Voi kun minua suututtaa aivan kamalasti! Pakko päästä purkamaan fiiliksiä.
Kuinka inhoankaan entisiä "ystäviäni". Tapasin yläasteella "Maijan" ja meistä tuli paita ja peppu. Kun vaihdoin koulua, ei tästä "maijasta" enää kuulunut mitään. Ei vastannut viesteihin, oli torjunut mesessä.
Aloitin lukion ja sinne tuli myös tämä "Maija". Olin jotenkin typerä, kun ajattelin, että meistä tulee taas hyviä ystäviä. Lukiossa tapasin "Liisan" ja "Helenan". Aloimme liikkua kaikki neljä yhdessä. Minä tapailin jokaista myös koulun ulkopuolella. Kaikkein vähiten tuota "Maijaa". Ollessamme ensimmäistä kertaa kaikki yhdessä viihteellä, tuo "Maija" sanoi, että ei enää ottanut yhteyttä minuun, koska tutustui toiseen tyttöön, kuulemma kolmisin jos olisi oltu, niin tulisi draamoja?
Koitti aika jolloin muutin meidän porukasta toiselle paikkakunnalle. Tampereelle. Olen nyt asunut täällä 1 vuoden 8 kuukauden ajan. He ovat tulleet käymään luonani ehkä VIISI kertaa koko aikana. Aina kyselin, koska tulette käymään ja aina vastaus oli; ei oo rahaa. Minua se harmitti, sillä pistin omat vähäiset varani siihen, että tulin käymään siellä heidän luonaan.
"Maijasta" ja "Liisasta" tuli parhaita ystäviä. Kuulin, että he kävivät milloin bailaamassa, milloin yksin shoppaamassa. "Liisa" kävi jonkun kaverinsa kanssa muutamia kertoja leffassa TAMPEREELLA. Itketti, olihan sielläkin leffateatteri. Kun taas kyselin, koska tulette käymään, niin vastaus sama; ei oo rahaa. Päätin lopettaa yhteydenpidot.
Kuulin "Helenalta" kuinka nämä kaksi olivat kääntäneet selkänsä myös hänelle. No, olimme kaikki ystäviä fb:ssä. Kukaan heistä ei koskaan moikannut tai kysellyt kuulumisia. EI vaikka itse jaksoin alussa yrittää.
Ei mennyt kovinkaan kauaa, että välit "Helenan" kanssa meni ristiin. Hän suuttui minulle, kun vitsailin eräästä asiasta mistä en tajunnut mitään. (Kirjoitti eri kielellä päivityksen fb:hen, johon minä vitsillä; onko tämä nyt sitä siansaksaa) Hämmennyin sillä hän oli heti sotajalalla. Sanoin, että älä suutu, jos olisit sanonut että mokasin, niin olisin pyytänyt anteeksi.
Nyt olen poistanut kaksi edellämainittua ystävälistoiltani. En tajua miksi olen koskaan edes tutustunut heihin ja jaksanut olla se joka yrittää. "Helenan" kanssa emme ole olleet yhteydessä lähes kuukauteen.. Mietin myös hänen poistoa.
Minua ärsyttää, että kaikki ovat kääntäneet selkänsä minulle vanhasta kotikunnastani. Koskaan ei ole rahaa tulla. Ja jos on, niin toisella ei ole. Pakko muka tulla porukalla. Naurettavinta tässä on, että vanha paikkakuntani on vain 30 km päästä Tampereelta.
Nykyään minulla on ihana ystävä tampereella (No, vanha yläaste tuttu, johon tutustuin paremmin), joka hänkin kyllä aikoo muuttaa ehkä Helsinkiin. Tuntuu niin raskaalta, hän on ainoa, joka tämän hetkisistä harvoista ystävistäni (vai sanoisinko muista, että kavereistani) jaksaa käydä kahvilla, tulla käymään, viettää aikaa, katsella elokuvia kotosalla tai tehdä ruokaa. Muut tahtovat enemmänkin juhlia.. En jaksaisi sitä, vaikka luulisi että jaksan, olenhan vasta täyttänyt 20.
Olisi ihanaa tutustua muihin ihmisiin, mutta olen ollut kiusattu, joka heijastuu itsetunnossani. Nämä vanhat "ystävät" myös ovat saaneet kolhuja itsetuntooni. Olen hirveän ujo ja pelkään muiden ajatuksia minusta. Vain poikaystäväni ja tämä paras ystäväni pääsevät näkemään sen räväkän, iloisen ja äänekkään ihmisen minusta. Kuinka vihaankaan sitä, että lähes 2 vuoden aikana en ole tutustunut kehenkään uuteen ihmiseen. Myös sitä, että ainoa ihminen joka minusta omalla tavallaan välittää, lähtee kauas kauas pois :(
Anteeksi sekava vuodatukseni, piti päästä vain avautumaan.
Kuinka inhoankaan entisiä "ystäviäni". Tapasin yläasteella "Maijan" ja meistä tuli paita ja peppu. Kun vaihdoin koulua, ei tästä "maijasta" enää kuulunut mitään. Ei vastannut viesteihin, oli torjunut mesessä.
Aloitin lukion ja sinne tuli myös tämä "Maija". Olin jotenkin typerä, kun ajattelin, että meistä tulee taas hyviä ystäviä. Lukiossa tapasin "Liisan" ja "Helenan". Aloimme liikkua kaikki neljä yhdessä. Minä tapailin jokaista myös koulun ulkopuolella. Kaikkein vähiten tuota "Maijaa". Ollessamme ensimmäistä kertaa kaikki yhdessä viihteellä, tuo "Maija" sanoi, että ei enää ottanut yhteyttä minuun, koska tutustui toiseen tyttöön, kuulemma kolmisin jos olisi oltu, niin tulisi draamoja?
Koitti aika jolloin muutin meidän porukasta toiselle paikkakunnalle. Tampereelle. Olen nyt asunut täällä 1 vuoden 8 kuukauden ajan. He ovat tulleet käymään luonani ehkä VIISI kertaa koko aikana. Aina kyselin, koska tulette käymään ja aina vastaus oli; ei oo rahaa. Minua se harmitti, sillä pistin omat vähäiset varani siihen, että tulin käymään siellä heidän luonaan.
"Maijasta" ja "Liisasta" tuli parhaita ystäviä. Kuulin, että he kävivät milloin bailaamassa, milloin yksin shoppaamassa. "Liisa" kävi jonkun kaverinsa kanssa muutamia kertoja leffassa TAMPEREELLA. Itketti, olihan sielläkin leffateatteri. Kun taas kyselin, koska tulette käymään, niin vastaus sama; ei oo rahaa. Päätin lopettaa yhteydenpidot.
Kuulin "Helenalta" kuinka nämä kaksi olivat kääntäneet selkänsä myös hänelle. No, olimme kaikki ystäviä fb:ssä. Kukaan heistä ei koskaan moikannut tai kysellyt kuulumisia. EI vaikka itse jaksoin alussa yrittää.
Ei mennyt kovinkaan kauaa, että välit "Helenan" kanssa meni ristiin. Hän suuttui minulle, kun vitsailin eräästä asiasta mistä en tajunnut mitään. (Kirjoitti eri kielellä päivityksen fb:hen, johon minä vitsillä; onko tämä nyt sitä siansaksaa) Hämmennyin sillä hän oli heti sotajalalla. Sanoin, että älä suutu, jos olisit sanonut että mokasin, niin olisin pyytänyt anteeksi.
Nyt olen poistanut kaksi edellämainittua ystävälistoiltani. En tajua miksi olen koskaan edes tutustunut heihin ja jaksanut olla se joka yrittää. "Helenan" kanssa emme ole olleet yhteydessä lähes kuukauteen.. Mietin myös hänen poistoa.
Minua ärsyttää, että kaikki ovat kääntäneet selkänsä minulle vanhasta kotikunnastani. Koskaan ei ole rahaa tulla. Ja jos on, niin toisella ei ole. Pakko muka tulla porukalla. Naurettavinta tässä on, että vanha paikkakuntani on vain 30 km päästä Tampereelta.
Nykyään minulla on ihana ystävä tampereella (No, vanha yläaste tuttu, johon tutustuin paremmin), joka hänkin kyllä aikoo muuttaa ehkä Helsinkiin. Tuntuu niin raskaalta, hän on ainoa, joka tämän hetkisistä harvoista ystävistäni (vai sanoisinko muista, että kavereistani) jaksaa käydä kahvilla, tulla käymään, viettää aikaa, katsella elokuvia kotosalla tai tehdä ruokaa. Muut tahtovat enemmänkin juhlia.. En jaksaisi sitä, vaikka luulisi että jaksan, olenhan vasta täyttänyt 20.
Olisi ihanaa tutustua muihin ihmisiin, mutta olen ollut kiusattu, joka heijastuu itsetunnossani. Nämä vanhat "ystävät" myös ovat saaneet kolhuja itsetuntooni. Olen hirveän ujo ja pelkään muiden ajatuksia minusta. Vain poikaystäväni ja tämä paras ystäväni pääsevät näkemään sen räväkän, iloisen ja äänekkään ihmisen minusta. Kuinka vihaankaan sitä, että lähes 2 vuoden aikana en ole tutustunut kehenkään uuteen ihmiseen. Myös sitä, että ainoa ihminen joka minusta omalla tavallaan välittää, lähtee kauas kauas pois :(
Anteeksi sekava vuodatukseni, piti päästä vain avautumaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoittaminen on hyvä keino purkaa tunteita ulos. Monelle jää yläasteen takaiset ystävät vain hyvän päivän tutuiksi. Usko pois, he eivät selvästikään ole ystävyytesi arvoisia. Olet vielä nuori ja sinulla on koko loppu elämä aikaa saada ihania ystäviä nykyiseltä paikkakunnaltasi. Joskus vain käy niin, että ystävyys loppuu, vaikka siihen ei sen suurempaa draamaa liittyisikään.
Mene vain rohkeasti mukaan erilaisiin tapahtumiin ja aloita vaikka jokin uusi harrastus! Harrastuksen parista löytää helposti uusia ystäviä. Älä kuitenkaan takerru ihmisiin, joten tekstisi perusteella kuulostaa siltä, että vaadit ystäviltäsi paljon. Mielestäni sekin, että aikasemmat ystäväsi kävivät kuitenkin viisi kertaa luonasi kylässä on aika paljon. Monilla ei vain ole oikeasti aikaa, rahaa tai mahdollisuutta tulla käymään.
Heippa!
Olen melko samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Tosin sinä et kuulosta siltä, että vaatisit liikaa ystäviltäsi, olethan tekstin perusteella yrittänyt pitää ystävyyttä yllä. Mielestäni nuo viisi kertaa ovat kyllä melko vähän. Meinasitko tuolla "ei ole rahaa. Jos on niin toisella ei" sitä, että he tulivat aina porukalla? Sillä jos näin on, niin kuulostaa hassulle, ettei esim. yksin voinut tulla koskaan.
Vielä hassumpaa on se, että kuulostaa, että heillä on ollut rahaa, mutta he eivät ole halunneet "tuhlata" sitä sinun luona käymiseen. Mieluummin hauskanpitoon. Minä tiedän pari tuttavaa, jotka näin tekevät. Lounastamaan kun pitäisi mennä, niin ei ole rahaa. Sitten samana iltana saattavatkin olla jo jossain yökerhossa. Itse lopetin myös lounaspyynnöt. Oli hieman kinkkistä kun tuli kyseinen henkilö vastaan jossain, väitettyään samana päivänä, ettei pysty :)
Tsemppiä sulle, aloita joku uusi harrastus, älä jää murehtimaan. Niinhän se sanonta menee, että kavereita tulee ja kavereita menee, mutta tosiystävä jää rinnallesi.