Kuukausiraportti

Ihanaa, että joku tekee jotain eikä vain valita!

Noh, minä päätin pääsiäisenä ottaa vähän omaa lomaa ilman lemmikkejä ja lähteä käymään kaverin luona etelässä.

Tulin siihen tulokseen, että tarvitsen hermolomaa. Olen painanut eteenpäin täydellä höökillä koulussa ja lenkkeillyt päivittäin koiran kanssa monesti päivässä. Hyvä jos muistin syödä jossain välissä.
Unohdin itseni ihan täysin kun keskityin kouluun ja koiraan.

Viimein sitten kun iski stressi päättötyöstä ja epävarmuus tulevaisuudesta, saako töitä vai eikö saa töitä ja mitä teen jos en saakkaan töitä, tuntui että pää hajoaa ja seinät kaatuu päälle. Nukkumisesta ei ole tullut mitään, väsyneenä itkee kun ei jaksa eikä tiedä mitä tekee. Silti voimaa löytyy koirasta huolehtimiseen ja kas, unohdan itseni taas.

Tietenkin johonkin väliin yritän mahduttaa aikaa kavereilleni. Baarissa en olekkaan käynyt aikoihin, osittain siksi etten halua koiran olevan yöllä yksin neljää tuntia kauempaa. Eikä minulla sen puoleen ole ollut intoakaan käydä baareissa tanssimassa. Ja kavereitani ei taas tunnu kiinnostavan pelkälle kahville lähtö, joka asiaan pitää liittää bailaus ja juominen :/ Lisäksi kaverit koittavat tuputtaa minulle jos jonkinlaista miestä baarissa mutta minkäs sille mahdan ettei minua kiinnosta lähteä miesten mukaan tai raahata mukanani yhtäkään.
Kyllä se sopiva mies tulee vastaan kun on tullakseen, en jaksa etsiä.

Eli nyt vaan lomaa odotellessa ja itsensä pakottamista jaksamaan siihen lomaan saakka.

Sounds like a plan! En itse ole tehnyt viime aikoina juuri mitään mainittavaa tässä asiassa, mutta konkretisoitumista odottavia suunnitelmia kyllä on.

Olen ajatellut aloittaa hiljalleen - päällimmäisenä, ylevänä tavoitteenani on roima painonpudotus. Luottamus itseen on ainakin kova; olen siinä jo kertaalleen onnistunut. Toistakymmentä kiloa lähti muutama vuosi sitten, mutta tästä on tullut pahuksesti takapakkia kimuranttien elämäntilanteiden ja väärien elämäntapavalintojen vuoksi. Laitoinkin ruokavalion kuntoon ja tarkoitus olisi seuraavan kahden vuoden aikana panostaa ihan eri intensiteetillä liikuntaharrastukseen (primääristi pyöräilyyn), eikä suinkaan jäädä vain siihen, vaan ihan elinikäisestä elämäntaparemontista on nyt kyse.

Sosiaalista elämää olen ajatellut myös elvyttää, kun on uusi kaupunki enkä tunne ketään. Voisi aloittaa vaikkapa paikalliseen pyöräilyseuraan liittymisellä.

Ääh, jumitus jatkuu, mutta jotain pientä olen yrittänyt tai ainakin haaveillut kovasti.

Olen syönyt hieman terveellisemmin. Talvella elin pitkään ruokavaliolla tonnikalaa purkista appelsiineja paljon suklaata. Nyt olen ostanut pakastevihannespusseja ainakin ja syönyt niitä raejuuston kanssa, ja olen ostanut vihanneksia ja hedelmiä ja yrittänyt muistaa syödäkin niitä. Tonnikalaa en ole syönyt aikoihin, kun yksi trollikin varoitteli mua sen liikasyönnistä (elohopeaa). Ei ole suklaakaan enää maistunut, yäk, kyllästyin.

En edelleenkään saa itseni ulos. Jotenkin vaan vastustaa ajatuskin ulosmenosta, esim. edes kävelystä. En halua mennä ulos.

Sain sentään ihan vasta (ma) aikaiseksi ostaa uuden kausikortin uimahalliin. Olen käynyt siellä kerran, miten voi olla näin voimaton olo; en oikein jaksanut uida. Onneksi siellä oli kylmävesiallas ja sauna, niissä viihdyin.

No eipä muuta... yksinäistä, tyhjiä päiviä.

kevät teettää. Tuo luonnon oma ensihoitaja.

Tullessaan tuo viestin että elämä on sittenkin mahdollista. Ehkä myös parielämä. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.

Markkina-arvo on mitä se on (en sanoisi huono kuitenkaan) ja oma elämäkin tietysti paras mahdollinen näillä näkymin.

No, huikea-ajo-ominaisuuksinen mummonpyöräni tuli ajokelpoistettua jossa leveä tarakka. Sille mahtuisi ehkä hieman leveämpikin tyttö pelaamaan vaikka suomalaista kahdenseurapeliä.

Kehitykseni naisasioissani on ollut logaritminen. Aika-ikkuna kapea. Ja baarista en ole menestystä saanut. Joten en siellä käy. Tajuni voin juoda halvemmallakin veke muualla.

Pääsiäisenä lähden mopolla liikenteeseen, sitä vapauden hurmaa ei mikään baari voi tarjota. Kesäkuntoni alkaa olla pian ovella, vaatimattomat 100 vatsalihasliikettä lähtee nyt.

Mopoilu on ainut asia joka tuntuu minusta lähes niin hyvälle kuin oman naisen olemassaolo. Hauskinta mitä voin tehdä housut jalassa ;)

Asenteeni naisiin alkaa olla tyyliä röyhkeä kesällä (pokaisi ja panisi jos natsaisi). Suuri idolini oli muuten Ford Fairlane rokkidekkari.

Palstaa on tullut luettua jostain marraskuusta lähtien ja mietittyä samoja asioita. Pitäisikö tehdä jotain? Itseasiassa palstan innoittamana teinkin jo yhden jutun. Ostin tölkin ES-juomaa. :)

Hieno hommat että olet jaksanut pitää motivaatiota yllä. Siitä se lähtee kunhan vain aina jaksat yrittää etkä lannistu vaikka huonoja päiviä tuleekin. Itse olin joskus hieman samanlaisessa tilanteessa, mutta pikkuhiljaa päivä kerrallaan sain asiat muuttumaan.

Ensin omat asiat kuntoon, siis siten että voit olla itseesi tyytyväinen ja sen jälkeen muiden asioiden kimppuun. Toimi ainakin omalla kohdalla.

Ja tuosta sosiaalisuudesta. Se tuppaa olemaan aika itseään ruokkiva ilmiö. Ainakin itsellä kävi siten että kunhan aloitti ihmisille jutustelun ja läpikävi muutaman mukavan keskustelun niin hommat alkoivat sujumaan aina vaan helpommin.

Tsemppiä =)


Ja mitä omaan kevääseen kuuluu olisi yritys päästä takaisin parempaan kuntoon. Lähinnä toteutus tapahtuu, tai olisi ainakin tarkoitus tapahtua, kuntosalilla ja olosuhteiden parantuessa uuden innostuksen eli rullaluistelun parissa.

Olen priorisoinut elämässäni oikeasti tärkeät asiat uudelleen jo pari vuotta sitten ja aloin elää tätä päivää enkä sitten_kun -elämää. - Suosittelen :)

Noh mitäs on tapahtunut no ikisinkkuus jatkuu.

Ai niin olenhan mä ollut naisseurassakin monesti siis kaverina ollut, kaikki he on sinkkuja myös. Mutta harmi vaan ykskään ei natsaa. Eräs muistutti kyllä mun exää, karmivat fiilikset tuli siitä.

Olen myös ryhtynyt lenkkeilemään päivittäin melkeimpä, nyt kun ilmat on lämmenneet. Samaa olis tarkoitus jatkaa koko kesä, että olisi kunnossa talvea varten.

Muuten niin ei kait se muuksi ole tämä tilanne muuttunut yhtä yksinäisyyttähän tämä on arkipäivien osalta.

Kiva lukea muutakin kuin valitusta.

Omissa toiveissa on löytää syksyllä uusi työpaikka, joten ilmoituksia jo katselen ja alkavalla viikolla menen yhteen haastatteluun. Nykyinen on tuottanut hienoisen pettymyksen; piti olla paremmat etenemismahdollisuudet mutta eivätpä ole toteutuneet.

Jos ATM yrittää tehdä statukselleen jotain, hän saa itsellen YTM:n huonot puolet muttei hyviä. Ei pidä kuvitella hölmöjä.

Paa kenguru kalenteriisi merkintä, että 14.5. kirjoitat Kuukausiraportti nro 2:n.

Kiva lukea sun kuulumisia, Jackaroo, olenkin toivonut että kirjoittaisit taas tilanteestasi. En oikeastaan käy täällä palstalla enää kun lukemassa sun kirjoituksia ja satunnaisesti jotain muuta, koska tällä palstalla on muhun alakuloisuutta aiheuttava vaikutus.

Olen itsekin tehnyt muutamia "siirtoja" elämässä kuukauden sisällä, sellaisia mitä olen halunnut tehdä jonkun aikaa, ja olen tällä hetkellä melko tyytyväinen elämääni. Lopetin mm. töissä panostaakseni opiskelun loppuunviemiseen täyspäiväisesti ja se tuntuu hyvältä. Rahaakin on vähän säästössä niin pärjää vielä viimeisen opiskeluvuoden säästöillä opintotuella. Minulla kun on käynyt niin, että viimeiset 5 vuotta olen ollut töissä huomattavasti enemmän kuin koulussa ja opiskellut ripotellen jotain. Nyt olisi tarkoitus saada kurssit kasaan ja päästä pikkuhiljaa työelämään.

Tosiaan, tällä palstalla on muutamia mukavia vakikirjoittelijoita, mutta turhan paljon "huutelijoita". Saisiko sulle, Jackaroo, lähettää sähköpostia ja kirjoitella kuulumisia sitä kautta? Mä en suoraan sanoen viitsi kirjoittaa tänne paljoa itsestäni enkä toisaalta halua myöskään koukuttua tänne palstalle.

Alku se on pienikin alku. Eli tsemppiä. Kirjoitusten perusteella vaikutat hyvältä tyypiltä.

Oma parisuhdestatus on nyt sitten muuttunut viimeisen kuukauden aikana sinkusta varatuksi ja keulin sillä nyt netissä kun paras ystäväni jonka kanssa kävin äsken tuopilla kyllästyi kuuntelemaan juttujani maailman täydellisimmästä naisesta.

Mistä teet gradun. Tai siis minne? Ei tartte aihetta kertoa jos ei halua. Tiedekunta?