Väärin, kaikki miehet eivät petä.
Itselläni on aiemmin takana kaksi pidempää seurustelusuhdetta, kummassakaan en pettänyt.
Tällä hetkellä asun avoliitossa ja mielestäni rakkaani on maailman ihanin nainen, näytän sen myös hänelle, sekä sanoilla, että teoilla.
Suhteemme toimii muutenkin loistavasti, asiat selvitetään keskustelemalla ja seksielämä on loistavaa :)
Minulle ei tulisi mieleenkään pettää häntä, miksi ihmeessä haluaisin loukata elämäni tärkeintä ihmistä niin pahasti?
Uskollisuus on mielestäni ominaisuus, joka kertoo hyvästä itsetunnosta ja selkärangasta. Pettäminen kertoo aina heikkoudesta, turha on vedota siihen, että suhde ei toimi yms. jos suhde ei kerran toimi, niin se pitää joko laittaa toimimaan taikka sitten lopettaa. Pettäminen ei taatusti sitä suhdetta pelasta.
Itselläni on aiemmin takana kaksi pidempää seurustelusuhdetta, kummassakaan en pettänyt.
Tällä hetkellä asun avoliitossa ja mielestäni rakkaani on maailman ihanin nainen, näytän sen myös hänelle, sekä sanoilla, että teoilla.
Suhteemme toimii muutenkin loistavasti, asiat selvitetään keskustelemalla ja seksielämä on loistavaa :)
Minulle ei tulisi mieleenkään pettää häntä, miksi ihmeessä haluaisin loukata elämäni tärkeintä ihmistä niin pahasti?
Uskollisuus on mielestäni ominaisuus, joka kertoo hyvästä itsetunnosta ja selkärangasta. Pettäminen kertoo aina heikkoudesta, turha on vedota siihen, että suhde ei toimi yms. jos suhde ei kerran toimi, niin se pitää joko laittaa toimimaan taikka sitten lopettaa. Pettäminen ei taatusti sitä suhdetta pelasta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siinä On MIES paikallaan! Onneksi teidänkaltaisia miehiä on olemassa. Hienoa! On pettäviä miehiä, mutta kyllä naisistakin löytyy niitä selkärangattomia yksilöitä kuin myös itsetunnon omaavia rehellisiä NAISIA!
Kun olet ollut saman henkilön kanssa yli 10 v. ja et saa läheisyyttä tai seksiä, katotaas silloin petätkö.
Ei se kuule ole mikään itsestäänselvyys, että parisuhde huononee kun vuosia tulee lisää. Suhde vaatii töitä molemmilta ja kun suhteen perustat ovat kunnossa niin kyllä se läheisyys ja seksi maistuu pitkässäkin suhteessa.
Vittuako roikkua saman ihmisen kanssa 10 vuotta jos suhde on perseestä? Se se vasta tyhmää onkin. Ei se pettäminen sitä paranna yhtään!
Minä olin juuri yhden ja saman henkilön kanssa pikkuisen vajaat 10 vuotta. Kertaakaan en pettänyt huonoinakaan aikoina. Nainen sen sijaan petti useita kertoja kunnes tuli loppu.
Aivan ihanteelliselta kuulostaa kirjoituksesi, mutta aika näyttää miten käy. Kun suhde on kestänyt yli kymmen vuotta on suhde koetuksella ja se vaatii todellista työtä...kokemusta on. Pettäminen ei kyllä ole mikään ratkaisu, se on totuus, antaa kyllä hetkellistä nautintoo, mut pitemmän päälle iskee yleensä morkkis (jos on yhtään omaatuntoo tallella....).
Koskaan ei voi tietää mitä elämä tullessaan tuo, mutta toivottavasti teidän suhteenne kukoistaa jatkossakin.
Tottahan se on, että mitä pidemmälle suhde kestää, sen enemmän töitä se vaati. Itse uskon kuitenkin vakaasti, että suhteemme toimii jatkossakin ja vain paranee ajan myötä.
Itse ajattelin samalla tavalla vielä noin reilu vuosi sitten, mutta nyt on iskenyt uskonpuute. Olen ollut aviomieheni kanss ayhdessä kaiken kaikkiaan 12 vuotta, josta naimisissa 6 vuotta. Reilu vuosi sitten alkoi tämä kurjuus, jota en uskonut koskaan meidän välille tulevan. Ja syynä mikäpäs muukaan, kuin se, että ei "muistettu" hoitaa suhdettamme vaan otimme sen itsestään selvyytenä. Nyt yritämme korjata tilannetta, mutta helppoa tää ei ole ollut ja matka on vielä pitkä siihen tilanteeseen, että voisin todeta elämän taas hymyilevän.
Ikävä kuulla, että teille on käynyt noin. Se on kuitenkin mahtava juttu, että yritätte yhdessä korjata suhdettanne ja toivon vilpittömästi, että onnistutte siinä!
...kannustuksesta. Sitä kyl tarvitaan vielä moneen kertaan. Usein lukee täältä tarinoita siitä kuinka seksi ei suju, meillä ei se ole ollut ongelma. Pahemmalta tuntuu, kun toinen on välinpitämätön. Kaipaan itse suhteessa hellyyttä ja läheisyyttä, ilman sitä en koe olevani rakastettu/haluttu. On aivan ihanaa, kun saa vaan olla toisen kainalossa sanomatta/tekemättä mitään sen kummempaa. Pitää muistaa puhua ja kertoa tunteistaan avoimesti kumppanille, eivät ole näköjään ajatustenlukijoita...
Se on paha tilanne, jos toinen kaipaa läheisyyttä ja toinen ei. Ei kai miehestäsi kuitenkaan tunnu pahalta olla lähellä jne.? Jos ei niin asiahan on korjattavissa.
Meillä on käynyt siinä mielessä hyvä tuuri, että molemmat nautitaan läheisyydestä ja hellyydestä ja sitä annetaankin toisillemme joka päivä niin paljon kuin mahdollista.
mut miten kauan olittekaan olleet yhdessä?
Mies kyl kaipaa läheisyyttä kans, mut ei mun mielestä samalla tavalla kuin minä. Tähän liittyy niin paljon kaikkee muutakin, tietty...siis mikä on johtanu meidät tähän pisteeseen. Mut päivä kerrallaan porskutellaan eteenpäin. Molemmat ollaan kyllä samalla aaltopituudella asiassa, että jos tämä elämä ei tästä ala korjaantumaan, pidetään paussia ja katsellaan uudestaan, mut ihan helpolla ei periks anneta!!! Muistutukseksi voisin tähän loppuun todeta...kosketelkaa toisianne!!!
Minua on aina ihmetyttänyt suuresti, miten ihmiset puhuvat petäämiseen ajautumisesta! Eikö ihmisillä ole omia aivoja? Eivätkö ihmiset kykene hallitsemaan itseään?
Usein kuulee juuri tuon saman "Kun olette olleet pitkään yhdessä ja romantiikka hiipunut, petät varmasti!"-kliseen! Tuossakin tapauksessa pettäminen on valinta! Ihminen joko valitsee pettämisen tai ei valitse. Pettämään ei ajauduta, vaan se tie valitaan tietoisesti!
Jotkut ovat niin heikkoja, että pakenevat ongelmia vieraisiin tai hommaavat ensin uuden heilan ennen kuin uskaltavat erota entisestä. Heiltä puuttuu selkäranka ja kyky kohdata ongelmat silmästä silmään! Pelkureita, sanon minä! Säälittäviä pelkureita!
En mielestäni puhunut "pettämiseen ajautumisesta" tekstissäni....Puhuin vain ja ainoastaan siitä, että suhde vaatii todellakin työtä kestääkseen tuoreena myös jatkossa. Pettäminen ei ole minunkaan mielestäni ratkaisu mihinkään kuten kerroin. Ja on myös mielestäni totta, että toiset ihmiset ovat heikompia kohtaamaan totuuden, näinhän on aina ollut. Ja toki pettäminen on valinta siinä missä mikä tahansa muukin elämässä...toi se vasta vanha klisee onkin!!!
Kirjoitin yleisestä näkökulmasta.
Valinta voi olla vanha klisee, mutta se on sentään totta, eikä säälittävää selittelyä.
Itse kirjoitin meidän tarinaa samasta aiheesta alla olevassa keskustelussa "Muita uskollisia", en viitsi taas toistaa samaa, mutta olen täysin sinun kanssasi samaa mieltä ja varmasti mieheni on myös ihan samoilla linjoilla. Meidän suhde on kestänyt yhtäjaksoisesti ja onnellisesti yli 20 vuotta.
Olen myös jossakin keskustelussa kirjoittanut, että parisuhde ei ole Tupperware: kun kerran hankit, niin "tuotteella" on käyttäjän elinikäinen takuu. Parisuhteen eteen on aina tehtävä töitä ihan kaikilla osa-alueilla, eikä pelkästään seksin suhteen. Mutta uskottomuutta useimmiten selitellään huonolla kotiseksillä ja tuo selitys on varmasti ihan yhtä huono kuin se seksikin. Ja jos on ihan oikeasti jokin fysiologinen syy, ettei toinen voi tyydyttää toista kokonaan, niin minusta on itsestään selvyys, että silloin "ulkopuolisten apujen" käyttö olisi sallittava luonnollisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Silloin ei ole kyse pettämisestä tai uskottomuudesta, kun asia on molemmin puolin sovittu. Samaa mieltä olen hyvin suvaitsevista parisuhteista, ei se ketään loukkaa, mikä on yhdessä sallittua ja sovittua.
Seksi muuttuu helposti "lapsenhankkimisseksiksi", kun lapsia ei enää tarvita, niin se lopahtaa helposti tai vähintäänkin läsähtää, jos sen antaa tapahtua. Eikä siihen ole syypää pelkästään se, jolla on "taantumavaihe" seksin suhteen, vaan ihan yhtäpaljon syyllinen on suhteen toinen osapuoli. Vastuu hyvästä seksistä ja toisen tyydyttämisestä on molemmilla, eikä vain toisella. On selvää, että jokaisella ihmisellä tulee jossakin vaiheessa elämää hetkiä tai pidempiäkin aikoja, ettei seksi maistu samalla tavalla tai kiinnosta. Jos silloin ensimmäisenä juoksee napurinrouvan/herran luokse puutteineen, niin kyllä kyse mielestäni on huonosta itsetunnosta ja heikkoudesta, kuten sinäkin totesit. Jos on henkisesti vahva ihminen ja luottaa suhteeseen, niin kyllä hommat saa taas toimimaan, kun molemmat siihen panostaa.
Onnellista yhteiselämää teillekin.
tuskin kukaan suunnittelee pettävänsä koskaan pariaan, ihmiset ajautuvat viettiensä ja usein viinan kanssa hetken hurmaan. toiset ovat harkitsevampia, toiset tuulihatumpia.
on niitä heppua (siis molempia sukupuolia), jotka ajattelevat esim. baariin lähtiessään, että tänä iltanapa pokaan itselleni vähän seksivaihtelua oman kumppanini sijaan. Olen täysin vakuuttunut siitä, että niitä on ja paljon...Niitä jotka surkuttelee: "voi-voi, mikä minuun meni" niitä on vähän, mutta silloin ollaan siinä selkäranka ja itsetuntokysymyksessä.
Ja viina ei ole yhtään mikään selitys eikä lieventävä asianhaara. Ulkopuolinen seksi on minusta ainoastaan silloin hyväksyttävää, kun molemmat puolisot sen syystä tai toisesta hyväksyy. Kyllä elämässä on paljon asioita, joita tekisi mieli tehdä, jos se olisi hyväksyttävää. Eli siis tulemme uudelleen siihen, että kun ihminen on vahva, hänellä on hyvä itsetunto ja selkärankaa, niin ei sellainen petä "edes vahingossa" - tai ei kukaan petä vahingossa. Raiskaukset ovat ihan oma ikävä lukunsa, silloin voi olla vahingossa ulkopuolisessa seksisuhteessa.
Ja tuossa alkuperäisessä kirjoituksessani oli vähän sen suuntaista ideaa takana, että mitä tehdä siinä vaiheessa kun suhteessa tulee se ns. heikompi hetki? Siinä vaiheessa toiset sortuvat ja pettävät, mutta henkisesti vahva, hyvän itsetunnon omaava ihminen keskittyy siihen, että miten sen suhteen saisi jälleen toimimaan.
Olet mies isolla M:llä!
Kiitos, mistä ne rahat voi noutaa? ;)
Sähän kuulostat oikein priimusyksilöltä muiden miesten joukossa! Nykyaikana tosi monet pettää, mikä nyt jo tuli selväksikin ja itsekin olen uskonut pessimistisesti "kaikki miehet pettää" -lauseeseen sillä itselleni on tapahtunut "paljon pahaa". Olen kuitenkin sitä mieltä nykyään, että kun sellainen oikea ihminen löytyy (jonka siis olen onnekseni löytänyt), pettäminen on täysin turhaa ja jopa täysin mahdoton ajatus! Jotenka ne, jotka eivät usko sinua, eivät ole "sitä oikeaa" edes löytäneet. Ajatukset muuttuvat sen mukaisesti.
Hyvää kesän odotusta sulle!
En mä mikään priimusyksilö ole, ihan tavallinen mies, joka rakastaa ja kunnioittaa omaa puolisoaan. Se on kuitenkin totta, että kun SE oikea löytyy niin sen kyllä tietää ja toimii sen mukaisesti.
Hyvää kesää sinullekin :)
Työskentelen miesvalatisella työpaikalla naisia noin 10% ja keskustelen/kuuntelen keskusteluja
päivittäin.
Monet miehet ovat sitä mieltä,että vaimo on kodin ylläpitäjä ja arkiseksikumppani ja vaihtelua
haetaan muualta.(Sanat kaunisteltu).
Itsellä ollut kolme vakavaa suhdetta ja kaikki
ovat pettäneet,sekin pitkäaikainen aviomieheni
joka aina vannoi olevansa täysin uskollinen ja
rakastavansa vain minua. Tyhmänä ja hyväuskoisena
uskoin kauniit sanat.Todellisuus oli vaan toinen.
Ei se kuitenkaan ole maailman pahin asia tuo
pettäminen,jos se on vaan seikkailu.
Elämässä on niin paljon muitakin asioita kuin seksi,joka tosin on tärkeä osa ainakin mínun elämääni.
Mitä on pettäminen?
Ajatuksissa kuitenkin riisut kauniita naisia katseella. Unelmoit niistä, ehkä jopa sängyssä.
Kaikki pettävät jollain tasolla.
...sitä on suhteen alussa olla noin itsevarma, mutta katsotaan sitten parinkymmenen vuoden jälkeen kuinka suu pannaan? Tilanteita ja tapahtumia tulee sitä enemmän mitä enemmän olette erillänne vaikkapa matkustelun yms. merkeissä ja joskus jokin niistä oikeaan aikaan voi viedä mennessään.
Minulla on kokemusta seurustelusta 19 vuoden mitalla ja vaikka kertaakaan en ole pettänyt, en voi mitenkään olla varma ettenkö siihen tilanteeseen joskus ajautuisi. Mikään ei ole varmaa, ei edes oman vaimoni uskollisuus ja tämän tietoisuus yhdistettynä kaikkeen muuhun voi murtaa jopa kaikkein patrioottisimman hemmon selkärangan oikean "kemian" sattuessa kohdalle.
Muista tämä kirjoitus koko elämäsi ajan ja pidä mielessäsi, että kaikki on sattuman käsissä, joka ei kunnioita täydellisyyttä pätkääkään. Sinä voit olla uskollinen nyt, mutta mistään et tiedä millaiseen suklaasilmään tyttöystäväsi jonkin tappeluidenne jälkeen mahdollisesti törmää. Et myöskään voi olla mitenkään varma, että tyttöystäväsi tulkitsee/uskoo selitykseesi vaikkapa ravintolaillan jälkeen ilmestyneestä huulipunan tahrasta, jolle voi olla vaikka kuinka viaton selitys tahansa.
Uskotko, että voisin kertoa sinulle tosielämän sattumia vaikka kuinka paljon, jotka kaikki murentavat uskoasi puolison uskollisuuteen. Pahinta on silloin, kun alat itse uskoa puolisosi joskus hairahtuneen pettämisen tielle ja koetat silti jatkaa tätä täydellisyyden tien kulkemista yhdessä vanhenemisesi kanssa.
Uskoa, sitä sinä tulet tarvitsemaan enemmän kuin lääkäri määrää.
-Yxs-
Meillä on 21 vuoden seurusteluaika takana ja hyvin samoilla linjoilla olen alkuperäisen keskustelun aloittajan kanssa...vieläkin kaikkien näiden vuosienkin jälkeen!
Myönnän, että tilanteita on elämän varrella tullut, että itseni olisi tehnyt mieli toistakin miestä, mutta silti en pettäisi. Siihen on meidän painavat syyt kerrottu alapuolella keskustelussa: "Muita uskollisia" nicilläni.
Nimenomaan ne suklaasilmäiset komeat ihanaluonteiset miehethän ne "pahoja" koetinkiviä voivat olla, mutta silti en pettäisi. Oma mies on niin peevelin hyvä ja niin monin tavoin minulle paras tähän asti, että ei kannata vaihtaa - eikä ikinä pettää (em. syistä johtuen). Suklaata saa kaupasta ja pari ihanaa suklaasilmää on hyvinä ystävinä sekä itselle maailman ensteks paras aviomies, niin homma on ok.
Ja voihan tosiaan joskus olla, että joku toinen onkin parempi, mutta ei silloinkaan tarvitse pettää, ensin voi erota ja sitten vasta lähetä uuteen suhteeseen, jos niin on käydäkseen...
On meilläkin juttuja, joita en tarkasti julkisesti selittele, mutta kyllä on mieheni joskus epäillyt minua - turhaan ja kun on 100 %:nen luottamus, niin kyllä rehellinen selitys aina asioille on. Vaikkapa kun suklaasilmäinen miespuolinen kaveri lähetti minulle kauniin tekstarin - sillekin oli ihan luonnollinen selitys, syytä en julkisesti selittele, miehelleni tekstarin näytin ja syyn selitin. Tekstari oli sellainen, että varmasti moni suhde olis siihen, jos ei kaatunut niin ainakin kariutunut. Monikohan vaimo olisi edes uskaltanut miehelleen näyttää. Tekstarin lähettäjä on tosiaan yli 10 vuotta nuorempi ja ainakin yhtä komea kuin oma mieheni ja mieheni tietää tapauksen ja meidän välisen "suhteen". On sitä ulkopuoliset kyselleet, että mitä meidän välillä on: hyvää kaveruutta ja välittämistä, lähimmäisen rakkautta ei hitustakaan sellaista aviopuolisoidenvälistä rakkautta.
Tulemme taas siihen puolisoiden väliseen luottamukseen ja molempien itseluottamukseen, että tietää olevansa riittävä puolisolle, niin ei tarvitse olla epävarma itsensä tai puolisonsa tekemisistä. Ja kyllä sitä rakkauttakin roima annos onnelliseen luottavaiseen parisuhteeseen tarvitaan...