Olen vähän huolissani äidistäni, jolla on paljon ylipainoa. Hän on vähän päälle 50, tähän mennessä on ollut ainakin sellaisia ylipainoon mahdollisesti liittyviä oireita kuin diabetes, selkävaivat ja sappikivet.
Olen siis huolissani hänen terveydestään, mutta kuinka voisin auttaa? En tietenkään voi toisen puolesta laihduttaa, mutta jotenkin koko asiasta puhuminen tuntuu tunkeilevalta. Äitini käy läpi vähän vaikeitakin aikoja, enkä haluaisi aiheuttaa pahaa mieltä lihavuudesta huomauttelemalla ja sekaantumalla (hänestä se voisi tuntua siltä). Toisaalta tuntuu, että minun pitäisi yrittää asiasta puhua, että en harmittele myöhemmin, että miksi en edes yrittänyt auttaa.
Laihdutusyrityksiä on ollut lukuisia, viime vuosina hän ei ole yrittänyt laihduttaa.
Olen siis huolissani hänen terveydestään, mutta kuinka voisin auttaa? En tietenkään voi toisen puolesta laihduttaa, mutta jotenkin koko asiasta puhuminen tuntuu tunkeilevalta. Äitini käy läpi vähän vaikeitakin aikoja, enkä haluaisi aiheuttaa pahaa mieltä lihavuudesta huomauttelemalla ja sekaantumalla (hänestä se voisi tuntua siltä). Toisaalta tuntuu, että minun pitäisi yrittää asiasta puhua, että en harmittele myöhemmin, että miksi en edes yrittänyt auttaa.
Laihdutusyrityksiä on ollut lukuisia, viime vuosina hän ei ole yrittänyt laihduttaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Hän on vähän päälle 50" siis iältään, ei painoltaan :) painosta en osaa sanoa lukua, varmaan yli sata kiloa kumminkin.
Olet oivaltanut että et voi laihduttaa äitisi puolesta, etkä voi huomauttelemalla, nalkuttamalla yms. saada häntä laihduttamaan. Se on hyvä asia. Päätös on äitisi korvien välissä, ja jos hän juuri nyt käy läpi vaikeita aikoja, häneltä ei ehkä riitä tarmoa laihduttamiseen.
Jospa koettaisit olla apuna niissä vaikeissa ajoissa, mitä ne sitten ovatkin? Jospa keskittyisit osoittamaan, että rakastat äitiäsi juuri sellaisena kuin hän on?
Kun vähän helpottaa, ehkä äitisi voi alkaa ihan itse miettiä, että painonpudotus voisi tuoda helpotusta selkävaivoihin ja sappikivioireisiin. Mutta nämä ovat ensisijaisesti äitisi ja hoitavan lääkärin välisiä asioita.
Pieniä myönteisiä tekoja voi aina tehdä, voi vaikka viedä tuliaiseksi hedelmiä, jos äitisi niistä pitää. Tai ehdottaa päiväkävelyä, ei laihdutusmielessä, vaan mielen piristyksesi.
Tiedän mistä puhun, olin itse sairaalloisen ylipainoinen noin 20 vuotta. Jos joku olisi silloin alkanut nalkuttaa minulle laihduttamisesta, olisin varmaan pannut välit poikki. Ihan kuin alkoholistilla, ylipainoisella pitää olla oma halu muutokseen. Toisten "auttamisyritykset" saattavat vain pahentaa asiaa.
Täällä vähän samanlainen ongelma. Tosin kyse on 3-kymppisestä miehestäni, jolla ylipainoa 30-40 kg ja suvussa diabetestä ja verisuonitauteja. Puhuu itse koko ajan, että pitäisi laihduttaa, mutta ruokavalio on mitä on. Itse olen normaalipainoinen ja kotona meillä syödään terveellistä kotiruokaa, paljon salaatteja ja kasviksia, kanaa ja vaaleaa kalaa. Mutta eipä se paljon auta, kun miehen työpäivälounaat koostuvat pizzasta, hampurilaisista ja kiinalaisesta. Iltaisin mussuttaa karkkia n. 1 kg/vko suklaata pari levyä. Työpäiviin kuuluvat tietysti myös päiväkahvipullat/munkit. Liikuntaa ei harrasta juuri ollenkaan. Lenkillä yrittää joskus käydä, mutta ei tuolla painolla oikein tahdo jaksaa. Minusta tämän on huolestuttavaa, kun ikääkin on vasta vähän yli 30.
Onko kenelläkään antaa vinkkejä, miten saisi miestä vähän kutistettua ja odotettavissa olevaa elinikää pidennettyä?