11 vuotta yhdessä, joista 5 naimisissa. Siinä 7-8vuoden kohdilla jaksoin vielä suuttua jos ei kerta viikkoon ollut seksiä, nyt en jaksa enää sanoa jos ei kuukauteen tai kahteen mitään ole tapahtunut.
Avioliitto toimii muuten hyvin, paremmin kuin hyvin, meillä on yhdessä hauskaa, seksi vain puuttuu. Tämän kuluvan vuoden aikana sitä on ehkä ollut max 3kertaa, tahtoisin enemmän.
Ennen syytti molempien vuorotyötä, mutta enää sekään ei ole este.
En enää jaksa ottaa asiaa puheeksi, en en halua tyrkyttää itseäni, koska sekään ei tuota tulosta, tuo vain pettymyksen olon. Pahalta tuntuu ettei mieheni enää halua minua. En keksi muutakaan syytä tälle.
Mihin se loppuu, ettei enää halua toista? Uskon varmasti että uuden ihmisen kanssa (meillä molemmilla) meno olisi yhtä villiä kuin meillä alussa, mutta miksei enää meillä (enkä halua ketään muutakaan!)? Miten sen saa takaisin? Aika kausittain (monta kertaa viikossa, sitten viikko parikin ettei) seksiä meillä on aina harrastettu, välillä enemmän, välillä vähemmän, nyt enää vähemmän.
Alussakaan kumpikaan meistä ei innostunut mistään erikoisemmista leikeistä/jutuista, joten en viitsisi itseäni lähteä nöyryyttämään nytkään sellaisella, riskinä tulla torjutuksi jollain naurettavalla tavalla.
Ei mieheni minua tylysti torju, jos menen lähelle "niissä aikeissa", jotka mieheni ymmärtää, keksii hän nopeasti jonkin muun tekemisen eikä ole ymmärtävinään vihjeitäni (jotka ainakin ennen menivät perille).
Toiseen naiseen en usko, koska se vaatisi aikamoista kikkailua jo pelkästään sen takia, koska olemme aika paljon kotona yhtä aikaa eikä miehelläni ole harrastuksia jonka varjolla voisi mennä salatapaamisiin.
Ollaan kuitenkin molemmat suht nuoria (minä alle 30v, mieheni vanhempi), eikä se kiva olisi jos seksielämä olisi jo nyt eletty. En myöskään jätä itsestäni huolehtimatta, olen hoikka/laiha ja ihan ok.
Läheisyyttä on suhteessa ja muuten toimii. Puhuttu jos ollaan aiheesta, ollaan molemmat sitä mieltä että sitä pitäisi harrastaa useammin, muttei niin sitten kuitenkaan käy.
Avioliitto toimii muuten hyvin, paremmin kuin hyvin, meillä on yhdessä hauskaa, seksi vain puuttuu. Tämän kuluvan vuoden aikana sitä on ehkä ollut max 3kertaa, tahtoisin enemmän.
Ennen syytti molempien vuorotyötä, mutta enää sekään ei ole este.
En enää jaksa ottaa asiaa puheeksi, en en halua tyrkyttää itseäni, koska sekään ei tuota tulosta, tuo vain pettymyksen olon. Pahalta tuntuu ettei mieheni enää halua minua. En keksi muutakaan syytä tälle.
Mihin se loppuu, ettei enää halua toista? Uskon varmasti että uuden ihmisen kanssa (meillä molemmilla) meno olisi yhtä villiä kuin meillä alussa, mutta miksei enää meillä (enkä halua ketään muutakaan!)? Miten sen saa takaisin? Aika kausittain (monta kertaa viikossa, sitten viikko parikin ettei) seksiä meillä on aina harrastettu, välillä enemmän, välillä vähemmän, nyt enää vähemmän.
Alussakaan kumpikaan meistä ei innostunut mistään erikoisemmista leikeistä/jutuista, joten en viitsisi itseäni lähteä nöyryyttämään nytkään sellaisella, riskinä tulla torjutuksi jollain naurettavalla tavalla.
Ei mieheni minua tylysti torju, jos menen lähelle "niissä aikeissa", jotka mieheni ymmärtää, keksii hän nopeasti jonkin muun tekemisen eikä ole ymmärtävinään vihjeitäni (jotka ainakin ennen menivät perille).
Toiseen naiseen en usko, koska se vaatisi aikamoista kikkailua jo pelkästään sen takia, koska olemme aika paljon kotona yhtä aikaa eikä miehelläni ole harrastuksia jonka varjolla voisi mennä salatapaamisiin.
Ollaan kuitenkin molemmat suht nuoria (minä alle 30v, mieheni vanhempi), eikä se kiva olisi jos seksielämä olisi jo nyt eletty. En myöskään jätä itsestäni huolehtimatta, olen hoikka/laiha ja ihan ok.
Läheisyyttä on suhteessa ja muuten toimii. Puhuttu jos ollaan aiheesta, ollaan molemmat sitä mieltä että sitä pitäisi harrastaa useammin, muttei niin sitten kuitenkaan käy.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"En myöskään jätä itsestäni huolehtimatta, olen hoikka/laiha ja ihan ok" hyvä että huolehdit itsestäsi, mutta seksiin on vielä matkaa. Noilla eväillä tuskin vielä onnistuu...
"Mihin se loppuu, ettei enää halua toista?"
Aikansa kutakin.
Oisko puhumisen paikka sen miehen kanssa?
Ei tuo oikein hyvältä kuulosta..
Olemme olleet mieheni kanssa yli 20 vuotta yhdessä ja vieläkin saan mennä miehen himokkaita käsiä karkuun.
Kun en jaksa kuitenkaan joka päivä seksiä, vaikka kylläkin sitten useammin vain annan periksi. On se niin jäärä koko mies! ;)
Aamupanolla päivä alkaa ja iltapanoon loppuu.
15 vuotta yhdessä, joista 10 naimisissa ja halut kateissa jo pitkään omaa puolisoa kohtaan. Yleisesti haluttaa kyllä, masturbointia tulee harrastettua ja muita miehiä tekisi kyllä mieli. Oman miehen kosketus lähinnä inhottaa.
Täällä myös yhdessä eloa takana pian 10vuotta, viimeiset kaksi vuotta olleet lähes seksittömiä (ehka 2xvuodessa) ja sitä ennen jo muutama vuosi hiljaisempaa...
Halut on kyllä kovat ja vibrat ovat kovassa käytössä, itsetyydytyksessä ajattelen lähinnä omaa miestäni ja suhteemme alkuaikoja... (kuten joka suhteessa taitaa olla seksi elämä vilkasta alussa) mutta kun todellinen tilanne tulee ja mieheni tulee lähelle minua niin se lähinnä inhottaa... Voisi jopa kuvitella että inhotus olisi samantapaista kuin olisi oman veljensä kanssa sillain... yök.
Mistähän moinen johtuu??
21 vuotta naimisissa ja halut edelleen molemmilla tallella.
yhteistä aikaa, elokuvia, treffejä vaimon kanssa, avioliittoleirejä, uuden kokeiluja.
Näillä mennään.
Arki kyllä musertaa, varsinkin jos joku lapsista esim sairas kuten meillä. Puhti menee todellakin arjen pyörittämiseen. Mutta jos mahdollista niin rauhassa olo lapsista saattaa auttaa, ainakin kerran. Älä vaan usko, että kaikilla noilla vastaajilla ois seksijutut ok.
Meillä loppui käyntiin papin edessä. Aviossa yli 15 v. Mikä pitää yhdessä? Tapa, ystävyys... ehkä?
Aloittaja vastailee..
Tilanne parisuhteessa on muuttunut aloituspostini jälkeen. Hyvään suuntaan:)
Vaikka mentiinkin seksin suhteen heikosti pitkään, jotain 1,5 vuotta, niin nyt mennään paljon paremmin. Eli se on epätyydyttävä arki joka vie ne voimat. Mies sai paremman vakituisen työn, josta tykkää ja missä viihtyy, taloudellinen tilanne parani ja toisen vuotyö muuttui virastovuoroksi. Näillä muutoksilla, eli jonkinlaisen stressin poistumisella parani parisuhdekin. Parisuhde joka on aina toiminut muuten hyvin, mutta näköjään epätyydyttävä työ, vuorotyö ja sen tuoma stresi vaikuttaa paljon.