Kun lueskelee eri keskustelupalstoja, niin silmiin osuu koko ajan tyytymättömyys oman alan työtä/palkkaa kohtaan. Aina kun itsellä käy mielessä alan vaihto kaupan myyjästä vaikka sihteeriksi,niin saa lukea vain kielteisiä kommentteja. Tulee sellainen olo,että viitsiikö tuota nyt vaihtaa mihinkään kun kaikissa kiinnostavissa hommissa tuntuu olevan vain mätää!
Siis: Jos olette tyytyväisiä oman alanne hommiin niin kertokaa mitä ne sellaiset ovat, onko palkka kohdallaan, työajat yms.??
Siis: Jos olette tyytyväisiä oman alanne hommiin niin kertokaa mitä ne sellaiset ovat, onko palkka kohdallaan, työajat yms.??
Vastaukset 5
Vanhimmat
no joo , jokseenkin tyytyväinen .
- tavarakuljetus
- työaika klo 9.15 - 13.15
- 1000 euroa netto / kk
- ruoka , auto , muu
- muut tulot 2600 euroa netto / kk
olin tyytyväinen ,nyt jo pois työstä metalliala työaika 5.30-13.30 päivätyö 2800-3100€/kk.
Jäitkö eläkkeelle, työttömäksi vai sairaskorvauksille jos saan kysyä?
En yhtään epäile tuota tyytymättömyyttä. Siihen on monia syitä, ja osa on kyllä ihan ihmisen omassa päässä ja tekemisissään. Jos valitsee alan mistä ei edes juuri välitä kuin sen että saa tietyn määrän liksaa palkkapäivänä - voiko ketään syyttää elämästään?
Uravalinta on ehkä se suurin syy siis. Halutaan "siistiä sisätyötä" ja kun se on saatu, huomataan ettei se kaikille sovi. Monelle ihmiselle voi olla aika stressaavaa istua tietokoneen edessä toimistossa aamusta iltaan, vuodesta toiseen. Mutta jos siitä tykkää, niin kenellekään sen ei pitäisi olla ongelma.
Palkka on tyytymättömyyden syy oikeastaan siksi että omaa liksaa yleensä verrataan kavereiden tai työkavereiden välillä tai muiden tuttujen. Jos oma liksa on sieltä huonommasta päästä, paine voi kasvaa kallossa. Suurin osa ihmisistä on jumissa sosiaalisissa hierarkian säännöissä, eli raha pönkittää omaa asemaa muiden silmissä(niiden jotka ovat kuin sinä) ja rahan puute tekee sinusta arvottoman. Tämä ei ole loppupeleissä yhteiskunnan vastuulla van ihmisen itse tajuttava mitä tekee ja miksi. Jos rahasta pitää, pitäisi ymmärtää valita ura jolla sitä voi tehdä eikä jäädä kaupan kassalle pienellä palkalla. Valitus on turhaa ja säälittävää jos et tee asialle mitään.
Alan vaihto voi olla hyvin positiivinen asia ihmiselle, moni asia muuttuu ja saa uusia näkökantoja. Ei ole lainkaan tarpeellista tai pakko olla samalla alalla koko elämänsä, päinvastoin.
Joten älä lue mitä muut sanovat, 95% kommenteista on kuitenkin kyllästyneiden ihmisen valitusta. Harvemmin foorumeilla työstään pitävät ihmiset hehkuttavat uraansa, heillä ei ole siihen tarvetta välttämättä. Päteminen on pikkumaista mutta silti vielä harvinaisempaa kuin valittaminen.
Olen ollut muutamalla eri alalla töissä, nykyinen on minulle sopiva. Varmasti on sata ja tuhat ihmistä jotka eivät tätä sietäisi tai kyllästyisivät päivässä. So what, MINÄ teen tätä hommaa päivästä toiseen ja saan siitä palkkaa.
Suurimmat edut omasta työstäni ovat mielestäni:
- Työ arkiaikoina aamusta iltapäivään. Eli vaikka teenkin duunarin peruspäivää, ei tarvitse tehdä viikonloppuja tai iltoja. Toiset niistä tykkää, itse olen tehnyt iltoja ja lauantaitöitä ja pidän tätä nykyistä rutiinia helpompana.
- Työni ei juurikaan stressaa. Olen sellainen luonne että haluan tehdä kaikki hyvin ja mielellään en pidä montaa rautaa tulessa samaan aikaan. "Multitasking" on monella alalla vaatimus, sen tarkoitus on vain pakottaa työntekijä tekemään niin paljon kuin mahdollista vaikka se idea kaupataankin työläiselle kauniissa kääreissä(haastava, mielenkiintoinen, tiivisrytminen organisaatio jnejne). Lisäksi työtäni ei voi tehdä kotona, eli kun lähden työpaikalta, vapaa on oikeasti vapaata myös pään sisällä.
- Olen töissä firmassa jossa arvostetaan työntekijää monella tapaa; palkasta ns. respectiin ja työn kiitoksesta bonuksiin. Mitä voi duunari toivoa enempää kun pomo kiittää, arvostaa ja työilmapiiri on kannustava. Ei selkäänpuukottajia, ei niskaanhengittäjiä, ei tiukkoja deadlinejä, ei lomautusuhkia, palkanalennuksia, painostusta tai yleensäkään mitään mikä laskisi motivaatiota. Jos tuntee jonkin asian parantavat omaa työtään tai sen tekemisen mielekkyyttä, meillä yleensä menee läpi parannusehdotukset(toki pitää olla selkeitä kehittäviä ideoita) vaikka ne maksaisivatkin. Kuinka monesa työpaikassa mennään aina riman alta eikä mikään saa maksaa mitään?
- Kehityskelpoisuus. Sekä firma että minä työntekijänä haluan kehittyä paremmaksi alallani. Tämä symbioosi tekee molemmista vahvempia. Kannustamaton ilmapiiri ei pistä ihmistä tekemään parempaansa tai kehittämään itseään. Samoin huono ilmapiiri ei kehity vaikka siellä olisikin yksi kaksi hyvin työnsä tekevää. Olen ollut työpaikoissa joissa on vängällä yritetty luoda ilmapiirin mutta työnantaja ei ole tehnyt yhtään mitään sen asian eteen kuin pitänyt parit kurssit ja luonut heppoiset strategian omien työntekijöidensä ohjaamiseen. Meillä kannustus tarkoittaa ehkä kursseja(jos haluamme), palkankorotuksia, ympäristön parannuksia eri tavoin, positiivista näkemystä eli asiaa parannetaan työntekijän ehdoilla ei niin että pomo sanoo ja lyö nyrkkiä ja käskee tekemään näin vaan hän sanoo mitä on tarkoitus saada aikaan ja työntekijät kehittävät omin tavoin siihen ratkaisut. Näin päästään yrityksen haluamaan tilanteeseen niin että työntekijä saa itse päättää parhaimmat tavat sen tekemiseen eikä tiettyjä malleja pakoteta "ylhäältä" käsin.
- Hierarkian kapea osuus. Kun firmassa on pomo ja päälliköt, heille kuuluu tietenkin omat vastuualueensa. Mutta jokainen tiettyä asiaa koskeva päätös mietitään ko. alueen henkilöiden kanssa eli ei pääse syntymään suuria eroja vastuuhenkilöiden ja duunareiden sosiaalisessa hierarkiassa. Meillä ei komenneta ihmisiä vaan pyydetään ja se on aina toiminut. Tämä järjestelmä on ehkä herkempi kuin komentamiseen perustuva systeemi joten työntekjijöiden valinnassa pitää osata valita oikeanlaisia ihmisiä. Jos firma ottaa kaikki noin vain töihin jotka haluavat palkkaa mutta eivät anna joustavuutta ja omaa päätään työhön, homma ei voi toimia. Kun porukka joustaa keskenään eli kyetään auttamaan toista tarvittaessa - syntyy aivan toisenlainen sosiaalinen ympäristö kuin sellainen jossa jokainen tekee vain omaa juttuaan eikä voi eikä halua tehdä mitään muuta.
Siinä muutama juttu, enemmänkin olisi mielessä mutta nuo minusta tekee työympäristöstä mielekkään. Tälläisessä työssä kun on vähän aikaa ollut ,alkaa oikeasti sääliä(ei sillä että tuntisin olevani jotenkin parempi) ihmisiä jotka ovat päivittäisessä paineessa omassa työssään ja ihmisten kanssa työpaikalla. Olivat sitten työ"kavereita" tai pomoja. Ei ihme että kukaan ei halua joustaa missään asiassa eli ei tehdä kaverin eteen senttiäkään kun ilmapiiiri ei ole yhteisöllinen. Se tekee työnteosta helposti itsekästä ja vastakkainaseteltua. Jos työstä voi saada muutakin kuin palkkaa eli ympäristön jossa on mukava olla ja jossa autetaan tarvittaessa - pienen ihmisen on mukava lähteä töihin aamuisin ja jopa maanantaiaamuisin.