Ette työssä käyvät ihmiset tiedä, miten mukava on herätä joskus aamulla yhdentoista aikaan pikkuhiljaa, tehdä aamupesu rauhallisesti, syödä vähän jotain pientä ja istahtaa sitten lepotuoliin mukava kirja kädessä, tai kuulokkeet korvissa radiota kuuntelemaan. Siinä sitten rauhassa heräilee tunti-pari ja lähtee käymään jossain shoppailemassa, kirjastossa, ehkä elokuvissakin jos joku laatuleffa on menossa teattereissa, tai jos aivan villiintyy, niin voi pistäytyä jopa Tallinnassa tai Tukholmassa saakka. Kuntoaan pitää hoitaa, joten kuntosalilla on hyvä käydä pumppaamassa muutaman kerran, jotta ei lössähdä ja ala näyttämään aivan pullasorsalta.
Keväällä, kesällä ja syksyllä on mukava tehdä pitkiä, iltayöhön saakka venyviä pyöräilyretkiä pääkaupunkiseudun tasokasta kevyen liikenteen verkkoa hyväksi käyttäen. Ai että niitä kesäisiä jokivarsien tuoksuja, kuulasta kevään ilmaa ja heräilevää luontoa...
Illalla kun tulet kotiin päivän retkiltä, lueskelet vähän jotain mukavaa, ehkä päivän lehtiä tai jotain uutuuskirjaa, tai ehkä keskustelet perheenjäsenten kanssa politiikasta ja maailman menosta. Menet sitten nukkumaan, kun nukuttaa tietoisena siitä, että huomennakin on hyvä päivä...
Toki auvoisen elon katkaisee sossussa ja työkkärissä juokseminen ja kaikenmaailman lippujen ja lappujen täyttäminen ja joku satunnainen pätkätyö, tai huuhaa-kurssi. Niiden jälkeen menee stressistä toipumiseen monta kuukautta, mutta aihahan ei voi voittaa. Joskus kun on ollut muutaman kuukauden jossain kunnon paskaduunissa, jossa ihmiset piinaavat toisiaan, palkka on pieni, työympäristö ruma ja pomo sekopäinen, niin ei voi kun kaihoilla odottaa taas alkavaa työttömyyttä ja sen mukanaan tuomaa vapautta. Aivan, kyllä minä tiedän, miksi meitä vihataan. Vihatkaa pois. Kiehukaa liemissänne, minä en välitä. En ole koskaan välittänyt.
Keväällä, kesällä ja syksyllä on mukava tehdä pitkiä, iltayöhön saakka venyviä pyöräilyretkiä pääkaupunkiseudun tasokasta kevyen liikenteen verkkoa hyväksi käyttäen. Ai että niitä kesäisiä jokivarsien tuoksuja, kuulasta kevään ilmaa ja heräilevää luontoa...
Illalla kun tulet kotiin päivän retkiltä, lueskelet vähän jotain mukavaa, ehkä päivän lehtiä tai jotain uutuuskirjaa, tai ehkä keskustelet perheenjäsenten kanssa politiikasta ja maailman menosta. Menet sitten nukkumaan, kun nukuttaa tietoisena siitä, että huomennakin on hyvä päivä...
Toki auvoisen elon katkaisee sossussa ja työkkärissä juokseminen ja kaikenmaailman lippujen ja lappujen täyttäminen ja joku satunnainen pätkätyö, tai huuhaa-kurssi. Niiden jälkeen menee stressistä toipumiseen monta kuukautta, mutta aihahan ei voi voittaa. Joskus kun on ollut muutaman kuukauden jossain kunnon paskaduunissa, jossa ihmiset piinaavat toisiaan, palkka on pieni, työympäristö ruma ja pomo sekopäinen, niin ei voi kun kaihoilla odottaa taas alkavaa työttömyyttä ja sen mukanaan tuomaa vapautta. Aivan, kyllä minä tiedän, miksi meitä vihataan. Vihatkaa pois. Kiehukaa liemissänne, minä en välitä. En ole koskaan välittänyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
HAaska provo, mutku suurin osa työttömistä ei käy sossussa ja lapset pitää huolen siitä että kuudelta noustaan.
Mulla ei olekaan lapsia. Niin kuin sanoin, olen NUORI mies.