Miten ujous yleensä ilmenee miehissä? Aikaisemmin olen ajatellut, että ujous näkyy esim. habituksessa, vaikeutena katsoa silmiin, punasteluna yms. Voiko myös seuraavalla tavalla käyttäytyvä mies olla ujo? Esim. tervehdittäessä katsoo silmiin ja hymyilee, mutta jutellessa vaikuttaa välillä hiljaiselta. Tarttuu kuitenkin sanomisiini, kyselee jne. Olen myös itse ollut se, joka on mennyt juttelemaan hänelle. Voiko hän olla ujo, vai eikö kiinnosta? Näkyykö ujous aina olemuksessa?
Miten ujo mies käyttäytyy?
-------
41517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Miten ujous yleensä ilmenee miehissä?"
Varmaan samanlaisesti kuin naisissa. Yleensä ujoksi kutsutaan ihmistä jolla on jokin pelko, lukko, tms, joka estää viemästä jotakin tilannetta etenepäin normaalisti. Tälläiseen tilanteiseen voi liittyä ehkä punastelemista, änkyttämistä, tärinää, puhumattomuutta, välttelyä, tms.
"Esim. tervehdittäessä katsoo silmiin ja hymyilee"
Kyllä henkilö joka on ujo voi tervehtiä ja katsoa silmiin ja hymyillä, (eli riippuu mikä ujostuttaa). Monihan voi sanoa olevansa ujo siten, ettei esim. "uskalla/osaa" puhua vieraille, tai katsoa silmiin, mutta tustumisen jälkeen sitten uskaltaa. Eli ei ujous välttämättä sitä tarkoita, etteikö henkilö kuitenkaan pysty tekemään jotakin, vaan se voi liittyä vain johonkin tiettyyn tilanteeseen.
"Voiko hän olla ujo, vai eikö kiinnosta? "
Voi olla ihan kumpaa tahansa, tai ei kumpaakaan, tai kumpaakin yhtä aikaa.
"Näkyykö ujous aina olemuksessa?"
Uskoisin, että näkyy, kun tilanne on oikea. Eli ujous on varsinainen ilmentymä, esim. sosiaalisen tilanteiden pelolle, tms. päänsisäisille asiolle. Useinhan ujoksi voidaan sanoa jotakin vain olemuksen takia. Termi ujo on ehkä siinä mielessä helpomi käyttää kuin jotakin muuta, sillä ujous termiin kuitenkin liittyy jonkinlainen positiivinen lataus, (siis joku sanoisi lasta ujoksi, niin varmaan tulkinta olisi positiivisempi kuin sosiaalisia tilanteita pelkäävä, arka, välttelevä, tms. mikä sitten aiheeuttaakaan sen "ujo" käytöksen).
On olemassa hiljaisia ihmisiä jotka ei ole ujoja. Toisaalta ujot on pääasiassa kaikki hiljaisia eli vähäpuheisia
Tunnistan itsessäni kuvailemaasi käytöstä ja ainakin omalla kohdalla kyseessä on nimenomaan ujous erityisesti kauniiden nuorten naisten seurassa, en ole tottunut että mulle juttelee sellaiset naiset, nuorena sain vain halveksintaa sellaisten taholta niin olo on aika epävarma ja haluan paljastaa mahdollisimman vähän itsestäni kenellekään kun nuoruuden kokemusteni mukaan kaikkea mitä sanon voidaan ja tullaan käyttämään minua vastaan.
Jälkeenpäin itseänikin harmittaa huono suoritukseni tällaisissa kohtaamisissa ja ymmärrettävää on jos muutaman keskusteluyrityksen jälkeen ei enää vastapuolikaan halua ottaa kontaktia, miksipä jutella jos toiselta osapuolelta ei tule oikein mitään efforttia keskusteluun mukaan. Parin vuosikymmenen aikana kertynyttä jäätä on mahdotonta murtaa millään järkevällä vaivalla, helpompiakin juttukumppaneita varmasti on naisille tarjolla vaikka kuinka paljon joten meikäläisten kaltaisten kerran sosiaalisesti syrjäytettyjen kohtalo on pysyäkin syrjässä.
Katsoo silmiin ja hymyilee, mutta juteltaessa vaikuttaa välillä hiljaiselta?
Kuulostaa enemmän introvertiltä kuin ujolta. Introvertti ei välttämättä ole ollenkaan ujo (ei pelkää tai epäröi olla kanssakäymisessä muiden kanssa), mutta ei vaan ole niin kiinnostunut vuorovaikutuksesta, eikä siksi myöskään näe hiljaisemmissa hetkissä mitään pahaa.
Itse olen juuri tuollainen. Itsevarmuutta ja -luottamusta riittää ihan mihin vaan, jos vaan päätän haluta, mutta saatan monesti olla hiljainen. Mutta silti, jos seura on aloitteellinen ja pitää keskustelua yllä, niin osallistun enkä ujostele ollenkaan.
Jos ajatellaan tuollaisen miehen iskemistä, niin voi olla, että jos nainen on se aloitteellinen osapuoli (ei välttämättä tarvitse olla), niin naisen "haasteena" on tuolloin saada mies uskomaan, että hän kelpaa myös hiljaisempana ja vähemmän aloitteellisena.