Hullua rakkautta

Rakastin sinua. Voi kuinka paljon sinua rakastinkaan, enemmän kuin itseäni. Sovittiin toisillemme kuin nenä päähän, kaikki oli täydellistä. Olit ensirakkauteni. Rakastin, rakastin rakastin sinua niin paljon että pakahduin. Luulin sinunkin niin tekevän, ja olin siitä varma. Jumaloin sinua, olit minulle ainoa enkä muita koskaan edes vilkaissut. En ikinä muita halunnut, olit minulle kaikki kaikessa. Kaikki loppui siihen kun läheisesi eivät minua hyväksyneet. Hetken päästä sinulla olikin jo toinen jonka kerroit jälkeenpäin olleen vain minun korvikkeeni. Silloin, puolen vuoden jälkeen ensimmäisestä erosta tunteeni eivät olleet muuttuneet. Rakkauteni vain vahvistui. Päivä päivältä enemmän merkitsit. Ja olin varma että viettäisimme loppuelämämme yhdessä. Olin siitä aivan varma, mikään muu ei merkinnyt niin kuin Sinä. Sitten kaikki alkoi taas mennä pieleen. Olit outo. En saanut koskea niinkuin ennen. En halunnut sinua päästää,enkä aikonutkaan ja sen todistin. Minä taistelin meidän vuoksemme. Tein mitä vain ja ajatuskin elämästä ilman sinua oksetti. Kuitenkaan läheisesi eivät minua hyväksyneet kertomasi mukaan. Ja sitten sen kuulin ;sinulla on toinen. Olin ollut sinulle vain seksiä. Väitit rakastavasi, vannoit ettet koskaan petä. Alunperin sinulla kesti pitkä tovi ennenkuin sait minut kiinnostumaan. Ja minä rakastuin. Ja nyt, vuosi kaiken jälkeen, yhden epäonnistuneen suhteen jälkeen, huomasin, ettei kukaan merkitse minulle samaa kuin sinä. Sinä saatanan sika joka et minua koskaan sen vertaa rakastanut että uskollinen olisit ollut! Ja minä vain en pääse yli. Olin varma että olin päässyt kun olin toisen kanssa, mutta eromme jälkeen tiesin sen. Ei kukaan ole minulle Sinä. Ei kukaan koske yhtä palavasti, ei kukaan satuta niin. En minä sinua halua rakastaa, mutten myöskään itselleni valehdella. Ja nyt, taas jälleen. Sinulla on toinen, ja minä täällä sinua kaipaan. Kaiken sen jälkeen! Mene pois. Rakastan. Vihaan. Haluan jatkaa. Mutta onko minulle joku toinen? Hakemalla se ei tule, sen tiedän. Mutta en tiedä rakastanko koskaan enää ketään niinkuin sinua silloin.
0192
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Hulllllllllllu kirjoitti:

Rakastin sinua. Voi kuinka paljon sinua rakastinkaan, enemmän kuin itseäni. Sovittiin toisillemme kuin nenä päähän, kaikki oli täydellistä. Olit ensirakkauteni. Rakastin, rakastin rakastin sinua niin paljon että pakahduin. Luulin sinunkin niin tekevän, ja olin siitä varma. Jumaloin sinua, olit minulle ainoa enkä muita koskaan edes vilkaissut. En ikinä muita halunnut, olit minulle kaikki kaikessa. Kaikki loppui siihen kun läheisesi eivät minua hyväksyneet. Hetken päästä sinulla olikin jo toinen jonka kerroit jälkeenpäin olleen vain minun korvikkeeni. Silloin, puolen vuoden jälkeen ensimmäisestä erosta tunteeni eivät olleet muuttuneet. Rakkauteni vain vahvistui. Päivä päivältä enemmän merkitsit. Ja olin varma että viettäisimme loppuelämämme yhdessä. Olin siitä aivan varma, mikään muu ei merkinnyt niin kuin Sinä. Sitten kaikki alkoi taas mennä pieleen. Olit outo. En saanut koskea niinkuin ennen. En halunnut sinua päästää,enkä aikonutkaan ja sen todistin. Minä taistelin meidän vuoksemme. Tein mitä vain ja ajatuskin elämästä ilman sinua oksetti. Kuitenkaan läheisesi eivät minua hyväksyneet kertomasi mukaan. Ja sitten sen kuulin ;sinulla on toinen. Olin ollut sinulle vain seksiä. Väitit rakastavasi, vannoit ettet koskaan petä. Alunperin sinulla kesti pitkä tovi ennenkuin sait minut kiinnostumaan. Ja minä rakastuin. Ja nyt, vuosi kaiken jälkeen, yhden epäonnistuneen suhteen jälkeen, huomasin, ettei kukaan merkitse minulle samaa kuin sinä. Sinä saatanan sika joka et minua koskaan sen vertaa rakastanut että uskollinen olisit ollut! Ja minä vain en pääse yli. Olin varma että olin päässyt kun olin toisen kanssa, mutta eromme jälkeen tiesin sen. Ei kukaan ole minulle Sinä. Ei kukaan koske yhtä palavasti, ei kukaan satuta niin. En minä sinua halua rakastaa, mutten myöskään itselleni valehdella. Ja nyt, taas jälleen. Sinulla on toinen, ja minä täällä sinua kaipaan. Kaiken sen jälkeen! Mene pois. Rakastan. Vihaan. Haluan jatkaa. Mutta onko minulle joku toinen? Hakemalla se ei tule, sen tiedän. Mutta en tiedä rakastanko koskaan enää ketään niinkuin sinua silloin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu