Tönäiset tuntematonta vahingossa kadulla. Anteeksi -sana tulee sinulta kuin automaationa. Tönäistyksi tullut hymyilee takaisin ja toteaa ettei se haittaa. Jatkatte molemmat matkaanne.
Juttelet hyvän ystävän/perheenjäsenen/puolison kanssa, ja tulet sanoneeksi jotain todella ajattelematonta. Tuttusi ehkä suuttuu, vaikenee, pakenee tai loukkaa sinua samalla tavalla kuin sinä häntä. Et saa sanottua, miten pahoillasi olet, eikä loukattu saa sanottua miten sanasi satuttavat. Jatkatte kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan... mutta tapahtunut hiertää välejänne.
Miksi anteeksi pyytäminen yleensä on niin vaikeaa?
Milloin olet viimeksi pyytänyt anteeksi, mitä asiaa ja keneltä?
Oletko itse kaivannut anteeksipyytöä, mutta et ole sitä saanut?
Miltä tämä on tuntunut?
Onko se jäänyt hiertämään välejänne tai kenties jopa katkaissut välisi tähän ihmiseen?
Juttelet hyvän ystävän/perheenjäsenen/puolison kanssa, ja tulet sanoneeksi jotain todella ajattelematonta. Tuttusi ehkä suuttuu, vaikenee, pakenee tai loukkaa sinua samalla tavalla kuin sinä häntä. Et saa sanottua, miten pahoillasi olet, eikä loukattu saa sanottua miten sanasi satuttavat. Jatkatte kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan... mutta tapahtunut hiertää välejänne.
Miksi anteeksi pyytäminen yleensä on niin vaikeaa?
Milloin olet viimeksi pyytänyt anteeksi, mitä asiaa ja keneltä?
Oletko itse kaivannut anteeksipyytöä, mutta et ole sitä saanut?
Miltä tämä on tuntunut?
Onko se jäänyt hiertämään välejänne tai kenties jopa katkaissut välisi tähän ihmiseen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä minä aina silloin tällöin anteeksi pyytelen, lähinnä silloin kun vahingossa törmää toiseen tai tönäisee ruuhkassa, mutta kyllä se on aina joskus päässyt unohtumaan, varsinkin silloin jos sitä ei ole huomannut toista loukkaavansa kuin vasta jälkeen päin.
Helpointa sitä on pyytää jotain fyysistä vahinkoa tai unohdusta anteeksi, vaikeinta juurikin tuota toisen tahatonta sanallista loukkaamista.
Itse en ole oikein osaa edes vaatia toisilta tuota anteeksipyyntöä, sillä olen melko suorasanainen ihminen keskusteltaessa. Joten jos olen tuntenut itseni loukatuksi, niin olen osannut sen ihan suoraan toiselle sanoa. Otan sitten tuon perusteella käydyn keskustelun anteeksipyyntönä, en minä toiselta ole varmaan koskaan ihan oikeaa anteeksipyyntöä edes vaatinutkaan. En myöskään loukkaannu kovinkaan helposti, enkä edes muista milloin joku olisi omia sanomisiaan minulta anteeksi pyydellyt.
Ei minulta tulla koskaan pyytämään anteeksi. Tiedän sen. Vaihtoehtoina ovat kosto tai jonkinlainen kosminen huvittuneisuus. Kahelius. Unohdus ei oikeasti ole mahdollista, jollei saa jotenkin aivovauriota.