Tarina alkoi treffipalstalta, aika perinteisellä kaavalla. Vaihdeltiin viestejä ja keskusteltiin ihan vakavasti, niinku vähän kevyemminkin. Ajatusmaaimoista löytyi samaa, kerroimme itsestämme ja kyselimme toisistamme. Sovimme tapaamisen joka meni mielestäni ihan kivasti, istuimme muutamia tunteja juttelemassa. Juttu kulki itsestään eteenpäin, eikä kiusallisia hiljaisuuksia tullut. Jatkoimme juttelua facessa ja pohdiskelimme toista tapaamista jne, aikataulujen takia se oli hieman vaikeaa. Sitä toista tapaamistä ei sitten koskaan tullutkaan, kertoi asiallisesti tavanneensa jonkun tyypin ja kertoi haluavansa katsoa kyseisen tilanteen loppuun asti. Sitä en tiedä oliko kyseessä totuus, vai käyttikö hän pientä valhetta tehdäkseen asioista hieman helpoman.
Ongelmaksi tässä on nyt muodostunu suunnaton ikävä, joka tuntuu kovin omituiselta. Miten voi ikävöidä ihmistä jonka on tavannut vain kerran, mitän sen suurempaa 'rakastumista' ei kuitenkaan tapahtunut, mutta jostain syystä ajatukset menivät ihan totaaliseen umpisolmuun. Ruoka ei meinaa maistua, unikaan ei meinaa tulla, ulos lähteminenkään ei oikeastaan kiinnosta, istun vain kotona ja möllötän. Onko muille tapahtunut mitään vastaavaa?
Ongelmaksi tässä on nyt muodostunu suunnaton ikävä, joka tuntuu kovin omituiselta. Miten voi ikävöidä ihmistä jonka on tavannut vain kerran, mitän sen suurempaa 'rakastumista' ei kuitenkaan tapahtunut, mutta jostain syystä ajatukset menivät ihan totaaliseen umpisolmuun. Ruoka ei meinaa maistua, unikaan ei meinaa tulla, ulos lähteminenkään ei oikeastaan kiinnosta, istun vain kotona ja möllötän. Onko muille tapahtunut mitään vastaavaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
peräkammari poikaa rakastuu narikkaankin