Hei!
En nyt tiedä, kuuluuko tämä tälle palstalle mutta en keksinyt sopivampaakaan. Haluaisin ottaa esille aiheen: rahojen käyttö parisuhteessa.
Olemme nimittäin mieheni kanssa (olemme avoliitossa) saaneet ystäviltämme hirvittävän paljon suurta kummastelua siitä, miten käytämme rahojamme.
Emme ole koskaan sopineet erikseen, että rahamme olisivat yhteisiä, se on meille täysin luonnollinen asia ollut suhteen alusta saakka.
Tällä hetkellä minä olen työtön ja mies käy työssä. Eli minä saan noin kolmasosan miehen tuloista. On ollut myös niin, että mies on ollut työtön ja minä työssä, kummatkin työttömiä, kummatkin töissä.... Ja aina on ollut rahat TÄYSIN yhteisiä. Siis meillä ei ole mitään 'sun ja mun' rahoja, ainoastaan meidän. Nyt olemmekin saaneet kuulla, että tämä olisi jotenkin outoa - siksi haluankin kysyä onko muita kaltaisiamme?
Yhteistä tiliä meillä ei vielä ole, ei olla vain saatu aikaiseksi hankkia. Mutta siis rahat on silti täysin yhteisiä. Ei minua edes haittaa, vaikka mies ostaisi itselleen jotain, saisi jotain enemmän kuin minä, jos minulla ei ole mitään tarpeita. Jos on, niin sitten saan vuorostani minäkin ostaa itselleni. Käytän surutta 'mieheni rahoja' - hyi minua! Ja hän minun rahojani. En voisi kuvitellakaan toisenlaista elämäntapaa tai parisuhdetta.
En nyt tiedä, kuuluuko tämä tälle palstalle mutta en keksinyt sopivampaakaan. Haluaisin ottaa esille aiheen: rahojen käyttö parisuhteessa.
Olemme nimittäin mieheni kanssa (olemme avoliitossa) saaneet ystäviltämme hirvittävän paljon suurta kummastelua siitä, miten käytämme rahojamme.
Emme ole koskaan sopineet erikseen, että rahamme olisivat yhteisiä, se on meille täysin luonnollinen asia ollut suhteen alusta saakka.
Tällä hetkellä minä olen työtön ja mies käy työssä. Eli minä saan noin kolmasosan miehen tuloista. On ollut myös niin, että mies on ollut työtön ja minä työssä, kummatkin työttömiä, kummatkin töissä.... Ja aina on ollut rahat TÄYSIN yhteisiä. Siis meillä ei ole mitään 'sun ja mun' rahoja, ainoastaan meidän. Nyt olemmekin saaneet kuulla, että tämä olisi jotenkin outoa - siksi haluankin kysyä onko muita kaltaisiamme?
Yhteistä tiliä meillä ei vielä ole, ei olla vain saatu aikaiseksi hankkia. Mutta siis rahat on silti täysin yhteisiä. Ei minua edes haittaa, vaikka mies ostaisi itselleen jotain, saisi jotain enemmän kuin minä, jos minulla ei ole mitään tarpeita. Jos on, niin sitten saan vuorostani minäkin ostaa itselleni. Käytän surutta 'mieheni rahoja' - hyi minua! Ja hän minun rahojani. En voisi kuvitellakaan toisenlaista elämäntapaa tai parisuhdetta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä olen avioliitossa ja meillä yhteisiä lapsia. Molemmilla omat tilit, mutta rahamme ovat silti yhteisiä ja molemmilla on käyttöoikeus tileihin. Omin luvin emme kuitenkaan toistemme tileihin koske.
Minusta on ihan luonnollista, että "siltä otetaan, jolla on"- systeemi toimii yhteistaloudessa, kunhan molemmat ovat tietoisia tilanteesta.
Niin, tuollaiset asiathan alkaakin vituttamaan vasta sitten, kun erotaan ja huomataan, että toinen loisikin siinä siivellä melkein koko suhteen ajan.
Lisäys:
Ja kun aletaan etsimään sitten niitä toisen huonoja "piirteitä"....
Normi käytäntö, ollu meillä koko seurusteluajan, omat tilit, mutta rahat yhteisiä. Mun mielestä jos saman katon alla asutaan ja töissä käydään, puhalletaan yhteen hiileen kaikissa asioissa. Säästetään samalla, kummallakin omat säästökohteet, joihin ei kajota kuin erityistapauksissa (vuosi sitten laitettiin mökki) ,mutta muuten se maksaa jolla on sillä hetkellä rahaa. Ja tosin se ettei rahaa siirrellä toisen tietämättä, minkä käyttöoikeus antaa. Eikä kertaakaan ole tarvinnut tapella rahasta. Avioliitossa, ei lapsia.
Yhteiset rahat toimii, jos molemmilla on rahankäyttö kohtuullisesti hallussa. Näin kävi ex-avomieheni kanssa, ei mitään ongelmaa.
Nykyään joudun avioliitossani pitämään rautakouralla omasta tilistäni kiinni. Mieheni rahankäyttö on niin pröystäilevää ja holtitonta, että hän huoletta tuhlaisi minunkin rahani elektroniikkaan ja merkkivaatteisiin.
Pitkäaikainen työnjako.
Minä huolehdin tuloista, vaimo seuraa menoja.
Työelämässä ollessani vaimo hoiti perheemme kaiken rahaliikenteen ( = laskut ja suurimman osan niiden aiheuttajista ).
Nyt, viimeiset vuodet minä olen kilkutellut asiat koneelle.
Meillä on aina ollut yksi, yhteinen käyttelytili ja rinnakkaiset luottokortit siihen.
Aktiiviaikana minä toin perheeseemme noin 80% tuloista.
Nykyään eläkkeeni on noin 3 x vaimoni eläke.
Raha-asioista ei ole koskaan ollut riitaa vaikka aikanaan anus oli auki kuin tuuran putki.
Sopu ei perustu suuriin tuloihin vaan molemminpuoliseen, ehdottomaan luottamukseen kummankin järkevyydestä rahan käytössä.
En ole koskaan ollut selvillä vaimon kuluista tai kulurakenteesta.
Luottokorttilaskusta ja pankkien tiliotteista hän seuraa kulupuolta.
Ei ole kiinnostunut tuloista.
Meillä ollut pari vuotta yhteinen tili... Toiminut hyvin kyllä! Kyllä olen kuullut että 30v naimisissa olevallakin on omat tilit ja omat rahat, ainoastaan kulut jaetaan puoliksi.. Miten kukin tykkää!
Jos huomaa toisen tuhlariksi, järkevä ottaa oman tilin takaisin.
Ei tule sitten jälkirutinaa...
"En voisi kuvitellakaan toisenlaista elämäntapaa tai parisuhdetta."
Siinäpä se tulikin, et voisi kuvitella, koska et ole kokenut.
Joskus kuitenkin käy niin, että rakas ihminen on muuten "täydellinen", mutta tämä on kova tuhlaamaan, eikä siitä muuksi muutu. Silloin toisen täytyy pelastaa perheen talous vahtimalla budjettia ja rajoittamalla toisen rahankäytön vapautta. Ei sekään ole rakkautta, että antaa toisen törsätä itsensä ja koko perheen siinä mukana konkurssiin.
Minulta on puoliso neljässä ensimmäisessä aviolittovuodessa törsännyt itseensä ylimääräiset 50 000 euroa ja nyt kadun sitä, että olin liian avokätinen ja luotin liikaa toisen harkintakykyyn. Ei siinä ollut enää mitään järkeä ja rakkauskin alkoi rakoilla rahariitojen vuoksi.
Tottakai nyt tuli sitten itkuraivarin paikka, kun ei enää saa kaikkea mitä haluaa, mutta enhän minäkään saa. Kurjaahan se on käydä töissä ja maksaa veroja ja sitten pitää vielä laskea mitä sillä rahalla saa. Paljon kivempi olisi shoppailla yhteiseltä tilillä, mitä toinen ruokkii 70%/kk. Olisi minustakin kiva tulla kotiin, jota toinen siivoaisi 70%/kk.
Kun taloudellinen tilanne on kontrollissa, niin rahasta ei tarvitse enää riidellä. Joillakin se sujuu kuin toinen luonto ja toiset täytyy siihen pakottaa.