Lapsia annettan pois uuden suhteen tieltä

Aivan kauheata!
Itselläni on nuorin lapsi (19v) lähdössä opiskelemaan ja olenkin miettinyt sijaisperheeksi
ryhtymisestä mieheni kanssa..
Olemme vielä alle 50v pari ja virtaa riittäisi nuoria auttamaan elämässään eteenpäin.
Onko kokemusta kellään tämän ikäisenä sellaiseen ryhtymisestä?
Mieheni on paljon töissä, mutta itse voin määrätä paljon työni kuvaa.

Kuvassa oli pikkulapsi, mutta artikkelissa puhuttiin lähinnä "hankalista teini-ikäisistä" lapsista.

Onhan se tunnettua, ettei teinit tule aina vanhempien uusperheitten kanssa toimeen ja päinvastoin. Asia on ikävästi yleistynyt, sillä myös uusperheet ovat yleistyneet. Paha sauma teinille, jos sekä iskä että äippä lisääntyvät tahoillaan samaan aikaan...

Kertakäyttökulutus ylettyy näköjään jo omiin lapsiinkin. Minkähänlaiseen parisuhteesen tuollainen nuori muutaman vuoden kuluttua pystyy?

Kaikkihan me tiedämme sossun tätien tulkinnat.

Mies saattaa erotessa haluta lapset ja näyttää, että hei, olen kunnon mies.

Lastensuojelun tädille tämä ei riitä, koska lapsi oireilee ja on haluton lähtemään uuteen perheeseen. Tällöin vaihtoehdoksi jää jättää teini narsistisen ex-vaimon hoiviin, mikä sopii hyvin lastensuojelulle tai se, että mies jää yksin teinin kanssa ja luopuu uusioperheestään.

Tästä kauhistuneena mies tietysti suostuu huostaanottoon, jolloin syntyy tulkinta, että vanhemmat ovat olleet valmiita antamaan lapsensa huostaan.

Tämä sama Vilpas on sanonut muun muassa seuraavasti:
"— Aina joskus huoltaja kysyy, mitä tehdä, kun ei uskalla päästää lapsia toisen vanhemman luo. Olen sitä mieltä, että jos vaikka pelkää lasten pahoinpitelyä, tapaamisiin ei pidä ryhtyä. Kaiken edelle menee lapsen turvallisuus."
lähde: http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2007/2007-08-16/uutiset/Lasten_ongelmista_nakyy_jaavuoren_huippu

Eli esimerkiksi narsistisen äidin ei tarvitse kuin valehdella pelkäävänsä, että mies hakkaa lapsia, niin lastensuojelu on sitä mieltä ettei pidä myöntää tapaamisoikeutta isälle.