Tuntuu, että täällä on katkeria viestejä petetyiltä ja taas toisen sorttisia viestejä kakkossijalla olevilta. Mutta mitä mieltä kaikesta ovat ne, jotka pettävät puolisoaan? Kaduttaako? Hävettääkö? Ahdistaako? Vai oletko kenties onnesi kukkuloilla? Ylpeä saavutuksistasi? Kerrankin olet saanut jotain elämisen arvoista?
Mieheni petti minua ja salaili minkä kerkesi. Jäi kiinni, valehteli vielä senkin perään. Piti minua "hulluna" kun epäilin ja väitti että suhde toiseen naiseen on ohi. Muutama viikko tämän jälkeen selvisi kuitenkin, että yhteydenpito on jatkunut ja suhteen luonnekin tarkentui läheisestä suhteesta seksisuhteeksi. Ja kun tarpeeksi asiasta kyselin, osoitti hän katumusta, häpeää, ahdistusta ja toivoi ettei mitään olisi koskaan tapahtunut ja että kelloja voisi säätää taakse päin.
Tässä siis yksi tarina. Mitenkäs muut pettäjät?
Mieheni petti minua ja salaili minkä kerkesi. Jäi kiinni, valehteli vielä senkin perään. Piti minua "hulluna" kun epäilin ja väitti että suhde toiseen naiseen on ohi. Muutama viikko tämän jälkeen selvisi kuitenkin, että yhteydenpito on jatkunut ja suhteen luonnekin tarkentui läheisestä suhteesta seksisuhteeksi. Ja kun tarpeeksi asiasta kyselin, osoitti hän katumusta, häpeää, ahdistusta ja toivoi ettei mitään olisi koskaan tapahtunut ja että kelloja voisi säätää taakse päin.
Tässä siis yksi tarina. Mitenkäs muut pettäjät?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ei kaduta eikä hävetä, mutta en ole myöskään ylpeä itsestäni. Ei elämä ole aina niin yksinkertaista ja mustavalkoista kuin sen toivoisi olevan. Ihmissuhteet, parisuhteet ja tunteet ovat monimutkaisia asioita.
Toisille elämä on monimutkaisempaa ja toiselle itsestäänselvät asiat ovat helppoja ja yksinkertaisia. Riippuu ihan älystä ja moraalista jne.
"Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu. Onko niin että niittää ei voi sieltä, mihin koskaan ei kylvetty. " Lainaus eräästä laulusta :)
Säätikö kellot taaksepäin? Onnistuiko?
Yleensä näin käy että rakastajatteressa roikutaan kyllä niin kauan kun nainen antaa siihen luvan, siis rakastajatar.
Seksi on niin erillaista kun samaa vaimoa retkuttaa ja voi tehdä kaikkee erilaista. Myös kiva jutella asioista joita vaimo ei ymmärrä. Ite oon rakastunut tähän toiseen, ja tuntus tosi pahalta jos hän sanois että ei voi enää nähdä. Olen kyllä hänen vuokseen ajatellut erota. Omatunto ei paina paljoa, koska vaimo on kyllä kunnon vaimo, mutta vuosien aikana olemme kylmettyneet ja eri mielenkiinnot. Lapset on jonkun kanssa tehtävä. Vois olla parempi jos ei olis tehty ollenkaan, paitsi mukavia muksuja ovat.
Niin, saatte sanoa nyt sovinisti, mutta otan tämän oikeuden kun en rakasta oikeesti vaimoa. En saa vaan tehtyä eroa, koska epäilen pärjääkö se yksin mukuloiden kanssa, talo menee myyntiin, talous huononee kun joutuu maksamaan elatusapua, haluan kyllä tukea lapsia, vaimolla ei ole työtä nyt. Mutta jokaisen on hoidettava oma tonttinsa.
Olisin ollut kiitollinen, jos tuo vaimo olisi edes jotain huomannut, mutta ei se ole. Ja jos huomais, niin kai sitä täytyis taas valehdella jotta ei heitä pellolle ellen sitten uskaltas tosiaan lähteä.
Melko samanlainen tilanne mullakin. Mikä mua pidättelee on aikaisempi päätös, siis ajalta, kun meni vaimon "harharetken" jäljiltä kehnosti, että lapset saavat elää kahden vanhemman kodissa, tuli, mitä tuli. Ton päätöksen aikaan välitin vaimosta tosissani ja tappelin vastaan, ettei lähtenyt toisen miehen mukaan. Tällä hetkellä ajattelen, että no ei kannattanut.
Salarakas on kovin erilainen nainen kuin vaimo. Samanikäisiä suurinpiirtein ja hänkin parin lapsen äiti, mutta yh. Meidän välillä on ollut sitä kuuluisaa kemiaa kokolailla ensitapaamisesta saakka. Pitkään oltiin kavereita ja kiellettiin, että meidän välillä mitään oliskaan. Harrastuksen parissa tavattiin, mutta nyt sitten jo jonkin aikaa meillä on oma "juttumme". Ajatus siitä, et tällaisen naisen kanssa vanhenisin, kiehtoo kovasti. Meillä on samat mielenkiinnonkohteet ja kattellaan maailmaa aikalailla samalla tavalla. Vaimo on enemmän sellanen suorittajatyyppi, jolle ulkoinen hyvä merkkaa paljon eikä esim. harrastukseni kaltaisille "näpertelyille" ole ymmärrystä.
Jos vaimo jotain aavistaakin, niin ei ainakaan sitä näytä. Visusti olen pitänyt huolen, ettei käyttäytymisestäni näkyisi se, että henkisesti olen jossain vallan muualla. Se tossa aluksi kertomani päätös kun painaa paljon asiassa. Mutta onko järkeä odottaa vielä 5-6 vuotta, sitä en tiedä.
JUURI NÄIN ON
Te kaksi olette melkoisia pelkureita, ette uskalla tehdä omien valintojenne mukaisia päätöksiä vaan petätte vaimoanne, lapsianne, sukulaisianne ja vielä sitä "oikeaksi" mainitsemaanne salarakastakin jota kiikutatte mahdollisesti
vuosia pitkässä hirressä odottamassa. Eniten petätte itseänne. Ja vielä käytätte itsestänne sanaa MIES. Teissä ei vaimot paljon menetä ja salarakkaat paljon saa.
Pettämisessä on takana vähän tuokin, että tahtoo puolison huomiota. Siinä ajatus menee kaksisuuntaisesti : toivoo että puoliso pääsisi tietoon ja samalla toivoo, että ei pääsisi. Itse olin niin pettynyt puolisooni, että uhmalla lähdin pettämään ja huomasin, että sehän vasta olikin ihanaa. Missään tapauksessa en kuitenkaan olisi tahtonut erota puolisosta. Se on elämän parasta aikaa kun on puoliso ja kakkonen.
"Minusta se on elämän parasta aikaa kun on puoliso ja kakkonen." Puoliso-sanakin on jo niin kauhea, sitä käyttävät "etäännyttäjät". Samat hemmot , jotka käyttävät sellaisia ilmaisuja kuin "satunnainen kohtaaminen", "viehättävä", "pelkään että katoat" jne.
"Uhmalla lähdin pettämään." Eroa ja ryhdy toteuttamaan "haaveitasi, toiveitasi ja unelmiasi"! Olet umpikiero psykopaattipaskiainen.
Miksi ihmeessä eroaisin? Juuri nythän toteutan haavettani.
Olen pettänyt vaimoani säännöllisen epäsäännöllisesti viimeisen 15 vuoden ajan. En ole tuntenut minkäänlaista katumusta.
Pohjimmiltaan kyse on vain seksuaalisen mielihyvän saavuttamisesta ja vaihtelunhalusta. Partnerien skaala on vaihdellut melkoisesti tarjonnan mukaan. Mukaan mahtuu niin naapurin leskirouvaa kuin nuorempaa baarituttavuutta sekä jokunen maksullinen nainen.
Hoitelen petihommat myös kotona säännöllisesti ja vaimoni mielestä olenkin taitava rakastaja. No, harjoitushan tekee mestarin.
Tiedän myös muutaman ystäväni harrastavan tätä samaa (luultavasti niitä on enemmän mutta kaikkeahan ei minullekkaan kerrota). Päällisin puolin nämäkin miehet ovat tunnollisia perheenisiä.
Olen pettänyt miestäni lukemattomia kertoja, useita kymmeniä kertoja. Koskaan en ole katunut, ei ole omatunto soimannut, ei ole mies epäillyt, enkä ole kiinni jäänyt. En ylpeile teoillani, mutta kyllä se kummasti piristää päivää, kun on toinen mies kuvioissa, joka saa olon hyväksi, ihan kaikilla tavoilla ;)
Joulukuussa, täysin muista syistä, haimme mieheni kanssa eroa. Siihen on loppunut myös mun seikkailut muiden miesten kanssa, ketäs sitä sinkkuna pettäisi. Olin onneni kukkuloilla kun mies vihdoin keräsi kamansa ja muutti pois. Lasten kanssa hyvin tyytyväisinä olemme elelleet.
Kunnes.... kerran reissullani baarissa törmäsin aivan ihanaan mieheen, jonka kanssa nyt seurustelen. Ja ihme kyllä, mielessäni ei ole edes käynyt, että häntä pettäisin!! Emme edes näe päivittäin, viikottain kylläkin, mutta jostain syystä tämä pettäjä-puoli minussa hävisi exän myötä. Olemme suunnitelleet perheenlisäystäkin... :) Vihdoin olen onnellinen, entinen petturi!
NÄIN JUURI, voi tulla kohdalle kaikkien hurjistelujen jälkeen ihminen , jolle haluaakin olla uskollinen, aina. Se on sitä oikeaa rakkautta, kaikkea hyvää teille.
KUN RAKASTAA, EI PETÄ, EI VARMASTI.
Suunnilleen tuolla tavoin toimin minä myös. Tein paljon matkatyötä. En halveksinut naisiani mutta ei ne kovin paljoa merkinneet. Perhe oli ja on se ylläpitävä voima ja tärkein.
Nyt vietän viimeistä kevätlomaani. Jään eläkkeelle heinäkuussa ja vaimo syyskuussa. Nyt minulle on tullut syyllisyys kaikesta. Tosi paha olla. Tuntuu, että pitäisi korvata ja hyvittää vaimolle.
Tuntuu, että ne, jotka satunnaisesti pettävät eri ihmisten kanssa eivät tunne syyllisyyttä niin helposti kuin ne, joilla on vakituinen "kakkonen". Kuitenkin tämän toisen naisen/miehen kanssa kehittyy sitä muutakin ihmissuhdetta siinä samalla kuin vain seksiä.
Ex-petturinainen: Mulle kävi ihan samalla tavalla kuin sinullekin. Petin entistä poikaystävääni ja lopulta se kaikki johti eroon (ok, meillä ei ollut pitkä suhde, mutta kuitenkin) ja pian löysinkin uuden miehen jota rakastan edelleen. Ei olisi tullut mieleenikään pettää häntä! Mutta miten kävikään? Hän petti minua. Joten ei käynyt tässäkään rakkaustarinassa hyvin. Mikään ei oikeestaan ole hyvä - petät, kaikki menee päin helvettiä tai jos et petä, sinua kohtaan saatetaan olla pettureita.
Ja kun mietin näitä että "yritän käyttäytyä niin, ettei minusta huomaa, että minulla on toinen" niin se on kyllä täyttä hevonpeetä :D Ihan naurattaa. Siihen moni pyrkii, mutta kyllä sen vain huomaa. Jos toisen ihmisen tuntee läpikotaisin, huomaa pienetkin muutokset. Ihan jopa sekin, että peilaa itseään ennen töihin lähtöä ja laittaa vähän parempaa päälle vaikka on menossa duunarihommiin herättää epäilyksiä. Saatika, että alkaa käyttää puheessa jotakin ihmeellisiä sanoja mitä ei aiemmin ole käyttänyt. Ja varsinkin naisilla - meillä on se vaisto. Tiedän katsomattakin minkälaisia viestejä mieheni on saanut rakastajattareltaan. Hänen piti jopa kysyä kerran, että "oletko lukenut mun puhelinta" vaikka en todellakaan ollut! Taisin käyttää juuri oikeita sanoja, mutta intuitio sen saneli.
Mulle ei kyllä mene jakeluun se, että haluaa olla jossain ihmissuhteessa ja samalla pettää toisen selän takana. Eikä tunne edes huonoa omaatuntoa. Ehkä rehellisyys on katoava kansanperinne tai sitä ei ole koskaan ollutkaan. Sitä ei pitäis toitottaa penskoille lainkaan, jotta ei menis kasvatus ihan vinoon. Ennemminkin pitäisi opettaa sitä, kuinka petetään ja miten et jää kiinni. Pääsis kaikki elämästä paljon helpommalla :)
Petin miestäni, ei kaduta mutta hävettää. Suhteemme on pitkän aikaa ollut vaakalaudalla, olen koittanut puhua tästä miehelleni, koittanut selvittää niitä asioita jotka välillämme ovat pielessä mutta tuntuu että olen yksin tässä suhteessa. Mies elää kuin vaaleanpunaisen kuplan sisällä, ymmärtää muttei tahdo myöntää itselleen että meillä menee huonosti. Emme ole harrastaneet seksiä pitkään aikaan, mun vika. Mutta kun ei kerran toinen suostu ymmärtämään mitä sille puhuu niin ei paljon kiinnosta seksikään sen kanssa. Haluja silti on, ja varmaan siksi päädyinkin pettämään, vaikka virhe olikin. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, en ikinä ole pettänyt. Mutta en kadu sitä, tuntui hyvältä hetken tuntea itsensä halutuksi ja huomata että pystyy itsekkin vielä haluamaan seksiä ja tuntemaan sellaisia tunteita mitä ei pitkään olen oman miehen kanssa pystynyt tuntemaan.
Luulen että olemme tekemässä eroa, sillä en näe tietä ulos tästä tilanteesta ainakaan enää usean yrityksen jälkeen. Kai se on osasyy.
Tiedän että tein väärin, harmittaa tavallaan se että se oli tosi väärin miestäni kohtaan sillä hän on minulle tärkeä, vaikkakin enemmän ystävänä nykyään. Mutta en kadu.
Kirjoituksesi oli kuin minun kynästäni, samanlaiset syytkin. Tosin ei minua ole hävettänyt. Joskus on tuntunut pahalta, että olen muuttunut epärehelliseksi ja valehtelen, mutta en ole katunut pettämistä. Lähinnä olen katunut sitä, että miksi en eronnut kunnolla ennen uuden kuvioihin tulemista. Pahalle on välillä tuntunut se, että teen itse siten mitä olen joskus aiemmin halveksunut. Olenhan itsekin tullut petetyksi joskus. Elämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, sen olen huomannut.
Minun ongelmani on se, että olen rakastunut. Koen siitä hyvin huonoa omatuntoa.
Täytyy vielä lisätä, että minustakin tämä kokeilu kannatti. Ei sen takia, että olen rakastunut, suhde tuskin kehittyy miksikään kummemmaksi, mutta se herätti minut tajuamaan monia asioita.
no en tavallaan häpeä itsekkään. Tuntuu vain kurjalta tehdä tuollaista toiselle, vaikka kun sitä itse itsekkäästi ajattelee niin osaa tavallaan oikeuttaa ja olla katumatta. Sitä pientä ihastumista täälläkin on, ei se ole omalla kohdalla ainakaan rakastumista. Mutta uskon että mulla ainakin se johtuu noista tunteiden vyörystä ja ihanasta tunteesta jonka pitkään aikaan koin ensimmäistä kertaa, ja jota luultavasti en ikinä tule tuntemaan avomieheni kanssa. Tuntuu itsekkäältä, mutta toisaalta tuntuu silti että mun pitäis pitkästä aikaa olla itsekäs ja ajatella omaa parasta sen sijaan että kokoajan miettisi miten toinen voi, jaksaa ja mitä haluaa. Sellainen johtaa vaan siihen että itse jää unholaan koko suhteessa.
Miehesi häpeää ja katuu vain sitä, että jäi kiinni. Mutta hyvä niinkin; hän taitaa oikeasti haluta liittonne jatkuvan. Tosin hän voi toivoa salaa, että myös salasuhde jatkuisi, salaa...
Itse petin ex-miestäni. Se ei kaduttanut, ei hävettänyt, ei ahdistanut. Kokemisen arvoista oli, koska silloin tajusin vihdoin laittaa eron vireille.
Petän ja kadun. Syyllistän itseäni niin etten voi nukkua. Tekisi mieleni tatuoida otsaani mustalla: huoralutkaperse! Miksi siis petin? En ilmeisesti ole onnellinen mieheni kanssa. Eroakaan en halua. Uskalluksen puutetta olla tässä suhteessa.
Petin ja kadun minäkin. Ottaa luonnolle. Olen varannut ajan psykiatrian polille.
Sanotaanko nyt että kyllä se omatunto soimaa nimen omaan sen takia että on ajan saatossa kehkeytynyt tunteita tuota toista naistani kohtaan. Kadu en mitään, mutta vaimolle on pakko olla nöyrää poikaa ettei heitä pihalle. Hän olettaa minun katuvan, mikä ei pidä millään muotoa paikkaansa. Yhdyn häveliäästi edellä oleviin kirjoittajiin siinä että kahden naisen kanssa oleminen on elämän parasta, mutta samalla kaoottisinta aikaa, saan voita leivän molemmin puolin. Kumpaankin olen nykyjään niin kiintynyt että en tohtisi luopua kummastakaan enkä haluaisi valintaa heidän välillään tehdä. Toinen on vanha tuttu turva ja toinen sieluntoveri.
ja sulla on kukkamekko, jeah...
Juuri noinhan se menee, 95 % tapauksista, että molemmat ovat tärkeitä, siinäpä valinta tai sota kun vaimolle tulee selville. Usein vaimot piruuttaan pitävät miehestä kiinni ja tekevät elämästä miehelle helvettiä jos mies haluaakin erota.
Petän miestäni netissä, eli juttelen erään miehen kanssa säännöllisesti, joskus useita tunteja päivässä mieheni ollessa poissa. Hän luulee että olemme tämän toisen miehen kanssa vain kavereita, eikä hermostu siitä että juttelen miehelle. Mutta jutut ovat selkeästi romanttisia, ikävöimme toisiamme ja puhumme tuhmia. Jos tämä olisi jäänyt vain flirttiin ja tuhmien puhumiseen, en varmasti edes ajattelisi pettäväni omaa miestäni, mutta kun tunteet ja ikävä tulivat kuvioihin, on peli aika selvä. Tämä toinen mies tietää hyvin minun olevan varattu, mutta jatkaa peliä, koska minä sallin sen.
Tunnen uskomatonta syyllisyyttä tästä, mutta lopettaminen on silti vaikeaa. Toinen mies puhuu minulle aivan eri tavalla kuin oma mieheni ja saa oloni tuntumaan hyvältä. Rakastan silti omaa miestäni, enkä jättäisi häntä tämän toisen vuoksi tai antaisi tämän toisen suhteen edetä fyysiselle tasolle. Mutta syyllisyys painaa tolkuttoman paljon.
En oikein osaa sanoa onko tämä pettämistä. Vuosia sitten humalapäissäni annoin mieheni ystävän suudella minua ja voin rehellisesti sanoa, että humalassa kerjäsinkin sitä. Meillä oli hyvin kauan ollut jonkinlaista "sutinaa", vihjailuja siitä kuinka haluaisimme kokeilla keskenämme seksiä jne. Suudelma oli hyvin lyhyt, koska siinä vaiheessa tajusin, että ei ole oikein. Hävettää, kaduttaa, inhottaa! Oma mieheni on aivan ihana. Rakastavainen, kiltti, huomaavainen... Ja siinä luulenkin sen syyn olevan. En osaa selittää miksi olen sitä mieltä, välillä ahdistaa kaikki se huomaavaisuus yms.
Jotain "hyötyäkin" suudelmasta oli, tajusin oman mieheni arvon ja sen kuinka en halua elää ilman häntä. Ikinä en asiasta miehelleni kertonut, eikä asia ikinä tullut julki.
Oikeasti, keitä nämä idiootit ovat jotka "tajuavat oman puolisonsa arvon" VASTA kun on pettänyt? Ilmeisesti sellaisia kaikkihetimulleihmisiä jotka vain pitävät kaikkea saamaansa itsestäänselvyytenä eivätkä osaa olla kiitollisia siitä että joku heistä välittää. Ja kannattaisi näiden petettyjenkin miettiä olisiko aika vaihtaa sellaiseen jolta saa arvostusta niinkuin normaalissa parisuhteessa ja puolison johon voi luottaa.
Kun toinen on valmis antamaan vaikka hampaat suustansa puolestasi, joka päivä sinulle kerrotaan kymmeniä kertoja, kuinka olet kaunis, ihana, rakastettava ja kuinka ei halua ikinä olla erossa sinusta. Kun noita kuulet vuodesta toiseen,alkavat ne kuulostaa sanahelinältä. Silloin jossain vaiheessa toinen muuttuu itsestään selvyydeksi ja kun päädyt siitä syystä pettämään jonkun ei itsestäänselvyyden kanssa, iskee katumus ja saatat huomatakin, että et halua menettää sitä "itsestäänselvyyttä"... PAM! Sen jälkeen hän ei olekaan enää itsestäänselvyys. Joten kyllä!!! Ymärrän ihmisiä jotka huomaavat puolisonsa arvon VASTA pettämisen jälkeen. Toisekseen, tunteilleen ei voi mitään. Aika harva varmaankaan mielellään pettää.