Ollaan tapailtu jo noin kolme kuukautta.
Minulla ei ole ketään mutta hänellä on tai oli suhde ja tietenkin lapset mukana kuvioissa.
Tapailtiin aina vaan salaa ja salaa ja vieläkin salaa vaikka ollaan jo useasti kiinni jäätykin mutta ei siis siitä mistä luulette vaan yhdessä olemisesta.
Rakastuttiin hiljalleen kovasti toisiimme ja osin ei enään peitellä tunteitamme kun vaan tietyiltä henkilöiltä eli lähinnä hänen toivottavasti jo exältä ja hänen tutuiltaan.
Huom mulle sanottiin tavatessamme ensikertaa että ero on tulossa joten voimme tapailla. En kai voi ottaa sitten syyllisyyttä tästä heidän suhde kriisistään!?
"Exä" (ei kai vielä kirjaimellisesti) muutti jo pois mutta häärää iltaisin puoli väkisin hänen luonaan tietenkin lapsien takia (ymmärrettävää) mutta suurimmaksi osaksi vahtien että emme tapaisi.
Ei tiedä että meillä on suhde mutta epäilee ja rankasti. Ei silti ei hän väärässäkään ole. Toinen ei halua pettää poismuuttaneen mieltä mutta kaipuumme toistemme kosketukseen on kova. Ei pelkkään seksiin vaan vain haleihin, suudelmiin ja huomion osoituksiin.
Asun töiden takia kahdella paikkakunnalla ja kohta taas kaukana. Mitä sitten?
Ei nähdä enään päivittäin.
Hänkin muuttaa mutta vielä suht kauas vaikka hieman lähemmäs minua.
Molemmilla myös omia menoja ja harrastuksia viikonloppuisin ottaen huomioon että hänellä lapset jotka vie sinne tänne vapaa ajat.
Kuulemma me seurustellaan mutta etänä nyt väliaikaisesti.
Miten tätä etäsuhdetta kestää kun silti toista piinaa vielä "ex tai kai vielä nykyinen" edes hänkään ei tiedä.
Tekis mieli unohtaa mutta olen jo koukussa ja pikkurillin ympärillä.
Tätä teettää salarakkaus. En suosittele mut tämä vaan tapahtu osin vahingossa uskokaa tai älkää. Kumpikin vaan vetäytyi kuin magneetti toisiinsa!
Olisipa kaikki unta!
No tämä on tätä ja tämä viedään loppuun kun aloitettiinkin.
Pysykää te järkevämmät sinkuissa! Minä olen tyhmä!
Minulla ei ole ketään mutta hänellä on tai oli suhde ja tietenkin lapset mukana kuvioissa.
Tapailtiin aina vaan salaa ja salaa ja vieläkin salaa vaikka ollaan jo useasti kiinni jäätykin mutta ei siis siitä mistä luulette vaan yhdessä olemisesta.
Rakastuttiin hiljalleen kovasti toisiimme ja osin ei enään peitellä tunteitamme kun vaan tietyiltä henkilöiltä eli lähinnä hänen toivottavasti jo exältä ja hänen tutuiltaan.
Huom mulle sanottiin tavatessamme ensikertaa että ero on tulossa joten voimme tapailla. En kai voi ottaa sitten syyllisyyttä tästä heidän suhde kriisistään!?
"Exä" (ei kai vielä kirjaimellisesti) muutti jo pois mutta häärää iltaisin puoli väkisin hänen luonaan tietenkin lapsien takia (ymmärrettävää) mutta suurimmaksi osaksi vahtien että emme tapaisi.
Ei tiedä että meillä on suhde mutta epäilee ja rankasti. Ei silti ei hän väärässäkään ole. Toinen ei halua pettää poismuuttaneen mieltä mutta kaipuumme toistemme kosketukseen on kova. Ei pelkkään seksiin vaan vain haleihin, suudelmiin ja huomion osoituksiin.
Asun töiden takia kahdella paikkakunnalla ja kohta taas kaukana. Mitä sitten?
Ei nähdä enään päivittäin.
Hänkin muuttaa mutta vielä suht kauas vaikka hieman lähemmäs minua.
Molemmilla myös omia menoja ja harrastuksia viikonloppuisin ottaen huomioon että hänellä lapset jotka vie sinne tänne vapaa ajat.
Kuulemma me seurustellaan mutta etänä nyt väliaikaisesti.
Miten tätä etäsuhdetta kestää kun silti toista piinaa vielä "ex tai kai vielä nykyinen" edes hänkään ei tiedä.
Tekis mieli unohtaa mutta olen jo koukussa ja pikkurillin ympärillä.
Tätä teettää salarakkaus. En suosittele mut tämä vaan tapahtu osin vahingossa uskokaa tai älkää. Kumpikin vaan vetäytyi kuin magneetti toisiinsa!
Olisipa kaikki unta!
No tämä on tätä ja tämä viedään loppuun kun aloitettiinkin.
Pysykää te järkevämmät sinkuissa! Minä olen tyhmä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis?
Hänellä on suhde, juuri päättynyt avioliitto ja sinä. Vaiko vain sinä ja päättynyt avioliitto?
Olet siinä varalla, jos entisestä suhteesta ei enää tule mitään. Miksei mies lopeta muita suhteitaan? Jos täytyy piilotella, jotain hämärää on.
Kaikkeen me ihmiset itsemme sotkemmekin. Sullakin taitaa olla ihan pesunkestävä pelimies puhumassa pehmoisia. Takaan, että ne osaavat aina vetää oikeasta narusta. Ties vaikka samaa mukavaa miestä tapailisimme... Kovia yhteisiä tulevaisuuden sunnitelmia, joo, mutta minun on helppo kuvitella etten ole ainoa jolle niitä hehkutellaan.
Kai me ollaan sokeita, kun halutaan uskoa ihmisistä hyvää. Tulee vaan hyväksikäytetyksi.
Sitä en kerro kuten huomasit kumpi olen ettei tästä tule sukupuoli poliittista keskustelua mutta siis hänellä oli avoliitto lapsineen pitkään tapaillessamme koossa. Nyt vasta asumusero.
Siis hän ei piilottele minua enään muilta kuin kumppaniltaan ja kumppanin sukulaisilta ja ystäviltä koska he ovat olleet vahinko silminnäkijöinä osin sotkemassa tätä entisestään.
Viikolla hieman otin itseeni eräästä asiasta ja möläytin mainitsemasi asian eli "käytätkö minua vaan hyväksesi ennenkun löydät uuden ja paremman"
Ei kuulemma. Mene ja tiedä. Mut mua ahdistaa ja haluaisin hypätä pois kelkasta ja etsiä vapaan sinkun mut en enään pysty enkä voi. Pitää ajatella myös hänen tunteitaan jos ja toivottavasti kun hänkin rakastaa minua.
Voi olla et saan sitten myöhemmin takkiin ja olen juuri tuo hyväksikäytön uhri mut ei sitä etukäteen voi sanoa. Voi tästä tulla vuosisadan rakkaustarinakin. Haaveissa se ainakin olis!