Olin suhteessa naimisissa olevaan mieheen, alussa se alkoi silloin tällöin rakasteluna, aivan vaan seikkailuna. Itse olen sinkku mutta minulla lapsia, kaikki kunnossa, työ, talous jne. Pitkään olin yksin lapsia kasvatten, asumaan erilleen 10vuoden liiton jälkeen miehestä kulttuurillisista ja taloudellisista syistä ja riitaa joka päivä. Edelleen ystävä miehen kanssa ja hyvä suhde lapsiin ja minuun.
Sanoinkin miehelle, että en halua särkeä sydäntäni, jos haluaa olla kanssani, niin sitten on hänen tosiaan erottava.
Emme malttaneet olla erossa ja niin meille kehittyikin kesän aikan syvä rakkaussuhde, jota kesti melkein vuoden.
Määräajan annoin, että asia selvitettävä, ja mies ja vaimonsa tosiaan sopivat jo että eroavat, lapsillekkin puhuivat asiast selväksi.
Koskaan mies ei sanonut että niin ei kävisi, vaan eteni päämäärätietoisesti, en antanut hänen muuttaa pois kotoaan, ja tämä tosiaan oli niin, koska vaimo odotti vielä kaiken lisäksi lasta.
Mies kertoi että ei ole ikinä tuntenut niin syvää yhteenkuuluvuutta, ja oli valmis eroon. Korosti vielä, että eo oli ollut jo ennenkin esillä, ei rakkasuavioliitto, kaikki vain mennyt omalla painollaan.
Määräaika jonka annoin kului umpeen, mies ei uskaltanut kertoa, että on eroamassa vaimostaan, koska takana on toinen nainenkin.
Laitoin miehen kertomaan, koska minusta vaimolla oli oikeus tietää mitä hän todella tekee ja että olen olemassa.
Kun vaimo kuuli tämän, hän ei halunnutkaan enää erota, il,man minusta tietoa olisi halunnut.
Mies jäi liittoon, valheellisena, velvollisuussyistä lapsia kohtaan ja suuri syy taloudelliset seikat. On kertonut, että on pirullinen olotila kotona. Vaimo kuitenkin puolustaa miestään henkeen ja vereen, ei pidä häntä syyllisenä. Huom. tämä oli jo toinen kerta kun eroa tehtiin, edelliselläkin kerralla vaimo ei lopussa päästänyt miestään, sillin mies kertoi itse.
Miehen mukaan olen syypää että suhteemme loppui, kun en odottanut että hän itse kertoo, sen hän todella oli tekemässä.
Nyt on minulla paha olo, koska rakastin häntä todella, ja hän myntää vieläkin että hän mys, mutta velvoillisuus painaa ja koko suvun painostus.
Kuinka kauan tällainen paha olo kestää ja olisiko oikein paljastaa tuolle vaimolle, miksi mies jatkaa? Ja että miehellä on ollut muitakin suhteita ennen minua?
Minulla on niin paljon kirjeitä ja teksitviestikeskustelujamme, jossa hän painottaa, että en ole syy eroamiseen loppujen lopuksi. Rohkeus vain petti lopussa.
Olen sanonut miehelle, että olen valmis antamaan vaimolle joka luulee että olen keksinyt kaiken ja pilkkaa minua, kaiken materiaalin mitä hänen päässään liikkuu ja mitä oikeasti ajatteli vaimostaan?
Ja tämä pelottaa miestä, noin tekisi mieleni kostaa, että pitkän odotukseni lopussa petti, ja jäikin kotiin. Tekisinkö hirveän väärin jos vain kertoisin vaimolle koko karmean totuuden?Viestit ovst osittain erittäin paljastavia, mys muista miehen suhteista. Onko kokemusta? Onko vaimo kostanut teille takaisin kun ei voi kuvitella että miehensä on noin valheellinen? Mies uhkasi laittaa meidän yhdessä ottamia alastonkuviamme nettiin, jos kerron vaimolle totuuden. Sanoin että siitä vaan, silloin tulee sinunkin koko komeus sinne, koska omistamme toisistamme mys tällaisia kuvai. IIse en tietenkään näyttäisi tällaisia kuvia, mutta totuudet eli viestit kyllä.
Kannattaako? Minullakin on vitustusolo, en halua miestä enää itselleni, mutta hän kylmästi petti mys minua ja luottamustani.
Kannattaako?Mielestäni vaimon olisi hyvä tietää.
Sanoinkin miehelle, että en halua särkeä sydäntäni, jos haluaa olla kanssani, niin sitten on hänen tosiaan erottava.
Emme malttaneet olla erossa ja niin meille kehittyikin kesän aikan syvä rakkaussuhde, jota kesti melkein vuoden.
Määräajan annoin, että asia selvitettävä, ja mies ja vaimonsa tosiaan sopivat jo että eroavat, lapsillekkin puhuivat asiast selväksi.
Koskaan mies ei sanonut että niin ei kävisi, vaan eteni päämäärätietoisesti, en antanut hänen muuttaa pois kotoaan, ja tämä tosiaan oli niin, koska vaimo odotti vielä kaiken lisäksi lasta.
Mies kertoi että ei ole ikinä tuntenut niin syvää yhteenkuuluvuutta, ja oli valmis eroon. Korosti vielä, että eo oli ollut jo ennenkin esillä, ei rakkasuavioliitto, kaikki vain mennyt omalla painollaan.
Määräaika jonka annoin kului umpeen, mies ei uskaltanut kertoa, että on eroamassa vaimostaan, koska takana on toinen nainenkin.
Laitoin miehen kertomaan, koska minusta vaimolla oli oikeus tietää mitä hän todella tekee ja että olen olemassa.
Kun vaimo kuuli tämän, hän ei halunnutkaan enää erota, il,man minusta tietoa olisi halunnut.
Mies jäi liittoon, valheellisena, velvollisuussyistä lapsia kohtaan ja suuri syy taloudelliset seikat. On kertonut, että on pirullinen olotila kotona. Vaimo kuitenkin puolustaa miestään henkeen ja vereen, ei pidä häntä syyllisenä. Huom. tämä oli jo toinen kerta kun eroa tehtiin, edelliselläkin kerralla vaimo ei lopussa päästänyt miestään, sillin mies kertoi itse.
Miehen mukaan olen syypää että suhteemme loppui, kun en odottanut että hän itse kertoo, sen hän todella oli tekemässä.
Nyt on minulla paha olo, koska rakastin häntä todella, ja hän myntää vieläkin että hän mys, mutta velvoillisuus painaa ja koko suvun painostus.
Kuinka kauan tällainen paha olo kestää ja olisiko oikein paljastaa tuolle vaimolle, miksi mies jatkaa? Ja että miehellä on ollut muitakin suhteita ennen minua?
Minulla on niin paljon kirjeitä ja teksitviestikeskustelujamme, jossa hän painottaa, että en ole syy eroamiseen loppujen lopuksi. Rohkeus vain petti lopussa.
Olen sanonut miehelle, että olen valmis antamaan vaimolle joka luulee että olen keksinyt kaiken ja pilkkaa minua, kaiken materiaalin mitä hänen päässään liikkuu ja mitä oikeasti ajatteli vaimostaan?
Ja tämä pelottaa miestä, noin tekisi mieleni kostaa, että pitkän odotukseni lopussa petti, ja jäikin kotiin. Tekisinkö hirveän väärin jos vain kertoisin vaimolle koko karmean totuuden?Viestit ovst osittain erittäin paljastavia, mys muista miehen suhteista. Onko kokemusta? Onko vaimo kostanut teille takaisin kun ei voi kuvitella että miehensä on noin valheellinen? Mies uhkasi laittaa meidän yhdessä ottamia alastonkuviamme nettiin, jos kerron vaimolle totuuden. Sanoin että siitä vaan, silloin tulee sinunkin koko komeus sinne, koska omistamme toisistamme mys tällaisia kuvai. IIse en tietenkään näyttäisi tällaisia kuvia, mutta totuudet eli viestit kyllä.
Kannattaako? Minullakin on vitustusolo, en halua miestä enää itselleni, mutta hän kylmästi petti mys minua ja luottamustani.
Kannattaako?Mielestäni vaimon olisi hyvä tietää.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Pidä vaan mölyt mahassasi. Tiesit mihin ryhdyit. Otit riskin. Rakastikohan mies oikeasti sinua vai valehteliko, että antaisit? Mietihän sitä omassa päässäsi. Kanna tunnontuskat yksin. Älä enää sotke vieraan perheen asioita, ei kuulu sinulle.
Toi mies on valehtelija, sinulle ja puolisolleen. Ei varmasti kanna liitto pitkälle, kerran, tai tuossa tapauksessa monta kertaa uskoton, olisi ollut sitä myös sulle.Toisaalta vaimo on hölmöimmöstä päästä kun antaa myös ukon liitää kukasta kukkaan. Mutta toi liitto on varmasti muulta pohjalta pystyssä. Kannattaa varoo tuollaista vaimoa, on varmasti niin sokee että sitä ei miehen suhteet hetkauta. Kostais sulle takaisin jos voi, puolustaa petturiukkoo henkeen vereen.Pääset kyllä pian yli, koska mies ei ollut sinua varten. Kannattaa kiertää tuollaiset valehtelijat ja lupaajat kaukaa. Sille tuli pupu pöksyyn ja luikki akan luo kotiin kun alkoi varmaan laskee elareita yhteen.
Ei tuu kauan liitto kestämään, tai sitten heillä on avoinliitto, sovittu että ukko saa mennä kunhan välillä vaimookin hoitelee.Hyi helv...
Ei kannata kertoa mitään, siinä sotkee ittensä vain vielä pahempaan liemeen. Itse 3 kk erossa ukkomiehestä, en kerro mitään, vaikka kerrottavaa olisi tosi paljon. Niin paljon kerrottavaa, että vaimo ei edes sitä pystyisi kuulemaan tai kestämään. Mutta suojelen itseäni, vaikka tuskaa ja ikävää onkin, mutta pitemmällä tähtäimellä näin on parasta kaikille. Olen elänyt hiljaisuudessa tuon 3 kk pohtien syvällisesti asioita, ja todennut, että minun oma elämäni ja sen takaisin saaminen on tärkeintä. En voi mitään sille, mitä miehen perheessä tapahtuu, korjaan vain itseni, en muita.
Omassa tapauksessani miehellä on jo uusia suhteita, mutta se ei ole minun ongelma. Minä itse olen tärkein itselleni, ja oma sielunmaailma on saatava kuntoon, että elämässä jaksaisi.
Siis, älä kerro mitään, se on pitemmällä tähtäimellä kaikille parasta, näin uskon!
Lapsellinen ja kostonhimoinen. Kun et kerran leikkinytkään mun kanssa, niin et kyllä leiki sen toisenkaaan kanssa, koska MÄ kerron kaiken.
Jos kyseessä ei ole kostonaikeet, ja mies on tosiaan pettänyt noin paljon niin kyllä vinkkaisin vaimolle. Joko vaimo kylmettynyt, ei välitä vaikka huomannut, tai sitten yksinkertaisesti ei ole huomannut mitään. Tietääpähän ainakin kuka vieressä makailee---vaan ei varmaan enää kauaan.Valitettavasti noita naisia riittää jotka ei huomaan puolisonsa vieraissa käyntiä koska suhde on niin pinnallinen.
Olis voinut tuoda vaikka raskaana olevalle puolisolle sukupuolitaudin, jos kerran on ollut sua ennen muitakin, tai välissä, mistä tollasesta enää tietää kun on valhetta koko pukki.
Jos sun oloo helpottaa etkä mieheltä todellakaan enää myöhemmin mitään halua, sillä sehän suuttuu aivan silmättömästi ja puolustelee itseään kaiken maailman kriisi-väsymys-turhautumis-puheillaan ton jälkeen kotona saadakseen jäädä, tai alkaa syyttelee sua ...mikä on pahinta, koska tuo mieshän juoksee notoorisesti vieraissa.
qmo
Nämä salasuhteet ovat mutkikkaita ja loppupeleissä sairaita. Loppupeleissä kaikki ajattelevat vain omaa etuaan. Ja ihan varmasti satuttaa kaikki osapuolia kovasti, jokaista eri tavoin.
Jos sinua, elämääsi ja sisintäsi helpottaa kertoa totuus vaimolle, kerro. Kukaan muu kuin sinä itse ei sinusta välitä. Ei salarakas eikä hänen vaimonsa. Miksi sinun pitäisi välittää heistä?
Vaimolla on myös oikeus tietää totuus milaisen miehen kanssa jakaa elämänsä.
Mies on suhteeseen alkaessaan, siinä ollessaan varmasti tiedostanut riskit jäädä kiinni ym.
Itse olin erittäin vaikeassa suhteessa varattuun mieheen monta vuotta. Söi sisintäni, vei ilon elämästäni jne mutta en osannut myöskään päästää irti. Lopulta järjestin niin että vaimo sai tietää ja hups....suhde päättyi ja sain elämäni takaisin. Tottakai voi jeesustella että illä oikeudella, mutta miksi olisin välittänyt muista? Tämä on minun eelämäni ja ainoa keino lopettaa vuosien piina oli lopettaa suhde kunnolla koska se ei olisi muuten loppunut.
Ota elämäsi ihan omiin käsiisi ja saa elämäsi takaisin :))
Lukekaa toinen ketju. Tämä nainen ei ole kunnossa ollenkaan. Itkee ukkomiehen perään, joka valitsi perheen. Pistää vaimoa syylliseksi. Uskomaton tolvana.
Samaa mieltä, karsea tyyppi on. Ensin itse lähtee leikkimään varatun kanssa ja sitten haluaa vielä kostaa. Ja kostaa nimenomaan vaimolle, kun tämä ei haluakaan luopua perheestään ja miehestään. Eiköhän vaimolla ole jo tarpeeksi paha olla muutenkin ja on vielä raskaanakin. Taitaa kakkosta kismittää kovasti se, että on kakkonen ja kakkoseksi jääkin.
Sinä olet tainnut ottaa petetyn vaimon roolin, ja joka palstalla nimittelet ihmistä. Ei hän kirjoituksissa vaimoa syyllistä, miestä kylläkin. Vaimo on vain umpityhmä kun ei tuota huora-ukkoa hylkää,mutta kyllä elömö opettaa, hja varsinkin aika ja näyttää millaista lurjusta on suojellut. Nainen syvästi ihmettelee, että vaimolla voi olla noin vähän itsearvon tuntoa. On tosiaan olemassa näitä vaimoja, jotka itselleen uskottelevat että ievät pärjää yksin lasten kanssa.
PALJASTA NAINEN KAIKKI TUOLLE VAIMOLLE, hänen on hyvä tietää millaista miestä puolustaa, ja ehkä järkiintyy.
Tässä on oikein klassinen todiste siitä kuinka mieli on järkkynyt kun on alkanut olemaan kakkosena ( ellei jo ole ennen sitä) ja jätetty perheen vuoksi.
Pää ei kestä olla "toinen nainen".
Jep, on tainnut kakkonen omassa mielessään maalailla yhteistä tulevaisuutta, vaikka petturimies on vain ollut seksin perässä. On se varmaan kova pala niellä.
Tuo ei ole totta, kakkosena olleena voin sanoa että silloinen mies erosi vuokseni, kärsimme silloin molemmat todella paljon, eikä voinut päästää irti pitkään eromme jälkeenkään. Mies erosi, mutta meidän suhde hiipui parissa vuodessa, koska huomasin että emme luottaneet toisiimme.Silloinen vaimo tykkäsi todella kyttyrää, mutta jäi yksinhuoltajaksi, yritti kiristää lapsilla ja rahallisilla asioilla. Mies ei mennyt takaisin, koska ei rakastanut oikeasti, se oli ollut aina niin.....vaimo halusi välttämättä lapsia ja kodin ja perheen.
Olen edelleen ystävä miehen kanssa.
Kyllä akokkosiinkin koskee aivan samalla tavalla joson rakastunut. Ei se mitään "ei pään kestämistä" ole. Joillekkin kestää vain aikansa päästä yli, varssinkin jos mies vielä kontaktissa kakkoseen.
Näin on, yleensä kakkoset saavat miehestä enemmän irti ja kauneimmat rakkasuluritukset, jos siis kyseessä on oikea rakastuminen. Sitä on monen vaimon vaikea kestää, niiltä menee pää sekaisin kun saavat lukea sellaista, ja alkavat esim. kirjoitella juuri tuollaisia kakkosen pään ei kestämistä palstalla.
MUTTA MUISTAKAA KAKKOSET:ENITEN NÖYRYYTETTY JA KÄRSIVÄ ON SE PETETTY VAIMO, EI KAKKONEN. SINÄ ET OLLUT VANNONUT RAKKAUTTA JUMALAN EDESSÄ JA USKOLLISUUTTA, VAIMO KYLLÄ JA MIES, JA NYT SE ON HEILTÄ TÄYSIN TUHOTTU. AVIOLIITOSSA EI TULE OLEMAAN IKINÄ ENÄÄ LUOTTAMUSTA JA ON TULLUT NIIN ISO SÄRÖ RAKKAUTEEN JOS SITÄ YLIPÄÄTÄNSÄ OLI, EHKÄ VAIMON PUOLELTA, ETTÄ LIITTO TULEE JOKATAPAUKSESSA TUOSSA TAPAUKSESSA SÄRKYMÄÄN MYÖHEMMIN.
SE ON VAIN VAIMOJEN JOITA UKOT KARSEESTI PETTÄÄ VAIKEA MYÖNTÄÄ. JOS VAIMO OLI VIELÄ RASKAANA, KAUHEETA OLISI MUISTELLA ETTÄ LAPSI OLLUT MASUSSA, JA MIES OLI SISÄLLÄNI, JA TIES MISSÄ SITÄ ENNEN TOISEN NAISEN SISÄLLÄ. EN KESTÄISI, VAIMONA MINULTA MENISI KYLLÄ KAIKKI KUNNIOITUS MIESTÄNI KOHTAAN, OLISIN ERITTÄIN ONNETON, MUTTA ERO OLISI VARMA
Yleensä vaimot voittaa nämä tyhmät kakkoset
Vaimoko sen miehen muka pakotti naimisiin ja valat vannomaan? Pakotti rakastamaan itseään? Voi hyvänen aika sun ajatusmaailmaasi.
Kerronpa minäkin kakkosena olemiseni; rakastuin työkaveriini, aviossa, kahden lapsen isään.
Käytiin pikku vkloppu reissuissa pari kertaa, mies karkasi kapakasta luokseni ja vaimo epäili, mutta mies ei myöntänyt ennenkuin 11/2 v oli oltu yhdessä.
Siitä alkoi minun helvetti, mies oli antanut minulle lupauksen erostaan, mutta jäi asumaan perheensä luo.
Vaimo hyväksyi eron, keskusteltiin jopa yhdessä järjestelyistä.
Mutta, mutta kun vaimo oli hyväksynyt, alkoikin miehellä nousta mustis vaimon vapaana olemista kohtaan joka kostautui minulle niin ettei mies aina tullutkaan kuten oli luvannut, siirsi tapaamisia seuraavaan päivään esim. vkonloppuina.
Joten alkoi viettää aikaa perheensä luona aina vain enemmän.
Kunnes tuli ilmoitus; olen rakastunut vaimooni uudelleen, haluan hänet takaisin, kiinni jäämisestä 3kk.
Tästä on nyt 3v aikaa enkä ole vieläkään päässyt noista lupauksista eroon ja roikun täällä lukemassa näitä tarinoita.
Tiedän että olen nuori vielä (35v) mutta kun sattuu petetyksi tuleminen.
Hullu mikä hullu.
Siis niin oikein sulle.
Miten niin oikein, omasta puolestani minulle tehtiin väärin, vaimolle väärin miehen puolelta ja vaimokin teki väärin.
Ainoa oikein on että vaimo sai sen petturin edelleen niskoilleen, ovat perheenä vieläkin, enkä tiedä miten mies nyt käyttäytyy.
Vaikea on uskoa että olis jättänyt hulivili elämänsä taakseen senverran komeakin on että naiset pyörii ympärillä, kyllä sen noilla reissuillamme huomasin, eikä mies ollut niille immuni.
Voitko vähän selventää mitä se vaimo mahtoi tehdä väärin? Oliko se vaimon vika, että mies huomasikin mitä oli menettämässä? Vai tekikö vaimo väärin, kun otti miehen takaisin? Olisit siis itse ottanut miehen, joka todennäköisesti olisi pettänyt sinuakin, kun ei kerran ollut immuuni naisten huomiolle sinunkaan kanssasi? Siis niin oikein tuollaiselle itsestään liikaa kuvittelevalle lumpulle.
Et ole enää nuori, olet vanha luuttu. Tuskin saat koskaan omaa perhettä.
Kuitenkin olisit ollut valmis ottamaan juuri kuvailemasi miehen. Nyt vaan sitten itket kun et kelpaakaan ja luritukset on paljastuneet huijaukseksi. Kukahan se on eniten nöyryytetty?
ENITEN NÖYRYYTETTY ON AINA AVIOVAIMO, PETETTY.MYÖNTÄKÄÄ NYT VAIMOT SE. Rakastajat ovat usein vapaita, ja pääsevät nopeimmin yli varatusta miehestä jo suhde loppuu. Molemmat ovat tienneet alussa usein että toinen on varattu, ja aika näyttää. Vaimo on kuitenkin laskenut miehen varaan perheen, lapset, usein luottanut täysin, ja järkytyksenä tuli minullekkin mieheni uskottomuus. Yhden syrjähypyn annoin anteeksi, mutta seuraavaa en, koska tiesin että mies ei oikeasti minusta välittänyt kuin lasten äitinä ja kodin kunnossa pitäjänä. En voinut enää tuon jälkeen koskea mieheeni, koska hän inhotti minua. Tuo suhdenainen oli vielä kaunis ja upea ja fiksu, ja se viilsi omatuntoani.
No etpä taida sinäkään "vapaa rakastaja" päästä yli ukkomiehestäs kun täällä loukutat. Onko tämä nyt joku ENITEN NÖYRYYTETTY -kilpailu vai? Kakkosperijättären paikka siinäkin sitten kelpaa vissiin parhaiten...ikuinen kakkonen
Kaunis ja upea. Viilsikö itsetuntoa kuitenkin?
lisäys: sain kuulla miehen suhteista, tuo nainen soitti minulle. Kun vielä kuulin naapurilta, että kun olin poissa viikonloppuja oli nainen käynyt yötä kotonani, oli se nöyryytyksistä kauhein. Kuvittelin heidät rakastelemassa meidn yhteisessä kodissa, ja lopulta kun ero oli valmis muutinkin pois. En olisi kestänyt siellä
Siis eikös tuo aloittaja ole jo riehunut tuossa yhdessä toisessakin ketjussa? Ihan ei taida päivä paistaa sinne minne pitäisi.
Mutta siitä aviovaimon nöyryytyksestä. Kyllä, pettäminen nöyryyttää, satuttaa ja tekee kipeää. Varmaan aika tavalla enemmän kuin siihen kakkoseen. Luulisi tätä palstaa lukevan ihmisen sen jo käsittäneen. Jos se tosiasi on jonkun mielestä hienoa ja jollain sairaalla tavalla tyydytystä tuottavaa, niin huh-huh. Loppuu sanat sellaisen edessä.
Mutta se, että joku toimii minun selkäni takana, pettää ja nöyryyttää minua, on kyllä pitkässä juoksussa sen tekijän tappio. Näin minä ajattelen siitä itse. Minä jatkan kuitenkin elämääni sillä ajatuksella, että olen toiminut kutakuinkin oikein elämässäni, en ole tietoisesti halunnut rakasta ihmistä satuttaa. Minä pystyn katsomaan itseäni ja omaa toimintaani peilistä, ja vaikka sekään ei aina niin kauniilta näytä, niin siitä kuvasta puuttuu se pettäjän tahra.
Kertoako vaiko eikö kertoa?
Olin 7 vuotta toinen nainen. Erosimme ihan yhteisymmärryksessä, enemmän tai vähemmän molempien tahdosta ja tahtomattomuudesta (tietysti sitä oltiin kiinnytty toisiimme ja pelotti tuleva, kun emme enää tapaa). Eron jälkeen molemmat vielä olimme yhteydessä, molempien aloitteesta. Itseasiassa yritimme erota lukemattomia kertoja ja aina palasimme "yhteen".
Viime jouluyönä mies tekstaili minulle ikävissään koko yön (todennäköisesti vaimo nukkui ja mies joi yksin). Lopulta joulupäivänä viestitin hänelle, että jos tämä mies enää ikinä koskaan yrittää ottaa minuun yhteyttä millään tavalla varattuna, tulen menemään vaimonsa luokse ihan kasvotusten ja kertomaan miten minun ja hänen miehensä elämät ovat hipaisseet toisiaan vuosien ajan.
En tee sitä siksi, että kuvittelisin "saavani" miehen siten itselleni tai kostavani jollekin. Teen sen siksi, että tiedän miehen suuttuvan siitä teosta minulle loppuelämäkseen, eikä hän enää koskaan sen jälkeen lähesty minua aivan varmasti. Johonkin sen hulluuden on loputtava. Mies tietää, että minussa on naista toteuttamaan lupaukseni, joten sen jälkeen tuli vain yksi viesti: anteeksi viimeöinen, en tule enää ikinä olemaan sinuun yhteydessä.
Minun on aika jättää tarina lopullisesti taakseni, etten taas törmää siihen uudelleen. Vain siten voin elää omaa elämääni eteenpäin. Kyseinen mies on ainoa mies, ketä olen koskaan rakastanut. Tiedän, että tämä on ainoa tapa löytää uusi rakkaus joskus tulevaisuudessa.
Jos tietoisena kakkoseksi ajautuu, niin silloin on oltava valmis ottamaan vastaa mitä tuleman pitää.
Jos "sota" käryn vuoksi syttyy, on oltava valmis vastaamaan teoistaan. Niin se vaan menee!
Ja olen varma ettei se pettäjäkään siellä kotona helpolla pääse.
Kaikki osapuolet siinä haavoja saavat ja eniten se petetty. Eikä se ole yksin sen petetyn syy, jos/ kun niin käy. Useampi puoliso varmaankin olisi valmis luopumaan pettäjästä, mutta nämä pettäjät itse eivät uskalla/halua lähteä. Miksi se on niin?
Pitääkö sen petetyn vielä kaiken sen paskan keskellä vielä jaksaa laittaa kaikki uusiksi? Varsinkin jos on pitkä suhde, niin silloin siinä on monia asioita, jotka pitää selvittää ensin.
Jos kerran täytyy lähteä pettämisen tielle, niin silloinhan sen pettäjän tulisi se päätös suhteen lopettamiseksi tehdä!
Vastuuta teoista ihmiset, vastuuta!!
Onko se niin "kivaa" touhuta sen puolison seläntakana? Ja nämä kakkoset, mikä teistä tekee niin "ihmeellisiä" puolisoon verrattuna, että teidän pitää haukkua ja lytätä lisää?
Kyllä siinä puolisossa on jotakin ollut ja ehkä on vieläkin pettäjälle niin tärkeää, ettei olekkaan halukas häntä jättämään.
Riittääkö teille kakkosille vain ne varastetut hetket? Kovin vähäänpä te tyydytte.
Mutta varmaan se jollakin tavalla kohottaa itsetuntoa, kun jonkun toisen puoliso teidät johonkin "tarvitsee"/haluaa.
Rakkaus onkin jo sitten toinen juttu. Puhunkin nyt näistä ns. seksisuhteista.
Jos rakastauu, niin silloinhan sen eron pitäisi olla itsestään selvyys sille pettäjällekkin.
Kosto ja kosto ja kosto. Mitä ja kelle sinä kostat? Ja mitä sitten?
Minäkin rakastui hullun lailla naimisissa olevaan mieheen. Itsehän olin myös naimisissa, mutta minähän tein oikein ja erosin ENNEN kuin mitään ehti tapahtua. (Omakin liitto oli muutenkin jo karilla.) No, mieskin muka erosi, ehdittiin olla oikeinkin rakastuneita ja oli niin ihanaa, kunnes selvisi, että eihän se eronnutkaan. Ei ollut edes kotona kertonut aikovansa erota saati muuta.
Totta kai se sattui ja sattuu yhä. Itse siinä sitten toivuin omasta erostani ja vielä tuon rakkauden menetyksestä. Mutta kenelle minä nyt sitten kostaisin?? Eiköhän tämä ollut ihan oma oppituntini, sen siitä saa, kun antaa sokeana tunteiden viedä. Sääliksi käy vaimoa ja toivon, että saavat asiansa jotenkin kuntoon ja tämä pettäminen ei ole miehelle kaava. Mutta olen itse kyllä siinä määrin syyllinen, ettei tulis mieleenikään lähteä kostoretkille. Ei ole mulla siihen oikeutta. En todellakaan aio mitenkään puuttua enää liittoonsa, ratkokoot kuvionsa itse. Olen todella pahoillani, että tulin edes sekaantuneeksi siihen. Se ei ollut mistään näkökulmasta oikein. Ja mulle on ihan oikein kerätä nyt näitä sirpaleita.
..valitettavsti on tuolle miehelle jo vuosia tapa, mutta vaimo ei välitä, muut ovat motiivit. Itse en pystyisi moiseen ja haluaisin kyllä tietää totuuden. Muuten oli kirjoittamasi asiaa.
Täällä on niin paljon katkeruutta, että edellisen ihmisen teksiä lukiessa tuli hyvä olo. Kiitos kirjoittajalle!
Uskon, että saat asiasi kuntoon ja löydät hyvän elämän.
Kylläpä nyt vituttaa, kun menit halpaan ja annoit ilmaiseksi. Nuole nyt vaan ne haavasi ihan itse äläkä kitise kostoa. Ei tuollaiset bimbot oikeassa elämässä kenellekään loppupeleissä kuitenkaan kelpaa.
Tämä ei nyt mennyt aivan noin kuin yllä kirjoitat. Eivät näköjän monetkaan voi ymmärtää, että kyllä naimisissa oleva ihminenkin voi rakastua toiseen ulkopuoliseen, ja niin me todella teimme. Tässä tapauksessa todella ero oli lähellä, ja molemmat puolisot halusivat sitä, toistamiseen. Toinen, eli mies vain enemmän jo useasti.
Kun ihminen lähestyy erovaihetta, ottaa se todella kaikki voimat, varsinkin jos on syyllisyyden tunnetta. Syyllisyys painaa niin pirusti, ja ihminen käy henkistä kamppailua, varsinkin jos oma puoliso on ollut oikeastaan hyvä äiti, hyvä ihminen.
Loppujen lopuksi, kaikella on tarkoitus, ja lopulta...siihen voi menä aikaakin, rakkaus voittaa kaiken. Se voi antaa joskus odottaa kauemmin, mutta loppujen lopuksi se voittaa, oli sitten kenen eduksi tai tappioksi hyvänsä.
Sydämen haavoja ei valitettavasti petettynä puolisona voi korjata, ne arvet ovat siellä ja pysyvät, liitossa on paha haava, joka kaivaa mieltä, aina.
Oikeasta rakkaudesta:
Esimerkkinä mies, jonka kanssa olin 3.v.sittten kesän, hän vaipui masennukseen ja ei ilmoitellut itsestään enää mitään, kärsin, koska olimme ihastuneet. Hänellä oli erovaihe menossa. Vuoden päästä hän ilmoitti itsestään, ja sanoi nyt olevansa valmis suhteeseen, ja oli ikävöinyt minua kyllä. Siinä vaiheessa minä olin kyllä juuri rakastanut vuoden yksin oltuani tähän tarinan mieheen, ja niin oli myöhäistä enää, hän tuli liian myöhään. Se ei ollut oikeaa rakkautta minun puolelta. Tämän miehen suhteen vaikka vääriä asioita on tehnytkin, voisin odottaa. Minulla ei ole haavaa sydämessä, en ole petetty, koska olin sinkku.
Tosiasiota!
Minua huijattiin. Miehellä ei sormusta ja tutustuimme, kertoi ties monensilla treffeillä olevansa vielä aviossa mutta eroamassa. Kertoi miten on vuosia ollut jo yksin ja miten avioliittoa on jatkettu vain lasten vuoksi jne. Kertoi kertoneensa minusta vaimolleen ja hommasi oman vuokra-asunnonkin kunnes vaimo muuttaa talosta pois. Olin varovainen, kyselin ja vaadin, että odotamme kunnes ero selvä. Siis yhdessä mutta ei tavaten julkista kahvia kummemmin.
No, miten kävi. Vuorokauden hiljaisuus josta epäilin ettei kaikki ole kunnossa ja sitten lopulta miehen soitto missä kertoi haluavansa lasten vuoksi vaimonsa saada takaisin.
Näin minulle alkoi pikkuhiljaa valjeta, että kenties se oli se vaimo lähtevä ja eroa hakeva aktiivinen osapuoli eikä tämä mies. Kenties juuri vaimo ajoi hänet pois milloin mies tuli luokseni jne.
Olisi pitänyt uskoa omaa periaatetta ettei eilen eronneisiin tai muihin sekasotkuihin pidä sotkeentua ja tarinoita kerrotaan miten kuulija haluaa niitä kuulla. Tyhmä olin kun en tajunnut, että olen vain yksi huijattu nainen muiden joukossa sillä mieshan kertoi sivujuttuja harrastaneen kun heillä ei mikään yhteys toimi..
Olen itse ollut tyhmä, en halua vaimolle kertoa mitään, kyllä hän varmaan tietää tai sitten tyhmä on jos ei miehensä reissujen laatua ymmärrä.
En halua tuota sotkua enää miettiä enkä ennustaa heidänkään liiton onnistumista mutta tämä mies oli ja on tuuliviiri ja huijari, toisten hyväksikäyttäjä ja hänen päätös oli minut pelastava teko.
Kadun, että sotkeennuin. Kannan itse tämän tuskan ja häpeän.
Näin kävi mullekin, tosin tiesin miehen olevan naimisissa jo alusta asti, mutta liiton piti vedellä viimeisiä. Mies oli kuulemma siinä vain sen takia, että vaimo ei selviäisi. Kun vaimon asiat olisivat menneet kohdalleen olisi ero ollut selvä ja mies vapaa. Vaan kuinkas kävi tässäkin tapauksessa. Selvisi vasta myöhemmin, että vaimo oli ollut se joka oli ollut koko ajan lähdössä ja mies oli roikkunut kiinni. Jäi niin paska ja likainen olo kun olin erehtynyt luottamaan huijariin.
Tästä on jo pitkä aika. Kuulin, että ystäväpariskunnan miehellä on toinen nainen. Tämä nainen oli kertonut työpaikallaan naisille, että miehen vaimo ei ole pitkäikäinen, joten hän odottaa.
Juu niin odottaa. Tämä vaimo tekee edelleen henkisesti ja myös fyysisesti raskasta työtä, on terve kuin pukki.
Mutta mitä näin ja kuulin toissapäivänä odottaessani pääsyä terveyskeskuksessa keuhkokuvaan. Ajat olivat myöhässä. Tämä silloinen toinen nainen täytti koko odotustilan paasaamisella omista taudeistaan. Oli keuhkorakkulatautia ja jotain sydänvikaa ja ylipainoa, sitä ei tarvinnut kertoa. Jalassa olivat aamutossut, koska muut eivät turvotuksen vuoksi sopineet, sen sai kuulla koko odottava joukko jne. Ajattelin, että tuossapa miehelle kosto, kun näkee kaupungilla tuon tunkion. Entinen hani siinä vääntää.