Mitä teen tällä maapallolla?

Alan olee hiukka kyllästynyt tähän yskinäisyyteen. Ei ole ketään juttukamuu eikä ole edes tyttöystävää. ei mulla ole edes vanhempia kenen luona kävis kylässä
kuulumisia kyselemässä. 5 vuotta yksinäistä taivalta on takana ja mietin et
joudunko olemaan seuraavat 40 vuotta yksin ilman rakkautta. Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Kavereita mulla pitäis olla mut ne ei koskaan soita tai tule käymään. Mitä ne sellaset kaverit on. Facebookissakin on kavareita mut ei niitä kiinnosta jutellla. Harrastuksiakin mulla on mut harrastus kaverit menee
heti kotiin vaimojensa ja tyttöystäviänsä hellimään. Olispa mullakin joku joka olis joskus kotona odottamassa. Velihkin mulla on mut sitä ei kiinnosta mikään muu kun netissä pyöriminen. Mielestäni olen sosiaalinen, puhun jos joku haluaa puhua, käyn baareissa , tosi yksin. Mut sielläkään en kauaa viihdy kun ei ole juttukamuu. onko mussa joku vikana, sitä mietin usein??
En voi olla edes niin ruma et joku häpeis mua, jos ei vinoa hammasta oteta huomioon. Mut siitäkin saan kiittää äidin miesytsävää joka löi löi ja löi vaikka olin pieni poika. Leukahan siitä kärsi! En ole edes masentunut, vaan aika positiivinen 36 v mies kohta. Elämä edessä mut ilmeisesti kovin yksinäinen.
8174
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Työpaikka tai koulu on parhaita paikkoja ystävystyä. Tapaa usein samoja ihmisiä ni väkisinkin oppii niitä tuntemaan.

Facebookissa ei luoda uusia kaverisuhteita ja oikeita kavereita kannattaa nähdä livenä.

Mikset ite soittas kavereilles? Mun mielestä ei kannata ketään syyllistää. Vaikka sun kaverit ei koskaan soittais sulle ni mitä sitten jos teillä on kuitenkin hauskaa yhessä ja tapaamisista on helppo sopia. Siin vaihees on ainakin mulle ihan sama kumpi ehdotti, että nähdäänkö. :) Joillain ihmisillä ei ole ainuttakaan kaveria.

Koira saattaa piristää elämää. Tapaa muita koiranomistajia ulkona ja koirapuistoissa. Sillä saa ainakin tuttuja.

Ei sun elämän tarvitse olla yksinäistä, kun vaan itse teet asialle jotain. Hyvä, että olet positiivinen. Se on tärkeä piirre ihmisessä. Panosta ihmisiin jotka jo tunnet ja ole avoin uusille tuttavuuksille. Ei siihen muuta lääkettä ole. :) Nainenkin löytyy ihan varmasti, kun vaan uskallat olla kiinnostunut.

Äänestä

Just juu, ihan hyvii neuvoja mut oon varmaan koittanut noita kaikkii jo. paitsi koiran hankkimista. Jos hommaan koiran niin sinne menee se viimeinekin
säänssi saada joku tyttöystävä. Koiraa ei voi jättää yksin pitkäksi aikaa ja muutenkin. Mä olen se just se ollut kuka on soitellut kavereille et lähtiskö ne baariin tai konserttiin tai muuta tekemään. Kaikilla on työ ja vaimot ja lapset. Ei ne kerkee. Eikä ne ikinä siis soittele mulle.Työkaverit on soitellut ainoastaan jos niil on joku hätä, et tarvii joku homma hoitaa äkkii. Nyt oon valitettavasti työtön. Mut ehkä ens kuussa siihenkin tulee korjaus!?
ainoo hyvä puoli on et viime ja tänä vuonna pudotin painoo 33kg. Kun oli liikaa vapaa aikaa, aloitin vaan laihduttamaan ja urheilemaan.

Äänestä

Kannattaa kokeilla tota suomi24:n treffipalvelua ainakin jos asut isommassa kaupungissa. Itelläni ekat treffit johti 8kk seurusteluun upean naisen kanssa. Tarpeeksi hyvä kuva ja mielenkiintonen profiili ni hyvin menee. Kaikkein paras tilanne jos joku ottaa suhun yhteyttä. Suosittelen. :) En oo kokenu itteäni noloks tai epätoivoseks.

Tärkeintä tossa tyttökaverin ettimises olis mun mielestä ehkä se, että olisit sosiaaliseen elämääs melko tyytyväinen jo ennen seurustelua. Jos tulee ero ni et silloin menetä ainoaa läheistä ihmistä elämässäs.

Toivotaan, että saat sen työn. Se auttaa yleensä paljon, kun on enemmän ohjelmaa. Onnittelut laihtumisesta! :)

Jos haluut jutella meses ni mun osote on [email protected]. Ihan siis muuten vaan jos sua kiinnostaa. Ei mistään säälistä. Asun ite Helsingissä.

Äänestä

suomi24 treffit on ihan turha paikka. Mulla on ollut sie ilmoitus ainakin 3 vuotta.
Ainoastaan venäläiset naiset vastailee ja nekään ei puhu edes suomee. Itse olen vastannut kymmeniin ilmoituksiin ja harva on muutamaa viestiä enempää jaksanut tutustuu. kyllä mä olen mun elämääni tyytyväinen , vaikkakin tosi turhautunut.

Äänestä

Suomessa ei välttämättä ole maailman helpoin löytää kavereita tai kumppania. Kulttuuri vähän erilainen kuin jossain etelä-Euroopassa. Täällä ihmiset ei jaksa oikein tutustua täysin tuntemattomaan ihmiseen. Pitää just olla työtoveri tai harrastekaveri ja silloinkin saattaa kestää tosi pitkään ennenkuin iihmistä aletaan pitää kaverina. Itestän olis tosi siistii jos jotenkin vaan tulis enemmän tilanteita jutella kiinnostavien naisten kanssa. :D Silleen, että näkis samoja kauniita naisia toistuvasti arkitilanteissa.

Kato huvikses youtubesta videota hakusanalla "street pick up". Ei tommonen varmaan oikein suomessa toimi mut aika hauskoja videoita silti. Nii ja en ole ite ikinä kokeillut mut joskus harkitsin. :D

Äänestä
  • Mene kouluun tai kurssille, sieltä saa kavereita, kun olet tällä hetkellä työttömänä. Joukkuepelit kans hyviä.

    Äänestä

Juu, mä pelaan salibändyä. Pelanut olen 20 vuotta mut en oo muuten pelikavereiden kans missään tekemisis. ei ne pahemmin soittele tai käy kylässä. Niil on vaimot ja lapset, ei niil oo aikaa hengata. Kursseillakin olen ollut mul siel oli pelkkii mummoja.

Äänestä

va i nin

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Väsynyt 35 kirjoitti:

Alan olee hiukka kyllästynyt tähän yskinäisyyteen. Ei ole ketään juttukamuu eikä ole edes tyttöystävää. ei mulla ole edes vanhempia kenen luona kävis kylässä
kuulumisia kyselemässä. 5 vuotta yksinäistä taivalta on takana ja mietin et
joudunko olemaan seuraavat 40 vuotta yksin ilman rakkautta. Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Kavereita mulla pitäis olla mut ne ei koskaan soita tai tule käymään. Mitä ne sellaset kaverit on. Facebookissakin on kavareita mut ei niitä kiinnosta jutellla. Harrastuksiakin mulla on mut harrastus kaverit menee
heti kotiin vaimojensa ja tyttöystäviänsä hellimään. Olispa mullakin joku joka olis joskus kotona odottamassa. Velihkin mulla on mut sitä ei kiinnosta mikään muu kun netissä pyöriminen. Mielestäni olen sosiaalinen, puhun jos joku haluaa puhua, käyn baareissa , tosi yksin. Mut sielläkään en kauaa viihdy kun ei ole juttukamuu. onko mussa joku vikana, sitä mietin usein??
En voi olla edes niin ruma et joku häpeis mua, jos ei vinoa hammasta oteta huomioon. Mut siitäkin saan kiittää äidin miesytsävää joka löi löi ja löi vaikka olin pieni poika. Leukahan siitä kärsi! En ole edes masentunut, vaan aika positiivinen 36 v mies kohta. Elämä edessä mut ilmeisesti kovin yksinäinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu