Eikö todella ole vapaata kunnon miestä, josta tämmöinen kovaa vauhtia viittäkymmentä lähestyvä yh-äiti löytäisi vakituisen miesystävän ja toivottavasti uuden kumppanin koko loppuelämän ajaksi. Missä heihin voi tutustua? En kapakoi, en harrasta tanssimista ja jos jossain käyn niin enpä ole huomannut yhdenkään herran edes kiinnittävän minuun mitään huomiota. Olenkohan näkymätön? Omasta mielestäni olen ihan siedettävän näköinen.
Olen vastannut lukemattomiin deitti-ilmoituksiin. Joskus olen saanut vastauksen, yleensä en yhtäkään. Olen laittanut itsekin ilmoituksia, eipä juuri ole ilmoituksia tullut. Ilmoitusten tekstien mukaan saa olla ikää ja saa olla eronnut ja lapsia, mutta kun todellisuus iskee eteen, ei kelpaakaan. Tottakai joitain edellytyksiä minäkin asetan, mutta en mitään mahdottomia. Ihan tavallinen työssäkäyvä omillaan toimeen tuleva itsestään huolehtiva ja kunnollinen mies, joka lisäksi kykenee ottamaan huomioon myös toiset ihmiset.
Olen niin yksinäisyyteen kyllästynyt, en tiedä enää kuinka ja miten yrittäisin, vai olisiko parempi lopettaa ja sopeutua elämään yksinäistä loppuelämää.
Olen vastannut lukemattomiin deitti-ilmoituksiin. Joskus olen saanut vastauksen, yleensä en yhtäkään. Olen laittanut itsekin ilmoituksia, eipä juuri ole ilmoituksia tullut. Ilmoitusten tekstien mukaan saa olla ikää ja saa olla eronnut ja lapsia, mutta kun todellisuus iskee eteen, ei kelpaakaan. Tottakai joitain edellytyksiä minäkin asetan, mutta en mitään mahdottomia. Ihan tavallinen työssäkäyvä omillaan toimeen tuleva itsestään huolehtiva ja kunnollinen mies, joka lisäksi kykenee ottamaan huomioon myös toiset ihmiset.
Olen niin yksinäisyyteen kyllästynyt, en tiedä enää kuinka ja miten yrittäisin, vai olisiko parempi lopettaa ja sopeutua elämään yksinäistä loppuelämää.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Deitti-ilmoitukset on vain yksi tapa etsiä seuraa. Olen itse löytänyt kaksikin mukavaa ja kunnollista miestä sitä kautta.
Vielä parempi on kumminkin löytää mies harrastusten parista. Itse olen nyt alkanut harrastaa lintuja (oman miesystävän kanssa tosin) ja huomannut, että porukassa on toinen toistaan mukavampia miehiä läjäpäin.
Liikunta, poliittiset järjestöt, opiskelu, mikä vaan mikä itseäsi kiinnostaa - ja löydät samanhenkisiä miehiä.
Meidän iässä kyllä iso osa kunnon miehistä on varattuja tahollaan, mutta aina on eronneita, leskiä ja jopa poikamiehiäkin.
Olen vain niin täysin yksinäinen, että ei tule lähdettyä mihinkään harrastusten pariin yksin. En ole myöskään niin ulospäin suuntautunut, että tutustuisin helposti vieraaseen. Varsinkin jos minun pitäisi tehdä aloite.
Olen yrittänyt välttää itsesääliin vajoamista, mutta aika lähellä rupeaa olemaan. Tunne, että on täysin turha ja tarpeeton.
Ei ne miehet tule kotoa hakemaan, jos et missään käy. Nettideiteissä on monentasoista ilmoittajaa ja huijareitakin joukossa. Tiedän tapauksia, joissa tapaavat kymmeniä naisia. Ei tositarkoituksella kuitenkaan. Kyllä kannattaa sitä sosiaalisuutta vähän kehittää, jos ei halua yksin olla loppuelämäänsä. Eikä se tanssikaan nyt niin kamala asia ole, moni parisuhdesuhde on saanut tansseissa alkunsa. Jos on liian ehdoton, ei miehetkään kiinnostu.
Olen nelikymppinen mies ja sinkku, en ole ollut minkäänlaisessa suhteessa naisen kanssa viiteen vuoteen, tarpeet olisi, ja raamit saada nainen, mutta kerran naimisissa olleena on mennyt maku koko parisuhteesta.
Olen hyvä tanssimaan ,mutta huomaan että vuosi vuodelta tansseissa käynnit harvenee...
Huomaa että alkaa kehittään harrastuksia ja viihtymään omissa oloissaan entistä paremmin, tulee laiskemmaksi eikä jaksaisi alata sopeutumaan naisen kanssa elämiseen, yksin ollessa ei ole ongelmia eikä ristiriitoja.
Tiedän paljon miehiä, pokamiehiä tai eronneita jotka eivät enää ala suhteeseen ollessaan yli nelikymppisiä, on helpompi luovuttaa kuin etsiä hyvää naista.
Sosiaalisuutta pitäisi kyllä kehittää vielä tässä iässä, se on totta ja samalla ruveta käymään vaikka sitten yksin erilaisissa paikoissa. Tanssipaikoissa tai keksiä joku harrastus, missä saisi olla ihmisten kanssa. Kotoa kukaan ei ole tullut hakemaan, eikä tule, sen tiedän.
Se on sääli, jos jossain on kunnollisia parisuhteeseen pettyneitä miehiä, jotka eivät enää jaksa etsiä kunnollisia naisia. Kunnollisia naisiakin on, lasken itsenikin heihin kuuluvaksi. Itsekin olen ollut monta vuotta eron jälkeen yksin, yhtä lyhyttä seurustelusuhdetta lukuunottamatta. Siitä huolimatta en ole menettänyt uskoani rakkauteen ja toimivaan parisuhteeseen. Sen olen todella huomannut, että nettideittipalstat eivät oikein toimi. Joukossa on varmaan suurin osa tosimielellä olevia, mutta sitten on niitä, joilla on ilmeisesti vähän kieroutunut huumorintaju. Laittavat huvin vuoksi ilmoituksen vailla minkäänlaista tarkoitusta vastatakaan kenellekään.
näin sivullisena siltä, että sinulla ja Tomilla voisi olla yhteisiä intressejä, joten sitä vain selvittämään.
Jos katselee kumppania nettipalstoilla niin törmää kyllä treffeillä sitten siihen todellisuuteen joka ei ole yleensä sama kuin mitä kirjoittelun perusteella kuvitteli.
Olen ollut muutamilla nettitreffeillä ja joutunut kyllä pettymään, kait sitä sitten odottaa liikoja?
Jos ihminen ei ole perusluonteeltaan sosiaalinen niin on todella vaikea muuntautua sellaiseksi.
Minä ainakin joudun olemaan töissä tekemisissä monien erilaisten ihmisten kanssa ja on kyllä mahtava päästä illalla kotiin, saa latautua ja rentoutua, ei ole tarvetta harrastaa sosiaalisia rientoja.
Kyllä minusta sinun kuitenkin kannattaisi näin kesällä yrittää lähteä johonkin tansseihin, vaikka lavoille, tähän aikaan vuodesta käyvät ulkona nekin joita ei muuten näe.
Olet varmasti oikeassa, ulos ihmisten ilmoille pitäisi lähteä, vaikkapa sitten tanssilavan seinäruusuksi. Ja jos joku sattuisi pokkaamaan, lähteä vain reippaasti vietäväksi.
Siinäkin olet oikeassa, että nettideitin kirjoitukset ja todellisuus eivät aina vastaa toisiaan. Tietysti jokainen yrittää antaa kirjoituksessa mahdollisimman edustavan kuvan itsestään, joskus ehkä liioitellenkin. Mutta sehän on täysin turhaa, koska totuus paljastuu kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun tavataan luonnossa. Ehkäpä sitä on tässä itse kullakin liian suuret odotukset. Omassa päässä on se mielikuva, millaisen kumppanin haluaisi. Sitä etsii ja kun kuvittelee löytäneensä, lähtee tapaamaan - ja pettyy pahasti, kun todellisuus ei vastaakaan sitä omaa mielikuvaa ihannekumppanista. Mutta kyllä viimeistään tässä iässä pitäisi jo karistaa moiset unelmien prinssi / prinsessa kuvitelmat mielestään. Jos todella haluaisi kumppanin rinnallaan kulkemaan koko loppuelämänsä ajaksi, pitäisi kaikella muulla kuin ulkoisilla avuilla olla se suurin merkitys. Se ns. "sisäinen kauneus" on valttia.
Ei nelikymppisenä poikamiehenä eläminen ole luovuttamista. Itse sanoisin sitä asioiden laittamisena tärkeysjärjestykseen. Nuorena miehenä sitä ajattelee hormoneillaan, mutta iän myötä tajuaa, että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin naiset. Miksi suotta nähdä vaivaa sellaisen asian eteen, joka ei kuitenkaan paranna elämänlaatua?
Asian voi joku noinkin ajatella, varsinkin jos on niin tyytyväinen itseensä ja elämäänsä yksin. Itse henkilökohtaisesti viittäkymmentä hurjaa vauhtia lähestyvänä en ole täydellinen yksin, se toinen puolisko puuttuu. Elämäni tärkeysjärjestyksessä olisi hyvin korkealla sijalla toimiva parisuhde. Minun elämänlaatuani se parantaisi.
Ai miehetkö sitten parantaa elämänlaatua... Ei todellakaan.. Neljä vuotta olen yksin lasteni kanssa elänyt ja elämä maistuu tosi hyvältä, ILMAN MIEHIÄ!
No mutta entäs, nuo sosiaaliset tarpeet? Ja olishan sitä joskus kiva viettää yhteisiä viikonloppuja ja reissata toisen kans, vaikkei samassa taloudessa välttämättä asuttaisikaan. Mutta tämä järjestely vaatii ehdotonata luottamusta, jotta se toimisi, koska kyllä se "kolahtaa", kun kuulee "siippansa" ulkoiluttaneen muitakin naisia. Ei nainen halua olla yksi monista. Tämän kun miehet ymmärtäisivät. Asiat hoituisi paljon helpommin.
"joka ei kuitenkaan paranna elämänlaatua?"
Ootko muuten sattunut huomaamaan, että sen elämänlaadunparantamiseen saatetaan myös tarvita SINUA. Ei se ole pelkästään naisen tehtävä!!!
Ja kyllä hyvä parisuhde kummasti pistää *hymyilemään*, hyvä ettei melkein ääneen nauramaan.
Parisuhde, sopeutuminen yhdessä elämiseen tuntuu vaikealta juuri siksi kun on oppinut elämään ja hoitamaan asioitaan omalla tavallaan. Yhteen muuttaminen tämän vuoksi tuntuu niin vaikealta.
Mielikuvissa häilyy silloin tällöin hyvin toimiva ystävyys suhde jossa kumpikin asuu omalla tahollaan, hoitaa arkirutiinit itselle hyväksi havaitsemalla tavalla.
Tosi ystävä, jonka kanssa yhteisen ajan sovittaminen on suhteellisen helppoa. Toinen ei heti ensimmäisenä tunne itseään hylätyksi tai syrjään heitetyksi jos hänen ehdottamansa ajankohta ei syystä tai toisesta sovi.
Suhde jossa kumpikin ymmärtää oman ajan tarpeen, halun olla joskus myös yksin.
Luovuttaa en aio, etsimällä en etsi, enkä vain haaveissani elä.
Sillä tiedän että joskus kohtaan hyvän miehen.
Anna minä parannan omaa elämänlaatuani, paranna sinä parhaimpasi mukaan omaasi. Minulla kaikki on erittäin hyvin. Onko sinulla? :-)
"Elämä. Sitä se on, miksi sen teet."
Jepp... hyvältä näyttää ja tuntuu.
Halusin vain tuoda julki sen, että hyvä tasoisessa parisuhteessa tarvitaan molempien yrittämistä. Nainen ei yksin kykene siihen, vaan parisuhteen perustana on saumaton vuorovaikutus.
Minä taas tuon esille sen faktan, että tietyn iän jälkeen useat kunnolliset miehet eivät enää tarvitse naisia tai parisuhdetta. Nainen ei tuo enää sellaista lisäarvoa miehen elämään, että sen takia kannattaisi luopua mistään jo saavutetusta.
Jossain vaiheessa elämää osat vaihtuvat: naisista tulee etsijöitä ja miehistä valikoivia. Siinä vaiheessa naiset alkavat laskea vaatimustasoaan, jolloin lähes tulkoon kuka tahansa kelpaa. Olisi vaan kannattanut laskea tasoa jo vähän nuorempana, kun suurempi osa kunnollisista miehistä oli kiinnostunut parisuhteesta.
Ei kaikki 40 naiset hakemalla hae kunnon miestä, sattuu kohdalle jos sattuu.
Vaatimustasoaan, mitä se sitten sisällään pitäneekään ei ole tarvetta laskea yksin jäämisen pelosta.
Ei pidä yleistää, emme me kaikki ole ikisinkkuja joilla ns. entistä, huom! huom! onnellista elämää ei olisi ollut ollenkaan.
Kyllä me osaamme olla onnellisia myös nyt ja tässä, nykyhetkessä.
Hyvin sanoit ja totta puhuit. Olen todellakin törmännyt juuri mainitsemiesi kaltaisiin miehiin, ei heitä kiinnosta seurustelu vanhaan malliin. Mutta siitäkin huolimatta taso on säilytettävä.
että kavereiden tuttavapiiristä. Siis ihsmisiä, jotka tunnet muutaman lenkin kautta, kavereiden kavereita jne.
Heillä on pakko olla kanssasi edes JOTAIN yhteistä, vaikkapa tuo yhteinen tuttu. Ja kaverit ovat aika hyviä bongaamaan sokkotreffiehdokkaitakin. Vaikak toki allekirjoitan tuon alempana olevankemiajutun, eli kyllä sen kohdatessa vasta tietää...
Onnea!
Tiedän, että monet tapaavat kavereiden tai kavereiden kavereiden välityksellä kumppaninsa. Mutta kuten nimimerkkinikin jo kertoo, olen aina yksin. Minulla ei ole kavereita, jotka kutsuisivat esim. illanistujaisiin, missä katseet kohtaisivat.
Että tämmöinen tapaus.
Sinkkuna olen huomannut sen, että parisuhteessa elävät eivat kovin mielellään *pippaloihinsa* kutsu sinkkua, koska tämä koetaan "uhkana" parisuhteelle. Leskeksi jäätyäni huomasin, että *rouvakastiin* kuuluminen edellytti, että mulla olis pitänyt olla mies!!! Leskirouvat luokitellaan myös parisuhteen *uhkaksi*..
Miksi miestä ei yleensä luokitella miksikään yhkaksi, noin miesten kesken.
Mutta se naisten ihmeelinen mieli joka näkee yhkan joka naisessa, joka on vapaa, joko sinkku tai leski tai eronnut on, kai naisille se kaikkein pahin uhka.
Ihmettelen asiaa?
Kertokaa minulle miksi on näin.
Ehkä se on siinä, kun parisuhdetta ei jakseta/viitsitä hoitaa ja "pippaloihin" astuu huoliteltu sinkku/leski nainen, joka saa miesten päät kääntymään. Sen jälkeen vaimot kokevat ko. naisen parisuhteensa uhkaksi, etenkin vielä jos aviomiehen suusta on päässyt lipsahdus; "näyttipä hyvälle, leskeys pukee häntä"... Niin varjele sentään.
"Etsii, etsii vaan ei soisi löytävänsä"
Voi, voi sentään ensin ilmoitat haluavasi löytää. sitten luettelet pitkän litanian syitä, joiden vuoksi et voi etsiä/harrastaa.
Juuri tuo hylkimäsi tanssiminen voisi olla keino tutustua kunnollisiin miehiin. Tanssilavalle vaan yrittämään. Ja jos et osaa tanssia, niin tanssikurssille siitä. Tietysti siellä olisi hyvä olla oma pari jo mennessä, mutta ei se ole välttämätöntä. On olemassa tanssikouluja ja kursseja joissa oma pari ei ole välttämätön. On mahdollista saada jopa räätälöityjä kursseja. Tietysti se maksaa enemmän.
Sitten eikun lavoille tanssimaan. Ei mielellään ravintoloihin. Tanssilavoilla tulet tapaamaan niin paljon mielenkiintoisia, kunnollisia, miellyttäviä ja selvinpäin olevia herrasmiehiä, ettet välttämättä haluakaan sitoutua siihen ensimmäiseen/ensimmäisiin.
Katso nyt alkuun vaikka linkistä:
http://www.tanssi.org
Lisäksi tanssi on mitä parhaimpia liikuntamuotoja.
Hei,itse olisin kaikkea luettelemasi vaatimukset täyttävä, poislukien työssäkäyvä(siis työtön tällähetkellä).Ikää on alle 40v ja satun pitämään itseäni vanhemmista kypsistä,fiksuista ja ehdottomasti keskustelutaitoisista naisista.Kirjoitapa deitti.netiin hakusi uudelleen vaikkapa tuolla "aina yksin"-nimimerkillä, niin katsotaan "hakemuksesi" vaatimukset tarkemmin. Lupaan ainakin vastata -asun oulun eteläpuolella.
Ei KUNNON miehiä ole vapaana.
Muuta pätevyysvaatimuksia.
Haet vaan vapaata miestä
niin kyllä löytyy.
Ja jos ei löydy vapaata
niin hae sitte vaan miestä.