Kulje-muiden-jäljessä -keskustelu

Markkina-arvo ei koskaan riitä itseohjautuvaan elämään.

Ai? Mielestäni olen pärjännyt ihan hyvin. Peruskouluni kävin hyvillä arvosanoilla ja sain jopa jonkinasteisia huomioita kevätjuhlien palkinnonjaossa ja kun hullut koulukiusaajat sitä seuraavana vuonna kävi mun kimppuun tai ajoi mut itse asiassa psykoottistasoiseen masennukseen ( diagnoosi masennus) ja alunperin hyvät lukioarvosanani laskivat, ei sitten niin vitun rakoa jäänyt kouluhistoriaani, vaan muuin sinne, missä mulla oli hyviä ystäviä ja ei ollut enää masennustakaan. Kaikki kesät kävin töissä ja lukion jälkeen menin seuraavaan kouluun ( kesti vuoden), olin vuoden töissä ja sitten menin yliopistoon. Yliopistostakin on tutkinto, joskaan ei niin korkea, kuin mitä on suunnitelmani, eli mikäs vitun kuraperse minä muka olisin, kun olen aina kaikki velvollisuuteni hoitanut ja kohtuullisen älykäskin. En kenellekään koskaan ole pahaa tehnyt, en lakia rikkonut, enkä missään määrin niitä, joiden vuoksi yhteiskunta kärsisi, vaan päinvastoin... Minä tulen olemaan se normikansalainen, jos sytostaatteja vaativasta fyysisestä sairaudestani siten selviän, etten tipu yhteiskunnan ulkopuolelle sairastamisen vuoksi ennen neljääkymppiä ikävuotta, joka todella työskentelee seitsenkymmen- vuotiaaksi siksi, että kaiken maailman enemmän luuserit saa puuroa.

Ainakin jos teihin ruippijoihin vertaa, jotka näemmä vittuilette ja herjaatte työksenne kunnon kansalaisille näillä nettipalstoilla ja jotka herjaatte valehtelulla, en ymmärrä, mitä vikaa minussa muka olisi. Nimetön tavallinen anonyymille nettipalstalla kirjoitteleva ei- Suomi24:n jäsen, joka haluaisi vaihtaa ajatuksia lempeitä ja sympaattisia tekstejä palstoille kirjoittavien mukavien ihmisten kanssa, eikä psykiatrista akuuttihoitoa vaativien nettiherjaajien kanssa.