Olen varmastikin toivoton tapaus.Olen soittanut viulua 8 vuotta,suorittanut vasta 2/3-kurssitutkinnon.Täytän 17 ja olen saanut musiikkiopistolta luvan olla siellä opiskelijana jos saan parin vuoden sisään suoritettua 3/3:n.
Tänä vuonna en ole ollut omilla soittotunneilla jurikaan,sillä olin syksyn musikaalissa orkesterissa ja tänä vuonna olen sairastanut paljon.Olen aika epätoivoinen,sillä kehityn näin hitaasti.Pidän soittamisesta hyvin paljon ja haluaisin kehittyä pitkälle.Mutta pitäisikö lopettaa suosiolla vai onko minulla yhtään toivoa?
Tänä vuonna en ole ollut omilla soittotunneilla jurikaan,sillä olin syksyn musikaalissa orkesterissa ja tänä vuonna olen sairastanut paljon.Olen aika epätoivoinen,sillä kehityn näin hitaasti.Pidän soittamisesta hyvin paljon ja haluaisin kehittyä pitkälle.Mutta pitäisikö lopettaa suosiolla vai onko minulla yhtään toivoa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä on tavoitteesi? Mitkä panostuksesi? Saatko panostukselle odotuksiasi vastaavan tuoton? Jos edistyt normaalia hitaammin, viulunsoitosta ei ehkä tule ammattiasi. Mutta tuleeko panostuksille riittävästi tuottoa, jos viulunsoitto on harrastus tai lisätienesti? Näytät pitävän soittamisesta enemmän kuin soittamisen opiskelusta. On monia amatööripohjalla toimivia orkestereja ja bändejä, joissa voi soittaa muutenkin kuin ansiomielessä. Jos lopettaisit soittamisen, mitä tekisit näin syntyneellä ajalla? Katsoisit telkkaria? Roikkuisit jossain jengissä? Soittaminen, varsinkin bändissä tai orkesterissa, on hieno tapa tavata ystäviä. Ja 3/3:n suorittaminen on todennäköisesti itsetuntosi kannalta arvokas saavutus (”minähän en luovuta”). Molemmat poikani ovat suorittaneet 3/3:n vaikkei soittamisesta kummallekaan ammattia tullut (onneksi!) Soittavat kuitenkin erilaisissa bändeissä, toinen lisäksi orkesterissa.
kiitos tuosta vastauksesta.En ole lopettamassa,sillä todellakin soittaminen on minulle tärkeää,vaikkakin itsetunto on huono.Tuin myös siihen tulokseen mietyttäni,että harjoitteluun käyttämäni aika on turhan pieni,sen olen tiennytkin.Kaiken lisäksi en osaa elää ilman musiikkia(eikä minua jengissä roikkumiset kiinnosta) joten lopetettuani löytäisin pian itseni jonkin toisen soittimen kimpusta,sillä minua kiinnostaa monet soittimet.Minä rakastan soittamista,ja tiedän että se vaatii opiskelua.Joten lisäåän luultavasti harjoittelua,tahto oppia nousee.En mieli huippusoittajaksi.Haluan vain osata soittaa niin että voin itse nauttia omasta sitostani ja tuotytaa sillä myös iloa muille,eikä siihen tarvita ammatrtiin valmistumista.
Olen itse soittanut viulua yli 10 vuotta ja olen melkein aina ajatellut että minusta tulee ammattiviulisti. Nyt viimeaikoina olen ruennut ajattelemaan, että onhan sitä muitakin ammatteja olemassa. Itse soitan hyvässä orkesterissa ja se on se mikä on saanut motivaationi säilymään. Kuitenkin työmäärä on valtava jos aikoo ammattilaiseksi. kilpailu on kovaa ja paikkoja vähän. mutta kuten jo todettiin; musiikkia voi harrastaa vaikkei ammattilaiseksi ryhtyisikään. Tiedän monia joita harmittaa, että on lopettanut soittamisen "murrosiässä". Juttele syksyllä opettajasi kanssa tavoitteistasi ja kerro fiiliksistäsi. Auttaa kummasti!;) Kyllä sinä saat sen kurssin suoritettua!