Millä viikolla syntynyt lapsi todennäköisesti selviää hengissä?

Sanoisin, että täällä päin elvyttämisen raja menee viikolla 24. Joitain 23- viikkoisia on myös hoidettu, mutta vain sillä perusteella että itse alkuun hengittää. Huomaa kuitenkin se, että vaikka lapsi selviäisi hengissä 24- viikkoisena, niin tulevaisuus tuskin on kovin ruusuinen sellaisen lapsen kanssa. Ehkä viikolla 30 lapsi selviää hyvin suurella todennäköisyydellä ja ilman suurempia vaurioita. Pienillä keskosilla on kuitenkin yleistä mm. aivoverenvuodot, hapetushäiriöt yms, joista taas sitten seuraa erilaisia komplikaatioita. Mutta oma lapsemme oli huoneessa jossa oli syntynyt viikolla 28 pieni poika, ja poika voi suht hyvin...

http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=21&Itemid=66

Tuolta löydät ihan tilastoidut prosenttilukemat selviytymismahdollisuuksista.

Meillä on rv28 syntynyt tyttö (minulla erittäin raju raskausmyrkytys, joka eteni nopeasti), syntyessään oli 980g ja 35cm. Alku oli todella kriittinen ja dramaattinen. Ensimmäisinä päivinä ei ollut tietoa, miten neiti selviää mutta selvisi :) Me olemme itseasiassa joutuneet tuohon pienempään prosenttiin, jolla on vakava sairaus. Neidillä on keuhkosairaus, jonka pitäisi kyllä helpottaa ajan myötä. Mutta mitään esimerkiksi aivoperäistä ei ole tältä matkalta muistoksi jäänyt, onneksi.

Toivottavasti pystyt unohtamaan ennenaikaisen synnytyksen nyt kun saat vähän tietoa :) nauti raskaudestasi loppuun asti. Loppujen lopuksihan pieniä keskosia syntyy täysiaikaisiin nähden melko vähän ja varsinkin jos raskautesi on sujunut ongelmitta jo yli puolenvälin, niin useimmiten nämä ennenaikaiset lapsukaiset varoittavat jo jossain vaiheessa.

Mutta siis alkuperäiseen kysymykseesi vielä vastatakseni, karkealla näppituntumalla voisin sanoa, että rv32 eteenpäin tulee enää harvoin juurikaan mitään ongelmia. Yleensä rv32 syntyneet lapset pääsevät melko pian jo kotiinkin. Kun taas esim rv25-30 syntyneitä yleensä odottaa kuukausien sairaalahoito. Meillä sairaalassaoloa kesti 3,5kk.

Ja edelliselle haluaisin sanoa tähän lausahdukseesi "vaikka lapsi selviäisi hengissä 24- viikkoisena, niin tulevaisuus tuskin on kovin ruusuinen sellaisen lapsen kanssa": toivottavasti et koskaan enää sano mitään näin typerää! Jos lapsi on syntyäkseen rv24 niin sille ei äiti tai kukaan muukaan voi mitään. Tämmöinen lausahdus kuulostaa siltä, kuin luulisit jonkun toivovan lapsensa syntyvän noin aikaisin. Ja ei meidänkään elämä "kovin ruusuista ole" rv28 syntyneen syömisongelmaisen oksentavan lapsen kanssa, mutta lapsi on äärettömän rakas. Varmaan osaamme arvostaa lastamme mahdollisesti jopa enemmän, kun olemme nähneet jo enkelin siivet hänen selässään.

meillä rv 26 1 syntynyt tyttö. Kesällä neiti täyttää 10v. kaikki hyvin,mitään "ei jäänyt" keskosuudesta. 6.5.2010 meille syntyi poika rv 25 4. takana molempien kanssa pitkä sairaala jakso. poika oli teholla 7vkoa ja jatkohoidossa3-4 vkoa ennen kotiutumista. pojalla todettiin ll-tason aivoverenvuoto teholla, joka nyt on parantunut luultavasti jälkiä jättämättä. sydämestä kuului kokoajan pieni sivuääni jonka syytä ei saatu selville kuin vasta kotiutumispäivänä: pojalla sydänvika. silmät laseroitiin, bpd-diagnoosi =keuhkot vaurioituneet (meillä astmalääkitys käytössä)). kuulokoetta ei saatu koskaan suoritettua ja aina lääkärit syyttivät ahtaita korvakäytäviä,nyt korvaklinikalla edelleen tutkimukset kesken (ei kuulemma voi johtua ahtaista korvakäytävistä) vaan siis jotain vikaa kuulossa. Mutta nyt kun katson poikaa, viime vuosi tuntuu vaan pahalta painajaiselta. meillä on naurava, ihana poika kotona. mitä sitten vaikka kehitys tulee jäljessä,kyllä se siitä tasaantuu. tottakai huoli pojan tulevista mahdollisista ongelmista välillä nostaa päätään, mutta ne ovat huomisessa ne, ja nyt halutaan nauttia tästä hetkestä. olipahan vuodatus. mutta listan tarkoitus, kaikkine huolineen, on siis rohkaista =) älä turhia murehdi, kyllä se pienikin sieltä ponnistaa.
itselläni oli joka viikkoiset ultrat ja alatietutkimukset sekä keltahormoni piikit kerta viikkoon ennenaikaisuuden estämiseksi. mitään merkkejä käynnistymisestä ei näkynyt. joten aikalailla kaikki tehtiin ennenaikaisuuden estämiseksi ja silti kävi miten kävi. hulluksi ittes teet jos kokoajan murehdit. voimia loppu raskauteen ja iloisempaa mieltä =)

Ainokaiseni (tyttö) syntyi rv26 painoa sellaiset 900g. Mittausta ei voitu suorittaa. Alkuun hirveät pelot selviytymisestä kun ei keuhkot tahtoneet alkaa toimia millään. Myöhemmin epäiltiin leukemiaa joka paljastui vain alhaiseksi hemoglobiiniksi. 2 ensimmäsitä vuotta pelkkää lääkärissä ravaamista jatkuvan flunnsan,kuumeen, angiinan takia. Korvakäytävä jouduttiin korjaamaan umpeutumisen takia. Jalat kuntouttamaan pihtipolvien ja erimittaisuuden takia. Oppi lukemaan ja kirjottamaan hitaammin kuin muut ikätoverinsa ja muutenkin fyysinen kehitys tuli hieman jäljessä.
Tänä päivänä ja tällä hetkellä 18-vuotias, täysin normaali nuori nainen nukkuu kotisohvalla kun on juossut koko päivän ympäriinsä. Ei ainoatakaan merkkiä keskoisuudesta paitsi syntymätodistus. Valmistunut ylioppilaaksi hyvällä menestyksellä ja kova urheilemaan.

Sen jälkeen kun on raskaustestissä saanut positiivisen, ei enää koskaan voi huokaista helpotuksesta: mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma. Sen kanssa vaan pitää oppia elämään. Se pitää tiedostaa, mutta siihen ei kannata sitoa koko energiaansa, eikä huomiotaan.

Se, onko jotain maagista rajaa: ei ole, ei todellakaan. Aina on mahdollisuus, jota et tullut lainkaan ottaneeksi huomioon vaikka kuinka ajattelisit etukäteen ja pidättelisit hengitystäsi. Sattumaksi sitä jotkut sanovat. Sen kanssa pitää olla sovussa. Parhaiten autat itseäsi tässä elämässä on uskoa yksinkertainen totuus: et voi elää kuin tämän hetken. Menneet meni jo, eikä tulevat ole vielä tulleet, on vain nyt.

500 g painava keskonen selviää elämään, ja hänestä tulee usein terve aikuinen.

EI OLE

Serkkuni syntyi hätäsektiolla Rv 26 painoa hällä oli 465g
Nykyään reipas kohta 3 vuotias tyttö :))

Itse olen syntynyt raskausviikolla 29 kaksoissiskoni kanssa 31 vuotta sitten. Painoa n. kilo molemmilla ja pituutta 35cm. Sairaalassa olimme n. 3 kuukautta keskoskaapissa. Äitini ei tiennyt että odotti kaksosia. Minulle jäi keuhkosairaus bdp. Joka ei vaikuta suuresti elämääni, minun mielestäni. Urheilu koulussa aina 10. Siskollani on lukihäiriö ja molemmilla jonkinlainen ylivilkkaus. Koulut käyty normaalisti ja töissä käyty jo 15 vuotta koulunkin ohella. Nämä ovat siis tapauskohtaisia. Äitimme sai raskausmyrkytyksen.

mulla meni n. 23 viikolla lapsivedet,siitä asti oli viikolle 26 6 kunnes jouduttiin tekemään hätäsektio.alkoi sykkeet laskemaan. onneksi kortisooni piikit kerettiin antaa kun osattiin lapsivesien menon myötä reakoida.tyttö kohta 3 -vuotta eikä huomaa että olisi syntynyt 520 g painoisena.ainoastaan räkätaudissa ja rasituksessa henki ahtaalla joten tarvii ventolinea.vähällä ollaan muutenkin selvitty kun ei korvatulehduksia eikä oksennustauteja ole ollut,ainoastaan räkätauteja.kerran ollaan osastolle jouduttu jäämään rs-viruksen kanssa.

Serkkuni syntyi viikolla 29 eli yli 2 kuukautta liian aikaisin. Hän on nyt 7 kuukautta eli korjatun iän mukaan 4-5 kuukautta. Hän oli oikein hyvän kokoinen noille viikoille,1560g ja 32cm.
2kk oli sairaalassa. Kehitysennuste on normaali.
Syntymäpainolla ja kunnolla on enemmän merkitystä kuin viikoilla. Se, että syntyy keskosena, ei tarkoita vammaista vauvaa tai kuolemaa, mutta ei täysiaikaisuus tarkoita aina tervettä vauvaa.
Toinen serkkuni, ylläolevan isosisko, syntyi viikolla 39. Hän menehtyi päivää vaille kolmen viikon ikäisenä erittäin vakavan kehityshäiriön seurauksena. Ei hengittänyt itsekseen kuin hetken, letkut irroitettiin ja annettiin elvytyskielto. Syntyi lähes kokonaan ilman aivoja, olisi ollut vihannes koko ikänsä, siis täysin muiden avun varassa.