Onko valtaosa ihmisistä perusviritykseltään yksiavioisia, sarjamonogamisteja vai polygaamisia? Mikä on luonnollista ja miksi? Kuinka paljon kulttuuri ja sukupuoli vaikuttavat?
Vai pitäisikö kaikkien saada valita oma tiensä ilman muiden mussutuksia?
Asiaa on tutkittukin jonkin verran, mutta koska olen laiskalla tuulella, en jaksa hakea linkkejä tähän vaan pistän vain aloituksen eetteriin.
Vai pitäisikö kaikkien saada valita oma tiensä ilman muiden mussutuksia?
Asiaa on tutkittukin jonkin verran, mutta koska olen laiskalla tuulella, en jaksa hakea linkkejä tähän vaan pistän vain aloituksen eetteriin.
Vastaukset 56
Vanhimmat
yleensä muut tietävät mten joku asia jollakin pitäisi olla
http://www.mikseri.net/artists/?id=101176
Tässä muutama mielenkiintoinen kirjoitelma aiheesta.
http://tupla-j.blogspot.com/2009/07/kristillinen-seksuaalimoraali-on.html
http://tupla-j.blogspot.com/2009/10/avioliitto-mahdollistaa-sivilisaation.html
http://tupla-j.blogspot.com/2009/08/yhteiskunnallisen-keskustelun.html
http://tupla-j.blogspot.com/2009/08/ad-hominem-ja-perisynti.html
http://tupla-j.blogspot.com/2010/01/ihminen-ei-ole-jarvi.html
Olen vähän samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä että miehet ovat luultavasti "luonnostaan" polygaamisia ja naiset ehkä monogaamisia/sarjamonogaamisia. Ovatko omia kirjoituksiasi? Kiinnostavia ajatuksia.
Ainakin tuo on usein esitetty näkemys. Toisaalta on myös miehen etu pumpata (taloudellisia) resursseja edes osaan lapsista jotta ne kasvavat, siis saavat ruokaa. Ellei yhteiskunta sitten ole kommunistinen.
Ja toisaalta nainen ei välttämättä saa parasta mahdollista spermaa munasoluilleen siltä mieheltä jonka kanssa on parisuhteessa.
Noin biologiselta kannalta siis.
Taipumusta tuollaisiin käytösmalleihin voi tietenkin olla.
Eivät ole omia kirjoituksiani, mutta laitoin linkit siksi että mielestäni kirjoittaja puhuu ainakin 90 % täyttä asiaa. Sen verran korjaan, että kirjoittajan ja useiden muidenkin asiaan perehtyneiden mielestä nainen ei ole monogaaminen, vaan hypergaaminen ja se on pikkuisen eri asia. Eli nainen sitoutuu vahvasti yhteen mieheen, mutta on valmis pettämään tai jopa jättämään tämän miehen jos reviirille tulee "voimakkaampi" uros (varakkaampi, komeampi, kuuluisampi?) eli nainenkin on polygaaminen, mutta erittäin valikoivasti. Mies voi pettää vaimoaan melkein kenen tahansa naisen kanssa mutta nainen pettää miestään yleensä vain miestään "paremman" miehen kanssa. Yksiavioisen avioliittoinstituution idea oli hillitä kummankin sukupuolen itsekkäitä taipumuksia ja turvata lapsille turvallinen kasvuympäristö ja taata yhteiskuntarauha. Kun ihmisten ei tarvitse kilpailla ja taistella kumppaneistaan, heille jää aikaa ja resursseja rakentaa yhteiskuntaa ja luoda kulttuuria.
Ok, tuo on kyllä tuttu ajatuksena, mutta en hokannut hypergamia -termin sisältöä heti.
Niin, luultavasti yhteiskunnan kannalta noin. Jossain vaiheessa yksilön etu mielestäni saa ylittää yhteiskunnan edun, mutta missä kohtaa? Luultavasti olisi kaikkien etu, jos suhteista edes yritetään rakentaa pitkäjänteisiä, eikä tehdä hennakalinaisia heti kun rakennekynsi katkeaa väärään aikaan.
Ainakin se olisi lasten etu. Vanhempien ero on aina lapsille kova paikka (väkivalta, päihde-ja insestitapauksia lukuunottamatta) ja usein eivät ns. uusperhekuviot ole kovinkaan onnistuneita. En itse ole kuullut vielä yhtään järkevää perustelua, miksi kukasta kukkaan tai suhteesta suhteeseen hyppiminen olisi muka parempi elämänmalli kuin pitkä ja sitoutunut parisuhde.
Eikös ole toisaalta vähän geenien yhteensopivuudestakin? Kun jos kerta on olemassa miehiäkin jotka esimerkiksi kiihottuvatkin enemmän lihavista kuin hyväkroppaisista naisista. Ja fyysinen seksuaalinen vetovoimahan perustui hyviin geeneihin. Olikohan se Darwin, joka väitti että kaksi toisilleen hyvin biologisesti sopivat parittelevat keskenään edistää se huomattavasti heidän suvun evoluution kehitystä! Että kaikkien ei välttämättä ole hyvä paritella kaikkien kanssa pakosti. On siis ehkä ennemminkin olemassa se, jonka sperma sopii hyvin monelle, mutta ei pakosti kaikille.
Ei siitä olekaan kysymys. Mutta voi olla ainakin joissain tilanteissa biologisesti järkevää paritella myös muun kun oman puolison kanssa taatakseen geenien jatkuvuus.
Ei se silti sitä tarkoita että niin olisi pakko tehdä.
Ihmisellä on kaikenlaisia haluja ja mielitekoja, fantasioita siitä että voisi tehdä ihan mitä huvittaa piittamatta kenestäkään mitään, mikään ei rajoittaisi. Ihmisellä on myös vaihtelun ja jännityksen tarve, jokaisella.
Mutta jonkinlaista nautintoa tai mielihyvää voi kai saada varmasti myös siitä, jos tuntee jonkun toisen ihmisen, on tuntenut hänet kauan, on hänelle "erityinen". Että on olemassa joku ihminen joka on tuttu ja läheinen ja ainoa ja jolle on myös itse sellainen.
On omaa mielikuvituksen puutetta ja pinnallisuutta, jos "vaihtelua" ja "jännitystä" ei näe lähellä ja itsessä, vaan vain kaukana ja vieraassa.
Hieno kirjoitus. Kysymys on nimenomaan tästä.
Itse painottaisin ihmisen tietoista valintaa.
On turhaa etsiä ihmisen "perimmäistä luontoa" tai tehdä siitä päätelmiä olemmeko enemmän yksiavioisia ja moniavioisia.
Esimerkiksi yhteen henkilöön keskittymisessä on oma arvonsa, mutta toisaalta maailmassa on monia erilaisia ihmisiä joita voi arvostaa.
Suurin ongelma taitaa olla se ettei ihminen tiedä mitä haluaa ja yrittää samaan aikaan olla useampaa asiaa yhtä aikaa, joten muut joutuvat kärsimään tämän henkilön sekoillessa edes takaisin.
Ajattelen samalla lailla tuosta, että yhden rakkaan ihmisen tuntemisesta pitkään, siitä että on jollekulle erityinen, voi saada paljon.
Toisaalta joillakin suhteilla saattaa vain olla tietyllä tavalla määrätty aikansa. Vaikka itse haluaisikin pitää suhdetta yllä ja rakentaa sitä, niin joskus ihmiset saattavat vain kasvaa liian pahasti eri suuntiin. Vaikka tuo "erilleen kasvaminen" on kyllä hirveä klisee, jota luultavasti usein käytetään oman hedonismin ja henkisen laiskuuden peittelyyn.
Biologisessa mielessä ihminen on tuskin yksiavioinen. Kulttuuri/yhteiskuntamielessä jonkinlainen yksiavioisuus on kehittynyt isoimpaan osaan kulttuureita, ilmeisestikin resurssien jakamisen takia ja sisäsiittoisuuden välttämäiseksi. Nykymalli on aika pitkälle uskonnon ja kulttuurin vaikutusta, ehkäisyn aikakaudella ehdoton yksiavioisuus ei olisi välttämätöntä.
En usko että yksiavioisuus on luonnollista, mutta se on kulttuurin muokkaama ihanne ja jopa sarjamonogamiaan uskovassa yhteiskunnassamme yhdessä suhteessa pitäisi olla vain yhden kanssa.
Itse en usko että seksuaalisuuden voimakas kontrollointi ketään palvelee.
Ja tosiaan, koska kulttuuri vaikuttaa kaikkeen ja pitkä, uskollinen parisuhde koetaan ihanteeksi ja täten tyydyttäväksi, monet kuten myös allekirjoittanut tähän pyrkivät.
"Biologisessa mielessä ihminen on tuskin yksiavioinen. "
Täyttä potaskaa. Biologiaan kuuluu myös ne sosiaaliset tekijät.
Tosiasiassa biologisesti ihminen voi hyvinkin olla yksiavioinen. Hän todennäköisesti kykenee valitsemaan näiden välillä koska on sopeutuvainen.
"Kulttuuri/yhteiskuntamielessä jonkinlainen yksiavioisuus on kehittynyt isoimpaan osaan kulttuureita, ilmeisestikin resurssien jakamisen takia ja sisäsiittoisuuden välttämäiseksi. Nykymalli on aika pitkälle uskonnon ja kulttuurin vaikutusta, ehkäisyn aikakaudella ehdoton yksiavioisuus ei olisi välttämätöntä. "
Mutta eino-kulta tätä ei olisi syntynyt ilman biologiaa!
Nimenomaan sen takia koska yksiavioisuus on levinnyt niin laajalle osoittaa että se on merkittävä osa ihmisen perimää ja "luonnollista" käytöstä. Totta kai kulttuuri ja uskonnot omaksuvat näitä toimintatapoja omiksi tarinoikseen koska ne ovat TOIMIVIA.
Sinun hedonistinen moniavioinen orgiasi ei nyt vain ole kovin kestävä malli.
"En usko että yksiavioisuus on luonnollista, mutta se on kulttuurin muokkaama ihanne ja jopa sarjamonogamiaan uskovassa yhteiskunnassamme yhdessä suhteessa pitäisi olla vain yhden kanssa."
Lisää paskaa.
"Usko" ei ole tiedon väärti.
"Itse en usko että seksuaalisuuden voimakas kontrollointi ketään palvelee. "
LOL.
Et olisi olemassa ilman sitä. Seksuaalisuuden voimakasta kontrrollointia nimittäin.
Olisimme iät ajat sitten jo kuolleet sukupuuttoon mm. loistautien ja niiden ongelmien vuoksi joita syntyy kun ihmiset toteuttavat halujaan estottomasti.
Voisi sanoa näin että joillakin estot toimivat luonnostaan ja joillakin eivät. Sinulla todennäköisesti eivät.
Joskus aiemmin olisit jo käynyt läpi useita mahdollisesti tappavia sukupuoliatauteja ja muitakin tauteja tai sitten joku uros olisi heittänyt sinut helposti rotkoon.
sitten miettisit rotkossa ennen kuolemaasi että eikös tämä pitänyt olla biologisesti se selviytyjien malli.
BS.
Lueppa ihan oikeasti jotain vähänkään pitemmälle vietyä evoluutio-teoriaa (esim. Helen Fisher) niin huomaat että siellä puhutaan kuinka ihminen kokee suurta mielihyvää pitkästä ja uskollisesta parisuhteesta.
Tämä tuskin syntyisi vain pelkän kulttuurin vaikutuksen myötä seuraamalla omia ihanteita.
Tarvitaan ihmisen aivorakenteissa ihan tila tälle ja ne ovat jo käytännössä todistetusti olemasa.
Se on biologiaa, einoseni ei sinun höpsis-panokulttia.
Osa ihmisistä kuin toisista voi olla muuten enemmän yksiavioisuuteen pyrkiviä jo biologian perusteella kuin toiset (esim. sinä).
Siinä tuskin mitään väärää voi olla suuntaan tai toiseen.
"Et olisi olemassa ilman sitä. Seksuaalisuuden voimakasta kontrrollointia nimittäin.
Olisimme iät ajat sitten jo kuolleet sukupuuttoon mm. loistautien ja niiden ongelmien vuoksi joita syntyy kun ihmiset toteuttavat halujaan estottomasti"
Meni sitten se "ehkäisyn aikakaudella" ohi korvien? Kiitos peruskoulu kun opetat ihmisiä lukemaan valikoivasti.
Mielihyvä pitkästä parisuhteesta ei sulje pois sitä yllä mainittua tiettyä pettämistaipumusta joka on todennäköisesti biologinen ja joka aiheuttaa sen että ihminen ei ole täysin yksiavioinen vaan moniavioinen. Asia on selitetty ylhäällä muiden toimesta. En jaksa toistaa sitä enää uudestaan, sillä perusperiaatteissaan se varmaan tulee sieltä selväksi.
Alleviivaan ettei tässä nyt kukaan mistään haaremista puhunut vaikka sekin on useissa kulttuureissa ollut miehen statuksen merkki.
Fisher on muuten antropologi. Ei evoluutioteoreetikko. Evoluutioteoria taas on yhdyssana Luulisin että suurinpiirtein kaikesta mitä Fisher argumentoi löytyy joku joka on toista mieltä asiasta. Kiinnostava kenttä tosin sinänsä.
Sä taidat opettaa ihmisiä ajattelemaan valikoivasti. ;)
Yrittäisit ottaa asian kuin mies etkä kuin lapsi.
En usko, että yksiavioisuus on vain kulttuurin ja uskonnon muokkaama ihanne. Yhtä vähän uskon siihen, että biologia määrää kaiken eikä mies muka voi muuta kuin toimia sen mukaisesti. Uskon siihen, että ihminen voi välittää toisesta ihmisestä, kiintyä ja kokea uskollisuutta.
Ja mitäköhän väliä sillä on että se on yhdyssana?
"Mielihyvä pitkästä parisuhteesta ei sulje pois sitä yllä mainittua tiettyä pettämistaipumusta joka on todennäköisesti biologinen ja joka aiheuttaa sen että ihminen ei ole täysin yksiavioinen vaan moniavioinen."
Siis mitä ihmettä sää selität?
Ihan sekopäisiä juttuja.
se että joku saa mielihyvää seksistä joka johtaa siihen että joku voi pettää tai harrastaa seksiä useamman kanssa ilman pitkää parisuhtetta tai sen aikana ei tee ihmisestä sinällään moniavioista. Piste.
Eihän kukaan ole väittänyt että ihminen olis itäysin yksiavioinen? Sehän tarkoittaisi että kaikki seksin harrastaminen olisi ihmiselle luonnostaan lähes mahdotonta muun kuin pitkäaikaisen kumppanin kanssa.
"Fisher on muuten antropologi. Ei evoluutioteoreetikko. Evoluutioteoria taas on yhdyssana Luulisin että suurinpiirtein kaikesta mitä Fisher argumentoi löytyy joku joka on toista mieltä asiasta. Kiinnostava kenttä tosin sinänsä. "
Fisher on ihan samalla kentällä työssä ja valitettavasti osan evoluutioteoreetikkojen oletukset ovat niin hurjaa tavaraa ilman mitään todisteita että oikein hirvittää.
mm. siitä että miksi peniksen ja rintojen koko on suurempi kuin muilla ihmisapinalajeilla ei kerro välttämättä mitään seksuaalisesta kilpailusta.
Suurin ongelma näillä joillakin evoluutioteroeetikoilla on se että he omaksuvat käsityksen jossa jokainen yksittäinen ihmisen ominaisuus on kehittnyt erikseen tai olisi muuten karsiutunut pois.
"Eihän kukaan ole väittänyt että ihminen olis itäysin yksiavioinen?"
Yksiavioisuus siten kun minä käsitän sen on yhteen kumppaniin sitoutumista koko elämän ajaksi. Siihen ei kuulu edeltävät suhteet tai syrjähypyt. Yllä on perusteltu että kumpaakin esiintyy, on aina esiintynyt. Ihminen ei siis ole yksiavioinen vaan hänellä on (ainakin jonkinlainen) taipumus pettää. Se pettääkö riippuu monesta asiasta.
"Fisher on ihan samalla kentällä työssä ja valitettavasti osan evoluutioteoreetikkojen oletukset ovat niin hurjaa tavaraa ilman mitään todisteita että oikein hirvittää."
Fisher ei todellakaan ole samalla kentällä töissä. Opiskele nyt sitä evoluutiota vähän enemmän. Fisher on ennemminkin evoluutiopsykologi, se on taas...
"mm. siitä että miksi peniksen ja rintojen koko on suurempi kuin muilla ihmisapinalajeilla ei kerro välttämättä mitään seksuaalisesta kilpailusta."
Tipuin logiikastasi. Ei se mitään.
"Suurin ongelma näillä joillakin evoluutioteroeetikoilla on se että he omaksuvat käsityksen jossa jokainen yksittäinen ihmisen ominaisuus on kehittnyt erikseen tai olisi muuten karsiutunut pois."
Mainitsetko muutaman nimen ja konkreettisen esimerkin ja kerrot miksi perustelu mielestäsi ontuu?
Minä otankin. Mutta jos argumenttisi perustuu sukupuolitauteihin ja olen itse puhunut käyttäytymisestä ehkäisyn aikakaudella niin argumenttisi on loogisesti virheellinen. Sitä ei voi ottaa vakavasti. Se on toisin sanoen väärä argumentti.
Jo pelkästään sen kannalta että lapset kasvavat aikuisiksi jonkinlaiset perhemallit (ei välttämättä aivan ydinperhemallit) ovat olleet välttämättömiä. Kiintymys, rakkaus ym. kuuluvat pakettiin.
Minä en muuten väittänyt että biologia määrää kaiken. Puhuin lähinnä taipumuksesta. On minullakin nyt nälkä koska söin huonosti aamulla mutta syön silti seuraavan kerran lounaalla. Ei kehon fyysiset tarpeet mitään pakkoa välttämättä aiheita. Heh.
Olet aika ovela, sait minut tajuamaan tuon biologisen taipumuksen.
Biologia kulttuuri ihminen tunteineen ja kokemuksineen = vaikea yhtälö. Mistähän näkökulmasta koko homma olisi tosi helppo, yksinkertainen ja hyvä.
Ei mistään?
Mutta pariutuminen taitaa aika pitkälle pohjautua lisääntymisviettiin ja jälkeläisten kasvattamiseksi aikuiseksi. Siksi mm. hedelmällisyydestä ja terveydestä kielivät ulkonäköpiirteet ovat arvostettuja.
Minä? Miten tämä minuun liittyy? Minähän olen nytkin suhteessa johon ei mahdu kuin kaksi ihmistä.
Pettäminen varmaan riippuu monesta asiasta. Ihmisestä. Siitä miten tyytyväinen on suhteeseen. Kumppanin laadusta. Aika moni varmaan pettää jos tulee parempaa tarjolle mutta jos ei tule, niin voidaan olla ihan tyytyväisiä. Mä valitsen aina tyttöystävän niin että on vaikea kuvitella että joku toinen kutittelisi mua ihan samalla tavalla, siis... Otan vain naisen jota voisin rakastaa. Kynnys pettää on korkea.
Kaikki vakavat suhteeni ovat päättyneet lopultakin ihan loogisista syistä. Eikä ole ollut tapana juosta vieraissa. Olen ollut uskoton yhdelle tyttöystävälleni yhden ainoan kerran ja siitä on aikaa, silloin olin nuori ja tyhmä.
Tässä ihan mielenkiintoinen kirjoitus.
http://www.tiede.fi/artikkeli/1255/seksin_luonnonhistoria_20_minuutissa
"...esivanhemmillamme ei ollut uskonnollisia tai taloudellisia sidoksia, jotka olisivat velvoittaneet pysymään yhdessä. Niitä syntyi vasta, kun ihmiset noin 10 000 vuotta sitten asettuivat aloilleen, hankkivat maata ja alkoivat periä omaisuutta.
Niinpä kivikaudella ei juhlittu kultahäitä. Elämän mittainen liitto oli käytännössä tuntematon. Parit, jotka lapsia saivat, viipyivät yhdessä noin viisi vuotta, jotakuinkin niin kauan, että yhteinen jälkeläinen oli saatu jaloilleen. "
Todisteet tässä ovat missä?
Rintojen, penisten ja ihmisteen koossako?
Älkää nyt naurattako.
Artikkelissa myös Vähätellään ihmisen perusturvallisuuden ja läheisyyden tarvetta seksuaaliseen haluun.
Tämä on modernia höpänää eikä todennäköisesti ole se peruste jolla joku ymmärtäisi ihmisuhteita edes kivikaudella.
Tarkennettuna artikkelisa ei sinällään ole vikaa, se vaan keskittyy tiettyihin johtopäätöksiin toisten kustannuksella.
Toisin sanottuna siihen että romantiikka ja seksuaalinen valinta johtaa moniavioisuuteen ja vapaaseen seksuaalisuuteen.
Tämä on todella kauaskantoinen oletus joka unoihtaa elämän realiteetit ja lattaien tolkuttoman paljon vaihtoehtoja yksillölle joka eli vaikkapa kivikaudella.
Toisin sanottuna siihen että romantiikka ja seksuaalinen valinta johtaa moniavioisuuteen ja vapaaseen seksuaalisuuteen.
Ilman avioliittoinstituutiota ja yhteisön yhteisiä pelisääntöjä romantiikka ja seksuaalinen valinta johtaa usein siihen, että toiset menestyvät ja toiset jäävät ilman. Toiset saavat paljon ja toiset eivät mitään.
Biologiassa on sellainen tosiasia että ympäristö muokkaa käytöstä ja tämä vaikuttaa niihin valintoihin.
"Ilman avioliittoinstituutiota ja yhteisön yhteisiä pelisääntöjä romantiikka ja seksuaalinen valinta johtaa usein siihen, että toiset menestyvät ja toiset jäävät ilman. Toiset saavat paljon ja toiset eivät mitään. "
Itseasiassa se samaa pätee silloinkin kun on olemassa yksiavioisuus.
Erot vain tahtovat ehkä kärjistyä jossakin yhteisössä jossa panostetaan lyhyt aikaisiin suhteiisiin sekä seksuaaliseen valintaan nopeissa kohtaamisissa kuten moderninan aikana.
Näissä teksteissä on tiettyjä ongelmia että niissä tehdään ylitulkintoja sen suhteen miten jonkun valinnat kivikaudella merkitsevät jotain suhteessa sen jälkeiseen yhteiskuntaan vaikka tosiasiassa puhutaan ihan samoista asioista, erona vain on ympäristön vaikutus sille mitä vaistoja pidetään tärkeimpänä.
En kuitenkaan usko että tietyt seksuaalisuuden mallit ovat kovinkaan hedelmällisiä yhteisön kannalta ja uskoisin että yksiavioisuus on ehkä todella tärkeää ihmisen kehitykselle.'
Ihmisen aivot ja lisääntyminen ovat hyvin sopeutuvaisia erilaisille ympäristöille, mutta tietyt reaaliset tosiasiat kuten kulkutaudit, urosten väliset riidat, reviirikäyttäytyminen sekä ihmisen tarve turvallisuuteen sekä ruokaan mielestäni viittaa enemmän pysyviin ihmissuhteisiin kun pelkkin panoihin jotka pidetään vain kurissa yhteisön "painostuksella".
Tässä ei oteta lainkaan huomiota myös kuinka ihmisen tietoisuus on kehittynyt eli sitä miten ihmisen tietoinen mieli pystyy ennustamaan tapahtumia sekä vaikuttaa valinnoillaan siihen miten uskoo parhaaksi selviytyä.
Tätä vähätelllään koska tiedottoman vapaan seksuaalisuuden uskotaan oleva jokin mystinen voima joka saa ihmiset tuosta vain sitten jotenkin selviytymään geeniensä voimalla.
Ruoan tilalla piti lukea että resurssit.
Nimimerkki "mmmb", miten ihmeessä kivikaudella olisi juhlittu kultahäitä (50 v naimisissa), kun ihmiset elivät keskimäärin vain noin 30-vuotiaiksi?
Kyllä, kivikaudella. Kun parisuhteesta alkoi vähitellen tulla sitoutuneempi ja pitkäaikaisempi, alkoi myös kulttuuri ja järjestäytynyt yhteiskunta kehittyä.
Ihmisiä on luonteeltaan ja arvoiltaan erilaisia, se vaikuttanee reaalisesti eniten suhteiden pysyvyyteen. Biologisista selittelyistä en piittaa, kuulostaa tekosyyltä tehdä mitä huvittaa vastuutta. Ihminen voi valita... luonteensa rajoissa. Paras olisi olla rehellinen itselleen ja kumppanilleen siinä mitä on haluaa.
Minulla turvallisuudentunne ja kiintymys menisivät kyllä ihmissuhteessa ohi seikkailunhalun. Elämässä ja suhteessakin voi olla myös muuta kuin pelkkään seksikumppanin vaihteluun liittyvää jännitystä, seikkailua ja uudenlöytämistä.
Kirjoituksessasi ylempänä oli juuri se yksi tärkeimmistä asioista eli ihmisen ns. vapaa valinta.
On täysin ihmeellistä että jopa joku luonnontieteilijä (tai ehkä se johtuu juuri siitä?) asettaa ihmisen joksikin tiedottomaksi mielihyvää tavoittelevaksi seksikoneeksi joka pysyy aisoissa vain yhteisön ja kulttuurin "sääntöjen" myötä. Tästä tehdään joka jonkinlainen "moraalinen" asia.
Vaikka todellisuudessa ihmisellä on monenlaisia tarpeita ja seksi sinällään on vain yksi niistä.
Lisäksi näissä keskitytään malleihin joissa puhutaan joko vain "lapsien vuoksi" tai "yhteisön vuoksi" tai "vapaata seksiä vapaavalintaisesti" vaihtoehdoista.
Esimerkiksi ihmisen oman turvallisuuden kannalta kannattaa jo luottaa yhteen henkilöön sekä tämän luomaan turvaan.
Tärkeintä kuitenkin biologisessa mallissa on itseasiassa nimenomaan VALINNAN VAPAUS jota kuitenkin aina rajoittaa se ympäristö missä ollaan tekemisissä. Eikä vain yhteisön moraalisäännöt vaan se mitä seurauksia seksistä oikeasti on.
Luonnossa sekä ihmisessä on paljon ristiriitaisia voimia joka tuntuu joiltakin unohtuvan kun he tekevät näitä luonto vs. kulttuuri vertailuja samalla täysin jättämällä huomiolla että näistä ristiriidoista huolimatta ihmisellä itsellään on se lopullinen toimintavapaus.
Tosin olen sitä mieltä että nämä mallit joissa naaras aikoinaan on saanut valita uroksen vapaasti jonka kanssa parittelee olevan todella huvittavaa. Urokset tuskin pitkään katselisivat moista käytöstä ja todennäköisesti yksiavioisuus on ollut monesti keino suojella naista sekä lapsia uroksen ja toisten uroksen väkivallalta että seksuaaliselta hyväksi käytöltä.
Mutta nämä usein loistavat poissaoloillaan näistä "ennen oli vain luonto ja kaikki oli vapaita harrastamaan seksiä miten halusi kunnes tuli karmea moraalinen kulttuuri ja uskonto pilaten kaiken hyvän mitä meillä oli joka oli se "luonnollinen malli" selityksistä.
Mietin "luontoa" ja muita eläinlajeja kuin ihminen. Vaikkei jokin eläinlaji ole "yksiavioisia" (jotkin lajithan ovat) eivät ne naiskentele miten sattuu. Monilla eläimillä on kiima-ajat. Ihmisen systeemit ovat erilaiset. Tuntuu näin mutu-arviona järkevältä, että ihmisen "jatkuvan valmiuden" takia ihmisen kyky valita olisi tarpeen ja hyödyllinen - ja ylipäätään todellakin olemassaoleva ihmisen ominaisuus, jota ei ole syytä ainakaan vähätellä. Ennen kaikkea: seksuaalisuus ei ole ihmiselle pelkkää lisääntymistä, vaan myös (ja ennen kaikkea) tunteita, kiintymystä, läheisyyttä, luottamusta.
Minulle on tullut todella epäselväksi että kuka ihme niitä kaikkia jälkeläisiä hoitaa, kuka huolehtii niiden ja naaraiden ruokkimisesta sekä kuka huolehtii seksi ja muiden tautien leviämisestä jos kaikki harrastaa seksiä koko vuoden ympäri?
Jo pienessä yhteisössä jo yksilön itsensä kannalta seksuaalisesta kontrollista tulee tärkeää koska on tärkeämpiäkin asioita kuin nussiminen kaikkien kanssa ja koko ajan.
Monissa yhteisöissä on toki moniavioisuutta, mutta tosiasiassa yksiavioisuus noin levinneenä mielestäni enemmän osoittaa että yhteiskunnan kehittyeässä on valittava vähinten konflikteja sekä toisaalta tehokkaiten resursseja hyödyntä parisuhdemalli jossa seksuaalisuus tietysti on edelleen vahvana (eihän me puhutaan mistään naimattomuus luvasta vaan naimaluvasta) mutta jossa se seksuaaliisuuskin kiinnittyy siihen toiseen ihmiseen kuten nuo muut tarpeetkin.
Samalla myös toisen ihmisen tunteminen ja tuttuna pitäminen luo yhteyttä ja kommunikointia jolla varmistetaan että sekä molemmat yksilön selviävät, voiva hyvin samoin kuin sitte jälkeläiset kasvavat ja kehittyvät.
Minä en yksinkertaisesti ymmärrä miten joku voi tehdä niin yksinkertaisen mallin jossa vastakkain on vain mielipuolinen nussinta ja toisaalta kulttuurin tuoma väkisin pakkopullaksi väännety yksiavioisuus.
Se kuinka pysyvä tuo suhde sitten onkaan on sitten toinen juttu tai mitä "yksiavioisuus" merkitsee, mutta kuvittelisihan että joku tahtoo myös että huolehditaan yksilöstä myös niillä "vanhoilla" ja "huonoilla" päivillä jotka muuten tulivat ennen aikaan aika nopeasti.
En käsitä myös sitä että nykyaikana on pakko etsiä jotain "ihmisen todellista luontoa" aivan kuin se sitten kirkastaisi jonkun "oikean tavan elää" jossa muut vaihtoehdot ovat "luonnonvastaisia " tai "vain kulttuurin tuottamia ideaaleja".
Näyttää siltä että evoluutiosta, luonnonvalinnasta ja biologiasta on tullut ikään kuin uusi uskonto, jonka nimiin vannotaan ja jota ei kyseenalaisteta, koska se tuntuu palvelevan niin hyvin joidenkin itsekkäitä mieltymyksiä. Mutta eihän mikään ole mustavalkoista. Ei biologiakaan.
ihmisapinoista nimenomaan yksiavioisuuden tiimoilta. Fakta on se, että pettäminen tuottaa tuskaa ja mustasukkaisuutta, huom MYÖS NAISILLE, kutsukoon osa sitä reviiritietoisuudeksi tai miksikä tahansa, mutta sen on evoluutio muokannut. Naiset ovat evoluution myötä alkaneet omaamaan urosten tavoin "itsekkyyttä." Ja tottakai, orgasmi on sama juttu naisilla kuin miehillä.
Yksiavioisuus lienee ollut ennen kaikkea lasten etu, mutta täytyy ottaa huomioon, että ennen, ilman lääketiedettä, ihmiset ovat eläneet huomattavasti lyhyemmän aikaa, eli suurinpiirtein sen ajan, että ihmislapsen aivot kehittyy täysijärkisyyteen asti, joka VIE AIKAA verrattuna eläimiin. Nyt pariskunnilla on aikaa kinastella lasten lennettyä ulos pesästä. Naiset elävät luonnollisesti hieman pidempään kuin miehet, sillä isoäidin rooli on korvaamaton.
Mielestäni hieman yksinkertaiset ihmiset sortuu pettämään, koska eivät osaa selvittää parisuhdeongelmiaan tai eivät yksinkertaisesti tunne sen syvempiä tunteita eikä ajattele. Tiedetysti älykkäämmät yksilöt ovat enemmän yksiavioisia. Ja niinhän se onkin, että jos tapaa yhden mieleisen yksilön, miksi vaihtaa???? Toiseen mieltyminen ja toisen tunteminen perinpohjin on niin syvä tunnesidonnainen asia, verrattavissa omiin vanhempiin ja sisaruksiin ja omiin lapsiin, jotka ovat geneettisesti samaa lihaa ja verta ja pyörineet aina jaloissa, lapsuudesta asti :)
Yhtenä tekijänä tuolle mustasukkaisuuden tuntemukselle ja ihmisen perustavanlaatuiselle pyrkimykselle yksiavioisuuteen (ei tarkoita että ihminen olisi täysin yksiavioinen vaan pyrkii yksiavioisuuteen yleensä kun se vain on mahdollista) on se että se liittyy ihmisen rakastamiseen ja ennen kaikkea tietoisuuteen.
Valitettavasti tätä näkemystä on hyvin vähän tutkittu miten ihmisen tietoisuus ehkä tarvitsee toista ihmistä jakamaan todellisuutensa.
Mutta on hieman hankala käsitellä asiaa jossa esitetään että ihminen on pystynyt muuten samana miljoonia vuosia ja sitten joku 10 000 vuotta sitten on tapahtunut yhteiskunnallinen muutos joka olisi vain vaikuttanut asiaan.
Todellisuudessa nämä samat rakenteet sekä tietoisuus ovat olleet läsnä jo aiemmin, josta itse päättelen että vaikka ihmiselle voi olla monenlaisia tarpeita sekä tuottaa mielihyvää paritella monenkin kumppanin kanssa tietoisuuden tarve tuntea itsensä erityiseksi sekä jakaa toisen kanssa tietty turvallisuus tekee ihmisille yksiavioisuudesta sen tavoitellun tilan enemmän jo biologisessa mielessä kuin mikään kulttuurinen instituutio voisi pakottaa.
Todennäköisesti kulttuuri ja uskonto on vain vahvistanut tätä ihmisen viettiä ja vaistoa pyrkiä perustmaan pareja ja perheitä.
Se kannattaako niin tehdä tai tulisiko niin tehdä kunkin ihmisen on sitten täysin eri asia.
Aivan samoin kuin ihmisen selviytymisen kannalta rotuna voi olla joku toinen lähestymistapa parempi.
Mutta mehän kaikki olemme menossa sukupuuttoon, kysymys on vain että milloin. :D
"ihmisen tietoisuus ehkä tarvitsee toista ihmistä jakamaan todellisuutensa"
Tuo on todella hyvä pointti, yksiavioisuuden perustelunakin. Ainakin minun olennaisin syynä siihen, miksi haluaisin parisuhteen on se, ettei tarvitsisi elää elämääni yksin, että olisi joku.
Ja minusta on käsittämätöntä, että jotkut puoltavat lyhyitä suhteita ja useita suhteita "luonnollisempina". Kehittynyt tietoisuushan on keskeinen ihmislajin ominaisuus.
"Ja niinhän se onkin, että jos tapaa yhden mieleisen yksilön, miksi vaihtaa????"
Tästä juuri oli kyse: Onko sellaisen yksilön löytäminen mahdollista, mikä miellyttäisi kaikilla osa-alueilla? Ja onko pakko vaihtaa, vai voiko ihmisiä kuulua elämään useampi samanaikaisesti?
Yleensä elämään kuulu useampi ihminen samaan aikaan. On kaverit, työkaverti, vanhemmat., puoliso, lapset, jne. Ei yhden tarvitse kaikilla osa-alueilal mielyttää.
Heh heh :D
Töräys.. :O Ei se ollut vitsi, ja varmaan tulee ongelmia jos joku yritää joka osa alueella mielyttää.
Kysytääänpä asiaa niin että jos pitäisi valita.
A) yksi ihannekumppani vai
B) lyhytaikaisia ihannekumppaneita lukematon määrä.
Näistä ei voisi tehdä yhdistelmää yksi kumppani 20 v ja 100 kumppania 20 vuoden aikana. Kumman vaihtoehdon valitset ?
Uskoisin että suurin osa valitsisi vaihtoehdon A, jos ei jopa 100%. Suhteessa on kyse ihan jostain muusta kuin seksistä. Fantasiat kuuluvat asiaan mutta kuinka tylsää elämä olisi jos voisi bylsiä kenen kanssa tahansa koska vain haluttaa.
Kyllä varmasti hyvin moni valitsisi A:n, niin minäkin. Niitä ihannekumppaneita ei vain kasva puissa.
Jos suhteesta otetaan seksi ja seksuaalisuus kokonaan pois, useimmat suhteet ovat vaikeuksissa tai ne muuttuvat enemmän ystävyyssuhteen luonteisiksi. Suhteessa on kyse paljon muustakin kuin seksistä, mutta sukupuolinen vetovoima on yksi keskeisiä voimia, joka vaikuttaa mun mielestä vähintäänkin taustalla suuren osan aikaa.
"Jos suhteesta otetaan seksi ja seksuaalisuus kokonaan pois, useimmat suhteet ovat vaikeuksissa tai ne muuttuvat enemmän ystävyyssuhteen luonteisiksi. Suhteessa on kyse paljon muustakin kuin seksistä, mutta sukupuolinen vetovoima on yksi keskeisiä voimia, joka vaikuttaa mun mielestä vähintäänkin taustalla suuren osan aikaa. "
Seksi on tärkeää mutta ei edes välttämätöntä hyvässä ja pitkässä suhteessa. Eiköhän se että seksiä ei toisen mielestä ole tapeeksi tai se ei ole tyydyttävää ole enemmän seurasta kuin syy joka johtaa suhteen huononomiseen. Jos ihan rehellisiä ollaan niin seksi on tärkeää tai tuntuu tärkeältä silloin kun seksin harrastaminen aloitetaan ja se on uutta ja siihen liitetään kaikki omaksutut toiveet ja kliseet . Moni tulee tietysti väittämään muuta. Mutta jos ollaan ihan rehellisiä niin tuskin missään länsimaalaisen ihmisen inhimillisessä toiminnassa on suurempaa eroa mielikuvien (omien ja muiden), toiveiden, kuvitelmien ja todellisuuden välillä. Eikö näin ole ?
Kysytäänpä näin: Jos suhde on hyvä, niin miksi siinä ei harrastettaisi seksiä? Jos ollaan lähdetty liikkeelle romanttisessa suhteessa. Miesten seksintarve on kuitenkin aika tasainen ajan ja terveydentilan funktio, ja naiset tapaavat myös haluta seksiä aika usein, kun suhde on hyvä.
"Jos ihan rehellisiä ollaan niin seksi on tärkeää tai tuntuu tärkeältä silloin kun seksin harrastaminen aloitetaan ja se on uutta ja siihen liitetään kaikki omaksutut toiveet ja kliseet "
Olen eri mieltä. Kyllä ainakin läheisyys oman kultsipuppelin kanssa tuntuu hyvältä luultavasti aina, ja miehillä läheisyys herättelee usein myös seksuaalisia haluja.
"Mutta jos ollaan ihan rehellisiä niin tuskin missään länsimaalaisen ihmisen inhimillisessä toiminnassa on suurempaa eroa mielikuvien (omien ja muiden), toiveiden, kuvitelmien ja todellisuuden välillä. Eikö näin ole ? "
:) Mielenkiintoinen väite, tuosta voisi tehdä vaikka oman ketjunsa. Tarkoitatko siis, että yhteiset mielikuvat vaikuttavat toiveisiin, toiveista todellisuuteen ja kaikki taas takaisinpäin toisiinsa? Varmasti hyvin monessa asiassa noin käykin.
Tarkoitan sitä että nykyaikana seksistä on tehty elämää suurempi asia. Meillä kaikilla on varmaan kuva siitä millaista hyvän seksin tulisi olla. Tämä on nykyisin sekoitus ihan luonnollisia alitajuisia fantasioista ja sitten populaarikulttuurista omaksuttuja satuja = TV, elokuvat, lehdet, nettipalstat jne. En nyt tarkoita pornoa vaan kaikkea mitä seksistä kirjoitetaan, näytetään. 100 vuotta sitten asia oli ihan toisin. Kun sitten se oma seksielämä ei vastaakaan todellisuutta niin petytään ja aletaan etsimään syitä vaikka missään ei mitään vikaa olekaan.
Seksi, läheisyys on kyllä tärkeää ja ihan kivaa mutta ei siinä kyllä mikään maa järähtele, ihan oikeasti. Kun ihmisiltä kysyy seksistä niin jostain syystä tällä alueella alkaa kauhea liioittelu ja suoranainen valehtelu koska rima on asetettu niin ylös muiden (TV; ym. ) toimesta.
Joo, sarjoilla, leffoilla ja kirjoilla on kyllä luotu melkoista glooriaa seksin ympärille, ja niihin odotuksiin on todellisuudessa aika vaikea vastata. Seksissä saattaa joskus olla tosi voimakkaita kokemuksia, mutta ei niitä voi etukäteen käsikirjoittaa, ne vain joskus tapahtuvat kun vireystila, tunnetila ja muut osuvat kohdalleen.
Itsellä parhaat muistot parisuhteista tapaavat liittyä vaikka sellaisiin tilanteisiin, joissa on oltu sylikkäin, puhuttu kaikenlaista hauskaa tai syvällistä tai ihan mitä vaan, ja olen tuntenut oloni tosi läheiseksi sen naisen kanssa.
Tuolla aloituksen "luonnollisuus" -kohdalla ei ollut muuten tarkoitus sanoa, että mietitäänpä mikä tulee suoraan biologiasta ja sitten tehdään niin, vaan ottaa se vain esille yhtenä näkökulmana.