Kun olin normaalipainoinen, opiskelija (rahat vähissä), tapasin mieheni. Molemmat oltiin nuoria, kauniita ja hoikkia. Olen ollut pienestä saakka pyöreä, mutta mieheni tavatessani olin juuri laihduttanut 20 kiloa. Olin uskomattoman vittumainen; kiukuttelin ja olin hankala. Ihmettelen miten mieheni kesti minua! Kului viisi vuotta ja olimme jatkuvasti eron partaalla, minusta se johtui kaikki, omasta äksyilystäni. Mieheni etääntyi minusta ja korvasin hänen poissaolonsa syömällä. Lihoin 20 kiloa parissa vuodessa. Lihomisen yhteydessä kiukuttelu katosi - ja viimeiset kolme vuotta parisuhde on ollut suorastaan loistava. Kolmen vuoden sisällä olen lihonut vielä toiset 20 kiloa.
Kuukausi sitten joku mummo käveli ohitseni mäessä ja se avasi silmäni.
En ole koskaan ollut mikään hampurilaisten ja karkkien mättäjä, minulla on aina ollut karkkipäivä eikä se olekaan ongelma - vaan suuret annoskoot. Syön ihan normaalia kotiruokaa, jota en todellakaan tee rasvassa uittamalla. Normaalisti siis syön tähän "dieettiin" verrattuna ihan järkyttävän määrän. Kolme lautasta aterialla vähintään! Lihomiseeni ei siis ole syynä hampurilaiset, karkit ja sipsit, vaan normaaliruoka helvetillisinä annoksina. En syö roskaruokaa (maksamme asuntolainaa) ja karkkipäivänä ostan pienen sipsipussin. Karkkia en syö juurikaan, mitä jos joku tarjoaa rasiastaan salmiakkia tms, eli tosiaan yhden karkin viikossa tai vähemmän. Energiajuomien juomisen lopetin hampaiden vuoksi, samoin limsojen ja mehujen. Appelsiinimehua juon kyllä, mutta ostan aina niitä "lihaisia" mehuja. Olen allerginen kaikelle mukavalle kasvikselle, kuten tomaatille ja paprikalle joita voisin ihan maun puolesta syödä. Joskus syönkin, mutta kutiava suu ei ole niitä kaikkein ihanimpia palkintoja "rehujen" syömisestä. Olen allerginen myös mukaville hedelmille kuten omenalle, kiwille ja päärynälle, joita voisin vetää vaikka urakalla. Sen sijaan on pärjättävä inhottavilla happamilla sitrushedelmillä. Lisäksi olen allerginen kalalle, joten ei puhettakaan kevyiden kalaruokien syömisestä. Tietysti valitsen aina vähärasvaisimmat tuotteet, mutta en osta light-tuotteita lainkaan, koska huomasin syöväni niitä kaksinkertaisen määrän "normaalirasvaiseen" verrattuna. Eli jos tätä normaalirasvaista ruokaa vedän kolme lautasellista aterialla, niin light-tuotteita piti syödä vielä ylimääräistäkin. Esimerkiksi normaalia raejuustoa puoli rasiaa välipalaksi kun taas "rasvatonta" koko rasia ja lisääkin olisi mennyt.
Aloitin proteiinipitoisella ruokavaliolla kolme viikkoa ja kaksi päivää sitten. Sain tuttavalta valmiin ruokalistan ja seuraan ohjeita orjallisesti - ja olen ollut viimeiset kaksi viikkoa kuin pyörremyrsky. Viikko meni ihan mukavasti, mutta nyt en pysty nukkumaan öitä kun olen koko ajan ihan äärettömän nälkäinen ja vihainen. Verenpaineeni on niin korkealla, että päässäni vain humisee. Eilen sain ihan mielettömät raivarit, kun mies jätti työkoneensa pöydälle, jonka ääressä tein käsitöitä. Tänään aamu alkoi taas raivokohtauksella, syynä vain se että mies käveli kengät jalassa keittiöön ja kantoi hiekkaa mukana. Painonvartijoilla tiputtaisin nopeasti kuten kymmenen vuotta sitten, mutta en yksinkertaisesti saa itseäni pitämään sitä typerää pistekirjaa päivästä toiseen joka päivä kuukaudesta toiseen. Kyllästyn vain siihen. Yritän kiduttaa itseäni ottamalla itsestäni kuvia, katsomalla tähtösten kropista kuvia netistä, seuraamalla television eri laihdutusohjelmia.. mikään ei motivoi. Olen vain kusipää itselleni ja muille heti, kun päivittäinen kalorimääräni on alle 2000. Liikuntaa harrastan kyllä talvisin muodossa "hyöty". Kesäisin pyöräilen todella paljon, mutta korvatakseni syömäni määrän minun pitäisi liikkua ihan helvetillisen paljon. Juoksemista en ymmärrä eikä siitä tule edes hyvillä kengillä mikään euforinen olo vaan pelkkä vitutus päämäärättömästä juoksentelusta. Enkä varsinkaan ymmärrä kuntosalin juoksumattoja tai crosstrainereita. Mieluummin kävelen vaikka 30 kilometriä tunturissa kuin metriäkään juoksumatolla. Tunturiin vain on pitkä matka enkä jaksa motivoitua läheisestä pururadasta. Se kun on vain pururata metsän keskellä. Ei mitään nähtävää. Kulkisin kilometritolkulla kunhan olisi jotain mielekästä katsottavaa!
Lihavana olen onnellinen, mutta en uskalla katsoa peiliin. Normaalipainoisena näytän hyvältä, mutta kukaan ei kestä minua. Enkä tosiaan siloittele asiaa lihavuuttani puolustaakseni, vaan tästä on huomauttanut mieheni, siskoni, äitini, siskontyttö ja pahimpana paras ystäväni, joka viime viikonloppuna hermostui äyskimiseeni ravintolassa ja käski tilaamaan kunnon annoksen, "kun ei tuota mökötystä jaksa katsoa." Suutuin tietty siitäkin...
Summa summarum, minun on siis valittava joko mies ja ystävät tai oltava hoikka. Molempia en näköjään voi saada...
Kuukausi sitten joku mummo käveli ohitseni mäessä ja se avasi silmäni.
En ole koskaan ollut mikään hampurilaisten ja karkkien mättäjä, minulla on aina ollut karkkipäivä eikä se olekaan ongelma - vaan suuret annoskoot. Syön ihan normaalia kotiruokaa, jota en todellakaan tee rasvassa uittamalla. Normaalisti siis syön tähän "dieettiin" verrattuna ihan järkyttävän määrän. Kolme lautasta aterialla vähintään! Lihomiseeni ei siis ole syynä hampurilaiset, karkit ja sipsit, vaan normaaliruoka helvetillisinä annoksina. En syö roskaruokaa (maksamme asuntolainaa) ja karkkipäivänä ostan pienen sipsipussin. Karkkia en syö juurikaan, mitä jos joku tarjoaa rasiastaan salmiakkia tms, eli tosiaan yhden karkin viikossa tai vähemmän. Energiajuomien juomisen lopetin hampaiden vuoksi, samoin limsojen ja mehujen. Appelsiinimehua juon kyllä, mutta ostan aina niitä "lihaisia" mehuja. Olen allerginen kaikelle mukavalle kasvikselle, kuten tomaatille ja paprikalle joita voisin ihan maun puolesta syödä. Joskus syönkin, mutta kutiava suu ei ole niitä kaikkein ihanimpia palkintoja "rehujen" syömisestä. Olen allerginen myös mukaville hedelmille kuten omenalle, kiwille ja päärynälle, joita voisin vetää vaikka urakalla. Sen sijaan on pärjättävä inhottavilla happamilla sitrushedelmillä. Lisäksi olen allerginen kalalle, joten ei puhettakaan kevyiden kalaruokien syömisestä. Tietysti valitsen aina vähärasvaisimmat tuotteet, mutta en osta light-tuotteita lainkaan, koska huomasin syöväni niitä kaksinkertaisen määrän "normaalirasvaiseen" verrattuna. Eli jos tätä normaalirasvaista ruokaa vedän kolme lautasellista aterialla, niin light-tuotteita piti syödä vielä ylimääräistäkin. Esimerkiksi normaalia raejuustoa puoli rasiaa välipalaksi kun taas "rasvatonta" koko rasia ja lisääkin olisi mennyt.
Aloitin proteiinipitoisella ruokavaliolla kolme viikkoa ja kaksi päivää sitten. Sain tuttavalta valmiin ruokalistan ja seuraan ohjeita orjallisesti - ja olen ollut viimeiset kaksi viikkoa kuin pyörremyrsky. Viikko meni ihan mukavasti, mutta nyt en pysty nukkumaan öitä kun olen koko ajan ihan äärettömän nälkäinen ja vihainen. Verenpaineeni on niin korkealla, että päässäni vain humisee. Eilen sain ihan mielettömät raivarit, kun mies jätti työkoneensa pöydälle, jonka ääressä tein käsitöitä. Tänään aamu alkoi taas raivokohtauksella, syynä vain se että mies käveli kengät jalassa keittiöön ja kantoi hiekkaa mukana. Painonvartijoilla tiputtaisin nopeasti kuten kymmenen vuotta sitten, mutta en yksinkertaisesti saa itseäni pitämään sitä typerää pistekirjaa päivästä toiseen joka päivä kuukaudesta toiseen. Kyllästyn vain siihen. Yritän kiduttaa itseäni ottamalla itsestäni kuvia, katsomalla tähtösten kropista kuvia netistä, seuraamalla television eri laihdutusohjelmia.. mikään ei motivoi. Olen vain kusipää itselleni ja muille heti, kun päivittäinen kalorimääräni on alle 2000. Liikuntaa harrastan kyllä talvisin muodossa "hyöty". Kesäisin pyöräilen todella paljon, mutta korvatakseni syömäni määrän minun pitäisi liikkua ihan helvetillisen paljon. Juoksemista en ymmärrä eikä siitä tule edes hyvillä kengillä mikään euforinen olo vaan pelkkä vitutus päämäärättömästä juoksentelusta. Enkä varsinkaan ymmärrä kuntosalin juoksumattoja tai crosstrainereita. Mieluummin kävelen vaikka 30 kilometriä tunturissa kuin metriäkään juoksumatolla. Tunturiin vain on pitkä matka enkä jaksa motivoitua läheisestä pururadasta. Se kun on vain pururata metsän keskellä. Ei mitään nähtävää. Kulkisin kilometritolkulla kunhan olisi jotain mielekästä katsottavaa!
Lihavana olen onnellinen, mutta en uskalla katsoa peiliin. Normaalipainoisena näytän hyvältä, mutta kukaan ei kestä minua. Enkä tosiaan siloittele asiaa lihavuuttani puolustaakseni, vaan tästä on huomauttanut mieheni, siskoni, äitini, siskontyttö ja pahimpana paras ystäväni, joka viime viikonloppuna hermostui äyskimiseeni ravintolassa ja käski tilaamaan kunnon annoksen, "kun ei tuota mökötystä jaksa katsoa." Suutuin tietty siitäkin...
Summa summarum, minun on siis valittava joko mies ja ystävät tai oltava hoikka. Molempia en näköjään voi saada...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Alkoholistikin kiukkuaa kun ei saa hermojaan kuriin ilman naminamia. Jos on tiettyyn kalorimäärään addiktoitunut, pitää laihdutusta ajatella oikeamminkin vieroituskuurina, ja siihen kuuluvat vieroitusoireet kuten vaikkapa kiukku ja nälkä. Kaikki kuitenkin helpottaa vähitellen. Kuukauden jos jaksaa 2000-kalorisella, niin elämä on varmasti helpompaa.
Kaloreita voi helposti vähentää valitsemalla juomaksi pelkästään vettä. Lisäksi nollakalorisilla light-limuilla korvaa helposti makeanhimoa. Kannattaa kuitenkin pysyä kaukana kofeiinipitoisista litkuista, ne kun voivat kiihoittaa salakavalasti ruokahalua.
"Light-ruokiin" ei yleensä kannata koskea, kun ne on useimmiten pelkkää sokerihöttöä ja jättävät paljon nälkäisemmäksi kuin reilusti proteiininen ja rasvainen ruoka (esim juustot).
Liikuntaa ei tarvitse laihtumiseen. Tärkein treenattava lihas on leukalihas joka pitää suuta kiinni silloin kun liian paljon kaikenlaista ruokaa on tarjolla.
Ja hei, hoikkana saa helposti uuden miehen, joten anna palaa! ;-)
Ei muutakuin oma kämppä hakuseen ja kevät auki.
Ikävää, mutta uskoisin minäkin, että jossain vaiheessa helppaa, kun vaan sitkeästi jatkat.
MUTTA entä, jos vaan pienennät YHDEN aterian päivässä: jonakin päivänä kevyempi aamupala, jonakin illallinen jne? Silloin muutos ei olisi niin raju?
Minä kyllä liikkuisin, vaikka sitten mummojen tahtiin. Tanssi kotona kivan musiikin tahtiin, leiki balleriinaa, hoppaajaa, tangontaitajaa ja salsalanteita.
Ulkoile paljon, se tuulettaa päätä :)
Ja opettele laskemaan kymmeneen... :)
Minusta kuulostaa siltä, että sabotoit itse omaa laihtumistasi. Yrität vakuuttaa itsellesi, että sinun on mahdotonta laihtua ja pitää mies ja ystävät.
Tosiasiassa olet antanut itsellesi luvan käyttäytyä kuin uhmaikäinen lapsi. Kannattaa kysyä itseltäsi: jos presidentti istuisi kanssasi samassa ravintolapöydässä, kiukuttelisitko sittenkin? (Jos et pidä presidentistämme, valitse joku muu henkilö jota ihailet ja kunnioitat.) Pystyt kyllä laihtumaan kiukuttelematta, jos vain tahdot.
Hah ha ha sä olet ihan kuin minä 3 vuotta sitten :) Mä olin kanssa ihan pihalla kun aloitin tän laihiksen. Mun piti mennä lekuriin ja pyytää bentsoja kun meinas järki kadota. Minut ohitti kanssa vanha mummeli pyörällä ylämäessä kun tyhjää vaan, ja minä sotkin punaisena naamalmaltani ja arvaa vituttiko. Sitten vilasin näyteikkunasta itseänä sivusta ja edestä, no olisin voinut vaipua asfaltin sisään oli niin järkyttävä olemus. Sitten se alkoi ja hitaasti mutta varmasti vaaka näytti aina pikku pudotusta. Viimeiset 20 kg vedin sitten alle vuodessa, ja olikin aikamoista meininkiä se pudotus. Minulla oli hurjat 108 kg silloin kun aloitin. Eilen menin housuja ostamaan ja otin tietty vanhasta muistista xxxl kokoja kasan mukaan. No ne oli ihan julmettoman isoja ja sitten hikisenä moisesta pukemista ja riisumista otin sellaiset tosi pienet farkut ja olin ihan hoo moilanen kun ne sopi eikä ollut edes kireät. Juma kun olin pollee ja hykertelin kun olen koko talven vedellyt vaatteissa jotka vanhaa perua läskiajoilta ja ei niistä nähnyt laihtumistani kun muutama tuttu. Kyllä olo on aivan uskomattoman mukava nyt kun olen oppinut oikean ruokavalion ja pienet annoskoot. Ei todella enää ota kupoliin mikään. Minä painan nyt 57 kg ja olo on kuin nuorella tytöllä. :) Nyt ei minua enää moni ohita, ei kävellen eikä fillarilla. Aloita se laihis kuitenkin se vaikuttaa sinun terveyteesi fyysisesti joskus, ja kiukuttelu tuntuu silloin pikkujutulta.
Tarkoittaako tuo proteinipitoinen ruokavalio vähähiilihydraattista ruokavaliota? Olen huomannut että VHH-dietti saa monet kiukkuisiksi ja agressiivisiksi. Kokeileppa syödä vähän enemmän hiilareita ja laske kalorit.
Oletko kokeillu kiloklubia? Itse olen merkkaillut sinne syömiset ja syönyt ohjeiden mukaan ja laihtunut puolessa vuodessa 19kg.
Paljonkos tuota mehua kuluu? Siinä on nimittäin todella paljon kaloreita. Jätä se mehu kokonaan pois, juo vettä. Jos hanavesi ei maisutu niin ehkä kivennäisvesi tai hiilihapotettu vesi maistuisi?
Sitten vain annoskokoja määrätietoisesti himan pienemmiksi, mutta jos laihduttaminen tuntuu vaikealta, niin tee yksi asia kerrallaan ja tiukenna itsekuria vaikka kuukauden välein.
Jos jättää juomatta yhden litran mehua päivässä, lähtee painoa pois noin 20 kiloa vuodessa. Eli noin 54,8 grammaa läskiä joka ikinen päivä.
Yhdessä litrassa tuoremehua voi olla jopa 450 kaloria ja 117 g hiilaria. Nektareissa vielä enemmän. Sohvaperuna ei milloinkaan tarvitse yli 100 grammaa hiilaria pysyäkseen pirteänä ja hyväntuulisena.
Ja monella "terveellisesti" syövällä menee helposti pari kolmekin litraa täysmehuja päivässä :) Sitten ihmetellään miksi sokerit on koholla ja paino vaan nousee :)
Juon appelsiinimehua lasin aamuisin. En sen enempää.