Mä olen taas ja jälleen maailman typerimmässä tilanteessa.
Mies jota tapailin kesällä 2009 5kk ajan jätti minut joulukuussa. Siitä alkoi ns maanpäälinen helvetti. Ensinnäkin olin yllättynyt ja toiseksi olin kyseisen miehen alainen ja päivittäin jouduin häntä katselemaan aina helmikuun loppun asti. Töiden lopetuksen jälkeen meillä oli muutama yhteinen viikonloppu ja taisi niitä olla muutama myös ennen töiden loppua. Toukokuussa välimme olivat kuitenkin suhtkoht hyvin viilentyneet ja mä aloin olla sujut asioiden kanssa.
Kunnes...
Ukko ilmoitti alkavansa seurustelemaan erään ystäväni kanssa. (uskokaa tai älkee, eipä enään olla ystäviä) He etenivät nopeasti suuresta ikäerosta huolimatta ja jo syyskuussa olivat kihloissa.
Nyt kuitenkin on niin että he erosivat helmikuun lopulla. (kuukausi mun "enne unesta".) Mies otti minuun lähes ensimmäisenä yhteyttä ja siitä lähtien oltiinkin sitten lähes päivittäin tekemisissä puhelimen avulla.
Viimeviikonloppu oli mulle tosi rankka. Siskon likan syntymäpäivät - pahoinpitely ja kaks ihanaa yötä tän miehen kanssa. Maanantai aamulla mies kuintenkin ilmoitti että haluaisi vain olla kavereita. Minä tietenkin otin siitä hieman itseeni ja päätin etten itse ota yhteyttä. Eilen hän sitten soitti ja puhuttiinkin melkein kaksi tuntia. Selvensi kovin tilannetta.
Mä oon valmis yrittämään kaveruutta, vaikka sydän todellakin olisi eri mieltä. Ensiviikolla mennään yhdessä syömään ja siihen mennessä mun kai tarvis saada itseni kuntoon. Oon kuitenkin miettinyt MIKSI, mies haluaa olla mun ystävä? oonhan kuintenkin exä joka aikoinaan pilasi kaiken?
Ja onko jollakulla käynyt niin että kun on yrittänyt kaveruutta on kuitenkin palannut yhteen?
Mies jota tapailin kesällä 2009 5kk ajan jätti minut joulukuussa. Siitä alkoi ns maanpäälinen helvetti. Ensinnäkin olin yllättynyt ja toiseksi olin kyseisen miehen alainen ja päivittäin jouduin häntä katselemaan aina helmikuun loppun asti. Töiden lopetuksen jälkeen meillä oli muutama yhteinen viikonloppu ja taisi niitä olla muutama myös ennen töiden loppua. Toukokuussa välimme olivat kuitenkin suhtkoht hyvin viilentyneet ja mä aloin olla sujut asioiden kanssa.
Kunnes...
Ukko ilmoitti alkavansa seurustelemaan erään ystäväni kanssa. (uskokaa tai älkee, eipä enään olla ystäviä) He etenivät nopeasti suuresta ikäerosta huolimatta ja jo syyskuussa olivat kihloissa.
Nyt kuitenkin on niin että he erosivat helmikuun lopulla. (kuukausi mun "enne unesta".) Mies otti minuun lähes ensimmäisenä yhteyttä ja siitä lähtien oltiinkin sitten lähes päivittäin tekemisissä puhelimen avulla.
Viimeviikonloppu oli mulle tosi rankka. Siskon likan syntymäpäivät - pahoinpitely ja kaks ihanaa yötä tän miehen kanssa. Maanantai aamulla mies kuintenkin ilmoitti että haluaisi vain olla kavereita. Minä tietenkin otin siitä hieman itseeni ja päätin etten itse ota yhteyttä. Eilen hän sitten soitti ja puhuttiinkin melkein kaksi tuntia. Selvensi kovin tilannetta.
Mä oon valmis yrittämään kaveruutta, vaikka sydän todellakin olisi eri mieltä. Ensiviikolla mennään yhdessä syömään ja siihen mennessä mun kai tarvis saada itseni kuntoon. Oon kuitenkin miettinyt MIKSI, mies haluaa olla mun ystävä? oonhan kuintenkin exä joka aikoinaan pilasi kaiken?
Ja onko jollakulla käynyt niin että kun on yrittänyt kaveruutta on kuitenkin palannut yhteen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä mies sitten mieti loppuun asti että haluaako olla kaveri vai ei. Välit poikki miehen seurustelen ystäväsi takia.. ei järkeä niin tehdä jos kerran oli ollut onnellinen hänen kanssa. Pitäisi suhteessa edetä hitaasti, näin yleisesti sanottuna.
Niin mietittyttää kyllä... tuo hänen syynsä haluata olla ystäväsi, mitä hänen ajatuksessa pyörii, en tiedä sitten onko hänellä pahemmin sitten kavereita, ystävä jonka kanssa puhua sellasista asioista josta ei normaalisti muille puhu vai mikä syy siten hänellä on. No Hyvä jos ystävyys onnistuu, aina ei tuo jollakin ihmisillä onnistu.
Minun kohdalla oli se että entiset tyttöystävät itse halusivat olla vain kavereita ja on pysynyt vain pelkästään kaveritasolla. Vain yksi ex:ä, jonka kanssa en halunut olla hänen kaveri. Monta vuotta siitä on aikaa ja olen pääsyt hänestä ylitte.
Mä en edes paskois noin epävakaan ja itsekkään miehen suuntaan.
Kunnioitatko sä itseäs ollenkaan?