En tiedä kuuluisiko tämä tänne, mutta suurinpiirtein kuitenkin.
En tiedä löytyykö montaa kohtalotoveria täältä, mutta henkilökohtaisesti olen lopun kyllästynyt ja väsynyt normaaliin palkkatyöhön. Työelämässä alotin ns. työelämässä viikon työharjottelulla vuonna 1993, josta sitten vuonna 1994 pari viikkoa ja samaisena vuonna tuli tehtyä ihan palkallistakin työtä. 1995 menin taas työharjoitteluun ja 1996 ihan viralliseen työhön josta saakka sitten on tullut poristua työelämässä.
Ei sinällään, että en nauttisi työtehtävistäni joita olen tehnyt vaan tämä käsittämätön suomalaisten kateus ja narina.
Otetaanpa esimerkiksi, että suoriutuisit työtehtävistäsi 8 tunnin sijaan 2 tunnissa ja sitten ei ole enää sille päivälle mitään tekemistä - jonka jälkeen sinut puudutetaan ja turrutetaan 6 tunnin pakkoistumisella toimistolla. Ja jos taas päätät lähteä hoitamaan omia asioitasi joko luvan kanssa tai ilman ja vaikka esimiehilläsi ei olisi mitään sitä vastaan vaan ovat tyytyväisiä siihen, että hommat toimii ja hoituu. No sen jälkeen yllätys yllätys sieltä löytyykin niitä jotka eivät taas saa hommia hoidettua yhtä nopeasti ja alkaa kyräily ja valittaminen esimiehille, jotka joutuvat sitten puuttumaan asiaan sen takia että muut valittavat vaikka mitään ongelmaa ei periaatteessa olekaan.
Huomasin kuinka mukavalta alkoi tuntua ja innostus tekemiseen palasi, kun perusti oman yrityksen vaikka rahalliset ongelmat vaivaavatkin aloittelevassa hommassa. Tässä kuitenkin tunnen suurta iloa siitä, että saan olla oma herrani ja tiedän että hommat hoituvat ja pitääkin hoitaa tai muuten voi leipä jäädä kapeaksi :)
Toivoisin, että yritykset tajuaisivat työntekijöidensä arvon ja eivät turhauttaisi heitä, koska turhautuminen voi yhtä hyvin johtaa samaan kuin liiallinen stressi.
En tiedä löytyykö montaa kohtalotoveria täältä, mutta henkilökohtaisesti olen lopun kyllästynyt ja väsynyt normaaliin palkkatyöhön. Työelämässä alotin ns. työelämässä viikon työharjottelulla vuonna 1993, josta sitten vuonna 1994 pari viikkoa ja samaisena vuonna tuli tehtyä ihan palkallistakin työtä. 1995 menin taas työharjoitteluun ja 1996 ihan viralliseen työhön josta saakka sitten on tullut poristua työelämässä.
Ei sinällään, että en nauttisi työtehtävistäni joita olen tehnyt vaan tämä käsittämätön suomalaisten kateus ja narina.
Otetaanpa esimerkiksi, että suoriutuisit työtehtävistäsi 8 tunnin sijaan 2 tunnissa ja sitten ei ole enää sille päivälle mitään tekemistä - jonka jälkeen sinut puudutetaan ja turrutetaan 6 tunnin pakkoistumisella toimistolla. Ja jos taas päätät lähteä hoitamaan omia asioitasi joko luvan kanssa tai ilman ja vaikka esimiehilläsi ei olisi mitään sitä vastaan vaan ovat tyytyväisiä siihen, että hommat toimii ja hoituu. No sen jälkeen yllätys yllätys sieltä löytyykin niitä jotka eivät taas saa hommia hoidettua yhtä nopeasti ja alkaa kyräily ja valittaminen esimiehille, jotka joutuvat sitten puuttumaan asiaan sen takia että muut valittavat vaikka mitään ongelmaa ei periaatteessa olekaan.
Huomasin kuinka mukavalta alkoi tuntua ja innostus tekemiseen palasi, kun perusti oman yrityksen vaikka rahalliset ongelmat vaivaavatkin aloittelevassa hommassa. Tässä kuitenkin tunnen suurta iloa siitä, että saan olla oma herrani ja tiedän että hommat hoituvat ja pitääkin hoitaa tai muuten voi leipä jäädä kapeaksi :)
Toivoisin, että yritykset tajuaisivat työntekijöidensä arvon ja eivät turhauttaisi heitä, koska turhautuminen voi yhtä hyvin johtaa samaan kuin liiallinen stressi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itseasiassa mulla on suunnilleen samanlainen tilanne. Istun ja homehdun täällä 8 tuntia päivässä ja päivän työt mahtuu kuitenkin tuntiin tai kahteen. Ei siis mitään tekemistä muuta kuin lueskella lehtiä tai näprätä nettiä. Mihinkään en voi kuitenkaan mennä kun ennalta ei voi tietää milloin ne työt pitää tehdä. Neljä vuotta olen tätä hommaa tehnyt ja nyt alkaa todella riittämään.
vaihdetaan duunia jos tuntuu siltä, että joutuu homehtumaan kuusi tuntia päivässä..
vaihdettava duuni olisi sitä, että tahkoat kymmenisen tuntia päivässä ruokaa pöytään ja pöydästä pois hymy kasvoilla tai muuten sinua kutsutaan nimellä "sitruunan syönyt". lisäksi työpaikka on hirvittävän ahdas, ilma tarkoituksella vähähappista sisäilmaa. asiakkaasi useimmiten humalassa koska pelkäävät tulla työpaikallesi eikä suotta: onnettomuksia sattuu, vaikkakin harvoin, mutta tiedät itsekin että tämäkin työpäivä voisi olla viimeisesi jos huonosti käy. ja hymyilet silti. palkka ei ole hääppöinen.
vaihtaisin todelakin ilomielin tuollaiseen lomailuun tämänhetkisen työni!
En viihdy ravintoloissa enkä pidä kännisistä ihmisistä (paitsi itsestäni tietenkin) ja ravintoloiden työajat on vähintäänkin outoja. Käsitän että helppoa ei ole mutta jos mun työt kuulostaa lomailulta niin jossain kohtaa iskee kyllä kyllästyminen siihen kun ei todellakaan ole mitään tekemistä. Ei tämä kivaa ole kun laskee minuutteja koska pääsee lähtemään.
Itse teen ylitöitä nykyisessä paikassa ja voisin kyllä vaihtaa osia kanssasi. Olen kyllä ollut parissa työpaikassa lyhyitä aikoja (kesätyö ja sijaisuus) joissa sai kyllä olla luova, että sai aikansa kulumaan. Mä luin paljon kirjoja sinä kesänä, kun olin kiinteistövälitysfirman toimistossa. Sihteerin sijaisena surffailin netissä, tein työhakemuksia ym. Kyllä minä sain päiväni kulumaan.
Kysyin kyllä pomolta pariin kertaan, et onko mitään mitä pitäis tehdä, ja kun ei kerran ollut, niin tein sitten omiani. Se kenen sijainen mä olin puhuu aina et on niin kiire ja kauheesti töitä. Sillä oli oikeesti tosi vähän hommaa, mulla meni viikossa yks päivä töitten tekoon ja muuten vaan olin tekevinäni.
Edelleen, kuulostaapa mun työt hauskalta. Kyllä hauskuus loppuu siihen kun vuosikaudet on viihdyttänyt itseään milloin mitenkin tekemällä omia hommia ja surffailemalla netissä. Nyt vuosien jälkeen on ideat loppu ja kaikki mahdollinen tehty mitä täällä nyt pystyy harrastamaan. Maanantai alkaa viikonlopun odottamisella ja kellon seuraamisella.
ravintola ei ole työpaikkani, vaan lentokone!
Itselläni oli aivan sama tilanne, muutaman vuoden sitä jaksoin ja sitten otin loparit.
Sen virheen kuitenkin tein että en miettinyt siinä luppoajalla seuraavaa siirtoa loppuun asti, ja nyt olen hieman tuuliajolla, enkä oikein tiedä mitä pitäisi ruveta tekemään.
Mutta täytyy toivoa että joskus vielä löytyisi tekemistä meikäläisellekin, ettei nyt ihan syrjäytyisi yhteiskunnasta.
Meni tosiaan huti ja korkealta... Ymmärrän homman nyt, ei vaan ihan heti tullut mieleen että tarjoillaan sitä yläilmoissakin. Miten olisi maanpäällinen työpaikka samalla alalla, tai jollain laivalla? Eikös lentoemot vielä potkita pois sitten kun ikää alkaa tulemaan ja ulkonäkö ei ole sama kuin parikymppisellä? Ei millään pahalla, näin olen vain käsittänyt.
Muuten hyvä ajatus mutta taloudellinen tilanne ei nyt salli muutakaan vaihtoehtoa ja muutenkin tässä on muutakin taustalla mikä toistaiseksi estää alan vaihdon.
Kerran menneisyydessä kyllä hyppäsin tyhjän päälle, siis sanoin itseni irti ilman tietoa tulevasta. Hyvin kävi kun alan hyvän kokemuksen omaavana löysin varsin nopeaan uuden työpaikan, tietysti huonomminkin olisi voinut käydä ja silloin oli paljon tuuria matkassa.
Kuitenkin toivotan sulle onnea työpaikan hakuun!
luulen, että luonnollinen karsinta toimii vanhojen emojen asiassa. ei ketään pois potkita iän takia, ei edes lentoemoja!
laivalle meno on vähän niinkuin ojasta allikkoon..ei, kyllä minä tykkään työstäni kovasti, mutta tuo sinun työsi alkoi myös houkuttaa! minkä sortin konttorityötä teetkään?
Ei tätä nyt ihan konttori työksi voi sanoa. Olen myynti hommissa erittäin hiljaisella alalla. Eli istun ja odotan jos joku tulisi joskus ostamaan jotain. Kahdeksan tuntia siis istun yksin odotan jotain tapahtuvaksi. Ei siinä sitten mitään jos sattuu kiireinen päivä mutta välillä kun ei ketään käy niin kyllä tämä niin turhauttavaa ja passivoivaa on.
Oikein siristelin silmiäni että jumankauta, aivan kuin olis itte kirjoittanut jutun; aivan sama tilanne mulla! Turhauttaa oikeen vaan peevelisti. Lisäksi olen alalla, jonka työllisyysnäkymät ovat niin syvältä, ettei toivoa järkevästä hommanvaihdosta ole näkyvissä. Lisättäköön vielä lisämausteeksi työpaikan huono ilmapiiri ja psykopaatti pomo. Masennuslääkkeille ja terapialle on ollut käyttöä nyt n 3 kk.
No, ehkä vielä jonain päivänä...