Tekee mieli purkaa johonkin tunteita..
Eilen taas riideltiin. Koko päivän sain kuunnella halventavia ja ilkeitä sanoja, kommentteja mistä ikinäkin. Siitä saivat lapsetkin osansa, kun hän kiukuttelee heillekin :(.. lopulta en vaan kestänyt enää ja kerroin kuinka inhoan häntä enkä rakasta enää tippaakaan, että elämä on yhtä ahdistusta odottaen milloin erotaan! Syyksi puoliso kertoi kiukuttelulleen että on pää kipeä ja krapula! mutta pitääkö sitä sitten juoda kaikki viikonloput!?! Sitten kun "rauhotuttiin" taas olin niin väsynyt kaikkeen etten halunnut olla missään tekemisissä puolison kanssa, mökötin, siitäkös hän alkoi sättimään minua kuinka huono ja kuulema riidanhaluinen olen?? mielestäni käytös oli sen samanjankkaamista ja "kostamista" siitä että kerroin mitä tunnen...?? Vuoden olen nukkunut sohvalla.. En usko että osaisin enää nukkua puolison vieressäkään..
Välillä olen miettinyt voiko silloin kun on suhteessa, niin samalla käydä jotenkin eroprosessia läpi? vuosi sitten tunsin että joka päivä puolison sanat kylvivät inhoa ja surua, tuntui että joka päivä inhosin häntä enemmän ja enemmän, yritin puhua/kertoa, hän ei kuunnellut, jatkoi vain... Mitä enemmän yritin keskustella, sitä kauheampaa käytöstä sain takaisin... Yhtenä päivänä se tunne loppui, inho ei enää kasvanut.. muutuin stabiiliksi? luovutin? en halunnut ketään, en mitään.. Eilisen riidan jälkeen minulle syntyi miete.. onko parempaa? millaista olisi/ voisinko uskoa, että joku puhuisi minulle kauniisti, kunnioittavasti, tukisi, pitäisi kädestä kiinni... onko sellaista olemassa?.. sydämeni tuntuu ontolta.. elämäni on kuin hiiri häkissä, joka juoksee oravanpyörässä... kaikki tuntuu jotenkin vaikealta.. jos taas mietin että muuttaisin pois, menen jotenkin "lukkoon", en saa sitä aikaiseksi.. ehkei ole sitten aika erota vielä? mutta onko toivoakaan? vai ylitinkö eilen taas uuden vaiheen, matkalla jonnekin?
Eilen taas riideltiin. Koko päivän sain kuunnella halventavia ja ilkeitä sanoja, kommentteja mistä ikinäkin. Siitä saivat lapsetkin osansa, kun hän kiukuttelee heillekin :(.. lopulta en vaan kestänyt enää ja kerroin kuinka inhoan häntä enkä rakasta enää tippaakaan, että elämä on yhtä ahdistusta odottaen milloin erotaan! Syyksi puoliso kertoi kiukuttelulleen että on pää kipeä ja krapula! mutta pitääkö sitä sitten juoda kaikki viikonloput!?! Sitten kun "rauhotuttiin" taas olin niin väsynyt kaikkeen etten halunnut olla missään tekemisissä puolison kanssa, mökötin, siitäkös hän alkoi sättimään minua kuinka huono ja kuulema riidanhaluinen olen?? mielestäni käytös oli sen samanjankkaamista ja "kostamista" siitä että kerroin mitä tunnen...?? Vuoden olen nukkunut sohvalla.. En usko että osaisin enää nukkua puolison vieressäkään..
Välillä olen miettinyt voiko silloin kun on suhteessa, niin samalla käydä jotenkin eroprosessia läpi? vuosi sitten tunsin että joka päivä puolison sanat kylvivät inhoa ja surua, tuntui että joka päivä inhosin häntä enemmän ja enemmän, yritin puhua/kertoa, hän ei kuunnellut, jatkoi vain... Mitä enemmän yritin keskustella, sitä kauheampaa käytöstä sain takaisin... Yhtenä päivänä se tunne loppui, inho ei enää kasvanut.. muutuin stabiiliksi? luovutin? en halunnut ketään, en mitään.. Eilisen riidan jälkeen minulle syntyi miete.. onko parempaa? millaista olisi/ voisinko uskoa, että joku puhuisi minulle kauniisti, kunnioittavasti, tukisi, pitäisi kädestä kiinni... onko sellaista olemassa?.. sydämeni tuntuu ontolta.. elämäni on kuin hiiri häkissä, joka juoksee oravanpyörässä... kaikki tuntuu jotenkin vaikealta.. jos taas mietin että muuttaisin pois, menen jotenkin "lukkoon", en saa sitä aikaiseksi.. ehkei ole sitten aika erota vielä? mutta onko toivoakaan? vai ylitinkö eilen taas uuden vaiheen, matkalla jonnekin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aivan heti toimiva parannus on puolisosi viinan juonnin lopettaminen. Yhä uudelleen ja uudelleen tieteellisesti todistetaan kuinka viina rikkoo hermoston ja tuhoaa aivosolut. Mitä hyotyä on toimivasta kehosta kun sen tietokone - aivot- on tarkoituksella tuhottu.
Ellei puolisosi halua / pysty/ kykene irrottautumaan viinasta, ei sinulla ole kuin yksi vaihto-ehto; Poistua hänen elämästään. Riippumatta siitä kenen aikaansaamia lapset ovat, he ovat teidän yhdessä olon aikan varmaankin kiintyneet sinuun niin paljon että olisit paljon parempi vanhempi heille.
Vaikka et saisikaan lapsia itsellesi, sinun on siitä huolimatta poistuttava tuon juopon elämästä. Sinä voit aina pitää lapsiin yhteyttä ja olla heille tukena. Vaikka eroatkin heidän vanhemmastaan, sinun ei missään tapauksessa tarvitse hylätä lapsia.
Tuntien, päivien, viikkojen ja kuukausien vierittyä, et muutu nuoremmaksi. Jokainen eletty sekuntti on mennyt iäksi. Niitä et sa koskaan takaisin.
Eiko nyt ole korkein aika muuttaa suuntaa. Tätä kallista lahjaa, elämää, EI ole tarkoitettu sioille heitettäväksi. Se on tarkitettu kauniiseen, rakentavaan, itseään kehittävään ja yhteiskuntaa tukevaan elämiseen.
Tuo paha mieliala josta te jokainen kärsitte luo vain negatiivisuutta, ilkeyttä ja pahuutta kaikille teidän perheessä oleville. Sinä aikuisena pääset siitä pois, mutta älä jätä tuota juoppoa lasten ainoaksi esikuvaksi aikuisesta.