi tätä pettää - ei halua loukata rakastaan pahimmalla mahdollisella tavalla, harrastamalla seksiä vieraan ihmisen kanssa. Tekemällä tämän vieraan ihmisen kanssa sitä mitä petetty luulee vain itsensä kanssa tehtävän, rakastelevan.
Pettämisen tultua ilmi, avioliitto voi jatkua. Jopa vuosia ja vuosikymmeniäkin. Mutta se ei ole sitä mitä avioliiton kuuluisi olla. Tästä saisi joku viisas tehdä oikeasti tutkimuksen ja selvittää, millaisia ovat avioliitot, jotka jatkuvat pettämisen jälkeen. Ja jopa asumuseroon johtamisen jälkeen takaisinpaluulla. Tiedän monta pariskuntaa, joissa on petetty. Yksikään ei ole onnellinen eikä lähelläkään sellaista aviolittoa, missä oikeasti rakastetaan ja kunnioitetaan puolisoa eikä petetä, ei vaikka kuinka olisi mahdollisuuksia. Mutta tämä on vain silmät auki kulkevan ihmisen ja oman kokemuksen tuomaa elämänviisautta, eihän minua tarvitse uskoa kun en mikään tutkija ole. Mutta miettikääpä oikeasti tätä kaikkea. Elämä eletään nyt, kannattaako sitä elää epätasapainoisessa parisuhteessa?
Olen tälläinen vanha mummo 62v tulee täyteen, työelämässä kiinni ja opetellut tämänkin kanavan käytön.
Liittomme on 28v vanha 29 tulee kesällä.
Lapsiakin on.
Mies petti vuosia alusta lähtien, oli menossa toisen kanssa yhteenkin jossain vaiheessa, eli ero oli tulossa.
Sitten tapahtui valkeneminen, minä olinkin se jonka kanssa hän haluaa vanheta ja tietenkin kysyi minulta että haluanko minä.
Nyt olemme olleet 21v yhdessä tuon jälkeen ja voin sanoa että suurempaa onnellisuuden tunnetta en voisi enää kokea mitä olen elänyt.
Joka päivä mies sanoo edelleen rakastavansa minua yli kaiken, eikä minun ole tarvinnut sitä epäillä.
Ja olen vielä muutaman vuoden vanhempi miestä.
Hienoa että olet pystynyt jatkamaan miehesi kanssa. Haluan kertoa omassa sukulaispiirissäsi olleesta parikunnasta, he ovat jo molemmat kuolleet vuosia sitten.
Eli tässä tapauksessa miehellä oli ollut suhde joskus 30-vuotiaana. Hän oli jäänyt siitä kiinni, mutta he jatkoivat avioparina kuitenkin sen jälkeen seuraavat reilut 50 vuotta. Mutta joka päivä vaimo muistutti tästä "huoraamisesta" miestään.
Muistan kun olimme sitten myöhemmin tämän miehen hautajaisissa (mies oli kuollessaan lähes 90 vuotias), vaimo muistotilaisuudessa myöskin muisti huomauttaa kuinka tämä mies oli huorannut.
Vaimo jäi yksin ja eli reilut 5 vuotta vielä tämän jälkeen, joka päivä tänä aikana hän otti asian edelleen puheeksi, eli hän ei unohtanut sitä 60 vuoden päästäkään.
Juteltuani hänen lastenlastensa kanssa, he sanoivat etteivät anna mummolle ikinä anteeksi sitä miten heidän mummonsa kohteli heidän vaariansa koko lopun elämäänsä.
Tietysti tässä oli kysymyksessä vanhanajan pariskunta ja silloinhan eroaminen olisi ollut häpeä, mutta mietittyäni tätä, en itse halu aisi olla koko loppuelämääni katkera.
Ensinnäkin me olemme olleet yhdessä jo kolmekymmentä vuotta, enköhän tiedä millaisessa parisuhteessa haluan elää. Minusta asenteesi on pelottavan tuomitsevaa. Hyvänen aika, ei mies mikään paska ole!
Koskaan et sinäkään voi täysin luottaa, joten on aika naivia uskotella muuta. Meillä on päästy avoimuuteen, mikä sopii meille. Elämässä ei saa mitään, jos koko aika pelkää jotain. Minä olen päättänyt ottaa riskin ja luottaa uudelleen mieheeni.
Miten määrittelet millainen avioliiton pitäisi olla? Meillä on kaikki hyvin, usko tai älä. Ei mieheni rakkaus minua kohtaan ole hävinnyt missään vaiheessa. Sinunlaisesi on varmasti vaikea uskoa, mitä on oikea rakkaus, se mitä sinä rakkautena pidät on aivan oikein, mutta oikea rakkaus ei ole niin ehdollista, millaisena sinä sen näet. Nuorena olin itse aivan yhtä ehdoton, mutta nyt hippasen vailla viisikymppisenä näen muuta kuin mustaa ja valkoista.
Avioliittoja nyt on monenlaisia, rakkaudettomia yms. epätasapainoisia, kaikki eivät silti olisi onnelisia vaikka pettämistä ei olisi tapahtunutkaan. Kuka meistä tietää näistä sinun esimerkeistä todellisuuden? Vain aviopari itse.
Vielä rautalangasta, anteeksianto on avainsana ja parisuhteemme on tasapainossa. Se mitä tapahtuu 7-10 vuoden päästä, niin sitä ei voi tietää, et edes sinä.
Eiköhän kaikenlaisia esimerkkejä löydy itsekullekin. Jos kykenee anteeksiantoon ei jää katkeraksi ja eroaminen ei tarkoita etteikö katkeroituisi.
On vissi ero onko antanut anteeksi vai ei. Anteeksianto ei tarkoita asian hyväksymistä, mutta vapauttaa kummasti. Suosittelen! Eroaa tai ei pettämisen jälkeen. Kuinka moni petetyksi tullut ja eronnut nainen alkaa kakkoseksi? Kuinka moni siksi, että on katkeroitunut? Mietippä sitä.
En voikaan tietää satavarmasti kuin oman menneen avioliiton tilan. Ruusunpunaiset lasit oli silmillä - mitä epäilen sinulla nyt olevan - mutta 7 vuoden päästä ero tuli, edellä kertomani mukaan. Hienoa, jos teillä on kaikki täydellisesti ja olette onnellisesti uskollisessa ja luottavaisessa suhteessa vielä 10 vuoden päästäkin. Itsen on vain vaikea sitä kuvitella, mutta elämällä elämäsi vain tiedät miten kävi. Toki ikäkin jo tulee vastaan, eikä markkinat 60llä ole enään parisuhdetoreilla runsaat, että varmaan pysyt yhdessä vielä 10 vuoden päästäkin ;).
Eikä meilläkään rakkaus hävinnyt mihinkään, ei ole varmaan vieläkään hävinnyt. Anteeksikin on annettu puolin ja toisin, enkä ainakaan minä ole katkera. Ex tuntuu olevan katkera, uudesta liitostaan huolimatta jaksaa olla minulle ilkeä lasten kautta, vaikka yritän vältellä häntä niin paljon kuin voin. Onneksi lapsetkin jo niin isoja ja maailmalle lentämässä, ettei edes lasten vuoksi tarvi enään paljon sanaa vaihtaa - ex kun keksii aina syyn olla minulle ilkeä. Hän kun olisi halunnut jatkaa avioliittoamme, vaikka petti, mutta kun kuulemma niin rakasti. Erikoinen tapa ilmaista rakkaus pettämällä, itse en moiseen kykenisi.
Niin, en siis ole nuori, vaan sinun ikäluokkaa toinen vaimo . Mutta nuorempien kyllä kannattaa miettiä, minkälaiseen suhteeseen ovat valmiit jos pettämistä ilmenee. Tuokin toinen vaimo on edelleen uskottomuuspalstoilla, haluatteko te nuoremmat petetyksi tulleet samaa? Naimissa "onnellisessa parisuhteessa" ja roikkua uskottomuuspalstoilla?
Siinä se oli. Näin ajattelen minäkin. En tosin ole naimisissa vaan leski. Ja ennenkin olen kertonut seuraavani eri-ikäisiä naisia aikamoisen suurella työpaikalla. Avoimesti naiset tilittelevät elämäänsä.
Minusta katkerampia ovat nopeasti uskottomuuden vuoksi eronneet, jotka ovat eronneet ilman tuota anteeksiantoa. Heiltä tulee katkeraa tilitystä vuosienkin päästä, sittenkin kun itse ovat sortuneet kakkoseksi. Sitten vain myös haukutaan sitä ykköstä.
Matkustin vähän aikaa sitten työtoverin ja hänen miehensä kanssa. Perheessä oli muutama vuosi sitten tälläinen petosdraama. Hyvin näyttivät ylipäässeen. Ilo oli katsella sitä lämpöä ja yhteisymmärrystä.
Esimerkkini olikin toisesta ääripäästä ja todella tapauksia löytyy varmaan jokaisen ystäväpiiristä. Ja otetaan vielä huomioon se, että ennen vanhaan eroaminen oli todella häpeä.
Tänä päivänä on onneksi mahdollisuutta päättää omasta elämästään, ilman häpeää (toki toisten mielestä on edelleenkin häpeä erota). Mutta tarkoitan että voi "antaa anteeksi", mutta katkeruus jää niin suureksi, että se ilmenee jokapäiväisenä asian uudelleen esiin kaivamisena. Onko meidän kenenkään elämä sen arvoista, emmekö kuitenkin (jokainen meistä) ansaitse parempaa?
Tuliko yhtään mieleesi, että täällä voi "roikkua" myös kertomassa hyviä juttuja. Asiasta voi, olla samassa tilanteessa oleville hyötyä. Täällä on liian vähän selvitymistarinoita. Toi sinun tilanteesi, ei vakuuta, olet edelleen katkera ja kyyninen. Miksi muuten itse roikut täällä? Anteekianto ei ole tuota, millä sinä sen tuot esille. Empatiaa voi jakaa ja ise tahdon luoda petetyille uskoa selvitymiseen. Entä sinun motiivisi?
Kiitos! Näin se on useasti. Se vaan on niin vaikea myöntää ja erittäin vaikea anteeksianto toteuttaa. Miksi se ero päätös pitää tehdä niin kovalla kiireellä, jolloin ollaan vielä suuressa tunnekuohussa. Vääränlainen ylpeyskö lienee syynä...
Roikun täällä kun menin rakastumaan uskottomuuden vuoksi eroon päättyneen avioliittoni jälkeen mieheen, joka väitti olevansa eronnut, mutta ei ollutkaan. Olin tahtomattani kakkonen. Näköjään minun kohdalle osuu vain pettäjämiehiä. Siinä minulla syy olla uskottomuuspalstalla - aika järkeenkäypä? En siksikään näe mitään syytä onnellisessa parisuhteessa oleville olla uskottomuuspalstalla. Itse ainakin haen vertaistukea täältä sekä kerron omia kokemuksia ja näkemyksiä - kokemusta kun on uskottomuudesta. Valitettavasti.
Mutta kun se raha ei tuo onnea.Vanha äitini olisi aikonaan lähtenyt toisen miehen
matkaan.Ei lähtenyt kun mies oli kuulemma köyhä.Siis paljon pienituloisempi kuin isäni.Jäi sitten rikkaisiin naimisiin ja on onneton.Kunhan joku elättää.Että kyllä tuo aloittajan jutta on aika paljon totta varsinkin pitkissä liitoissa.
Valtaosa ihmisitä pettää tilanteen tullen.
En ymmärrä näitä ihmisten ikä- ja muita kriisejä, miten kaikki kriisit pitää ratkaista vieraita panemalla? Jos haluaa vieraissa käydä niin kyllä siinä on muu syy kuin joku keksitty ikäkriisi selitys.
Panemisellako elämän kriisit helpottaa? Ja varsinkin se, että sen tekee vieraissa ja rikkoo samalla avioliiton ja lapsilta perheen.
Sittenkö vasta kriisi helpottaa??
Mies etsii menetetty nuoruuttaan, viisas vaimo tämän ymmärtää eikä ala venettä keinuttamaan. Eihän se helppoa ole mutta elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Rakasta, kärsi ja unhoita!
Ei. Sen joutuu kohtaamaan. Kun se kaikki paneminen ja muu on sen kriisin pakenemista. Kas kun siinä on se jutun kurja puoli. Osa ei osaa katsoa itseään ennen kuin pakosta kun kaikki leviää käsiin. Vasta silloin kun on äärimmäinen pakko. Kaikilla kun ei ole onnea kasvaa sellaisessa lapsuudessa jossa ongelmanratkaisukeinot siirtyvät äidinmaidosta lapseen.
Olen samaa itsekkin ihmetellyt, onko siis joillakin miehillä kriisi sitten useamminkin. Tosiasiassa moni pettäjä pettää useammin kuin yhden kerran, toisilla suhteet ovat lyhyitä joillakin pitkiä. Ymmärrän sen jos yhden kerran pettää, sen joku voi antaa anteeksikin, itse tosin en. Mutta kun kerta toisensa jälkeen petetään niin kyllä silloin ei voi olla rakkautta, se on jotain toisenlaista tottumusta tms.puolisoa kohtaan. Tiedän itse mistä puhu 20v. liitossa ihmisen kanssa jolla oli sitten jatkuva kriisi, kaikkia pettämisiä tuskin tiedänkään eikä ole väliksikään, enkä todellakaan ole katkera. Sellaisessa liitossa on helvetillistä elää, yrittää kasvattaa lapsia ja uskoa toisen tarinoita. Itsekkin luulin ensimmäisten kertojen jälkeen saavamme asiat kuntoon ja elämän uusille uomille toisin kävi ja 10v. tein eroa, enkä todellakaan ole katkera ainoastaan itselleni miten saatoinkaan olla niin tyhmä luottavainen ja sinisilmäinen vuosia. Omien kasvojen menetys ero tilanteessa miksi erosimme oli silloin myöskin aivan kamala paikka. Mutta hain apua ja ymmärsin etteivät ihmisen pitäneet minua luovuttajana päinvastoin monet olivat jopa minua säälineet ja miettineet kauanko jaksan, oli ihanaa huomata saavansa tukea muilta. Tämän päivä tilanteesta ex mieheni pettämisistä en tiedä jatkaako hän samaa uuden puollisonsa kanssa enkä välitäkkään, minulle riittää se että oma elääni on vihdoinkin vuosien päästä elämisen arvoista. Olen sitä mieltä, että monet petetyt täällä tilannettaan puolustelevat ovat samassa tilanteessa kuin minä aikoinaan on ylitsepääsemätöntä myöntää itselleen saati muille millaista oma elämä todellisuudessa on, eikä siis ole rohkeutta etsiä onnellisempaa elämää vaan puolustellaan sitä olevassa olevaa vaikkei todellisuudessa niin olekkaan.
Edelleen rautalangasta, uskottomuuskysymykset eivät suinkaan ole noin yksinkertaisia. Täällä olevista petetyistä useat puolustavat jatkamistaan ihan oikeasta syystä. Tämä teidä juttu kuuluu niihin, joissa pettämistä on ollut koko suhteen ajan ja mielestäni kysymys on aivan eri tapauksista, joissa pettäminen tapahtuu 25-30 vuoden avioliiton aikana kerran. Jos avioliitto on muuten kunnossa, miksi hitossa se pitää rikkoa, jos kykenee anteeksiantoon? Ei kaikki jatka rohkeuden puutteesta erota, ei suinkaan. Monessa kohtaa on varmasti helpompaa heittää pyyhe kehään, kuin alkaa rakentamaan parisuhdetta uudelleen. Miksi on niin hiton vaikeaa myöntää tosiasia, että toiset pystyvät jatkamaan ja elämään onnelisenkin? Jos itse ei pysty, mistä tulee katkeruus ja kyynisyys? Elämisen arvoista on meidänkin elämämme, vaikka kriisin läpi kävimmekin. Enköhän tämän tiedä itse parhaiten, eikä tämän ikäisellä ole mitään ruurunpunaisia laseja, vaikka Eräs nainen niin epäilikin. Varsin realistisesti eletään.
Mutta miksi sitten tuomitset ne naiset, joilla on ollut rohkeutta jättää uskoton mies? Ei kaikki halua anteeksi antaa ja unohtaa kerrankaan pettämistä. Itsellä pettämistä tapahtui liitossa myös vuosia. Enkä ole siitä katkera, vaikka minua tuolla katkeraksi väititkin. Keskityppä sinäkin nyt siihen onnelliseen ja täydelliseen avioliittoon ja anna meidän "katkerien" petetyksi tulleiden - jotka lopulta uskalsimme uskottoman miehen jättää - roikkua ja kertoa tarinoitamme ihan keskenämme. Tuo jos mikä tekee vihaiseksi, että petetyksi tullutta naista syytetään ja suorastaan haukutaan. Sekä yritetään paatoksella hakea puolustusta omille tavoille toimia, kukin elää tavallaan ja toipuu uskottomuudesta tavallaan. Ei pidä mennä koskaan kenellekään sanomaan miten tulisi toimia, voi vain kertoa omia kokemuksiaan ja yrittää saada ihmiset miettimään ihan omilla aivoilla. Ei paatoksella paasaten tekemään kuten itse on tehnyt.
Tuskin kukaan täällä väittää uskottomuuskysymysten olevan yksinkertaisia. Silläpä onkin hyvä lukea ja kirjoittaa erilaisia tapoja selviytyä uskottomuudesta. Mutta muistetaan kuitenkin se, ettei alettaisi ketään neuvomaan miten tulisi toimia eikä väittämään omaa totuutta kaikenkattavaksi totuudeksi.
Hyvää kevättä!
Edelleen, missä kohtaa tuomitsin vaimot, jotka ovat petetyksi tulon jälkeen eronneet? Omasta kokemuksestani puhuin minäkin ja puolustin vaimoja, jotka ovat uskaltaneet antaa anteeksi ja erityisesti pystyneet jatkamaan liittoaan puolisonsa kanssa.
Lue näitä juttuja täällä ja kerro miten paljon löytyy neuvoja; EROA? Eikö se ole aina ensimmäisenä? Harvemmin muunlaisia neuvoja edes löytyy. Miksi sinulle on niin kova paikka, että joku pystyy jatkamaan, oletko kateellinen vai koetko syyllisyyttä erostasi vai teitkö sen kuitenkin liian hätäisesti vai kaduttaako? Se on jutustasi niin tulkittavissa. Tarkennahan nyt väitettäsi, missä kohtaa petetyksi tullutta naista syytin tai haukuin?! Olenhan itse tullut petetyksi, ei ihan tuo loogisuutesi aukea. Tiedän tasan tarkkaan, miltä se tuntuu ja mitä sen läpi käyminen tarkoittaa.
Vielä tuohon "neuvomiseen" niin voin kyllä ne toistaa, oli se sinusta sitten miten väärin tahansa. Tuo paatoksellisuus, sopisi ennemmin omaan kirjoitukseesi tai sitten sinulla oli todella huono päivä.
Sinä kuulut ilmeisesti niin, joille oma totuus on ainoa oikea. Sinunlaisesi selvitymistarinatko vain kelpaavat? Tämä ei ole mielestäni "ilman katkeruutta ja eroa " suljettu foorumi, vaikka kovasti niin haluaisit. Olisiko sinun aika alkaa purkaa katkeruuttasi, sillä se paistaa kirjoituksissasi läpi niin vahvasti. Vaikka kirjoitan tänne, niin pystyn silti hoitamaan parisuhteeni, joten siltä osin voit olla huoletta. Sinulle antaisin vielä neuvon, unohda tämä palsta, jos et kestä! Lue nuo omat aikaisemmat kirjoituksesi uudelleen, niin huomaat katkeruuden.