Olen seurustellut nykyisen (ex)avopuolisoni kanssa 3,5 vuotta.
Sain lapsen kun olin 19 vuotias ja jolloin todella osasin nauttia elämästä ja minulla oli paljon ystäviä. Melkein kaikki ystäväni ovat jatkaneet tuolla biletys-linjalla vielä edelleenkin, joten hirveästi en ole heidän kanssaan tekemisissä kun omat puheenaikeet pyörivät lapsen ympärillä eikä biletyksen. Nyt avopuolisoni on muuttamassa pois, ja on jo nyt aloittanut "uuden elämän" palannut takaisin biletyksen ja kavereiden pariin. Exsä ei pahemmin välitä lapsesta eikä minusta, pari tuntia käy moikkaamassa lasta päivässä ja sitten takaisin kavereiden luo. Oloni on todella yksinäinen, ja tuntuu hassusti siltä että olisin hukannut parhaat vuoteni tuohon ääliö-mieheen. Vaikka todella tyhmältähän se kuulostaa koska olen vasta 22-vuotias. Vaikea jotenkin aloittaa rakentamaan uutta elämää. Kuulisin mielelläni jos olisi yhtään samantapaisia elämäntilanteita..
Sain lapsen kun olin 19 vuotias ja jolloin todella osasin nauttia elämästä ja minulla oli paljon ystäviä. Melkein kaikki ystäväni ovat jatkaneet tuolla biletys-linjalla vielä edelleenkin, joten hirveästi en ole heidän kanssaan tekemisissä kun omat puheenaikeet pyörivät lapsen ympärillä eikä biletyksen. Nyt avopuolisoni on muuttamassa pois, ja on jo nyt aloittanut "uuden elämän" palannut takaisin biletyksen ja kavereiden pariin. Exsä ei pahemmin välitä lapsesta eikä minusta, pari tuntia käy moikkaamassa lasta päivässä ja sitten takaisin kavereiden luo. Oloni on todella yksinäinen, ja tuntuu hassusti siltä että olisin hukannut parhaat vuoteni tuohon ääliö-mieheen. Vaikka todella tyhmältähän se kuulostaa koska olen vasta 22-vuotias. Vaikea jotenkin aloittaa rakentamaan uutta elämää. Kuulisin mielelläni jos olisi yhtään samantapaisia elämäntilanteita..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anna aikaa itsellesi. Jos saat lasta jollekin hoitoon, aloita jokin harrastus. Kevät on tulossa, lähde ulkoilemaan ym. Jos ex on lapsesi isä, sopikaa tapaamisista eli, että lapsi on välillä hänelläkin. Jos mahdollista, ota vanhoihin ystäviisi yhteyttä ja käy heidän kanssaan tuulettumassa. Et ole hukannut parhaita vuosiasi vaan ne ovat vasta edessä, kun lapsi kasvaa ja elämä helpottuu!
moro !
sullahan o parhaat vuodet vasta edessäpäin ja mahdollisuus käyttää
ne järkevästi niin että itselläsi . lapsellasi ja läheisilläsi on
kaikilla hyvä olla.
ota tavoite / päämäärä elämänsuunnallesi esimerkiksi millaista elämää
haluaisit viettää esim 5 vuoden kuluttua ja pohdi ne parhaat
keinot millä toteutat / saavutat päämääräsi.
se on totta että nuoruudessa on hypättävä ne hyppynsä niin ei tartte
sitten enää vanhempana mennä vaan saa nauttia kotioloista esim oman kullan kainalossa.
ja tahtikin sekä kiinnostus pakkaa lopahtamaan sitten vanhempana
siihen humputteluun !
aina välillä on hyvä siih käydä vähän ulkona ettei aivan
ala normiolot kiristää ja ahdistaa , voipi olla että jokin uusi
tuttavuus löytyy .....
tietenkin elämä kuljettaa välillä risukkoisiakin polkuja pitkin ja tulevasta
ei aina niin tiedä mutta olet niin nuori että aikaa paremmalle on
kunhan vaan itse rakennat sinne polun ja luotat siihen
mitäs täs vois muuta sanoa että tseemppiä vain !
itse olen jättänyt hyppäämiset vähemmälle ja lopettanut ne kokonaan avoeron jälkeen joka on ollut erittäin raskas monestakin syystä
aikaa siitä on jo tovin ja näyttää kans siltä että ne sosiaaliset suhteet muihin ihmisiin on aika heikot vapaa-ajalla ellei töitä ja siitä tulevia ihmiskontakteja oteta huomioon
oman mielenterveyden kannalta kannattaisi käydä jossakin mutta kun ei tuota intoakaan nyt oikein ole .
ei muutakun harrastuksiin vaan ja uusia virikkeitä ja uusia ihmiskontakteja.
elämä voi muuttua kun vaihtaa ympyröitä eli jätää vanhan taakse ja alkaa elämään hieman toisenlaisesti , uusine harrastuksineen ja tapoineen.
siellä uusissa harrastuksissa ja muissa tapahtumissahan voi olla se elämän suuri rakkaus tms tms...
ei muutaku tsemppiä !
TV: M45 / jakke
moikka. oon kovinkin samassa tilanteessa. jos haluat voit laittaa viestiä [email protected]