Ikäero ja muuta...

Ainakin aluksi mieti huvikseen montako asiaa tuossa on päällekkäin:

-SInä olet vanhempi kuin mies
-Sinun biologinen kello tikittelee, haluat lapsen
-Mies haluaa jotain mutta
-Mies ei halua kokopäivätöitä
-Mietit onko väärin haluta mies joka suunittelee perhettä ja sen elätystä
-Haluat olla kotona pidempään kun lapsi syntyy = mies on työelämässä?
-Kysyt onko vastaavia miehiä olemassa
-Päättelet että olet muinaisfossiili jos 25-vuotiaana haluat lapsen ja 21-vuotias mies ei halua (tuskin olet!)

Se mikä sinua todennäköisesti vaivaa on se että olet suhteessa miehen kanssa jolla on tällä hetkellä elämäntilanteiden ja ikäerojen vuoksi erilaiset tavoitteet.
Todennäköisesti yrität hakea henkistä tukea että saisit kammettua miehen luopumaan omista haaveistaan ja kantamaan velvollisuutensa.
Ei tule onnistumaan.

Lyödään vetoa että vaikka hänet töihin saisitkin ja pukkaisitte yhteisen lapsen niin mies alkaisi oireilla suhteessa sen vuoksi koska ei saanut tehdä noita muita juttuja. Seuraisi ero ja yhteinen huoltajuus tai suhde olisi hyvin vaikea.

Tällä hetkellä sinun tulee kysyä että mitä sinä oikeasti haluat JA oletteko te sopivia toisillenne siinä suhteessa mitkä teidän tavoitteet ovat.

Pahinta mitä näen on tuo juttu mitä kuvailin tai sitten se että tyydyt tähän tianteeseen yrittäen koko ajan taivutella miestä muuttamaan mieltään mikä johtaa parisuhteiden ongelmiin.
Voi hyvinkin olla ettette kuulu ehkä toisillenne siinä suhteessa miten sinä haluaisit asioiden menevän.

Jos olet vakavissasi miehen suhteen niin mieti kykenetkö odottamaan ja onko miehestä ylipäätään siihen perheen isäksi. Se vaatii muutakin kuin vain töissä oloa ja elättämistä, kai tajuat sen?
Miehen tulee olla kypsä isäksi ja tehdä asioita perheensä vuoksi että NAUTTII siitä eikä vain velvollisuudesta.

Mutta pyydän ettet yritä saada tätä miestä kammeta hänen mahdollistensa halujensa vastaisesti siihen muottiin jonka haluaisit miehen olevan että perheunelmasi toteutuisit koska todennäköisesti siinä joutuisi kärsimään lopulta hän, sinä ja se lapsi. Siis jos hän oikeasti ei ole valmis, ehkei tule koskaan olemaankaan.

Ehkä se on juuri tuossa, että mies on 21-vuotias... Et säkään lasta sen ikäisenä halunnut. Aika harva enää nykyään haluaa niin nuorena lapsia, vaikka heitäkin toki on: ilmeisesti miehesi ei ole heitä. Mun mielestä siis, mies on ihan normaali nuori mies, joka haluaa nyt vaan elellä vielä muutaman vuoden, eikä raataa niska limassa vaimon ollessa kotona. Kyllä moni mies haluaa että vaimo jää kotiin lasten kanssa, nykyään moni mies itsekin haluaa olla kotona, mutta ikäryhmä on siinä molemmin puolin 30 vuotta, ei 20 vuotta.

Ei ole väärin haluta mies, jonka kanssa mennä naimisiin ja saada lapsia, joka haluaa elättää perheensä, ja käy koko päivä töissä, mutta toista ei voi pakottaa. Nykyään aika moni lähtee vasta kotoaan tuon ikäisenä. Itse en ainakaan olisi tehnyt 21-vuotiaana lapsia ja alkanut elämään mitään tuollaista ruuhkavuosielämää sen ikäisenä. Hän saattaa haluta vielä opiskelemaankin, on sen verran nuori. Entäs jos hän haluaa toteuttaa itseään vielä perheen perustamisen sijaan? Perheen perustaminenkin on toki itsensä toteuttamista, jos sitä oikeasti itse haluaa. Mutta miehesi ei nyt sitten vielä vissiin halua eikä hän ole poikkeus ikäisekseen.

Jos sinä et voi odottaa, sinun täytyy etsiä vanhempi mies. Mietipä nyt vaan, 4 vuotta tuossa iässä. Jos ei luonnostaan halua lapsia ja perhettä nuorina, niin siitä ei kyllä hyvä seuraa jos painostuksesta siihen suostuu: toivottavasti hän ei ole sitä sorttia tai olet yksinhuoltaja muutamassa vuodessa! Aika moni on.

Kunnianhimotkin ovat erilaisia, voi olla ettei miehelläsi ole mitään kiirettä eikä kunnianhimoa mihinkään suuntaan. Mieti siis myös sitä.

Sinulla on toki aikaakin, siis vuosia vielä. On ihan eri asia, kun olette 5 vuotta vanhempia, mutta haluatko katsoa sinne saakka? Voihan tietty olla, että joudut katsomaan joka tapauksessa, jos sopivaa miestä ei löydykään, vaikka eroaisitte. Haluatko siis olla juuri tämän miehen kanssa vai et?
Muista että yhtälailla kun sinulla on oikeus sinun toiveesiisi, on hänellä hänen omiinsa. Mielestäsi voi myös kuulua olla jotain, mutta hän saattaa ajatella asioista täysin eri tavalla. Voi siis olla, että ette sovi yhteen pidemmän päälle, siis että teillä ei ole samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat, tavoitteet ja toiveet, eikä ratkaisevissa, perustavaa laatua olevissa kysymyksissä (perhe&lapset) samaa mielipidettä.

Joten toiveesi voi olla oikea, mutta mies väärä nyt tällä hetkellä tai siihen tarkoitukseen. Aina ei rakkaus vaan riitä. Enkä siis kehota eroamaan suoraan, vaan tosiaan miettiämään asiaa myös järjellä, sillä joskus rakkaus vaatii vähän sitäkin. Voi olla, että ero on sitten lopulta ainoa vaihtoehto, joskus käy niinkin, mutta sinä tiedät sen, kun mietit mitä haluat ja kauanko odotat, jne. jne.

Kiitoksia asiallisista vastauksista. Sen sanon tähän nyt heti että missään nimessä en ikinä suostuttelisi ketään mihinkään mitä ei halua, olen itse epätoivottu lapsi ja saanut siitä kyllä ikäni kärsiä. Lähinnä mieltäni taitaa vaivata se että epäilen löydänkö ikinä sellaista miestä jonka kanssa olisi samalla viivalla, tämän nykyisen kanssa ei todellakaan niin ole. Lisäksi tuntuu koko ajan enemmän siltä kuin olisi jo yksi lapsi täällä, kun ei toinen osaa ollenkaan käyttää maalaisjärkeä, ei osaa käyttää rahaa, kaikesta saa erikseen sanoa...On siis varsin selvää että perheestä ei puhetttakaan!Miehen täytyy olla mies eikä vauva.No ehkä joskus löydän mitä etsin, ehkä en.
(Ps.olen menossa itse ensi syksynä opiskelemaan, joten perheenperustus ei muutenkaan nyt ihan heti mielessä.Tämä vaan oli tämmöistä pyörittelyä, koska muutama vuosi kuitenkin menee nopeaan ja olisihan se mukavaa sitte oikean ajan tullessa olla sellainen mies vieressä jonka mielestä myös on oikea aika...)