Suhteen mennessä karille paljastuu usein, että nainen on jo asian käsitellyt kavereittensa ja itsensä kanssa. Päättöprosessi on lyhyt, keskustelua ei synny, syitä ei käsitellä. Naiselle asia on jo kristallin kirkas kun suhteen lopettaminen on ovella tai päättyy.
Mies aloittaa eroprosessin käsittelyn vasta silloin (jos koskaan)! Vaikea tilanne ja sitten mies on keskenään miettimässä mitä oikein tapahtui.
Mielestäni tuo tapa on julma, narsistinen - ei muist väliä.
Mies aloittaa eroprosessin käsittelyn vasta silloin (jos koskaan)! Vaikea tilanne ja sitten mies on keskenään miettimässä mitä oikein tapahtui.
Mielestäni tuo tapa on julma, narsistinen - ei muist väliä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuttu tilanne. Ja tosiaan tulee yleensä miehelle ihan puun takaa. Vielä edellisenä iltana kaikki on ollut normaalisti ja on voitu pannakin, mikän ei ole viitannut siihen, että seuraavana päivänä kaikki on ohi.
Joo on nähty totakin. Edellesenä iltana pannaa ja seuraavana päivänä se on sitten ohi. Päästään pehmeitä naisia on liikkeellä oikeasti aika hälyttävän paljon.
Ei meillä ainakaan ollut näin. Minä yritin puhua, sanoa, kertoa, lopulta riidellä, masennuin, vihjasin, sanoin suoraan... Ja ei. Ihan puun takaa tuli miehelle. Oli minulle kyllä ihan kristallin kirkkaana sitten jo siinä erovaiheessa, että nyt riitti ja jos jäi epäselväksi miehelle jollain lailla, niin ei voi mitään, voi katsoa peiliin. Syitä en jäänyt enää jankkaamaan, keskustelua ei voinut syntyä kun sitä uhkailua, itkua ja itsesääliä ei enää jaksanut: kyllä mahdollisuuksia oli annettu. Jos ei itse kuuntele, eikä välitä, ja luulee vaan, ettei oikeasti mitään tartte koskaan tehdä, paitsi pakon edessä, niin se voi pakon edessä olla myöhäistä: tyhjät lupaukset kyllä maksaa veronsa.
Jos mies ei tajua eroprosessia aloittaa edes erossa, niin eikös se ole aikuisella ihmisellä ihan oma moka ja omaa tyhmyyttä? Että "jos koskaan" on kyllä ihan miehen itsensä vastuulla. Yleensä tajuaa mitä tapahtui, kun miettii hieman. Joskus, mutta ääriharvoin se ero ihan puskista tulee. Tietenkin, se itsensä kehittäminen vaatisi sen myöntämistä, että vikaa saattoi olla itsessäkin... Ja sepä olisi miehelle kauhistus, kun vika on aina muissa ja kun miehinen itsetunto ei oikein mitään omia vikoja kestä: nainen syyttää itseään, mies syyttää muita.
Että ihan turhaa lässytystä taas tämäkin sukupuolisota. Usein mies vain jauhaa paskaa sen aikaa, että saa toisen uskomaan ja vaikenemaan, mitään todellista hän ei aijo tehdä, sillä äidin ja kodinhoitajan tehtävänä on pitää suhde kasassa ja olla kiitollinen jokaisesta armopalasta. Sitten itketään ja syytetään naista, joka julmasti hylkää, vaikka itse on osoittanut käytöksellään kerta toisensa jälkeen, miten vähän suhde merkitsee. Arjessa ei ole ainakaan sillä tekijällä kivaa eikä rakkaus kauas kanna, jos kaikki aina kaatuu yksin ja samaan niskaan. Ja etenkin juuri ne pienet asiat, mitkä olisi niin helppo tehdä, jos käyttäisi aivojaan jonkun muunkin kuin itsensä ajatteluun.
Että mies on narsisti ihan yhtälailla, ja yleensä pahemmin. Ja se julma ja narsistinen tapa... No, kuten jo sanoin, todennäköisesti aikaa on ollut, mutta kun ei ole mennyt jakeluun, että toinen voi olla tosissaan, kun omaa napaa ihaillaan, niin minkä teet. Mene itseesi ja katso peiliin. Löytyy lohdutusta sieltä.
Eikö itselleen huomion vaatiminen ole itsekästä ajattelua tai toisen ihmisen tukahduttaminen alituisilla vaatimuksilla oman huomion kerjäämiseksi. Kuulostaa heikon itsetunnon omaavan ihmisen huomion kipeydeltä. Rakkaus antaa tilaa parisuhteessa erilaisuudelle ja toistensa kunniottamiselle, mutta muutoksen vaatimus tukahduttaa ihmisen omimman olemuksen, koska kaikki ihmiset eivät käsittele asioita juuri niin kuin sinä haluat. Onnellisuutta on turha etsiä muista ihmisistä heitä syyttelemällä ja arvostelemalla onnellisuuden voi saavuttaa vain ymmärtämällä, että onnellisuuden voi saavutta se, jolla on muillekkin jotain annettavaa ei se, jolla on muilta jotain vaadittavaa. Omistaminen ja hallitseminen ei kuulu rakkauden piiriin, mutta jakaminen ja vapaus kuuluu tietenkin ilman vaatimuksia.
Juuri näin. Jos arjen vastuu jää kokonaan naisen harteille niin sellaisessa suhteessa ei kauaa jaksa. Ja tämä tarkoittaa nyt juuri sitä, että jos nainen pyytää viemään roskat ulos niin viedään ne roskat ulos ja sen jälkeen saa taas katsoa telkkaria, mennä urheilemaan yms.
Koska te miehet tunnutte ymmärtävän erinäköisiä listauksia niin alla havaintoesitys aiheesta ARJEN VASTUUN JAKAMINEN PARISUHTEESSA (kommentit suluissa). Huomioksi, että olin edellisen parisuhteen aikana ja olen edelleen kokopäivätyössä (noin 40 työtuntia viikossa).
ASIOITA, JOTKA MINUN VASTUULLA EDELLISESSÄ PARISUHTEESSA:
1) Kodin puhtaana pitäminen (esim siivoaminen, roskien kierrätys, tiskaus)
2) Vaatehuolto (esim vaatteiden peseminen, korjaaminen, vanhojen vaatteiden kierrätys, uusien ostaminen)
3) Pankkiasiat (omat laskut yhteiseksi sovitut laskut ym)
4) Lasten harrastuksiin ja kasvatukseen liittyvät asiat (lasten harrastusten järjestäminen, päivähoitoon vieminen ja hakeminen, läksyjen kanssa auttaminen ym)
5) Yhteisten menojen aikataulujen suunnitteleminen ja toteuttaminen (sukulaisten ja ystävien juhlat, kylässä käyminen, lomamatkat ym).
6) Ruuan valmistus ja jääkaapin täyttäminen.
Seuraukset: Nainen antaa suullista palautetta miehelle, että voisit sinäkin joskus tehdä jotain, koska nainen on väsynyt eikä jaksa tehdä kaikkea itse. Mies päätti aloittaa massiivisen remontin (kesto: yli kaksi vuotta) ja laittaa koti kokonaan uuteen uskoon --> ERO
MINUN VASTUULLA NYKYISESSÄ PARISUHTEESSA:
1) Kodin puhtaana pitäminen (esim siivoaminen, roskien kierrätys, tiskaus)
2) Vaatehuolto (vain vaatteiden peseminen ja korjaaminen)
3) Pankkiasiat (omat laskut yhteiseksi sovitut laskut ym)
4) Lasten harrastuksiin liittyvät asiat
Seuraukset: Nainen siivoaa ja pesee pyykit mielellään, koska tietää, että mies huolehtii omalta osaltaa arjen pyörittämisestä.
Yksinkertaista!
Niin just, samaa täälläkin on koettu ex-avoliitossa. Kun ystävällisesti huomautat jostain, toinen murahtaa jotain, etkä tiedä menikö perille tai ei. Kun yrität ottaa puheeksi asiaa joka hiertää, sinut tyrmätään vaikenemisella. Kun yrität keskustella asioista joista pitäisi neuvotella, sama juttu. Kun ehdotat koti-iltaa, mies onkin menossa kaverin kanssa kylälle. Kun televisiosta tulee jalkapalloa tai jääkiekkoa, mies on kuuro kaikelle muulle. Kun odotat peiton alla häntä viereesi ja haluaisit vähän sekstailla, hän katsoo elokuvan loppuun niin että olet jo nukahtanut kun hän vihdoin tulee viereesi. Kun haluaisit vähän halia sunnuntai-aamuna, mies nousee vuoteesta ja menee katsomaan telkkaria.
Vuosien kuluessa totuin tuohon kaikkeen mutta koko ajan tiesin että asiat voisivat olla paremminkin, ja ero alkoi näyttää yhä todennäköisemmältä. Miehen mielestä kaikki oli ok ja olisi halunnut jatkaa, mutta minä en enää jaksanut.
Olenko siis narsisti?
Aloittaja on oikeassa. Samasta syystä naiset ei petäkään koskaan, sillä vieraan mukaan lähdettäessä suhde on jo ollut ohi - ainakin heidän mielestään.
Ps. Tuo keskustelua ei synny... voi että kun kuulostaa tutulta!
No enpä tiedä. Mitä itse havainnut, niin oli se mies tai nainen, niin se erosta aloitteellinen on tosiaan pohtinut asiaa yleensä jo pidempään yksikseen ja keskustelun auetessa varma siitä, ero on ainoa ratkaisu. Löytyyhän näitä vaikka kuinka, joissa mies on hypännyt jo toisen naisen kelkkaan kun vaimo vasta kuulee, että ero tulee.
Osaan kyllä kuvitella, että jos niin kävisi, niin en minä tai puolisonikaan erosta alkaisi puhumaan heppoisin perustein vaan kyllä siinä olisi kaikkea muuta jo yrittänyt ja vaihtoehtoja miettinyt. Minusta julmaa voi myös olla sellainenkin, että riitojen tuoksinnassa aletaan heiluttamaan erokorttia "jos toinen ei nyt tee niinkuin itse haluaa".
Erot ovat aina ikäviä. Joillakin se eron hyväksyminen voi viedä jopa vuosia ja jotktu eivät ikinä pääse asiasta yli. Mutta en nyt tiedä siitäkään vaihtoehdosta, että ihmisiä pakotetaan liittoihin vuosiksi, jotta toinen voi rauhassa käsitellä asiaa.
Ja tämäkö on erityisesti naisten ominaisuus?
Mun ex-mies ei suostunut suhteen aikana tekemään ongelmille mitään. Itseppäisesti piti vain kiinni siitä, että vika on mussa ja hänen ei tarvitse muuttaa mitään. Mikä siinä sitten on kun te miehet ette halua keskustella asioista silloin kun ne tapahtuvat tai muuttaa huonoa käytöstänne? Puhuminen on tärkeää parisuhteessa. Tuli exällenikin shokkina kun vihdoin päätin jättää hänet ja lähteä. Sain tarpeekseni juopottelusta ja siitä että kaverit menivät aina kaiken edelle. Olinko maininnut asioista miehelle..olin, monta kertaa, mutta hän ei välittänyt. Hän vain halusi mielummin juopotella ja kulkea illat kavereidensa kanssa. Ei ilmeisesti uskonut, että minä oikeasti voisin jättää hänet. Varoitin kyllä monta kertaa, että kohta en enää jaksa olla hänen kanssaan. Silti, näistä varoituksistani huolimatta lähtöni tuli hänelle shokkina. Miksi? Miksi hän ei tehnyt asioille mitään aikaisemmin? Ja kyllä minun oli pakko puhua ystävilleni, koska en tiennyt miten olisin saanut miehen vähentämään juopottelua ja kärsin siitä paljon. Yksinkö minun olisi pitänyt kärsiä? Mies ei ollut tukena kuten hänen kuuluisi olla...odotti vain, että minä säestäisin häntä.
Olis kannattanut kuunnella sitä naista, eikä sulkea korviaan silloin kun hän yritti asiasta puhua. Ero tulee miehelle yllätyksenä nimenomaan silloin, kun hän ei ole välittänyt naisestaan edes sen vertaa, että olisi viitsinyt kuunnella kun tämä on yrittänyt kertoa mikä mättää. Näitä tapauksia on maailma täynnä.
Jos mies ei viitsi aloittaa ollenkaan eroprosessin käsittelyä, on se merkki sellaisesta tyypistä, joka ei koskaan ole viitsinyt korvaansa lotkauttaa kun nainen on pyrkinyt keskustelemaan heidän suhteestaan.
Toinen osapuoli päättää lopettaa suhteen mietittyään asiaa, joten ainahan se tulee yllätyksenä sille toiselle. Mitä vakaammin on erosta itsekseen päättänyt, sen lyhyemmäksi vuoropuhelu käy, kun asiasta ilmoitetaan. Ei äkkilähtö ole naisten yksityisoikeus.
Eron kokeneena tuon yllätyksen ja ahdistuksen voi allekirjoittaa, mutta nyt reilun vuoden jälkeen olo parempi kuin suhteen aikana, exä pystyi tukahduttamaan miehen täysin siinä liitossa. Uutta suhdetta ei vielä ole vaikka tuttuja jo onkin, ehkä tässä pääsee vielä sänkyynkin ennenkuin 1000 päivää edellisestä kerrasta on mennyt, nyt jo yli 700, alkaa jo unohtaa mistä oli kyse, olo vähän kuin raid:illa siinä leffassa.
Olen lukenut kirjan "Sata tapaa tappaa narsismi" jotenkin paloittain ja koen tieodstavani että olen narsistinen persoona.Kaikki eivät sitä ole ja sukupuoli ei vaikuta asiaan.Mun oma narsismini ilmenee seuraavina piirteinä:
- jos maalaan haluan lähipiirini arvioimaan ja miel. arvostamaan taidepläjäystäni.
- tutkailen itseäni peilistä ajanhukaksi asti
- menen sekaisin itsesyynäilystä
- harrastan paljon taitolajeja saadakseni ihailua
- horoskooppini on Jousimies eli haluan tähdätä nuolella (=olla keskipisteenä).
Jos mulla menee suhde poikki,joudun psykpolille.
"- horoskooppini on Jousimies eli haluan tähdätä nuolella (=olla keskipisteenä)."
Minulla on haava kädessä eli olen Jeesus
Nainen ei mieti näitä asioita (yleensä) kavereidensa kanssa ennen kuin on itse oman mielipiteensä ja päätöksensä asiasta tehnyt. Ei, aina ei tunnu kannattavalta keskustella asiasta miehen kanssa, varsinkaan jos hänen ajatuksensa ovat tyyliin:
- Niin paljon pitää juosta vieraissa että omakin tuntuu vieraalta (Ja vielä vaimon kuullen naureskelee siitä kavereidensa kanssa.)
- Miten sä voit olla mustasukkainen kukista joita lähetin työkaverilleni? Saithan säkin viime vuonna.
- Kyllä mun pitää saada yöt nukkua vaikka vauva huutaisikin, mä oon kaikki päivät töissä, sitä paitsi, sähän niitä lapsiakin halusitkin.
- Kaikki muutkin juo aina viikonloppuisin
- Tänä päivänä kaikki pettää
Ja surullisen lopun päätteeksi, "Kyllä oli vaan niin helpompi saada naisia baarista kun oli sormus sormessa!"
Kuulostaako katkeralta? Ehkä hieman olenkin. En silti väitä että kaikki miehet olisivat sikoja, tunnen onneksi hyviäkin tyyppejä. Mutta erotilanteessa on joskus turha enää alkaa keskustelemaan. Jos asiat niin pitkälle menevät, ei siinä enää pelkät puheet auta. Mutta aina on hyvä muistaa ettei kukaan riitele yksinään. Eikä yksi ihminen saa huonosta suhteesta toimivaa.
Narsisseja löytyy sukupuolesta riippumatta.