Muita uskollisia?

Aloitin itse hyvin nuorena vakavan suhteen. Kummallekkin olimme ensimmäisiä. Sitten parin vuoden jälkeen aloin ajatella että onko tämä ainut nainen jonka kanssa harrastan seksiä. Vaikka suhde toimi muuten erittäin hyvin, minua alkoi kiusaamaan se ajatus että minkälaista se olisi jonkun toisen kanssa. Minun kaverini eivät seurustelleet vakavasti ja heillä oli aina uusia kokemuksia kerrottavana. Ne jutut kiehtoi minua ja minun seksielämäni alkoi tuntua niin tylsältä ja rutinoituneelta. Ajattelin että kun ajattelen tämmösiä jo kun olen nuori mitä se olisi kun olisin keski-ikäinen. No sitte siinä kävi niin että sattumalta sattui semmoinen tilanne jonka kiusausta en voinut välttää ja päädyin toisen naisen kanssa sänkyyn. Se oli mahtavaa! En jäänyt koskaan siitä kiinni mutta suhteemme kariutui muista syistä myöhemmin... Mutta tulevaisuudessa voin sitoutua varmasti yhteen naiseen kun olen tehnyt sen muidenkin kanssa eikä minulla ole enään sitä tarvetta kokeilla. Miettikää sitä

Minä ja mieheni olemme uskollisia toisillemme.
Me ollaan kahdestaan nähty niin monta kertaa läheltä, kuinka pettäminen satuttaa petettyä. Näin ollen olemme kahdestaan sopineet , että ennemmin jätämme toisemme, kuin loukkaamme toisiamme yhtä kovasti - niin paljon me ollaan toisiamme rakastettu (ja ainakin toistaiseksi rakastetaan), että sitä ei toisillemme tehdä.

Ja voi kun se satuttaisi edes vain sitä vaimoa/miestä, vaan me on nähty, miten se haavoittaa myös lapsia ja varsinkin murrosikäisiä nuoria, jopa niin, että välit nuoren ja pettäjän välillä on lopullisesti menetetty. Meistä kumpikin rakastaa myös meidän lapsia niin paljon, että emme halua yhdenkään niin katkeroituvan äitiin/isään niin, että ei ikinä hyväksy ja halua olla tekemisissä kanssamme. Eli pettämisen hinta olisi aivan liian kova.

Me ei ikinä vannota että, ikuisesti yhdessä, koska eihän sitä koskaan tiedä. Ihminen muuttuu aina ja jos ei kimpassa muututa niin, että elämä yhdessä on kivaa, niin siihenhän suhtemme loppuisi. Se on sovittu, että jos toinen joskus tapaa jonkun toisen, niin ensin jätetään entinen ja sitten vasta lähtään uuteen suhteeseen.

Ollaan molemmat neljänkympin kintaalla, että ei enää mitään teinihömpää tää meidän parikymmentävuotta kestänyt yhteiselämä oo.

Mieheni ei ilmeisesti ole koskaan joutunut kovinkaan suuren houkutuksen valtaan. Enpä itsekään pettämisen suhteen, mutta myönnän, että tutustuin joitakin vuosia sitten erääseen toiseen ihanaan mieheen ja mietin tosissani, mitä haluan ystävyyssuhteemme ylilämpenemisen seurauksena. Kerroin asiasta miehellenikin (hän tunsi miehen myös) ja hän otti "haasteen" vastaan (ystävämies ei tienyt, että kerroin hänestä ja kuumista tunteista miehelleni). Mieheni osoitti, että hän on edelleen minulle se maailman paras mies ja meidän perhe on niin ihana, ettei tätä onnea kannata rikkoa. Se juttu on jo monen talven takaisia lumia, eikä kuvio vaivaa mieltäni, minulla on ihana aviomies ja perhe, joita rakastan mielettömästi.

yks 100% uskollinen mies.

Olen seurustellut 7 vuotta ja ollut uskollinen koko tämän ajan. Rakastan miestäni sen verran ettei tee edes mieli vieraisiin. Edellisessä suhteessa en ollut vakavissani eli oli myös helppo "hölmöillä". Mieheni ei ikävä kyllä ole ollut yhtä uskollinen...kerran on hairahtanut, mutta annoin anteeksi. Olenkin päättänyt että jos kuulen vielä mieheni pettäneen, annan hänelle samalla mitalla takaisin. Seurauksena on varmaankin ero, koska mieheni tuskin sulattaa minun pettämistäni.

Minä olen 100% uskollinen. Minulla on pitkä suhde takanani ja alusta asti olen ollut täysin uskollinen. Tilaisuuksia olisi ollut, mutta muiden miesten ajattelu seksuaalisesti ei kerta kaikkiaan herätä kuin vastenmielisiä tunteita. Rakastan miestäni. Toki minulla on paljon miespuolisia kavereita, mutta esim. onnitteluhalauksia lukuun ottamatta pidän tietyn etäisyyden heihinkin.

Olen uskollinen...
a) Rakastan miestäni
b) Meillä menee hyvin, en kaipaa muita
c) Miksi satuttaisin toista hetken huuman takia?
d) Vaikka en jäisi kiinni, omatuntoni soimaisi minua niin pahasti, etten halua itseäni siihen kiirastuleen.

Mieheni on kerran suudellut humalapäissään toista naista, silloin asia sovittiin ja se on ollut varmasti viimeinen kerta, vasta silloin hän ehkä ymmärsi merkitykseni. Edes silloin ei mielessäni käynyt ns. kostopettäminen.

Samat periaatteet kuin joillakin muillakin täällä, eli jos niin kovasti tekisi toista mieli, niin eroaisin kyllä nykyisestäni ensin. Ei sillä asialla niin kiire voi olla etteikö kerkiä eroa ottaa. Seksi pelkkänä seksinä ei minua viehätä muutenkaan, haluaisin joka tapauksessa myös tutustua siihen ihmiseen ensin, joten ei tuo niin yllätyksenä voi tulla.

Miksi olen uskollinen? No koska se on minusta oikein. Uskottomuudesta tulisi toiselle paha mieli ja itselle syyllinen olo. En tykkää salailla asioita, ja sittenhän pitäisi.

Houkuttelevia tilanteita ei oikeastaan tule vastaan, kun ei ole sillä tavalla virittäytynyt. Aika monella kai osasyynä pettämiseen on se, että saa tuntea itsensä haluttavaksi ja minä kun tunnen muutenkin, niin ei tarvitse moista kicksiä. Kehua minua kyllä saa ja imarrella, mutta en minä silti ala tuntea tarvetta tarjota seksiä vastapalvelukseksi.

Puolisostani en osaa sanoa. Toivoisin tietysti, että olisi, mutta en oikeastaan ajattele asiaa. Yritän tehdä tämän suhteen eteen, minkä pystyn, ja jos toinen siitä huolimatta olisi uskoton, niin minkäs sille sitten voi.

Meille rehellisyys ja toisen kunnioittaminen on pääasia suhteessa, on ollut sitä aina monen monen vuoden jälkeenkin.

Siihen kunnioittamiseen kuuluu myös uskollisuus, muttei toisen kahlehtiminen tai kyttääminen. Olemme molemmat vapaita menemään jos huvittaa, mutta siitä on ehdottomasti kerrottava toiselle etukäteen. Siitä emme tingi kumpikaan. Tästä vapaudesta aiheutuu jollain ihmeellisellä psykologisella tavalla se, ettei kummallakaan edes ole menohaluja. Tai jos mennään niin sitten mennään yhdessä (parinvaihto jne).

Niinhän se usein on että kielletty hedelmä houkuttaa eniten, sallittua ei tee edes mieli.

Minä olen ollut aika villi menoissani aikoinaan, mieheni taas enemmänkin yksineläjä, ei seksin perässä juoksija. Emme ole toistemme ensimmäisiä kumppaneita, joten molemmat ovat aika lailla menonsa menneet.

Houkutuksista selviää kun ei edes ajaudu tilanteisiin joissa niitä tulee. Jos kuitenkin ajautuu, niin niistä selviää ajattelemalla omaa rakasta sekä poistumalla paikalta mahd. pian (+ vähentämällä sitä juomista). Yleensä viina on kaiken pahan alku ja juuri, sillä se poistaa ne kuuluisat estot.

Mitään 100% takuita ei tietenkään voi uskollisuudesta ikinä antaa, mutta luotan siihen, että jos mieheni tekee mieli muita, hän avoimesti siitä myös kertoo etukäteen. Ja sama tietysti toisinpäin.

Oma mies ja vieraat miehet siinä samalla viehättävät erityisesti silmää, elämässä on mukavasti säpinää. Olen uskollinen itselleni, koska muiden asioiden suhteen ihminen on voimaton, emme voi kahlita toisia ihmisiä tahtoomme rakkauden nimissä, koska lopulta meillä on vain oma itsemme. Olen uskollinen, elän elämääni päivä kerrallaan nautiskellen, enkä huijaa itseäni kahlitsemalla ihmisiä vaatimuksiin.