Täälä ois 24-vuotias naisen alku jolla ois tuota pudotettavaa 10kg. Oon yrittäny laihduttaa kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta tulos aina sama: laihdun ehkä 5kg, mutta sitten repsahdan ja kaikki tulee takasin. On kokeiltu atkinssit, sokerilakot, kasvisruokavaliot, painonvartijat ym. ym. viimeks olin tuola jutan gofatgo-dietillä ja sillä lähti 6kg, mut sitte ko se loppu niin kaikki on takasin nyt kahen kuukauden jälkeen. Kyrsii ihan mielettömästi ja itsetunto on kyllä niin nollissa ko voi olla!
Eli mistä ihmeestä te kaivatta motivaation aina yrittää uudestaan?!? Nyt oon miettiny et yrittäsin aivan normiruuilla ja herkkujen vähentämisellä saaha tuota painoa alas. Mutta heti huutaa ääni pään sisällä et "mitä turhaan ees yrität ,et onnistu kumminkaan ja kaikki tulee vain takas" ym. Eli tiiän kyllä kaiken oikein syömisestä : 6 ateriaa päivässä, proteiinia joka aterialla, huonot hiilihydraatit pois, hyviä rasvoja kehiin... ja kaiken maailman vinkit: täydellä mahalla kauppaan ym. niitä en kaipaa. Minun mielestä nykyään kiinnitetään ihan liian vähän huomiota tähän psykologiseen puoleen tässä laihuttamisessa. Kaipaisin vinkkejä siihen miten saisin uskoa itteeni? Miten saisin pidettyä tavotteista kiinni?
Kertokaa kokemuksia kaikki ja varsinki te jotka ootta onnistunu pysyvässä painon pudotuksessa monien epäonnistumisien jälkeen?
Eli mistä ihmeestä te kaivatta motivaation aina yrittää uudestaan?!? Nyt oon miettiny et yrittäsin aivan normiruuilla ja herkkujen vähentämisellä saaha tuota painoa alas. Mutta heti huutaa ääni pään sisällä et "mitä turhaan ees yrität ,et onnistu kumminkaan ja kaikki tulee vain takas" ym. Eli tiiän kyllä kaiken oikein syömisestä : 6 ateriaa päivässä, proteiinia joka aterialla, huonot hiilihydraatit pois, hyviä rasvoja kehiin... ja kaiken maailman vinkit: täydellä mahalla kauppaan ym. niitä en kaipaa. Minun mielestä nykyään kiinnitetään ihan liian vähän huomiota tähän psykologiseen puoleen tässä laihuttamisessa. Kaipaisin vinkkejä siihen miten saisin uskoa itteeni? Miten saisin pidettyä tavotteista kiinni?
Kertokaa kokemuksia kaikki ja varsinki te jotka ootta onnistunu pysyvässä painon pudotuksessa monien epäonnistumisien jälkeen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei dieeteillä laihdu pysyvästi. Tarvitaan elämäntaparemontti. Paljon riippuu myös lähtöpainostasi. Usein täällä 10 kiloa tiputtelevat ovat 165 cm pitkiä ja painavat max 60 kiloa. Ei ole realistista eikä järkevää.
Mulla auttaa peilin edessä käyminen. Shokkiterapiaa. Johan läskit läks! ;)
Samaa olisin sanonut kuin edellinen. Oot kokeillu väärää tapaa, eli lähestyny dieetillä. Silloin ne pamahtaakin takasin sen jälkeen.
Itse pistin ruokailuni uusiksi ja lähdin kuntosalille. 3viikon jälkeen mahtava olo ja painoakin jo lähtenyt.
Ikinä ole näin hyvä olo ollut! Nukun paremmin, olen pirteämpi, iho on hyvässä kunnossa.
Olen kanssa tätä samaa shokkiterapia ryhmää. En tykkää tuijottaa painoa, vaan katselen peilistä miltä näyttää. Jos huomaa epäkohdan, se antaa taas motivaatiota jatkaa hommaa. (:
Joo tuotaki oon yrittäny joka ikisen dietin jälkeen; oon päättäny et tähän loppuu laihdutukset, muutan elämän tapojani ja alan elämään terveellisesti ja saan painoni kuriin sillälailla. Mutta mulla pahimpana paheena on nuo karkit. Niihin tämä aina kaatuu... Ja sit ko repsahan syömään tuota karkkia niin annan mennä muunki ruuan osalta. Ja mulla on oikeasti tuota pudotettavaa ko en oo ko vähän yli 150cm pitkä ja painoa on kumminki 67kg. Eli tuosta kestää kyllä lähteä se 10kg enkä vieläkään oo mikään tikkulaiha sillonkaan. Eikä tarkotuskaan oo olla. Minun kauneusihanne ko on enemmän urheilullinen ja lihaksikas kroppa ko mikään mallinvartalo.
Liikunnan osalta kaikki ok. Liikun pyörällä ja kävellen joka paikkaan, käyn salilla 3 kertaa viikkoon ja pelailen jääkiekkoa, sählyä ja nyt ootan että pääsis rullaluisteleen. Eli liikkumisen kans ei oo ongelmaa. enemmän tuo syöminen tuottaa pään vaivaa....
Mut kiitos vinkeistä, pitääpä tuota peiliä tuijotella enemmän niin ehkä siitä sais motivaatiota. mut lisää kokemuksia peliin vaan, uskon että tämä ei oo vaan minun ongelma....
Ruoka- ja alkoholisteille sopii "arkena en ota" -linja. Saahan sitä nauttia elämästä, mutta joku 2 kuukauden holtiton syömis- tai juomisputki nyt vaan ei aja kenenkään etua.
Uusi elämä aloitetaan aina maanantaisin, pidetään tiukka linja arkisin, ja repsahdetaan, jos tarvis, hyvällä omallatunnolla viikonloppuisin.
On helpompi korjata parin päivän, kuin parin kuukauden vahinko.