Täällä palstalla pöristään usein siitä miten paljon kärsimystä seksinpuute tai läheisyydenpuute aiheuttaa. Ja kyllähän se saattaa sapettaa, tiedän sen itsekin kokemuksesta. Onko täällä joku, joka on tehnyt itsessään massiivisen muutoksen ulkonäköpuolella, elämäntavoissa ja sosiaalisissa kuvioissa?
Eli on käyty puntilla ja laitettu kroppa uuteen uskoon, työ- tai opiskeluasiat kuntoon, ja sitten vielä tehty itsestä ihan uusi sosiaalinen eläin, joka puhuu naiset ekstaasiin ja työkaverit pyörryksiin. Miten kauan tässä meni, ja miltä tuntui sitten olla "ei oma itsensä", tätä legendaarista naisten fraasia lainatakseni?
Eli on käyty puntilla ja laitettu kroppa uuteen uskoon, työ- tai opiskeluasiat kuntoon, ja sitten vielä tehty itsestä ihan uusi sosiaalinen eläin, joka puhuu naiset ekstaasiin ja työkaverit pyörryksiin. Miten kauan tässä meni, ja miltä tuntui sitten olla "ei oma itsensä", tätä legendaarista naisten fraasia lainatakseni?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei kannata koska ei onnistu koska ATM = ATM = ATM. Ruikuti, ruikuti, ruikuti, wää, wää, wää.
Vaikea sitä käytettyä naista enää käyttämättömäksi saada.
Ja kropan muoto liian monella suomalaisella naisella on mallia lehmä. Leveyttä näissä kantturoissa riittää.
Että koita näitä sitten muuttaa.
Jos sukupuolielimet olisi kertakäyttötavaraa niin ne irtoaisi kuin sisiliskon häntä ekan käytön jälkeen.
Sittenhän sitä vaimon elintä voi tarjota naapurillekin?
Pillu ei kulu, mutta kait siinä pillun ympärillä on jotain muutakin, joku ihminen kenties?
höpö höpö sillä juuri väliä oo miten rantakunnossa sitä on... kato ympärilles minkä näköset seukkaa
Jätän kommentoimatta edelliset viestit ja vastaan suoraan AP:lle. Kyllä, huomasin, että minua ei kelpuuteta ylipainoisena. Olen lisännyt radikaalisti ohjelmaani liikuntaa sekä yhä enenevässä määrin lisännyt terveellistä ruokaa. Joskus tulee sorruttua suklaaseen, mutta tätä elämäntapamuutosta en tee pelkästään saadakseni miestä, vaan ihan itseni takia, sillä tarkoitukseni ei ole, että saisin miehen "kiikkiin" ja voisin lihoa uudelleen, vaan laihtua pysyvästi.
Olen ujouteen taipuvainen ja nyt treffailun alkutaipaleella olen suostunut treffeille myös sellaisten kanssa, jotka olen jo ennakkoon arvioinut sellaiseksi, jotka ei kiinnosta. Olen kuitenkin treffailunkin ottanut harjoituksen kannalta. Muutamien deittien jälkeen treffailu sujuu rutiinilla ja sitä oppii puhumaan sujuvasti aiheesta kuin aiheesta. Mieluummin näin kuin että heti ekalla kerralla tapaisi unelmien miehen ja koko homma menis plörinäksi siksi, etten ole yhtään valmistautunut. Kyllähän ihmiset treeenaa työpaikkahaastattelujakin varten, joten miks ei sitten treffejä varten!
Varsinaisesti en ole itseäni muuttamassa toisenlaiseksi, vaan yritän korostaa itsessäni niitä parhaita puolia. Kun lähden treffeille, mietin kyllä aika tarkkaan, että mitä puen päälleni, meikkaan jne, että niin vähäpätöisiä treffejä ei olekaan, ettenkö laittaisi korkokenkiä jalkaan jne.
Elämäntapani ovat jo muuten terveelliset, joten ainoat tarpeelliset parannukset ovat olleet liikunnan lisääminen ja terveellisemmän ruokavalion omaksuminen. Paino on pudonnut hitaasti, mutta tasaisesti. Uskoisin, että loppuvuodesta olen aika kivoissa lukemissa painon osalta, mutta saa nähdä, että saako sitä sinkkuna sinnitellä sinne asti vai ehtisikö joku korjaamaan minut poisi sinkkumarkkinoilta:)
Näin monenkin kannattaisi treffailla, että ottaa vaikka harjoittelun kannalta. Se on kyllä sille treffikaverille vähän epäreilu tilanne, jos se kuvittelee että hänellä on vielä jotkut mahikset. Ei siis koskaan kannata odottaa mitään.
Olen tehnyt paljon duunia itseni kanssa naisasioideni parantamiseksi lyhyessä aika-ikkunassa.
Juuri se että uskallan astua naisen kiinnostuksen "alueelle" on vienyt paljon eteenpäin.
Mitä enemmän olen naisten kanssa tekemisissä, sitä helpommin havaitsen nyt miten helppoa loppupeleissä se iskeminen olisikaan kun kaikki on kohdallaan.
No minä laihdutin viime ja tänä vuonna 33kg et on se aikamoine muutos.
Vieläkin pitäis semmone 7 kg saada pois mut en ota siitä mitään stressiä. Ei se kyl naisia lisää tuo kun kuntoilee.
Paino tullut puotetua syksystä 17 kiloa, pahimmasta ajasta 30 kiloa. Kouluasiat on laitettu kans rullaamaan kunnolla, eli eipä täsä jää aikaa enään juuri muuhun, jos yrittää harrastaa liikuntaa.
Nykyisin kyllä tulee jututettua naisia paljon helpommin kuin aikasemmin... Mutta sitä pyöryksiin puhumista en ole oppinut, ja en usko, että edes tulen oppimaan.
En elintapojen muutekseen lähtenyt sen takia, että joskus naisen löytäisin. Ihan oman terveuden ja virkeyden takia. Kyllähän se läheisyyden puute välillä ahdistaa, mutta siitä pääse yli. Jotkut on vain tarkoitettu elämään yksin. "Ihmisen on hyvä olla yksin"
Kroppa on aina ollut hyvässä kunnossa (kilpaurheilua 20-vuotiaaksi asti, sen jälkeen aktiivista kuntoilua) ja opiskelu-/työasiat ovat myös sujuneet hyvin. Naisia vain ei näy, mutta mitään muutosta en ole ajatellut tehdä. On sitä elämää ilman pilluakin.
Itse yritän tässä juuri tehdä tuollaista massiivista muutosta, jonka kehityksen huipentumana olisi sitten se parisuhde. Mutta melko iso projektihan tämä on ja monta sellaista asiaa jotka voivat mennä helposti pieleen tai jäädä kesken kun ne tulokset eivät aina ole mitään konkreettisia asioita jotka olisi helppo huomata.
Oma arvioni on jotain 2-3 vuoden tienoilla, ei tätä muutosta varmaan tuota nopeammin saa vietyä loppuun, ellei sitten jokin ihme onnenpotku käy ja asiat etenee normaalia nopeammin.
Nuorena olin ujo ja vaikka osasin puhua tyttöjen kanssa, en osannut viedä sitä hommaa mitenkään siitä puhumisesta pidemmälle. Jos tuli tilaisuus niin menin jäihin. Joskus intissä sitten aloin pakottamaan itseäni siihen että jos tyttö vaikutti kiinnostavalta niin vähintään suukon annoin... Ja sitten joskus ensimmäisenä opiskeluvuotena olin saanut sen verran rohkeutta kasaan että pääsin tilanteeseen missä koin ensimmäisen yhdyntäni.
Sosiaalisia kuvioita mulla ei pahemmin edes nuorena ollut, sosiaalista rohkeutta kehitin siinä parikymppisenä todella paljon ja nopeasti. Oli vähän pakko, halusin ystäviä ja tyttöystävän. Entisenä koulukiusattuna oli tosi ihmeellistä huomata että ihmisten reaktiot muhun eivät olleet mitenkään negatiivisia vaan että miehet ja naiset suhtautuivat minuun... Kuten kehen tahansa. Se oli mahtavaa. Sosiaalista taitavuuttani en osaa arvioida nyt enkä aiemminkaan. Puhun ainakin joskus liikaa ja olen vähän itsekeskeinen, mutta toisaalta osaan myös kuunnella ja ottaa muut huomioon enkä ole pahantahtoinen.
"Vähän" itsekeskeinen?
Netin kirjoittelijoista sinä olet varmaan yksi itsekkäimmistä.
Annat kuvaa myös ettet olisi pahantahtoinen vaikka monessa viestissäsi on passivista aggressivisuutta ja suoranaista trollausta.
Teet sen vain inhottavan narsistisella tavalla joka varmasti jotkit (varsinkin naiset) saa uskomaan että sulla olisi joku oikeus sanoa niin ja että muka tietäisit asiasta jotain.
Juuri sen vuoksi sinulla ei ole paljoa miespuolisia ystäviä. Koska miesporukassa sinun munastelua ei katseltisi hyvällä vaan saisit ajan mittaan suoraan turpaan.
Kullin esittely edes tekstin muodossa kun ei oikeasti lämmitä miehiä. Osa naisista vaikuttaa tykkäävän siitä.