Myös pään sisällä pyöritetty haaremi tuhoaa suhteen, vaikka nykyaikana jopa opetetaan ettei fantasiamaailmassa ole mitään väärää. Ensin se tuntuu harmittomalta, mutta se tuo paljon ongelmia avioliittoon.
Esim. kun lähden vaimoni kanssa ulos, niin hän vilkuilee vieraisiin pöytiin, kuulemma vain katselee toisten elämää, sanoo sen olevan ihan viatonta. Ensinnäkin läsnäolo kärsii ja aina välillä käy niin että vaimoni muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi. Silmän räpäyksessä saattaa häpeä tai halveksunta syttyä. Viaton vilkuilu on saanut vastakaikua, ja samalla oma ilta on pilalla. Aluksi pidin sitä normaalina, mutta vanhetessa muuttuu myös itse vaativammaksi. Jos on pakko vilkuilla vieraisiin pöytiin, niin en halua olla itse sitä näkemässä. Sama tapahtuu välillä kauppakeskuksissa tai romanttisia elokuvia katsellessa ja milloin missäkin.
Pitkään meni sellaiset selitykset läpi, että tarvitaan ärsykkeitä joissa erottisuus syttyy. Tämä on valheessa elämistä, jos haemme ärsykkeet ulkopuolelta niin valhe vaan kasvaa. Ensin kaikki tapahtuu pään sisällä ja valheen kasvaessa ne tulee sanoina suusta ulos. Jos valhe kasvaa vielä suuremmaksi niin sanatkin muuttuu teoiksi.
Vaikka meillä ei ole koskaan menty tekoihin asti, jonka vaimoni pitää rajana pettämiselle, niin minulle raja tulee jo ajatuksien kohdalla, koska näen että se vaikuttaa ihan kaikkeen elämässämme. En ole sokea, läsnäolo ja sanat kertoo sen missä pään sisällä on surffailtu.
Jeesus sanoo: "Joka katsoo naisen päälle himoitaksensa häntä, on jo tehnyt aviorikoksen." Varmasti tämä tarkoittaa myäs naisia, mutta olen samaa mieltä siitä että rima pitää laittaa näin alas, muuten avioliittoon tulee paljon ongelmia.
Missä mieletänne on raja aviorikokselle?
Esim. kun lähden vaimoni kanssa ulos, niin hän vilkuilee vieraisiin pöytiin, kuulemma vain katselee toisten elämää, sanoo sen olevan ihan viatonta. Ensinnäkin läsnäolo kärsii ja aina välillä käy niin että vaimoni muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi. Silmän räpäyksessä saattaa häpeä tai halveksunta syttyä. Viaton vilkuilu on saanut vastakaikua, ja samalla oma ilta on pilalla. Aluksi pidin sitä normaalina, mutta vanhetessa muuttuu myös itse vaativammaksi. Jos on pakko vilkuilla vieraisiin pöytiin, niin en halua olla itse sitä näkemässä. Sama tapahtuu välillä kauppakeskuksissa tai romanttisia elokuvia katsellessa ja milloin missäkin.
Pitkään meni sellaiset selitykset läpi, että tarvitaan ärsykkeitä joissa erottisuus syttyy. Tämä on valheessa elämistä, jos haemme ärsykkeet ulkopuolelta niin valhe vaan kasvaa. Ensin kaikki tapahtuu pään sisällä ja valheen kasvaessa ne tulee sanoina suusta ulos. Jos valhe kasvaa vielä suuremmaksi niin sanatkin muuttuu teoiksi.
Vaikka meillä ei ole koskaan menty tekoihin asti, jonka vaimoni pitää rajana pettämiselle, niin minulle raja tulee jo ajatuksien kohdalla, koska näen että se vaikuttaa ihan kaikkeen elämässämme. En ole sokea, läsnäolo ja sanat kertoo sen missä pään sisällä on surffailtu.
Jeesus sanoo: "Joka katsoo naisen päälle himoitaksensa häntä, on jo tehnyt aviorikoksen." Varmasti tämä tarkoittaa myäs naisia, mutta olen samaa mieltä siitä että rima pitää laittaa näin alas, muuten avioliittoon tulee paljon ongelmia.
Missä mieletänne on raja aviorikokselle?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Seksi. Vilkuilu, ja flirttailu ovat normaalia ihmiselämää. Seksiä harrastaakseen täytyy nähdä jo vaivaa. Siinä vaiheessa kun mies lopettaa pi**un ajattelun, saa hänet kuopata-hengitti tai ei.
Sinänsä on omalaatuista, että satukirjoista totuuksia elämäänsä hakeva alkaa neuvoa oikeaa elämää eläviä.
"Seksi. Vilkuilu, ja flirttailu ovat normaalia ihmiselämää." Niin on, mutta ongelmia tulee jos näitä tekee jonkun muun kun oman puolison kanssa.
Noo...meillä isännällä ollut akkojen vilkuilu ja flirttailu ihan jokapäiväistä sitten 30v iän jälkeen, joten annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..
Rakkaus nyt ei muutenkaan enää roihua näin pitkässä suhteessa, joten jos viitsii meikäläistäkin kuitenkin viihdyttää ja se mulkku pysyy kuitenkin housuissa, jos ei mun haaroissa, niin en välitä.
Pitää sitä tervettä itsetuntoa löytyä näin vanhemmallakin iällä, sen puutetta taitaa olla vanhentuvalla ap.llä?
Katteleehan nuo joskus vieraat äijät munkin perään, mitä sitten?
Lyödäkkö pitäisi turpaan?
Niin, itsekin olen aviopuolisolleni aikanaan jo alkuun ilmaissut mielipiteeni tuosta muitten kattelusta, eli se että vaikka yksinään tuolla kaduilla ja kuppiloissa sattuu joku silmänruoka pysäyttävän katseen, niin ei sitä kuulu hyvien tapojen mukaan kumppanin läsnäollessa päästää tapahtumaan.
Oli kyse vaimosta tai miehestä, niin kyllä sen näkee, että kumpaa vaan se loukkaa. Eikö sen vertaa aivojaan vaivata ajattelemalla toisen tunteita, että välttelee mahd. paljon toisen turhanpäiväistä loukkaamista tai mielen pahoittamista? Vaikka kyse ei ISOsta teosta olekaan?
Itse en pidä arkeni/elämäni piristeenä jotain hemmetin avioliiton ulkopuolista flirttailua. Tuntuu se jonkin sortin valehtelulta myös jos tuommosta harrastaa ja sitten flirttikiimoissaan äkkiä oman kimppuun. Kyllä se yhteinen läheisyys tarttis olla kahdenkeskistä, eikä muualla sytytettyä.
Huonolla itsetunnolla yleensä selitellään ihan kumpaakin käyttäytymistä, eli tuota loukkaantumista, kuin myös flirttailua. Omasta mielestäni se on vaan tapa/käytöstapa kysymys.
On ihmisryhmä, jotka pitävät flirttiä ja kaikkea siihen kuuluvaa ihan viattomana milloin vaan ja toinen ryhmä jotka sitten ovat järkyttävän omistautuneita puolisolleen.Välimaastoon kuuluvat sitten ne, jotka vilkuilevat muita ainoastaan kun kumppani ei ole läsnä. Niin ja sitten ne, joiden käytökseen vaikuttaa oman parisuhteen onnellisuus, niinkuin olen omasta kaveripiiristäni huomannut.
Ilman aiheesta aiheutuneelta päänvaivalta säästyy, kun alunperinkin pariutuu saman käyttäytymismallin omaavan persoonan kanssa. Eli vakiutua nimenomaan toisen pääkopan tähden, eikä pelkän ulkonäön tai materian takia niin näiltä henkisiltä konflikteilta vältytään. Harvapa sitä heti vakiuduttuaan voi jostain toisesta muuttua ihan toiseksi mitä ennen on ollut. Ainakaan pään sisältä. Joskus sitä sitten on pidemmän liiton aikana tajuttava myöntää, että pari on kasvanut/kehittynyt liian erilaisiksi persooniksi, sillä jokaisenhan meistä pitäisi elämässä koko ajan käydä ns. henkistä evoluutiota johonkin suuntaan.
Kaikki me ollaan mitä ollaan, eikä sille edes puolison kuulu voida mitään, sillä muuttuminen toiseksi ihmiseksi ja kehittyminen paremmaksi ihmiseksi ovat kaksi eri asiaa.
Tuskinpa moni menisi sellaisen kanssa naimisiin, joka pitää peliä muiden kanssa samaan aikaan?
Juuri nuo 40v kullitukset ja 50v villitykset saavat joissakin tyypeissä aikaan aivan ihmepelin flirttailuineen, joten ei todellakaan voi tietää 20v yhteen mennessä ja vielä sen 10v sen jälkeen kunnolla olon jälkeen, että toinen muuttuu vuosien myötä sellaiseksi flirttipelleksi..
Ihminen muuttuu, se on totta!
Joillakin se aikuistuminen vaan näköjään ottaa takapakkia..
Ei toisen ajatuksia voi hallita! Pitäskö sun pukea naisesi burkhaan että voisit olla rauhallisin mielin?
En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä parisuhteessa ei saa katsella/jutella/hymyillä tosille ihmisille. Ole iloinen, että vaimollasi on hyvä mielikuvitus, ja anna hänen "surffailla" päänsä sisällä. Tottakai me haaveillaan joskus muistakin ihmisistä, ja hienoa jos ne haaveet voi kääntää oman suhteen polttoaineeksi.
Tai sitten sinä, hyvä mies, olet muuttunut naisesi silmissä tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi. Ja oma kyttäämisesi provosoi naista.
On se nyt kummallista, että avioliitossa pitäisi joka ikinen aatoskin raportoida omalle aviopuolisolleen.
Minä ainakin ajattelen mitä ajattelen päässäni, ja enkä niistä omalle aviopuolisolleni edes kerro, mitä ajattelen ja miten ajattelen muista ihmisistä.
Jos ihastelen jotain toista miestä, niin saan kai omassa nupissani kuvitella mitä huvittaa, pitäiskö siihenkin lupa aviomieheltä kysyä, että hei mä saanks mä ajatella "lämmöllä" erästä miestä, saanko please??????;):)
Synnillä on seuraamukset , uskoo Jumalaan tai ei.
Jos emme valvo ajatuksiamme, niin puoliso johon olemme kerran rakastuneet kadotetaan vähitellen. Tilalle tulee puoliso johon emme koe enää vetovoimaa ja rakkaus loppuu. Pään sisällä tapahtuvaa haureutta ei nykymaailmassa pidetä enää syntinä, ja sen seurauksena avioliitot kylmenee ja lopulta päätyy eroon.
Jos otamme siivun kielletystä hedelmästä, niin se alkaa hallita elämäämme niin että alamme näkemään puolisossamme vikoja. Tämä johtaa siihen että houkutus uuteen siivuun kasvaa entistä suuremmaksi, ja oman puolison vikalista kasvaa entisestään. Lopulta päädytään siihen että rakkaus on kadonnut, liitto voi jatkua ystävyys tai kumppanuus nimikkeellä. Siedetään toisiamme yhteisen omaisuuden tai lasten takia, mutta ei koeta enää rakkautta, intohimoa ja vetovoimaa.
Kyllä mä tunnen vetovoimaa omaa miestäni kohtaan, ja rakastan häntä.
Ei rakkaus siitä vähene omaansa, vaikka jotain toistakin miestä ihailisi siinä missä omaansakin, jokainen on nimittäin omanlaisensa persoona, ja minkä sille voi, jos tuntee omassa päässään ihailun tunteita toista miestäkin kohtaan, ja eihän sen tarvitse johtaa mihinkään konkreettiseen pettämisliikehdintään ja uskottomuuteen.
Tarkoitatko, että naimisissa olevan ihmisen pitää vain ja ainoastaan ihailla omaa kerran aikoinaan valittuaan ylitse kaikkien muiden ihmisten. Eihän yhtä ihmistä voi nostaa ns. kultaiselle jalustalle, ja pitää häntä jonain ainoana ihailtavana ihmisenä koko ihmiskunnasta.
Vikoja meissä on kaikissa, niin siinä omassa valitussakin kuin siinä toisessakin, mutta molemmissa saattaa olla erilaiset viat ja ärsyttävyytensä.
Emmehän me kukaan ole itse täydellisyyksiä.
Ihailua on monenlaista, mutta tarkoitan sellaista ihailua joka kuuluu vain miehellesi.
Vetovoima häviää vähitellen, eli jokainen loukkaus ja toisen huomioon ottamattomuus nakertaa sitä kunnes ei ole enää nakerrettavaa. Vastaavasti vetovoima kasvaa kun sitä ruokitaan. Jos otamme tarpeemme joka paikasta mistä saamme, niin ei ole enää tarvetta satasta omaan avioliittoon. Mennään sieltä mistä aita on matalin, oman parisuhteen hoitaminen vaatii työtä, mutta se ei jos täytän tarpeeni muualla.
Alussa oman puolison vetovoima on niin suuri, ettei edes huomaa jos siitä otetaan palanen pois, kun sitä on aikansa järsitty niin tullaan sille rajalle jolloin ulkopuolisesta lähtevä vetovoima voittaa oman puolison vetovoiman. Silloin ollaan tilanteessa jossa ei huvita enää ruokkia vetovoimaa omaa puolisoa kohtaan. Tässä kohtaa toiset eroaa ja toiset jatkaa liittoa ilman vetovoimaa ja rakkautta.
Jokainen on omanlaisensa persoona niin kuin sanoit, se tarkoittaa myös sitä että hyväksymme puolisomme kokonaisuutena. Emme voi ajatella että otamme vain hyvät asiat ja haemme ne puutteelliset muualta. Jos ajattelemme näin, niin emme tee koskaan työtä sen eteen että saisimme ne puuttuvat osat omalta puolisoltamme.
Ei mun ole mitään "työtä" tarvinnut tehdä oman puolisoni rakkauden suhteen. Olen vain rakastanut häntä, ja siinähän tuo on mukana kuleksinut kokonaiset noin 25 vuotta ja seurusteluvuodet lisäksi. Ja sama toisin päin.
Outo on tuo sanomisesi: "ruokkia vetovoimaa puolisoaan kohtaan"?Höh. Vetovoimahan on alusta lähtien olemassa, ja kestää niin kauan kuin on kestääkseen siihen kerran valittuunsa.
Jos lähtökohtasi on vetovoimalle ja rakkaudelle, että se kestää niin kauan kun on kestääkseen niin ei silloin tekoja tarvitakkaan. Minun lähtökohtani on siinnä että rakkaus kestää koko elämän, joudun siksi myös miettimään ja tekemään valintoja sen eteen.
Yritetäänhän koulussakin saada hyviä arvosanoja että saisimme kunnon ammatin, miksi ei elämänkoulussa saadaksemme hyvän avioliiton?
Niin ei ole helppoa olla ajatuspoliisina. Ehkä teidän olisi parempi erota.
"Pään sisällä tapahtuvaa haureutta ei nykymaailmassa pidetä enää syntinä, ja sen seurauksena avioliitot kylmenee [...] Siedetään toisiamme yhteisen omaisuuden tai lasten takia, mutta ei koeta enää rakkautta, intohimoa ja vetovoimaa."
Noin käy joka tapauksessa useimmille ja on aina käynyt. Normaalia ihmiseloa.
Uutta on vain se, että tunteita pidetään nykyään tärkeinä. Aiemmin on riittänyt se, että ollaan vielä elossa ja kylillä ei puhuta pahaa.
"Noin käy joka tapauksessa useimmille ja on aina käynyt. Normaalia ihmiseloa."
Ei tarvi käydä, tiedän paljon onnellisia avioliittoja joissa rakkaus on kasvanut mitä pidempään on oltu yhdessä. Pitkä avioliitto ei kerro vielä mitään, sillä yhdessä voidaan pysyä monista eri syistä. Entisaikana moraali esti ihmisiä eroamasta, mutta se ei kerro oliko avioliitto täynnä rakkautta loppuun asti.
Nykyään kun näemme vanhempia pareja joilla näyttää olevan kuherrusaika päällä niin niitä pidetään uusiopareina, mutta on myös pareja jotka ovat olleet kymmeniä vuosia yhdessä ja rakkautta on ilmassa niin kuin ne olisi juuri löytäneet toisensa.
"Uutta on vain se, että tunteita pidetään nykyään tärkeinä. Aiemmin on riittänyt se, että ollaan vielä elossa ja kylillä ei puhuta pahaa. "
Tunteet on tärkeitä, muuten olisimme pelkkiä robotteja jotka suorittaa tätä elämää kehdosta hautaan. Tunteiden ei kuulu kuitenkaan ohjata meitä, vaan ohjaksissa pitäisi olla järki joka on annettu. Muuten menisimme jokaisen tunteen mukaan, vähän silmäpeliä tai flirttiä kun tuntuu siltä yms.
Olen itse aika kova flirttailemaan. kertaakaan en ole pettänyt, enkä mitä todennäköisemmin tule pettämään.
Minulle papin aamen ei tarkoita sitä, että muu maailma sulkeutuu ulkopuolelleni ja lakkaan olemasta nainen, sukupuolinen ja seksuaalinen olento. Minusta on kiva olla nainen. Ja minusta on kivaa, kun joku vastaa flirttiin. Minulle on kuitenkin aivan kiveen hakatun selvää, että pää ei mene siitä flirtistä ja huomiosta sekaisin, enkä ryhdy kuvittelemaan mitään enempää mitä se on. Tai hakemaan siitä jotain enemmän mitä se on. Tiedän tarkasti, että missä menee rajat.
En silti harrasta flirttiä mieheni seurassa, se olisi mielestäni hänelle noloa, enkä missään nimessä haluaisi nolata tai loukata häntä. Siinä menee myös raja. Mieheni tosin tietää, ja hyväksyy, flirtailevan luonteeni, ja sanoo välillä, että hänestä on vain kiva, että hänen vaimonsa on niin "herkkupeppu" että muutkin näkevät sen.
Ja kummallista kyllä, juuri flirttailun takia olen uskollinen. En ole niitä perunasäkissä kulkevia, katse maahan luotuja naisia jotka menevät sekaisin ensimmäisestä kiinnostuneesta katseesta ja kuvittelevat, että se on sitä suurta rakkautta.
Minä flirttailen, ja miehet flirttailevat. Se on ok. Ainakin minusta. Mutta jokainen parisuhde tekee omat rajansa, ja niiden pitää olla sellaiset, että molemmilla on hyvä olla niiden rajojen sisällä.
AP: olet mielestäni aivan oikeassa, tee asialle jotain.
Kiitos. Teenkin jotain, olen jättänyt asian Jumalalle. Vienyt aiheen moniin eri rukouspalstoihin ja itse antanut Jumalalle luvan tehdä mitä parhaakseen näkee.
Minulla on kokemusta siitä miten itseäni on laitettu polvilleen monta kertaa, joten voin 100 prosenttisesti sanoa että Jumalalla on työkalut jotka tehoaa jokaiseen ihmiseen. Jeesus: "Parempi raajarikkona taivaaseen kun terveenä helvettiin."
Tämä voi kuullostaa kamalalta, mutta joskus on suurempaa Jumalan armoa se että meidät pysäytetään. En aio katsoa sivusta kun tämän maailman ruhtinas varastaa avioliittoni.
Entäs sitten enemmän tai vähemmän tapana oleva pornon katselu ja itsetyydytys siinä samalla?
Minusta jotenkin on luonnollisempaa ja ok, jos kumppani ajattelee joskus jotakuta toista mielessään, kaikilla käväisee välillä ajatus, mutta eri juttu on kun tietoisesti hakemalla hakien suunnataan se himo johonkuhun toiseen etsimällä niitä esim. netistä. Ja säännöllisesti. Minusta se tuntuu pahemmalta kuin joku katsominen kaupungilla ohimennen ja kuvitelmat siitä. Ellei oikein mässäile muilla mielessään ja pidä sitä loppujen lopuksi kiihottavampana kuin oma...
Pornon katselu on hyvä lisäys aiheeseen, koska siinnä käy samalla tavalla.
Pornon katselusta on olemassa virallisia tutkimuksia joissa kerrotaan että se tuhoaa luonnollisen sukupuoliyhteyden oman puolison kanssa. Oma puoliso ei enää sytytä ilmaman ulkopuolista ärsykettä. Samalla tavalla käy ajatusmaailmassa tehdyissä romansseissa. Naisilla ja miehillä on eri houkutukset ja heikkoudet, mutta lopputulos on sama.
"Pornon katselusta on olemassa virallisia tutkimuksia joissa kerrotaan että se tuhoaa luonnollisen sukupuoliyhteyden oman puolison kanssa."
On myös virallisia tutkimuksia, joissa kerrotaan, että palovahingot ovat sitä suurempia, mitä enemmän palomiehiä on ollut paloa sammuttamassa.
Jos ei olisi palomiehiä, ei olisi palovahinkojakaan.
Vertauksesi oli huono, koska palovahinkoja tulee vaikka ei olisikaan palomiehiä.
Tutkimustulos on varmaan totta, mutta ei sinun tulkintasi. Pienen palon sammuttaminen suurella vesimäärällä johtaa siihen että palovahingot tai oikeastaan vesivahingot kasvaa suuremmiksi kun itse tulipalosta johtuva vahinko.
millä tasolla olette? Säälin teidän kaikkien lapsia, kun vanhemmat on noin tyhmiä...
AP:lle: olen nainen, mutta veit sanat suustani ja samaa kärsimystä jaan kanssasi. On vilpillistä olla yhden seurassa, mutta mielen tasolla aina hakea jos olisi mieluisampaa. Olen yrittänyt puhua, yrittänyt uskoa sataprosenttisesti. Aina tulee sama käytösmalli eteen. Itse en ole sellainen, enkä halua koko ajan tulla sivuutetuksi. On aivan varma, että toinen tietää mitä tekee. Totuus varmaan on, että tyhmää vedetään nenästä, jotta tämä huomaisi olevansa tyhmä. Aina on katseensa toisaalla. kun kysyn asiasta, olen riitapukari ja huono fiilis on seuralainen. Tosiasia on, että rakkaus on sitä, että toisen kanssa on hyvä olla. Kumppanimme eivät tätä opi, jos eivät joudu oppimaan kantapään kautta. Kysymys ei ole minusta eikä sinusta, vaan heidän oppiläksystänsä. Niin, ja meidän oppiläksystämme. Etäältäkin voi toista rakastaa. ei ole tervettä olla ihmisen kanssa, joka ei selvästi rakasta meitä, vaikka sanoo tekevänsä niin.