Mietin tässä onko sellaisia lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä olevia miehiä jotka ovat päässeet estoistaan ja alkaneet nauttia naisista vasta yli 25-vuotiaina? Miehiä jotka ovat saavuttaneet tyydyttävän seksielämän ilman parisuhdetta. Parisuhdehan ei myöskään sitä mitenkään takaa.
Minulla on ainakin tässä parinkympin jälkeen mennyt useampi vuosi;
-käsitellä omia patoutumiani ja traumojani ja puutteellisuuden tunteita. Osittain olen löytänyt ratkaisuja näihin asioihin. Esim.salilla käynti auttaa jossain määrin fyysiseen alemmuudentunteeseen. Henkisemmät harrastukset myös vähän nostavat itsetuntoa. Tuntee itsensä enemmän tasavertaiseksi.
-ihan vain opetella puhumaan naisille. Nykyään tämä on jo puoliksi spontaania mutta en silti harrasta sitä erityisen paljon koska nuorille naisille puhuminen heidän ärsyyntymisensä pelossa on aina vähän riskialtista. Vanhojen naisten kanssa voi puhua vähän helpommin mistä vain.
-Sen asian hyväksyminen tai pikemminkin tiedostaminen että naisetkin ovat ihmisiä vaikka välillä tuntuu että naiset eivät ole ihmisiä tai ainakin ovat eri laji ja välillä tunnen suorastaan yllättävää yhteydentunnetta kun ajattelen että naiset puhuvat ihmisten/miesten kieliä ja kirjoittavat niitä myös. Tunne siitä ettei miehillä ja naisilla ole juuri mitään yhteistä on aika vahva.
Sen lisäksi myös sen asian tajuaminen että naistenkin maha voi roikkua, naisilla voi olla selluliittia tai muita ulkonäkövirheitä ja epävarmuutta eivätkä kaikki naiset ole yhtä hehkeitä kuin netissä.
Onko olemassa jotain sellaisia mielikuvaharjoitteita tai muita juttuja joilla olette valmistaneet itseänne irtoseksin tai muun kivan etsimiseen ja siitä pitämiseen?
Oletteko jotenkin rationalisoineet itsellenne miksi teidän pitää muuttaa elämäntyyliänne seksuaalisemmaksi ja etsiä naisia aggressiivisemmin, ilman romanttisia toiveita? Oletteko tunteneet paineita tästä? Minä en koe että meidän kulttuurissamme ihannoidaan sellaisia miehiä vaikka ATM:t sanoisivat mitä. Uskoisin että tuntisin paineita jos tällainen kulttuuri olisi olemassa mutta en tunne. Ainoat paineet ovat sisäsyntyisiä.
Voiko yksi onnistumisen kokemus kuten joku yhden yön juttu muuttaa suhtautumista asioihin?
Minulla on ainakin tässä parinkympin jälkeen mennyt useampi vuosi;
-käsitellä omia patoutumiani ja traumojani ja puutteellisuuden tunteita. Osittain olen löytänyt ratkaisuja näihin asioihin. Esim.salilla käynti auttaa jossain määrin fyysiseen alemmuudentunteeseen. Henkisemmät harrastukset myös vähän nostavat itsetuntoa. Tuntee itsensä enemmän tasavertaiseksi.
-ihan vain opetella puhumaan naisille. Nykyään tämä on jo puoliksi spontaania mutta en silti harrasta sitä erityisen paljon koska nuorille naisille puhuminen heidän ärsyyntymisensä pelossa on aina vähän riskialtista. Vanhojen naisten kanssa voi puhua vähän helpommin mistä vain.
-Sen asian hyväksyminen tai pikemminkin tiedostaminen että naisetkin ovat ihmisiä vaikka välillä tuntuu että naiset eivät ole ihmisiä tai ainakin ovat eri laji ja välillä tunnen suorastaan yllättävää yhteydentunnetta kun ajattelen että naiset puhuvat ihmisten/miesten kieliä ja kirjoittavat niitä myös. Tunne siitä ettei miehillä ja naisilla ole juuri mitään yhteistä on aika vahva.
Sen lisäksi myös sen asian tajuaminen että naistenkin maha voi roikkua, naisilla voi olla selluliittia tai muita ulkonäkövirheitä ja epävarmuutta eivätkä kaikki naiset ole yhtä hehkeitä kuin netissä.
Onko olemassa jotain sellaisia mielikuvaharjoitteita tai muita juttuja joilla olette valmistaneet itseänne irtoseksin tai muun kivan etsimiseen ja siitä pitämiseen?
Oletteko jotenkin rationalisoineet itsellenne miksi teidän pitää muuttaa elämäntyyliänne seksuaalisemmaksi ja etsiä naisia aggressiivisemmin, ilman romanttisia toiveita? Oletteko tunteneet paineita tästä? Minä en koe että meidän kulttuurissamme ihannoidaan sellaisia miehiä vaikka ATM:t sanoisivat mitä. Uskoisin että tuntisin paineita jos tällainen kulttuuri olisi olemassa mutta en tunne. Ainoat paineet ovat sisäsyntyisiä.
Voiko yksi onnistumisen kokemus kuten joku yhden yön juttu muuttaa suhtautumista asioihin?
Vastaukset 47
Vanhimmat
"Normaaliksi" mieheksi tuleminen sisältää seuraavat vaiheet:
1. Mene juttelemaan niin monelle naiselle kuin pystyt.
2. Yritä tehdä kiinnostavista naisista tyttöystäväsi, tai jotain muuta.
3. Arvioi mikä meni pieleen, ja siirry puhumaan toisen tyyppisille naisille tai muuta käytöstä.
4. Toista loputtomasti kunnes tehoaa.
5. Vietä enemmän aikaa reaalimaailmassa kuin S24:llä
Suhteellisen hyväntahtoinen mielipide ihmiseltä joka ei kuitenkaan selvästikään ymmärrä ollenkaan mitä tarkoittaa olla naisten hyljeksimä mies.
Tiedän mitä on olla naisten ei-hyväksymä ja myös hyväksymä, mutta ehkä en niin kovin hyljeksimä. Riippuu mitä tarkoitat sillä.
Ja tuo "toista loputtomasti kunnes tehoaa" koskee myös itseäni, eikä ole mitään kettuilua. Kaikkien miesten jotka eivät ole superkomeita hunkseja kannattaa tehdä niin ja heittää ego romukoppaan. Epävarmuus ja epäilyt vähenee sillä että tehdään niistä huolimatta.
Varmaan on paljon, sillä tuossa iässähän sitä vasta oikeasti aikuistutaan.
Terve
Itse olen jo yli kolmekymppinen (joten vakinimimerkkini ei ole oikein kohdallaan) mutta minulla se "läpimurtovuosi" oli, kun olin 21, jolloin pääsin poikuudestani. Sen jälkeen oli naisten käyttäytymisen ja logiikan opiskelua tuonne 25 vuoteen asti, kunnes alkoi pidempi parisuhde. Varmaan 25-vuotiaana olin saavuttanut sen "normaalin miehen" tason.
Nyt tiedän naisista jo valtavan paljon enemmän kuin kaksikymppisenä, jolloin olin vielä täysin pihalla asioista, ja tiedän seurustelusuhteeni sen jälkeisten tapahtumien ansiosta huomattavasti enemmän kuin kaksivitosena.
Muutama kohta tekstissäsi tuntui hyvinkin tutulta.
"-Sen asian hyväksyminen tai pikemminkin tiedostaminen että naisetkin ovat ihmisiä vaikka välillä tuntuu että naiset eivät ole ihmisiä tai ainakin ovat eri laji ja välillä tunnen suorastaan yllättävää yhteydentunnetta kun ajattelen että naiset puhuvat ihmisten/miesten kieliä ja kirjoittavat niitä myös. Tunne siitä ettei miehillä ja naisilla ole juuri mitään yhteistä on aika vahva."
Tämä huvitti jopa, näin minäkin muistan ajatelleeni. Olin itsekin hyvin yllättynyt siitä, että naiset puhuvat ja kirjoittavat myös ihmisten/miesten kieliä, jotkut jopa melko sujuvasti. Mutta hyvin harvassa kuitenkin ovat ne naiset, joille mies voi puhua aivan rehellisesti, kyllä yleensä sellainen tietty varpaillaanolo on välttämätöntä. Vähän päälle kaksikymppisenä en tätä tajunnut ollenkaan vaan esittelin omia ajatuksiani tytöille hyvinkin rehellisesti, ja sain tästä tietysti kuraa niskaani ja inhoa osakseni. Sitten tajusin, että on myös itse opeteltava "naisten kieltä" ainakin jonkin verran, jotta tyttöjen kanssa pystyy mihinkään kommunikaatioon. Tytöthän kuitenkin lopulta valitsevat sen keskustelukielen, koska he istuvat Graalin maljan päällä.
"Onko olemassa jotain sellaisia mielikuvaharjoitteita tai muita juttuja joilla olette valmistaneet itseänne irtoseksin tai muun kivan etsimiseen ja siitä pitämiseen?"
Ei nyt ehkä ihan mielikuvaharjoitteita, mutta kyllä esimerkiksi ennen baariin lähtöä perjantai- tai lauantai-iltana minulla on tapana käydä ostamassa hyvät aamiaistarvikkeet ja siivota kämppää. Onpahan sitten puitteet kunnossa, jos sattuisi käymään tuuri.
"Oletteko jotenkin rationalisoineet itsellenne miksi teidän pitää muuttaa elämäntyyliänne seksuaalisemmaksi ja etsiä naisia aggressiivisemmin, ilman romanttisia toiveita?"
Joo, rationalisoin. Logiikka on aika yksinkertainen, eli miehen pitää ottaa aloite käsiinsä ja olla aggressiivinen, koska eivät ne naiset tule baarin pöydästä miestä iskemään (tosin minua tultiin viime viikonloppuna, mutta tämä on tavismiehellä kuten minulla niin harvinaista, että sen varaan ei kannata laskea yhtään mitään).
"Minä en koe että meidän kulttuurissamme ihannoidaan sellaisia miehiä vaikka ATM:t sanoisivat mitä."
No, tästä olen kanssasi eri mieltä. Ihailu ei kylläkään ole täysin julkista eikä tapahdu muodollisissa yhteyksissä. Niinpä esimerkiksi miehen muistokirjoitukseen ei laiteta, että "nuorempana Pertti oli myös sangen kova naistenmies, joka sai pillua lähes viikoittain". Mutta puoli vuotta hautajaisten jälkeen Pertin kaverit tai työpaikan kollegat voivat jo mennä kaljalle, muistella vainajaa ja hymähdellen sanoa, että kyllähän Peralla aina naisia piisasi.
"Voiko yksi onnistumisen kokemus kuten joku yhden yön juttu muuttaa suhtautumista asioihin?"
Kyllä minulla ainakin itsetunto nousi huimasti, kun 21-vuotiaana sain ensimmäistä kertaa ja tajusin, että hei, minähän voin myös onnistua. Ja myöhemmin olen aika useinkin saanut seksuaalista huomiota (joskus pimpsaakin) sellaisilta naisilta, joiden ei kaiken järjen mukaan pitäisi minun suuntaani vilkaistakaan.
Mutta ei muuta kuin tsemppiä, vaikutat sympaattiselta tyypiltä jopa silloin, kun mietelmäsi karkaavat omituisiksi enkä ole niistä samaa mieltä kanssasi. Gordon Gekko tuossa antoi yksinkertaiset mutta ihan hyvät ohjeet, noudata niitä. Lisäisin vielä kohtaan 4, että tässä tosiaan vaaditaan huomattavan paljon kärsivällisyyttä ja kykyä sietää epäonnistumisia.
"Sitten tajusin, että on myös itse opeteltava "naisten kieltä" ainakin jonkin verran, jotta tyttöjen kanssa pystyy mihinkään kommunikaatioon."
Näin on..
Ja kyky sietää epäonnistumisia on yksi tärkeimpiä asioita melkein kaikille miehille. Itse asiassa ajattelen niin, että jos epäonnistumiset saa muotoiltua itselleen tyyliin "nyt vain kävi noin", eikä epäonnistumiseksi, niin aina parempi.
Sulla oli hieno ja ystävällinen kirjoitus ja uskallankin siksi näin naisena kysäistä selvennystä vielä tuohon alla olevaan lainaukseen.
"Mutta hyvin harvassa kuitenkin ovat ne naiset, joille mies voi puhua aivan rehellisesti, kyllä yleensä sellainen tietty varpaillaanolo on välttämätöntä. Vähän päälle kaksikymppisenä en tätä tajunnut ollenkaan vaan esittelin omia ajatuksiani tytöille hyvinkin rehellisesti, ja sain tästä tietysti kuraa niskaani ja inhoa osakseni. Sitten tajusin, että on myös itse opeteltava "naisten kieltä" ainakin jonkin verran, jotta tyttöjen kanssa pystyy mihinkään kommunikaatioon. "
Voisitko laittaa jotain esimerkkiä tuosta? Kiinnostaisi tosi paljon että mitä te miehet sitten ajattelette niin erilailla kuin naiset että joudutte suitsimaan ajatuksianne naisten seurassa.
Tässä se piilleekin se juttu että samaan aikaan miehen odotetaan olevan mies ja esittävän omia mielipiteitä sillä tavoin ettei hän vain alennu kenenkään edessä, mutta samalla osa jutuista täytyy kääntää tai oikeammin sensuroida naisten kielelle.
Tietysti naista iskiessä tämä on erityisesti läsnä. Jos ei osaa sekä oikeaa puheen ja ruumiin kieltä sekä seksuaalisesti viestiä sillä niin mies jää yksin.
Naiset eivät itse usein huomaa kuinka he ryhmässä voivat torua sekä eristää miestä, joka heidän mielestään ei ole heidän huomionsa arvoinen, paitsi tietysti harmittomana tuttuna.
Sori mutta mä en vieläkään oivaltanut mitä se on mitä joudutte miehenä sensuroimaan tai kääntämään naisten kielelle. Voisitko sinä laittaa jonkun käytännön esimerkin?
Ääriesimerkki.
Miehet keskustelevat:
- Saitko pillua viikonloppuna?
Käännös naisten kielelle:
- Tapasitko ketään tosi kiinnostavaa naista viikonloppuna?
No oletko päässyt kuuntelemaan miesporukan juttuja ns. kärpäsenä katossa? En tarkoita nyt mitään nussimisjuttuja tai vastaavaa. Miehet puhuvat keskenään hyvin suoraan ja rehellisesti, ikävistäkin asioista suoraan ja ronskisti. Monet naiset ei pidä ylipäätään siitä että puhutaan mistään ikävistä asioista. Ja ehkä vielä isompi juttu on se että mies ei saisi koskaan tunnustaa naiselleen heikkouttaan, epävarmuuttaan, pettymyksiään tai muuta tällaista. Moni nainen menettää hyvin nopeasti mielenkiinnon mieheen joka ei esitäkään sitä vahvaa ja itsevarmaa urosta jollaisen he haluaisivat. Tiedoksi vaan kaikilla tällaisille naisille että jokainen ihminen on epävarma ja heikko joskus, kaikki eivät vain ilmaise sitä vaan vetävät jotain vahva mies roolia juuri siitä syystä ettei heikkoutta hyväksytä.
Esimerkkinä mitään negatiivista tällä palstalla tai muuallakaan ei saa sanoa naisista tai vihjata siihen suuntaan.
Lisäksi miehen puhe on yleensä suorempaa sekä raaempaa tietoa. Naisille yleensä pitää puhua tunteiden välityksellä.
Tämä ei liity pelkästään siis siihen mitä sanotaan vaan miten sanotaan.
Voisi myös ehkä kuvitella että kovin monotonisesti puhuvat miehet, jotka käyttävät teknistä sanastoa ovat naisten mielestä umpitylsiä?
Se mikä minulla on ongelmana on se että omaksun empaattisen ja ymmärtäväisen mielen ollessani naisten kanssa tai sitten alan johtamaan koko orkesteria. Silloin kun yritän johtaa orkesteria minusta tulee varsin tunteeton, vähän armeijatyyppinen. Molemmat lähestymistavat naisille ovat sitten naisten kiinnostusta ajatellen huonoja. Koska ekassa vaihtoehdossa he kokevat sinut suorastaan yhdeksi tuttavaksi lisää jonka olkapäätä vastaan itkeä ja toisessa he kokevat sinut joksikin ulkopuoliseksi autoritaariseksi ehkä hieman pelottavaksi hahmoksi.
En tähän ikään asti ole onnistunut löytämään kovin pitkäksi aikaa sitä miehekästä välimuotoa jossa yhdistyy tuo miehekäs voima ja sympatia naisia kohtaan.
Mä arvaan että sinä sitten poriset miesten keskellä ihan samalla tavoin kuin naisten kanssa ja miehet kattelee sinua kuin hullua, mutta ovat hiljaa koska sinähän olet vain yksi hupsu nainen, eikös niin. ;)
Jos paljastaa heikkouksia, vaikka nyt mielenterveysongelmia, on hyvä jos vastapainona on jatkuvasti tietoisuus siitä, että mies on esimerkiksi satoja naisia kaatanut, sulavapuheinen vegebodari.
Kolmas roolini on muuten sitten vitsiniekka, joka ehkä voisi toimia, mutta toisin kuin luullaan niin itseironiaan taipuvainen pelle ei saa aina naista mukaansa.
Olipa vagabond tai mitä hyvänsä niin mitään erityisen pessimistästä tai negatiivista en naisille alkaisi laukomaan varsinkaan alussa.
Naisten tunteet katkeavat aika nopeasti koska he eivät pidä siitä että heidän hyvät fiilikset ja tunnelmat pilataan.
Kattaa kaiken mahdollisen ns. narinan mistä tahansa asiasta. Naiset itse tietysti saavat olla niin negatiivisia kuin he haluavat ja yleensä mies kiristelee hampaitaan sen kaiken läpi. Tässäkin täytyy muistaa että se ei saisi miehen naamalta näkyä että naisen negatiivisuus ottaa aivoon.
Naisilla on sosiaalisissa suhteissa suhteessa mieheen paljon tällaista vapautta ja vaikutusvaltaa, jota usein he eivät itse huomaa.
Tällä palstalla.. huh. Täällä on monesti niin vihaista väkeä, että yleensä en osallistu edes keskusteluun kun se tuntuu niin turhalta. Menee siihen mutku miehet sitä ja naiset tätä linjalle ja sitten kakki vaan aukoo päätään eikä kukaan yritäkään ymmärtää mitään.
Tosta negatiivisuudesta. Ei ole varmaan kummallekaan sukupuolelle toimivaa ainakaan ihan tutustumisvaiheessa, jos on naama mutrulla. Mutta itse en kyllä pelästy jos miehellä on välillä huono päivä. Mutta sellaista jatkuvaa kaikki-on-ihan-perseestä -juttua en kyllä jaksa. Mä kuulun siihen koulukuntaan, joka ei jaksa jatkuvaa marinaa vaan uskoo, että asioille voi ja pitää tehdä jotain jos kerran ahdistaa. Ja jos niille ei kuitenkaan mitään voi tehdä niin se pitää sitten hyväksyä.
Mä tosiaan puhun miehille ja naisille samalla lailla. Harvoin mua katsotaan kun hullua ja silloin kun katsotaan se katsoja on yhtä usein nainen kuin mies. :) Olen vaan välillä pohtinut tuota miesten ja naisten eroa että onko se ihan todellinen. Usein tuntuu siltä että sukupuolten välinen ero ei ole ollenkaan niin suuri kuin yksilöiden välinen ero.
Tuolla aiemmin joku mies kirjoitti että miehelle puhutaan pillun saamisesta ja naiselle naisen tapaamisesta. Sitäkö se sensurointi mitä miehet tekee on? Koska naiset sensuroi vähän samaan tyyliin myös puhuessaan miehille mutta kenties vähän toisista asioista.
No yks juttu on se, että naiset saattavat ymmärtää hyvin negatiivisesti sellaisen sanontatavan, joka miehille menisi ihan ok. Asioita joutuu muotoilemaan eri tavalla, koska "brutaali" esitystapa saa sinut näyttämään naisten mielissä kusipäältä. Miehet taas ymmärtävät sen niin, että ei se nyt ihan tuota tarkoitakaan, ja jos tarkoittaa, niin ei sillä niin väliä.
Sinä olet vain yksi nainen naisten joukosta. Et edusta heidän kokonaisvaltaista mielipidettä tuon negatiivisuuden suhteen.
Miehen tehtävä usein mm. treffeillä on viihdyttää ja luoda tunnelmaa. Siihen ei paljon negatiivisuutta tarvita kun ne naisen mielestä ovat pilalla.
Itse en jaksa tänne palstalle edes kirjoittaa koska mitään naisista ei saisi mm. kirjoittaa vaikka asiaa tietäisikin hyvin vierestä seuranneena. Heti kun jotain joka kuulostaa vähänkään negatiiviselta tai pahoittaa jonkun naisen mielen että kun naisista yleistetään niin siitä nousee poru. Tällöin kirjoittajamies on avuton runkkari joka ei ole koskaan jutellut edes naisten kanssa.
En minäkään jaksa negatiivisuutta. Yritän kannustaa, mutta ei sitä jatkuvasti jaksa. Samoin jonkun särkymättömän lasipallon rakentaminen itsensä ympärille ja sieltä negaaminen sekä toisten kritisointi tosielämässä on todella rasittavaa.
Yksilöiden välinen ero on todellakin suurempi kaikessa muussa paitsi juuri siinä kun mies ja nainen alkaa suunnittelemaan suhdetta. Siinä vaiheessa jos sitä eroa ei ole niin suhdetta ei synny. That's it.
Sen takia mm. minun kaltaisen miehen jossa ei voi sanoa olevan erityisesti feminiinisyyttä mutta sellaista "humanismia" ja ihmisyyttä niin tarkoittaa etten saa aikaiseksi riittävää kontrastia naiselle että hän kiinnostuisi seksuaalisesti. Tähän vaikuttaa tietysti myös ulkoinen luontainen habituskin.
Siitähän tässä aiheessa puhuttiin.
Sensurointi on yleensä paljon rankempaa ja myös se tapa millä viestitään naisten kanssa varsinkin kun naisiin yritetään tehdä vaikutusta tuolla mahdollisella suhdetasolla. Tuo negatiivisuus tuli mainittua ja samoin monia asioita naisten kanssa täytyy selittää siten että naiset voivat ryhmässä sen yhdessä hyväksyä.
Ainakin oman kokemukseen perustuen osa naisista ei lainkaan sensuroi miten juttelee miesten kanssa, mutta miehet hyväksyvät tämän "naisen höpötyksenä". Vastaava miehen ollessa kyseessä naisten keskellä on paljon hankalampi tilanne miehelle.
Miehet antavat tietynlaisen "harkinnan" sekä anteeksiannon naiselle tietyissä asioissa, mutta vastaavaa ei tapahdu välttämättä toisin päin. Tämä koskee erityisesti sitä jos yksilö haluaa että siinä ryhmässä tekee vastakkaiseen sukupuoleen vaikutuksen myös sukupuolisella tasolla.
Mun kokemukset miesten jutuista (lähinnä työympyröissä) on sellaiset, että miehet puhuu (ainakin vieraista) naisista tosi rumasti ja arvostellen keskenään. Miehet myös vittuilee toisilleen niin että se on huumoria. Miehet ei mun kokemuksen mukaan ole myös yhtään sen rehellisempiä tai reilumpia kuin naisetkaan.
Jos sinun kokemus naisista on tuo niin varmaan se sitten pitää paikkansa, että jotkut/monet naiset ei hyväksy mieheltä heikkoutta mutta en kyllä tunnista tuosta itseäni. Itseasiassa kuulostaa pelottavalta että miehellä ei saisi olla tunteita eikä mies saisi olla epävarma.
"Voisitko laittaa jotain esimerkkiä tuosta? Kiinnostaisi tosi paljon että mitä te miehet sitten ajattelette niin erilailla kuin naiset että joudutte suitsimaan ajatuksianne naisten seurassa."
Sukupuolten erot nyt yleensä on sellainen ruutitynnyriaihe, josta on viisaampi olla hiljaksiin ja varovainen naisten seurassa, ellei tunne keskustelukumppania tarpeeksi hyvin. Tämän ymmärrän nykyään, päälle kaksikymppisenä en. Kerran yksi tyttö, jonka kanssa olin toisilla treffeillä, löi minua baarissa, kun ryhdyin puhumaan siitä, miten biologiasta johtuvat erot johtavat siihen, että miehet ja naiset noin keskimäärin haluavat eri asioita, mikä selittää myös eri ammatteihin päätymistä työmarkkinoilla.... nykyään olen tästä aiheesta naisseurassa hiljaa tai esitän mielipiteitäni vain hyvin verhotusti paitsi jos tunnen naisen ja voin luottaa siihen, että hänen kanssaan pystyy asialliseen keskusteluun.
Ja niin kuin Esimerkki-Erkki kirjoitti tuolla, niin kyllähän myös baari-illan tapahtumat on sellainen aihe, jota mies kuvailee hyvin toiseen tapaan miesporukassa kuin naisten kuullen.
Kiitos, nyt alkaa jo valjeta mitä tarkoitit.
Näihin toisen sukupuolen ymmärtämisasioihin vaikuttaa toivottavasti myös ikä. Sitä mitä ei parikymppisenä ymmärtänyt ei kolmekymppisenä pidä enää mitenkään outona jne. Mutta huonosti käyttäytyvää naisseuraa on sulla ollut...
Minä kun en naisia deittaile enkä heihin yritä vaikutusta tehdä, niin en tietenkään ole joutunut noihin ongelmiin törmäämään. Ja tiedän että olen vain yksi nainen enkä edusta edes suurinta osaa sukupuolestani. Naisiakin on hyvin hyvin erilaisia. Ja naisilla on ne omat ongelmansa miesten kanssa.
On vain niin vaikea uskoa että suuri(n) osa naisista olisi niin vaikeita :D
Mies ei saa näyttää heikkouttaan, epävarmuuttaan tai tunteitaan (paitsi intohimoa tai tunnetta jonka voi tulkita "miehiseksi ilmaiuksi" silloin kun mies haluaa iskeä naisen.
Muissa tilanteissahan miehen epävarmuuden tai heikkouden näyttäminen voidaan tulkita myös alistuneisuudeksi ja myöntyväisyydeksi ryhmän naisten tahtoon. Ei ole huono keino saada naisista...kavereita.
Tietysti naisilla on omat ongelmansa miesten kanssa, sehän on ilmiselvää. Eihän tämä mikään "naisissa kaikki vika kun miehillä ongemia" juttu ole.
Olen vain tarkkaillut tilannetta siitä näkökulmasta kun olen tuntenut naisia tuttavina ja kavereina mikä on antanut aikamoista lukutaitoa joihinkin tilanteisiin.
En tiedä ovatko naiset niin "vaikeita" vaan enemmänkin sopeutuvaisia ryhmän toimintaan ja suojeluherkkiä itseään sekä naisia kohtaan ryhmässä kun kyseessä on joku mies.
Itse uskallan ottaa sen verran omaan piikkiin että ehkä naismakuni on surkea, on käynyt huono tuurikin kun olen kohdannut surkeaa naismatskua ja ehkä luonteessani on jotain sisäistä korjaamatonta vikaa.
Onneksi naisia on erilaisia, mutta se ei varmaan auta miehiä tai naisia siinä että löytää sen omanlaisensa tyypin sieltä kaiken massan tai erilaisuuden seasta.
Ei suurin osa naisista olekaan vaikeita. Suurin osa maailman naisista on hyvin kuuliaisia, vähän liiankin kuuliaisia. Vaikeita naisia on pieni vähemmistö maailman naisista, mutta valitettavan suuri osa siitä vaikeiden naisten pienestä vähemmistöstä asuu Suomessa. Suomi on täysin poikkeuksellinen maa siinä, kuinka naiset täällä ovat unohtaneet oman biologiansa.
Kaikki avaimet onneen on jo tällä palstalla moneen kertaan kerrottu jos on osannut tulkita lukemansa oikein/soveltaa omaan elämäänsä/omaan persoonaansa ja on osannut sivuuttaa ne väärät neuvot. Aamen.
Kerropa vielä lyhyessä muodossa ne avaimet onneen?
Pengo arkistojen kätköistä. Riippu siitä mihin neuvoja haluat. Älä odota että sulle lyödään joku taikatemppu kouraan jonka avulla tosta noin vaan saavutat onnen.
En minä tiedä varmaksi.
Jotkut tyypit jotka olen tuntenut ovat aloittaneet suhde-elämän vasta parikymppisenä ja joku lähempänä 30-vuotiaana. Päälle 30-vuotiaana en taida tietää kuin yhden tyypin, mutta ehkä syynä on vain se etten tunne tarpeeksi porukkaa?
Pikkaisen ehkä yrität tehdä näistä ongelmia miehille jotka eivät helposti saa tai eivät lainkaan saa yhtenäisiä vaikka ongelmat tosiasiassa voivat olla hyvin erilaisia.
Esimerkiksi itse miehenä olen itsenäinen ja suht itsevarma, mutta naisten kanssa on vaikea tulla seksuaalisesti toimeen. Olen toisinaan liian seurallisen mukava ja toisaalta joskus kai eteerisen kaukainen tyyppi.
"-Sen asian hyväksyminen tai pikemminkin tiedostaminen että naisetkin ovat ihmisiä vaikka välillä tuntuu että naiset eivät ole ihmisiä tai ainakin ovat eri laji ja välillä tunnen suorastaan yllättävää yhteydentunnetta kun ajattelen että naiset puhuvat ihmisten/miesten kieliä ja kirjoittavat niitä myös. Tunne siitä ettei miehillä ja naisilla ole juuri mitään yhteistä on aika vahva."
Minulla taasen ongelma oli nuorempana päinvastainen ja se vaivaa vieläkin. Tunsin naisia ja olin sen verran perillä heidän maailmastaan että suhtauduin heihin ihmisinä. PAHA VIRHE.
Et saa naisen huomiota jos kohtelet heitä ihmisinä koska
1. He eivät virittäydy tällöin siihen viettien vientiin
2. He eivät pidä itseään naisina seurassasi
3. He eivät pidä sinua miehenä seurassaan joka vahvistaa vain 1. ja 2.
Sen takia pidän aika usein vähän hassuna kun puhutaan yleisestä sosiaalisuudesta yms. joka parantaisi naisten saantia. Toki se parantaa niiden osalta, jotka asuvat suurin piirtein kotilepakkoluolassa, mutta kaikkien muiden tilanne ei muutu miksikään.
Lisäksi omat illuusioni naisten suhteen olivat varsin vähäisiä ja opin jo nuorena että he osasivat olla suht pirullisia ja manipuloivia. Tämän myötä en osannut aina kunnioittaa naisia tai nähnyt monissa naisissa mitään saavuttamisen arvoista.
Loppulauseena sanoisin että naisten kanssa pelkkä neutraali ihmisyys ei riitä. Tarvitaan sitä kontrastin voimaa joka syntyy että tuntee ittensä mieheksi sekä osaa ennen kaikkea välittää sitä miehisyyttä naiselle että hänen tunteet syttyy.
Sanomattakin selvää että omien luonteenpiirteiden sekä myös olemukseni takia olen päätynyt useimmiten vain kaveriksi.
Tällä hetkellä myös näyttää siltä ettei asia tule siitä muuttumaan miksikään tässä kolmenkympin rajapyykillä.
Toisaalta on iso joukko koulutettuja, fiksuja sinkkunaisia jotka näkee ton parisuhdekuvion läpi yhtälailla kuin sinäkin ja pohtivat samoja juttuja kuin sinä ja ovat yksin ja kelpaavat vain kaveriksi ja niin eespäin
Korjataan että suhteessa olen ollut, mutta noiden ongelmieni kohdalla, ne taitavat valitettavasti olla pysyviä.
Sinä taisit unohtaa nyt jotain. Mies on se aktiivinen osa puoli joka pyrkii aktivoimaan naista. Ainut syy miksi nainen jäisi tuollaisessa tapauksessa yksin, joka toki on mahdollista korkealle koulutetun ja hyvin palkatun naisen kanssa on se että hän "omii miehen aseman". Tällöin miehet eivät kiinnostu koska joutuvat jo kosintavaiheessa kamppailemaan tämän miehelle luonnostaan kuuluvan aktiivisen osan kanssa TAI tulee tunne että nainen odottaa miehen olevan suorastaan superaktiivinen ja supermiehekäs.
Mielelläni tapaisin koulutetun ja fiksun sinkkunaisen, joka näkee parisuhdekuvioihin ohi, mutta kun heidän seksuaalinen kiinnostus ei yleensä herää minun kohdalla johtuen esimerkiksi olemuksesta tai sitten en ole tarpeeksi korkeasti koulutettu heille.
Ainakin niiden koulutettujen ja fiksujen naisten osalta joita olen tuntenut niin heidän ongelmansa on kattava lista kriteerejä miehelle ja vielä aika kovat seksuaalisten kemioiden odotukset mm. fyysisen viehätyksen osalta. Jos siihen lisätään tuo kamppailu asemasta miehen kanssa niin toki ymmärrän että on vaikeaa jos joutuu niiden alfahunksien kaveriksi vain. ;)
onkohan sulla liian korkeat vaatimukset tai et vaan huomaa niitä yksinäisempiä seinäkukkasia? kompromisseja parisuhde vaatii. eihän kaikkien naisten pitäisikään ihastua sinuun, ethän sinäkään ihastu kaikkiin. ps. nainenkin voi jäädä yksin vaikkapa huonon itsetuntonsa takia...
Totta helvetissä mulla on kriteerini.
Minulla ei ole mitään ongelmia yksinäisten seinäkukkasten kanssa mutten voi alkaa heitä aktivoimaan elämään, ajattelemaan ja mm. liikkumaan tai hoitamaan kuntoaan.
Jos kuvittelet etten tunne empatiaa naista kohtaan joka jää yksin koska on vaatimattoman oloinen ja näköinen tai joka omaa huonoja ajatuksia itsestään tai ei usko löytävänsä ketään niin olet väärässä. Mutten minä voi alkaa sen pohjalta valitsemaan ketään että nainen on epätoivoinen. Hänhän saattaisi valita minut sen pohjalta ettei saa sitä mitä oikeasti havittelee.
Mieskin tarvitsee aitoa kiinnostusta naiselta ja sen lisäksi ainakin itse kaipaan samanhenkistä ja persoonallista naista.
eihän kaikki seinäkukkaset ole vaatimattoman oloisia tai näköisiä. jotkut vaan on kovin ujoja tms ja jäävät siksi syrjään
melko moni on valinnut kumppaninsa siksi ettei saa sitä mitä oikeesti haluaa... moni meistä haluais seukkaa jonkun kiirakorven kaa mut eipä taida olla mahdollista...
onko ongelma se ettei ole naista vai se ettei oikeanlaiset naiset kiinnostu? vai joku ihan muu???
Voihan se olla ujouttakin, totta juu. Huono puhua kun en mahdottomasti baareissa liiku ja ujous mielestäni on viehättävää. On vain vaikea yrittää havitella ujoa naista itselleen koska heidän kiinnostuksestaa ei ota selvää. Olen joskus kokeillut kovastikin. En yleensäkään ole hyvä lukemaan naisten kiinnostusta koska tulkitsen sen vain ystävällisyydeksi joksi se usein paljastuukin jos itse kiinnostun naisesta.
Ei minulla ole sinällään ongelmaa jos ei ole naista. Mielestäni on vähän outoa sanoa että "kunhan olisi vain joku". En minä tahdo olla vain "joku" jollekin naiselle joka haaveilee jostain muusta, muttei ole mahdollista saada sitä. Silloin nainen ei arvosta minun persoonaa ja vaan hakee jotain "parasta yksilöä" jonka kykenee saamaan omilla avuillaan.
kiira korpi muuten vaikka nätti onkin ei muuten kiinnosta minua persoonana lainkaan. Toisaalta on aivan liian kliinisen kaunis jotta tekisi edes ulkonäöllään vaikutuksen. Voi kuulostaa oudolta mutta jättää aika kylmäksi.
Ehkä se ongelma on ettei naiset noin keskimäärin kiinnostu ja siten ei ole mahdollista edes tutkiskella että voisiko löytää sieltä joukosta jonkun sopivan. Vois ehkä olla kiinni siitäkin etten vain kohtaa oikeanlaista naista koskaan.
kiirakorvella symboloin vaan jotain unelmaa, ei hänkään mun ykkössuosikki oo mut ymmärrät pointin.
tarkotan tolla ujoudella et osa heistä menee ihan tutkan ohi. ei heitä pistä merkille koska eivät ota kontaktia oikein mitenkään. näkeehän noita vaikkapa luennolla yliopistossa. nättejä ja niin yksin. ei heitä tosiaankaan baareissa näy... ei kai naiset yleensäkään kiinnostu heti vaan tosi hitaasti? ja ensin ollaan yhdessä jossain projektissa, kavereina tms. baarisuhteet on sit vähän eri asia
mä en kyl tiedä ketään joka seurustelis unelmansa kans... muutamia kaunottaria tiedän mutta ainakin osa heistä on ilkeitä, epävakaita, yksinkertaisia jne. ja ne jotka on fiksuja ja mukavia yms., aina on nurkan takana joku vielä seksikkäämpi. ja en tunne yhtäkään miestä joka olisi sellainen jonka arvelisin olevan naisten mielestä täydellinen. eli kaikki tekee kompromisseja. eikö tunnu kivalle että kelpaa jollekin puutteistaan huolimatta? sehän vaan kertoo että joku minussa on niin hyvää ettei huonot puolet haittaa
liikutkohan väärissä piireissä jos ei oikeanlaista koskaan tunnu löytyvän...
Ei minulla ainakaan monikaan ole mennyt tutkan ohi koska joskus kiinnitin nimenomaan huomiota noihin ujoihin.
Ne, jotka minulta menee todennäköisemmin ohi ovat ne normaalimmat ja sosiaalisemmat joiden en usko edes kiinnostuvan minusta sillee joten pidän heitä vain ystävällisinä jos he ottavat kontaktia. Turha kai sanoa että kun on tarpeeksi noista ottanut näpeilleen niin sitä alkaa varoa sitä hellaa.
Olen pahoillani, mutten näe mitään järkeä siinä että nainen olisi kanssani ja toteaisi etten ole täydellinen. Että minun pitäisi olla pitempi, komeampi, parempi tuloinen, isompi peniksinen ja ties mitä muuta.
Siinäpä yksi syy miksen ole löytänyt sopivaa koska moinen kilpailu- ja vertailumentaliteetti on minulle jotain hyvin hyvin sairasta.
Ihminen on kokonaisvaltainen persoona joka on syntynyt sekä kasvanut tietyssä ympäristössä ja hän on täydellinen siltä osin kun hän sillä hetkellä on jos hän vain pyrkii toteuttamaan potentiaaliaan.
Katsos kun minä en näe että ihmisessä lopulta on ellei hän itse niihin vaikuta että hänessä olisi puutteita, vikoja ja virheitä.
Ajatus että "kelpaan" jollekin on oksettava. Ei sen takia että hän ottaisi jonkun paremman jos vain saisi eikä minua vaan ettei hän ota jotakuta toista sen takia kun minulla on vähemmän puutteita kun sillä toisella.
Mitä ihmeitä ovat ne "hyvät" ja "huonot" puolet? Kuka niitä määrittää?
Liikun varmaan väärissä piireissä varsinkin tällä hetkellä kun ei ole lähes piirejä lainkaan joissa liikkua. En myöskään koskaan opiskellut yliopistossa enkä ollut riittävän aktiivinen opiskelijaporukoissa. Siinä jokaiselle muuten opittavaa että nuorena pitää se virtsa vääntää tai huomaa olevansa tilanteessa jossa ei edes kohtaa tarpeeksi naisia tilanteissa joissa heitä voi iskeä oikealla tavalla.
Osa kohtaamistani naisista nykyään esimerkiksi baarissa on jotain tosi meneviä opiskelijoita tai sitten vaikkapa vanhempia naisia, jotka nyt vain ei sytytä jo elämäntilanteiden ja elämäntapojen erojen takia.
Ehkä tässä nyt on yhdelle illalle riittämiin minun asioista puhuttu kuitenkin? ;)
Tää sun viestisi oli tarkoitettu miehille mutta mun on ihan pakko tähän kommentoida. Mä luen usein sun kirjoitukset ja suorastaan toivon, että susta ei koskaan tule "normaalia miestä" jos se muuttaa sut erilaiseksi. Sä oot niin piristävän erilainen ja hyvällä tavalla outo. Sun pohdintoja on kiva lukea kun sä ajattelet asioita niin erilaisista näkökulmista kuin muut. Joo, ei mulla muuta :)
Vähättelemättä yhtään tämän nimimerkkii 1985 persoonaan, hänen tulee muuttaa todennäköisesti lähestymistapaansa omiin ajatuksiinsa ja luonteeseensa jos aikoo saada naisen hänestä kiinnostumaan.
Voi tietysti olla että hänen puutteensa ovat itseensä uskossa, väärissä rooli- ja toimintamalleissa sekä mahdollisesti ulkoisessa habituksessa.
Huomautuksena että jos olisin saanut joka kerta sentin siitä että olen kuullut naisilta miten piristävän erilainen ja hyvällä tavalla outo olen normaalissa elämässä niin olisin rikas mies. Se ei takaa valitettavsti pil...saantia anteeksi naisen rakkauden saavuttamista.
Palautetta miesten kielellä: Emme ole nyt vastaamassa Mies1985:lle siinä hengessä, että hän tuntisi olonsa paremmaksi NYT, vaan siinä mielessä että hän saisi parisuhteen aikaiseksi. Jos se ei ole aikaisemmin riittävän hyvin onnistunut, hänen täytyy muuttaa jotain. Se ei riitä hänelle, että hänen kommenttejaan on ihmisten kiva lukea. Tosin ei sitä kirjoitustyyliä varmaan tarvitsekaan muuttaa.
Joo, mä tiedän että tulin vähän väärään ketjuun kommentteineni, mutta ajatelin ettei ne kehut ole kuitenkaan haitaksi tässäkään kohtaa. Ja hän saa kuitenkin teiltä miehiltä niitä neuvoja mitä tarvitsee.
Ei takaa pilden saantia ei. Välillä tuntuu että tää parinmuodostus on nykyään vähän turhankin mystistä ts. ollaan tehty tästä liian vaikeata.
Hyvä toisaalta että kehuit että saa kannustusta naisilta. Tosin siinä on se vaara että ymmärtää asian väärin eikä muuta mitään. Koska nythän homma nähtävästi ei toimi, mutta kenelläpä toimisi, hahahaaaa!
Tässähän on varsin hyviä pohdintoja monella kirjoittajalla tullut. Ehkä tähän jotain itsestäni voin kertoa.
Eka lauseeseen kommentoisin että aika-ikkuna jossa olen näin tehnyt on varsin kapea ja nopea. Toki ensimmäinen suhteenikin sitten ilmaantui kun toin itseäni esille naiselle josta kiinnostuin ja yksinkertaisesti voitin ujouteni alkaa tutustua lähemmin naiseen: ei minua naiset syöneet tai maahan haukkuneetkaan. Kohteliaat pakit ymmärtää kun kyseessä on ns. piilovarattu nainen ja tilanteen kohteliaasti voin myös pitää hyvänä molemmille, ilman noloutta.
Nollasta suhteeseen naisen kanssa ja kaikki se tunnelataus tuli niin rytinällä ja kerralla. Rehellisesti sanoen, kunnia exälleni kun valkkasi minut puutteineni, siihen aikaan...Paljon olen kyllä muuttunut niistä ajoista juuri sen suhde ja treffailukin kokemukseni ansiosta joka kasvatti hyvin paljon minua miehenä. Näen naisen oikeana tuntevana ihmisenä jolle minulla on annettavaa suhteessa miehenä. Jolla on puutteensa ja taipumuksensa. Ei nainen ole täydellinen enkä sitä ikinä vaatisikaan. Kuten en ole minäkään.
Realisoida omat negatiiviset tunteet, eikä antaa niiden olla yhtenä myökkynä sisällä. Miksi tunsin katkeruutta? Teinkö sen vain koska en saa jotain vaiko miten muuten se tuli...Jos itsellä ei olisi ajokorttia olisi typerää syyttää kaikkia autoja koska heidän omistajiensa on helpompi liikkua omalla aikataullaan.
Kokemus naisesta tätä kautta vaikutti eniten minuun, se että joku halusi minut seksiin oli valtava harppaus itsetunnolleni. Sen että uskallan aina katsoa naista silmiin ja kysyä treffeillä otatko kanelipullan vai donitsin- sekä olla kohtelias. Ja ymmärrän että naista ujostuttaa niin minun homma on saada tunnelma kevennettyä ja tehdä fiilis rentoutuneeksi. Tässä ei ujostelulla onnistu, tulee vain vaivautunut oli puolin ja toisin.
Okei. Oli mulla omat klikkini yhteen aikaan kuten, esiintymispelko ja sitä kautta ujous puhua ihmisille-mutta tämä vain heijasteli heikkoa itsetuntoani ja epävarmuuttani kun en ollut saanut muilta juurikaan läheistä hyväksyntää koulukiusaamisen jälkeen. Olin aliarvioinut vuosikaudet itseäni-turhaan parhaassa nuoruudessani. Se on isoin virheeni mitä olen tehnyt. Tämän tunnistaminen vei paljon aikaa.
Olen tietoinen että luonteelleni sopii parhaiten "perinteinen" tutustuminen naiseen joka arvostaa myös sitä minussa miehenä. Tämä baari iskeminen ei ole mulle koskaan vielä täysin avautunut, miten siinä toimitaan oikein. Kun en ole sellainen niin en niin luontevana sitä koe. Tämä on toki rajoittava tekijä, muttei todellakaan ainut keino.
Tottakai mielenkiintoiseen naiseen tutustuminen on minusta nastaa ja intohimoa aiheuttavaa miehenä, oli mikä vaan skene kyseessä. Ja sitten se että joku nainen kiinnostuu minusta, on hiton hieno homma jota arvostan toki terveellä tavalla roikkumatta naisessa.
Kiittäkää Yläkerran Isäntää, Luontoa, Karmaa, mitä vaan, miehet mikäli saatte baaarista naisseuraa.
Joku sanoi toisaalla minua "munattomaksi vässykäksi". Munassani ei todellakaan ole vikaa, päinvastoin. Vässykkä- njaa, luonteeni on tasainen mutta monimuotoinen, vaikka minulla on taipumus puhua hössöttää ja täyttää tila puheella joka ei niin ole informaatio arvoltaan runsasta joka voi ärsyttää asia-ihmisiä.
La aamun avautumiseni. Kiitos ja anteeks.