Kertokaapas ihmiset voiko eron jälkeen olla vielä kavereita tai peräti ystäviä. Entä sen jälkeen kun exälle tulee uusi suhde.
Lasten takia pitäisi yrittää säilyttää hyvät välit, mutta miten?
Lasten takia pitäisi yrittää säilyttää hyvät välit, mutta miten?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elämä jatkuu eronkin jälkeen, kuten niin monen muunkin asian jälkeen.
Mielestäni on aina kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista pyrkiä säilyttämään hyvät välit muihin ihmisiin.
Ihmisillä on usein todella ihanteellinen kuva siitä mitä "pitäisi" olla ja mihin pyrkiä. Se mitä oikeasti on onkin sitten aivan jotain muuta. Tämän vuoksi voisi antaa armoa itselleen (ja toisille) siinä mihin pyrkii.
Esimerkiksi mikäli vain toinen haluaa eroa, tekee erossa ja eron jälkeenkin kaikkensa kiusatakseen kumppaniaan, niin kannattaa unohtaa hyvät välit ja kohteliaisuus. Kunhan nyt jotenkin sietäisi exäänsä silloin kun on pakko, vaikka hammasta purren. Hyviin tapoihin kuuluu myös se, että kohdatessa exän kykenee jonkin aikaa olemaan hiljaa, vaikka tekisi mieli huutaa herjoja.
Riippuu täysin tapauksesta. Nämä seikat vaikuttavat tapaukseen:
- millä mielellä on erottu
- miten liitto/ero sujui
- halusivatko molemmat eroa ja ellei, niin oliko toinen täysin eroa vastaan
Oikeastaan tuosta viimeisestä riippuu eniten miten kaksi ensimmäistä kohtaa sujuu. Jos toinen on erittäin paljon eroa vastaan, niin eron jälkeen ei varmasti tule mitään kaveruudesta tai ystävyydestä. Tällaisessa tapauksessa on jo hienoa, jos molemmat pystyvät olemaan samassa tilassa jonkin aikaa. Esim lasten synttäreillä.
Käytännön kokemuksen perusteella sanoisin, että vanhemmat voisivat pyrkiä kohtuullisiin väleihin eron jälkeen. Se on realistista. Jos välit ovat kuitenkin hyvät, niin ei se haittaa ;).
Eksät on eksiä. Ei heidän kanssaan tarvitse olla kaveri tai ystävä. Riittää että hoitaa lasten asiat asiallisesti, riitelemättä tai painostamatta. Sun aloituksesta saa käsityksen, että sinä et olisi eroa halunnut ja eksän mahdolliset uudet naiset on sinulle kauhistus. Onko näin?
Se jolla on vielä lämpimiä tunteita toista kohtaan voi kokea nuo tilanteet vaikeaksi. Itse olisin onnellinen, jos eksmieheni löytäisi rinnalleen uuden rakkauden. Sovittiin eron yhteydessä (vaikka hän katkera minulle olikin), että hoidetaan lasten asiat yhdessä ja sillä selvä.
Erosta ei selviä elämässä eteenpäin, jos jää roikkumaan kiinni ajatukseen, että eksä on mun paras ystävä ja mitähän eksä sanoo, jos teen niin tai näin. Eihän siinä tapauksessa anna itselleen edes mahdollisuutta löytää se uusi ja itselle sopivampi kumppani.
Omasta erosta alkaa olla pari vuotta ja tätä nykyä ollaan exäni kanssa paremmissa väleissä kuin viiteen vuoteen ennen eroa. Ei "liian" hyvissä väleissä, vaan kumpikin tietää, että ero oli oikea ratkaisu - mutta jotenkin nyt, kun "haavat on nuoltu" ja molemmat myöntäneet tosiasiat itselleen, on helpompi hengittää ja olla toisen seurassa. Yhteisten lapsien kannaltakin hyvä juttu, samoin esim sukulaisten, joiden ei tarvitse pähkäillä mitään "puolen ottoa", vaan meidät voi kutsua samoille synttäreille ym.
Kummallakaan meistä ei ole vielä uutta kumppani, mutta uskoisin, että jatkossakin pystytään olemaan asiallisia - eikä tunkeilla toisen elämään liikaa sen jälkeen, kun siihen on tullut uusi kumppani. Niin on puhuttu, että mahdollisille uusille kumppaneille selvitetään suhtautuminen exään mahd. tyhjentävästi niin, ettei uuden kumppanin tarvitse kokea exää mitenkään uhaksi itselleen ja uudelle parisuhteelle.
Me ainakin haluamme kumpikin pysyä kavereina, vaikka erottiinkin siksi, että mies löysi toisen toisen ja jätti minut. Meillä ei edes ole lapsia, joiden takia pitäisi pysyä väleissä. Mutta kun on melkein 30 vuotta yhteistä historiaa takana, niin ei sitä sidettä tuosta vain katkaista. Eikä se mielestäni estä minua löytämästä uutta kumppania. Ex on minulle edelleen tärkeä ihminen ja minä hänelle.