Tämä nyt ei varsinaisesti kuulu suhteen aloittaminen -aiheeseen mutta laitan tämän silti tänne.
Vähän alle puoli vuotta sitten tutustuin koulussa (ennen kuin joku luulee, että täällä joku ala-astetyttö kirjottoittelee, niin kerron, että olen 18) kivaan poikaan. Se tuli juttelemaan mulle, kun satuttiin olemaan samalla kurssilla ja vaikutti harvinaisen mukavalta. Ajattelin heti, että poika on söpö ja mukava mutta en ihastunut. Rupesin kyllä heti ajattelemaan, miten kivaa olis tutustua paremmin, koska meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, esim samanlainen musamaku yms. ja muutenkin huomasin, että tultiin hyvin juttuun. Poika jatkoi mukavaa käytöstään ja tuli usein puhumaan mulle ja vaikea siinä oli sitten olla ihastumatta.
Satuttiinpa sitten yhtenä viikonloppuna samoihin bileisiin ja myöhemmin illalla samaan sänkyyn. Se ei ollut mikään perus yhden illan juttu. Se oli paljon muutakin kuin jotain fyysistä juttua. Juteltiin paljon kaikesta ja poika sanoi ihania asioita, enkä ole varmaan koskaan ollut niin onnellinen.
Olin aika varma, että poika olisi kiinnostunut muttei siitä kuulunut bileiden jälkeen mitään. Meni muutama viikko ja ehdotin pojalle tapaamista ja se suostui mutta ennen kuin ehdittiin nähdä, kuulin parhaalta kaveriltani, että poika oli sanonut, ettei ole kiinnostunut. Se oli kuitenkin sanonut, että oon tosi mukava ja muutenkin kehunut mua kavereilleen, mikä oli musta aika yllättävää.
Enää en ole kiinnostunut pojasta ja nyt mua harmittaa, että ylipäätään menin ihastuksissani pyytämään sitä kahville, koska mun mielestä kahville pyytäminen kuulostaa aina siltä, että mielessä on jotain muuta kuin kaveruus! Haluaisin kamalan paljon pyytää tätä poikaa jonnekin ja tutustua paremmin mutta pelkään, että oon pilannut kaiken. Mitä mieltä olette? Voisiko meistä vielä tulla kavereita vai onko mun noiden tapahtumien jälkeen täysin mahdotonta vakuuttaa olevani kiinnostunut vain kaverimielessä?
Vähän alle puoli vuotta sitten tutustuin koulussa (ennen kuin joku luulee, että täällä joku ala-astetyttö kirjottoittelee, niin kerron, että olen 18) kivaan poikaan. Se tuli juttelemaan mulle, kun satuttiin olemaan samalla kurssilla ja vaikutti harvinaisen mukavalta. Ajattelin heti, että poika on söpö ja mukava mutta en ihastunut. Rupesin kyllä heti ajattelemaan, miten kivaa olis tutustua paremmin, koska meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, esim samanlainen musamaku yms. ja muutenkin huomasin, että tultiin hyvin juttuun. Poika jatkoi mukavaa käytöstään ja tuli usein puhumaan mulle ja vaikea siinä oli sitten olla ihastumatta.
Satuttiinpa sitten yhtenä viikonloppuna samoihin bileisiin ja myöhemmin illalla samaan sänkyyn. Se ei ollut mikään perus yhden illan juttu. Se oli paljon muutakin kuin jotain fyysistä juttua. Juteltiin paljon kaikesta ja poika sanoi ihania asioita, enkä ole varmaan koskaan ollut niin onnellinen.
Olin aika varma, että poika olisi kiinnostunut muttei siitä kuulunut bileiden jälkeen mitään. Meni muutama viikko ja ehdotin pojalle tapaamista ja se suostui mutta ennen kuin ehdittiin nähdä, kuulin parhaalta kaveriltani, että poika oli sanonut, ettei ole kiinnostunut. Se oli kuitenkin sanonut, että oon tosi mukava ja muutenkin kehunut mua kavereilleen, mikä oli musta aika yllättävää.
Enää en ole kiinnostunut pojasta ja nyt mua harmittaa, että ylipäätään menin ihastuksissani pyytämään sitä kahville, koska mun mielestä kahville pyytäminen kuulostaa aina siltä, että mielessä on jotain muuta kuin kaveruus! Haluaisin kamalan paljon pyytää tätä poikaa jonnekin ja tutustua paremmin mutta pelkään, että oon pilannut kaiken. Mitä mieltä olette? Voisiko meistä vielä tulla kavereita vai onko mun noiden tapahtumien jälkeen täysin mahdotonta vakuuttaa olevani kiinnostunut vain kaverimielessä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis hetkinen: Olitte sängyssä, mutta panikoit kahville kutsumisesta?
Nykyajan ihmiset on ihan sekaisin. Ennen käytiin ensin kahvilla yms ja sitten vasta mentiin sänkyyn. Voi kumpa ne ajat tulisi takaisin.
Et sä tainnut olla kiinnostunut pelkästä kaveruudesta, jos seksi kelpasi? Miksi esittää muuta?