Monet naisettomat miehet ovat stereotyyppisiä nörttejä akateemisine artikuloimisineen ja tietokonepeliharrastuksineen. Jos mies menee sillä tavalla "full nerd" niin mies voi kaiketi jotenkin vapautua tiukasta yläastemaskuliinisuuden rooliodotuksista miehekkäine habituksineen. Jollakin tavalla populaarikulttuuri Hollywood-leffoineen on vuosien saatossa tarjonnut miehille roolimallin paksusankaisesta nörtistä joka on kuitenkin salaa muita fiksumpi.
Naisille tämän vastine on kai se itsensä rumaksi lihottaminen etteivät miehet iskisi. Miehille jokapäiväinen sipsipussi ja WOW:in pelaaminen ei ole niinkään suojautumista himokkaiden naisten iskuyritykseltä kuin itsensä täydellistä sulkemista pois lihamarkkinoiden mortal kombatista, jolloin ei tarvitse edes miettiä olevansa markkinakamaa.
Joskus minusta tuntuu että tekisi mieli mennä "full nerd" koska tuntuu että minulle on suotu kiltinnäköiset kasvot ja olemus vaikka joku seniili mummu voi silti vihaisesti irvistellä. Tällaisen miehen elämässä maskuliinisuuden tunnon huipentuma on se että joku nainen pelkää pimeällä eikä niinkään se että joku babe tarrautuisi kylkeen.
24-vuotiaana asustelin semmoisessa täysin naisvaltaisessa asuntolassa ja monet naiset olivat minulle aika vittumaisia ja itsekkäitä siinä sivussa kun poistuin sotkuisesta huoneestani keittiössä käymään ja kun en salillakaan ollut. Tosiaan tuo jatkuva salillakäynti ei auttanut peittämään viattomien ja joidenkin mielestä homomaisten kasvojen ja eleiden vastavaikutusta. Tuona aikana eräs minua nuorempi puolinörtti mies tulikin kysymään minulta baarissa olenko homo, mitä hän ei itse ollut. En minä nyt miksikään mörssäriksi tullutkaan ja loukkaannuin vielä ennen 25v ikävuotta ja kehitys jäi junnaamaan paikalleen näihin päiviin asti kun taas rupesin treenaamaan.
Sitten siinä kesällä kun olin kotona maalla enkä tehnyt muuta fyysistä harjoittelua kuin venyttelyä niin yritin uskotella itselleni voivani olla tyytyväinen itseeni sellaisena tavisrakenteisena miehenä ilman isoja lihaksia. Myöhemmin minusta kuitenkin alkoi tuntua että en voi valehdella itselleni ja minun on pakko olla kaikessa niin hyvä kuin mahdollista eikä ole mitään tekosyytä jäädä heikoksi(kaan) ja kuunnella (yhtä paljon) ihmisten alentuvia asenteita. Vaikka moni matalan testosteronitason omaava filosofityyppi väheksyy fyysisyyden merkitystä omalle hyvinvoinnilleen niin on minun mielestäni syytä olettaa että tämän henkilön onnellisuus ja itsetunto paranisi selvästi jos hän olisi 10kg lihaksikkaampi. Näinhän ei tietysti ole fiiniä ja kultturellia ajatella mutta jotkut onnellisuuteen vaikuttavat asiat, kuten peniksen koko, eivät vain ole fiinejä ja kultturelleja henkisiä asioita. Itsensä liikkeelle saaminen ja vaivannäkö ovat vain vaikeita asioita ja vaativat omista ennakkoluuloista luopumista sekä tietynlaista interkulttuurista surffailua. Se että mies kehittää fyysistä puoltaan ei kuitenkaan tee hänestä mitään yksinkertaista YT-linnakundia kuten joskus foorumin karikatuureissa esitetään. Se nyt vain on niin että mies on mies ja nainen on nainen ja jokainen puoliksi normaali mies haluaa tämän asian näkyvän myös fyysisesti, ainakin salaa. Tällöin mies tuntee olonsa turvallisemmaks ja stabiilimmaksi omissa nahoissaan; miehenä (fyysinen puoli) ja ihmisenä (henkinen puoli). Korjattavissa oleva ongelma (tavismiehen vartalo ja suorituskyky) voi olla monen AT-miehen tiedostamaton itsetunnon syöjä jota ei haluta myöntää.
Naisille tämän vastine on kai se itsensä rumaksi lihottaminen etteivät miehet iskisi. Miehille jokapäiväinen sipsipussi ja WOW:in pelaaminen ei ole niinkään suojautumista himokkaiden naisten iskuyritykseltä kuin itsensä täydellistä sulkemista pois lihamarkkinoiden mortal kombatista, jolloin ei tarvitse edes miettiä olevansa markkinakamaa.
Joskus minusta tuntuu että tekisi mieli mennä "full nerd" koska tuntuu että minulle on suotu kiltinnäköiset kasvot ja olemus vaikka joku seniili mummu voi silti vihaisesti irvistellä. Tällaisen miehen elämässä maskuliinisuuden tunnon huipentuma on se että joku nainen pelkää pimeällä eikä niinkään se että joku babe tarrautuisi kylkeen.
24-vuotiaana asustelin semmoisessa täysin naisvaltaisessa asuntolassa ja monet naiset olivat minulle aika vittumaisia ja itsekkäitä siinä sivussa kun poistuin sotkuisesta huoneestani keittiössä käymään ja kun en salillakaan ollut. Tosiaan tuo jatkuva salillakäynti ei auttanut peittämään viattomien ja joidenkin mielestä homomaisten kasvojen ja eleiden vastavaikutusta. Tuona aikana eräs minua nuorempi puolinörtti mies tulikin kysymään minulta baarissa olenko homo, mitä hän ei itse ollut. En minä nyt miksikään mörssäriksi tullutkaan ja loukkaannuin vielä ennen 25v ikävuotta ja kehitys jäi junnaamaan paikalleen näihin päiviin asti kun taas rupesin treenaamaan.
Sitten siinä kesällä kun olin kotona maalla enkä tehnyt muuta fyysistä harjoittelua kuin venyttelyä niin yritin uskotella itselleni voivani olla tyytyväinen itseeni sellaisena tavisrakenteisena miehenä ilman isoja lihaksia. Myöhemmin minusta kuitenkin alkoi tuntua että en voi valehdella itselleni ja minun on pakko olla kaikessa niin hyvä kuin mahdollista eikä ole mitään tekosyytä jäädä heikoksi(kaan) ja kuunnella (yhtä paljon) ihmisten alentuvia asenteita. Vaikka moni matalan testosteronitason omaava filosofityyppi väheksyy fyysisyyden merkitystä omalle hyvinvoinnilleen niin on minun mielestäni syytä olettaa että tämän henkilön onnellisuus ja itsetunto paranisi selvästi jos hän olisi 10kg lihaksikkaampi. Näinhän ei tietysti ole fiiniä ja kultturellia ajatella mutta jotkut onnellisuuteen vaikuttavat asiat, kuten peniksen koko, eivät vain ole fiinejä ja kultturelleja henkisiä asioita. Itsensä liikkeelle saaminen ja vaivannäkö ovat vain vaikeita asioita ja vaativat omista ennakkoluuloista luopumista sekä tietynlaista interkulttuurista surffailua. Se että mies kehittää fyysistä puoltaan ei kuitenkaan tee hänestä mitään yksinkertaista YT-linnakundia kuten joskus foorumin karikatuureissa esitetään. Se nyt vain on niin että mies on mies ja nainen on nainen ja jokainen puoliksi normaali mies haluaa tämän asian näkyvän myös fyysisesti, ainakin salaa. Tällöin mies tuntee olonsa turvallisemmaks ja stabiilimmaksi omissa nahoissaan; miehenä (fyysinen puoli) ja ihmisenä (henkinen puoli). Korjattavissa oleva ongelma (tavismiehen vartalo ja suorituskyky) voi olla monen AT-miehen tiedostamaton itsetunnon syöjä jota ei haluta myöntää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hoh hoijaa. Olipas siinä taas.
Kirjoittelen usein eräällä amerikkalaisella bodausfoorumilla joissa suurin osa kirjoittajista on jonkinsorttisia 'YT-miehiä' tai sen oloisia tyyppejä ja jossa myös naisista paljon keskustellaan.
En usko että nämä miehet ovat suurimmaksi osaksi mitään tyhmiä mutta he antavat miehisten ajatustensa näkyä ja jotkut kyselevät joskus minunkin saantiani että olenko vielä neitsyt ja vähän naureskelevat. Iso osa tai ainakin merkittävä osa näistä miehistä on vahvempia kuin maailman vahvimmat naiset ja suhtautuvat pariutumisjuttuun tietyllä huumorilla. Nämä miehet eivät tietenkään syntyneet niin miehekkään näköisiksi joten onko heidän rempseytensä siis synnynnäistä vai kuinka paljon fyysinen harjoittelu on vaikuttanut heidän omakuvaansa ja itsetuntoonsa? Voitaisiin järjestää sellainen tutkimus jossa tilastollisesti merkittävä joukko nörttejä pilkottaisiin kahteen ryhmään; toiseen joka jatkaisi WOW:ittamista kävelyllä aika ajoin käyvänä kunnon miehenä ja toinen söisi paljon mutta tieteellisesti ja omistaisi useita tunteja viikossa intensiiviseen painoharjoitteluun. Jälkimmäiselle ryhmälle pitäisi olla joku porkkana mutta myös tapa arvioida onko selvästi miehistynyt olemus muuttanut näiden miesten psykologiaa suhteessa WOW-miehiin.
Älykäs Star Trek mies tietää sisimmässään että hänen kehossaan ei ole muuta miehekästä kuin jalkoväli ellei hän tee itselleen jotain. Hän yrittää rationalisoida tämän asian parhain päin mutta tämä 'pikkuasia'/småsak voi heijastua alitajuisesti myös suhtautumisessa naisiin, joista monet nykyään ovat aggressiivistuneet ja harrastavat machoharrastuksia.
Itse en ainakaan ole käytökseltäni yhtään miehekkäämpi aloitettuani saliharrastuksen. Ei se punttien veivaaminen luonnetta mihinkään muuta.
Eli onko miehiä vain bodareita ja jotain Star Trekiä ja Wowia harrastavia laihoja nörttejä?
Naisiakin on tietysti vain lutkia ja madonnia.
No ajattelin asiaa lähinnä siltä kannalta että on tietty joukko 'kunnon miehiä' jotka ovat tyytyväisiä CV:hensä jne. mutta eivät kuitenkaan kehitä itseään fyysisesti. Erilaiset pallopelit sun muu ei kehitä kehoa kunnolla eikä myöskään useiden miesten harrastama saliharrastuskaan kun vuodesta toiseen liikkuvat samat painot ja ainoa saavutus on nivelten kuluminen. Suuri osa saliharrastajista on siis keskinkertaisuuksia eikä suurta eroa WOW-nörtteihin ole.
Jos mies on tarpeeksi yksinkertainen, ei mies ikinä mieti tuollaisia asioita sen kummemmin ja voi joidenkin tavisnaisten silmissä olla myös vaikuttava mutta monet ATM-tyypit lähestyvät näitä asioita juurikin tieteellisesti ja analyyttisesti ja miettivät ehkä liikaakin. Siksi tuokin asia voi jäädä kaivelemaan.
minäkin olen noita kaikkia.. paitsi mies, koska olen nainen.. :)
Toivotko sinä jonakin päivänä löytäväsi itsellesi naisen, vai riittääkö tuo jankuttaminen sinulle loppuiäksesi?
Jos haluat löhytää naisen, sinun on lopetettava tuo höpöteorioiden vatkaaminen ja palattava maan pinnalle. Et sinä kokopäivätoimisesti pilveä polttavaa naista kuitenkaan tahdo, mutta muunlaiset eivät sinua sietäisi varttia kauempaa.
Onko tämä nörttien halveksunta seurausta sun kuntosaliharrastuksesta? Oletko alkanut halveksimaan fyysisesti heikkoja miehiä? Haluaisitko vähän näittää niille?
En minä halveksu nörttejä. Minä vain mietiskelen asioita. Ehkä kadehdinkin sellaisia nörttejä jotka ovat aidosti tyytyväisiä WOW-elämään, junakuvaukseen tms. ilman että tuntevat jotain alemmuudentunteita.
Tjaah.
Se supliikki, se supliikki. Aito nörttikin voi olla skenensä sisällä olla "pelimies"? Joskaan yleisesti machojen baarisankareiden areenalla ei juuri asiaa ole sitten ellei omanlainen nördetyttö siellä purjehdi eksyneenä. WOW-skilsseillä ei liene suurta mainosta tehdä siitä tietämättömään naiseen vaikutusta ;)
Ei minunkaan absoluuttista tasoa nosta mielestäni miehenä moottoripyörä, bootsit tai nahkatakki.
Jos joku aikuinen mies haluaa pimputtaa jotain tietsikkapeliä elämäntapanaan niin siihen on mun mielestä ihan täysi oikeus.
Kuin että joku on rokkivegebodari tai joku muu on siskannäköinen moottoripyöräilijä. Hitto me ollaan kaikki erilaisia. Ei mitään analyysiä voi tehdä jolla meidän kohtalot sulatetaan yhteen klönttiin ja sanotaan "sä et onnistu kun pelaat pc:lläs". Meillä jokaisella on oikeus olla oman elämämme kapteeneja, kunhan on uskallusta.