Hei,
Kirjoitan tänne, koska en tiedä, kenen kanssa asiasta puhuisin ja jotakin palautetta minun on tunteilleni saatava. Kirjoitin joskus vuoden alkupuolella huolestani, kun ulkomaalaistaustainen avomieheni alkoi osoittamaan palavaa kiinnostusta latinotansseihin. Nyt hän on aloittamassa salsan 1-2 tuntia viikossa. Hän sanoo, ettei ole menossa hakemaan naista tms mutta en saa päästäni mielikuvaa tuosta kovin fyysisestä tanssista, että auttamatta se sitten johtaa hänen ja hänen tanssiparinsa välisiin tunteisiin ja fyysiseen yhteenkuuluvuuden tunteeseen.
Lasten vuoksi en voi mennä mukaan tanssiharrastukseen (minun lapseni, eivät hänen). Tai ehkä voisin, jos hankkisin lastenvahdin, mutta koko tanssijuttu aiheuttaa minulle kurkunkuristusta. En menisi mukaan vaikka haluaisin ja vaikka voisin. En pysty ajattelemaan muuta, kuin niitä kauniita nuoria tummia miehiä etsiviä naisia, joita miesystäväni sitten tapaa siellä salilla.
Olen hoitanut hänen asiansa kuten työnhaut ja viralliset puhelut jne mutta tämä jo tuntui pahalta, että jouduin laittamaan viestiä tanssikouluun. Tuli tunne, että kaivan omaa hautaani.
Onko minulla enää mahdollisuuksia hänen kanssaan vai voinko heittää hanskat suoraan tiskiin? Kauniimpia ne naiset siellä tanssisalilla taatusti ovat kuin minä. Heillä ei ole tätä vatsaa, jonka raskaudet minulle aiheuttivat, vaikka muuten olenkin ihan normaalipainoinen.
Kirjoitan tänne, koska en tiedä, kenen kanssa asiasta puhuisin ja jotakin palautetta minun on tunteilleni saatava. Kirjoitin joskus vuoden alkupuolella huolestani, kun ulkomaalaistaustainen avomieheni alkoi osoittamaan palavaa kiinnostusta latinotansseihin. Nyt hän on aloittamassa salsan 1-2 tuntia viikossa. Hän sanoo, ettei ole menossa hakemaan naista tms mutta en saa päästäni mielikuvaa tuosta kovin fyysisestä tanssista, että auttamatta se sitten johtaa hänen ja hänen tanssiparinsa välisiin tunteisiin ja fyysiseen yhteenkuuluvuuden tunteeseen.
Lasten vuoksi en voi mennä mukaan tanssiharrastukseen (minun lapseni, eivät hänen). Tai ehkä voisin, jos hankkisin lastenvahdin, mutta koko tanssijuttu aiheuttaa minulle kurkunkuristusta. En menisi mukaan vaikka haluaisin ja vaikka voisin. En pysty ajattelemaan muuta, kuin niitä kauniita nuoria tummia miehiä etsiviä naisia, joita miesystäväni sitten tapaa siellä salilla.
Olen hoitanut hänen asiansa kuten työnhaut ja viralliset puhelut jne mutta tämä jo tuntui pahalta, että jouduin laittamaan viestiä tanssikouluun. Tuli tunne, että kaivan omaa hautaani.
Onko minulla enää mahdollisuuksia hänen kanssaan vai voinko heittää hanskat suoraan tiskiin? Kauniimpia ne naiset siellä tanssisalilla taatusti ovat kuin minä. Heillä ei ole tätä vatsaa, jonka raskaudet minulle aiheuttivat, vaikka muuten olenkin ihan normaalipainoinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole lukenut aikaisempia kirjoituksiasi, mutta noin lähtökohtaisesti tanssiharrastus on harrastus siinä missä muutkin. Tietysti aina on vaara kehittyä tunteita, kun on tekemisissä läheisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa. Riippuu niin miehestäsi millainen onkaan. Ei se silti olisi myöskään oikein estellä häntä. Jos hölmöilee, niin sittenpähän on hyvä syy erota. Kyllä sä hänen käytöksestä huomaat jos ei enää sinusta välitä.
Ymmärrän ap;n huolen mutta tietyllä tavalla hän on tehnyt miehestään syyntakeettoman ja tanssista syntipukin. Ikäänkuin olisi vääjäämätöntä että mies pettää kun aloittaa tanssiharrastuksen ja miehellä ei olisi osaa tai arpaa asiassa. Mutta kyllä on niin että elämässä tulee ennemmin tai myöhemmin eteen houkutuksia joista on osattava kieltäytyä, ihan riippumatta siitä mitä harrastaa tai ei harrasta. Jos mies pystyy olemaan uskollinen, hän on sitä harrastaa sitten tanssia tai ei. Ja jos ei pysty niin pettää joskus kuitenkin.
Nyt kuitenkin näet aika selkeästi miten tuollainen vähän houkutuksille altis harrastus vaikuttaa ja näet miehestäsi senkin puolen. Ehkä se on tulevaisuuden kannalta ihan hyväkin vaikka luonnollisesti vähän pelottavakin asia.