Käytetäänkö noita hammer on ja pull-offeja yleisesti skaalojen soitossa?
Olen opetellut noita minor pentanonic, blues scale jne. sillä tavalla että joka nuotilla on ollut myös plektran isku. Nyt kuitenkin luin jostain että ne kannattaisi soittaa niin että käyttää alaspäin tunnessa pull-offeja siihen toiseen nuottiin ja asteikkoa ylöspäin mennessä hammer on:ia siihen toiseen nuottiin. Eli ei tarvitsisi kuin yhden plektran iskun. Tämä on kuulemma nopean asteikkojen soiton salaisuus?
Tuntuu kyllä aika vaikealta näin äkkiseltään, varsinkin kun on tullut jauhettua noita nyt paljon silleen että joka nuotille on plektran isku.
Toivottavasti joku ymmärsi tuosta selostuksesta mitä ajoin takaa...
Siis onko nuo hammer on ja pull-off oikeasti miten tärkeitä opetella asteikkojen yhteydessä?
Olen opetellut noita minor pentanonic, blues scale jne. sillä tavalla että joka nuotilla on ollut myös plektran isku. Nyt kuitenkin luin jostain että ne kannattaisi soittaa niin että käyttää alaspäin tunnessa pull-offeja siihen toiseen nuottiin ja asteikkoa ylöspäin mennessä hammer on:ia siihen toiseen nuottiin. Eli ei tarvitsisi kuin yhden plektran iskun. Tämä on kuulemma nopean asteikkojen soiton salaisuus?
Tuntuu kyllä aika vaikealta näin äkkiseltään, varsinkin kun on tullut jauhettua noita nyt paljon silleen että joka nuotille on plektran isku.
Toivottavasti joku ymmärsi tuosta selostuksesta mitä ajoin takaa...
Siis onko nuo hammer on ja pull-off oikeasti miten tärkeitä opetella asteikkojen yhteydessä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juu ymmärsin. En kyllä suosittelis tuollasta pull off ja onnien käyttämistä yksinekrtaisessa pentatonisessa skaalassa. Mielestäni noi tekniikat on ikään kuin huijaamista kun ei plektakäsi toimi tarpeeksi nopeasti nopeaa soitettaessa. Ja toki ne tuovat lisämaustetta sitten kun osaa soittaa ja ovat yleisiä tekniikoita, mutta kun tuota pentatonista tai blues-skaalaa reenaat ni lyö vaan joka nuotille. Itse lyön joka nuotille kun reenaan duuri-skaalaa ja siinä on 3 nuottia/kieli. Yleensä se oikea käsi on hitaampi useimmilla joten suosittelen käyttään plekun iskua aina kun mahdollista.
Vaihtoehtoina sulla on tuossa skaalassa käyttää alternate pikkausta eli vaihdat iskn suuntaa joka iskulla tai sit ekonomista pikkausta eli jos käsi liikkuu alaspäin niin teet iskun kieleen koko käden liikkeellä, etkä ranteella. Siis et vaihda isku suuntaa joka iskulla. Itse olen opetellut alternate pikkausta, molemmissa puolensa. Jonku verran soitossa tulee käytettyä varmasti tuota ekonomista pikkausta, mutta en ole juurikaan tietosesti harjotellu sitä. En tosin mikään virtuoosi olekaan.
Toivottovasti jelppas :D
mm.metallimusiikissa on sen verran nopeat skaalat että ne on pakko vetää hammerilla ja pullina. Ootko kokeillut ylä ja alapikkauksella vai pelkastään alapikkauksella?
Pakkohan se on kun tarpeeksi nopeeta soitetaan niin noita käyttää, mutta mun mielestä ne tulee aika automaattisesti kun nopeutta tulee tarpeeksi noi pull onit jne.. Kyllä jotku virtuoosit aika sikanopeesti pikkaaki vaikka Zakk Wylde on ihan hirviö..
Tuo Hammer on ja Pull-off on vain eräänlainen soittotekniikka, sinänsä ei niiden suhteen kannata miettiä millä skaalalla soittaa.
Hyvähän nuo on osata ja kuuluu perustekniikkaan soittamisen suhteen samoin kuin se, että joka painalluksen soittaa myös plekukädellä.
Molemmat tavat eli soittaako kaikki myös plekunvedolla tai osan hammeron-pulloffilla antaa erillaisia variaatioita soittamisen suhteen ja ne kuullostaa erillaisilta.
Täällä joku puhui ns. "ikään kuin huijaamisesta" mutta en ole ihan samaa mieltä vaan puhutaan erillaisesta tekniikasta jossa osassa soitetaan myös plekulla kaikki tai sitten ei.
Mikä sitten on huijaamista niin sanotaan vaikka se, että soittaa joka nuotin plekulla ja soittaa mahdollisimman nopeasti siten, että soitossa on virheitä ja epäpuhtauksia eli puhutaan ns. "tiluttamisesta" liian nopeasti ja tämä on itsensä huijaamista kun pitäisi tehdä ne tekniikat oikein ilman virheitä ja epäpuhtauksia eli opetella perusteet ja nopeuttaa soittoa pyrkien aina hyvään tekniikkaan ja hyvän kuulloiseen soittoon.
Ai niin, eli kyllä kannattaa opetella hammer on ja pull-of, ne kun ovat perustekniikkaan kuuluvia.
Niin ja tottakait kuin tuossa myös todettiin se, että kannattaa myös opetella soitta pelkulla jokaisen nuotin eli sekin on tärkeä ja juurkin siitä syystä että käsien koordinaatio tällöikin menisi oikein joka iskulla versus otekäden sormet.
Niin siis ideanahan mulla oli tuossa, että itseään välillä tavallaan huijaa kun pikkauskäsi ei pysy mukana niin vetää pull onneilla, siis jos soitat jonku cover biisiä ja olennaista kohdassa on, että se soitetaan pikkaamalla, mutta oma taito ei riitä niin vetää sen sitten yhellä pikillä.
Sitten tuo noiden tekniikoiden harjoittelu niin tottahan niitä voi harjotella, mutta esim. itselläni ne on tullu ikäänkuin automaattisesti sen enempää harjottelematta. Toki nopeutta noihin kandee harjotella.
Enemmän kiinnittäsin huomiota bendauksen harjotteluun. Itse käytin varmaan vuosia vain yhtä sormea bendauksessa ja sit yks huippukitaristi näytti, että hän käyttää vähintään kahta, yuseimmiten kolmea sormea bendauksessa. Senkun omaksuin ni omat bendit tuli paljo paremmiksi ja varmemmiksi, jopa hieman vibraa alkoi esiintyä :D
Ylä- ja alapikkauksella olen soitellut. Itseasiassa sillä olen soitellut lähes kaikki ja se tuntuu helpommalta kuin esim. pelkällä alapikkauksella soitto. Hammer ja pull-off:eja olen koittanut opetella lähinnä joidenkin biisien yhteydessä. Esim. Lynyrd Skynyrdin biiseissä noita on aika paljon.
Joo, jätän siis toistaiseksi noiden käyttämisen väliin noissa pentatonisissa asteikoissa.
Ei niissä pull-off:eissa ja hammer on:neissa ole kyse pelkästään huijaamisesta, sehän myös soundaa erillaiselta.
Tuo soittoo tiettyä "rentoutta", kun ei oo sitä kellon tarkkaa plektran naputusta...
Olen "noJust...":n kanssa samaa mieltä. Lisäksi olen sitä mieltä että:
musiikissa ei voi huijata, koska kaikki on kuultavissa ja se mitä kuulija kuulee on olennaista ja on ihan sama miten se on aikaansaatu. Jos soittaja on tosissaan tekemänsä takana, niin se kyllä kuuluu siitä lopputuloksesta ja sitä kutsun rehellisyydeksi ihan riippumatta minkälaisella tekniikalla hän soittaa.
Mitä soittotekniikkaan tulee, niin on tietysti ihan hyödyllistä harjoitella kaikenlaisia tekniikoitakin, mutta liiaksi ei pidä jäädä tuijottamaan niihin. Teemu Viinikainen totesi ettei ollut koskaan ymmärtänyt ajatusta että pitäisi soittaa juuri jollakin tietyllä tavalla, vaan halusi jazzin soitossakin ottaa käyttöön kaikki keinot joita vain kitarasta löytyy. Kitara on tavattoman monipuolinen soitin ja minusta olisi hassua ajatella, että pitäisi rakentaa itselleen miinakenttä tekniikoista joihin sitten kompuroi. Pitää kehittää kuulokuvaa ja näkemystä miltä musiikin tulee kuulostaa (miltä juuri sen minun kitaran pitää kuulostaa) ja pyrkiä siihen sitten kaikilla keinoilla joita on käytettävissä.
Varsinkin tuon soiton "rentouden" allekirjoitan ihan täysin. Kaikkein paras musa kuulostaa helpolta/rennolta. Se kaikkein "helpoin" on usein sitä kaikkein vaikeinta.
Soittamaan oppii soittamalla musiikkia ja treenaamalla oppii treenaamaan.